Facade Goes Fashion: Artek, Venetsian biennaali ja mekko

No nyt. Tämänvuotinen taidebiennaali Venetsiassa on käynnissä, mutta nyt katsotaan muutaman vuoden taakse. Syynä on äskettäin löytämäni vintagemekko, joka käsittämättömän paljon muistuttaa vuoden 2009 biennaalin kahvilan sisustusta. Artek toteutti kolmen taiteilijan kanssa päänäyttelypaviljonkiin tilateoksia, jotka toimivat kirjakauppa-, kahvila- ja lukutiloina. Tobias Rehberger sai arvostetun Kultaleijona-palkinnon kahvila-tilateoksestaan.

Yhdennäköisyys on niin hurja, että tulee mieleen kysyä, kumpi oli ensin. Todennäköisesti mekko, jonka kuosin ja materiaalin perusteella ajoitan 1980-luvun kieppeille. Mekko tosin oli löydettäessä pitkä hame, josta sain helposti muokattua mieleiseni mekon. Nyt vain odottelen sitä kesäistä juhlaa, jossa luomus pääsee käyttöön.

Artek, La Biennale di Venezia and the Dress

Now something different. Let’s look at the Venice Art Biennale in 2009. That is because I found this fantastic vintage dress, most likely from 80s. Its pattern looks unbelievably much like the interior of the biennale cafeteria within the exhibition halls. The designer of the café was Tobias Rehberger, who was awarded the Golden Lion for this work. The cafeteria was designed in collaboration with Artek using customized Artek furniture. 

The dress was actually a long skirt when I found it. After modifying it to my taste I just can’t wait the right occasion to wear it.

Kuvat biennaalista | Biennale photos:
Katja Hagelstam, Wolfgang Guenzel http://www.artek.fi/news/38

Photo: Wolfgang Guenzel /artek.fi

Photo: Katja Hagelstam /artek.fi
Photo: Katja Hagelstam /artek.fi
Photo: Katja Hagelstam /artek.fi

  • Facade Goes Fashion -teema  etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Myös muunlaiset sulautumiset ovat mahdollisia. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on aikaisemmin ollut itsenäinen blogi osoitteessa  www.facadegoesfashion.blogspot.fi.

Katoavat materiaalit: Minerit-levy

 


Tänäkin kesänä moni Minerit-levyillä verhottu talo saa uuden pinnan. Mineriitit eli asbestisementtilevyt vaihdetaan yleensä lautaverhoukseen, joka monessa tapauksessa onkin ollut rakennuksen alkuperäinen pinta. Aikaa kestämättömäksi ja epäterveelliseksi osoittautunut materiaali katoaa vähitellen katukuvasta.



Asbestisementtilevyjen käyttö puutalojen seinissä yleistyi 1950-luvulla, ja sitä pidettiin aluksi helppona ja huoltovapaana materiaalina. Myöhemmin huomattiin, ettei levy ollutkaan ikuinen. Lopulta se oli myös vaikeampi huoltaa kuin lautaseinä. Asbestin työterveyshaittoihin herättiin 1970-luvulla, ja nykyisissä kuitulevyissä asbesti on korvattu muilla kuiduilla. Ehjänä levy ei aiheuta vaaraa, mutta hajotessaan siitä irtoaa asbestia.

Levypintaiset seinät sinänsä eivät katoa mihinkään, sillä nykyisin saatavilla on monenlaisia verhoilulevyjä, joista tietyn malliset muistuttavat paljon Minerit-levyjä. Nykyisin arvostetaan rakennuksen rakennusajankohdan mukaista ulkoasua, ja siksi nämä 1950-luvulta lähtien mineriitillä modernisoidut talot häviävät vähitellen. Mutta entä ne rakennukset, joissa Minerit-levy todella oli alkuperäinen materiaali? Tällaisessa tapauksessa levyjulkisivun muuttaminen lautaverhoilluksi on yhtä radikaalia kuin päinvastainen toimenpide.

  • Tiesitkö tätä:

Minerit-levy on esimerkki siitä, miten yksittäisen tuotteen nimestä muodostuu kansan suussa materiaalia tarkoittava yleisnimi. Minerit oli alunperin Paraisten Kalkki Oy:n Muijalan tehtaalla valmistetun asbestisementtilevyn tuotenimi, joka otettiin käyttöön vuonna 1959. Sitä ennen käytettiin nimeä eterniitti, joka taas juontuu Itävallassa vuonna 1900 patentoidun vastaavan tuotteen nimestä Eternit – ’ikuinen’.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned