Näyttely: Rakas vihattu betoni

Kirjoitin viimeksi Betoniunelmia-näyttelystä ja samalla teemalla jatkan. Sibeliusmuseossa Turussa on avautunut näyttely Rakas vihattu Betoni – Brutalismi Suomessa. Näyttely esittelee betoniarkkitehtuurin kotimaisia huippukohteita, jotka tunnetusti herättävät ristiriitaisia tunteita. Brutalismilla tarkoitetaan konstruktivistista rakennustyyliä, jolle on tunnusomaista käsittelemättömät betonipinnat.

Esiteltävät kohteet ovat pääosin julkisia rakennuksia. Valikoima osoittaa betonirakennusten monimuotoisuuden ja haluaa murtaa stereotyyppistä näkemystä betonirakennusten ankeudesta. Näyttelyn kiistaton tähti on näyttelypaikka itse, vuonna 1968 valmistunut Woldemar Baeckmanin suunnittelema Sibeliusmuseo. Museorakennus kätkee sisäänsä yllättävän paljon, sillä sen tilat jatkuvat myös maanalaisessa kerroksessa. Rakennusmassan sisällä on yllätyksenä myös japanilaishenkinen atriumpiha.

Sibeliusmuseon pienoismalli.
Atriumpiha.

Paitsi, että paikan pääsee näyttelyssä kokemaan henkilökohtaisesti, on se myös esitelty muita kohteita laajemmin. Näyttely sijoittuu museon takaosan käytävälle ja yhteen näyttelyhuoneeseen. Käytävältä avautuu näkymä puutarhaan, jonka paikalla on aikoinaan ollut Kuninkaallisen Turun akatemian kasvitieteellinen puutarha.

Näkymä puutarhaan ja osa näyttelyyn kuuluvasta betonitaideteoksesta.

Kokemisen arvoinen on myös Sibelius-sali. Musiikkimuseossa kun ollaan, on salin akustiikka erinomainen. Näyttelyn avajaisissa esiintyi Pyramidit-yhtye, jonka tunnelmallisiin jazz-sessioihin oli valittu kappaleita brutalismin aikakaudelta.

Pyramidit-yhtye.

Avajaispuheissa mainittiin, että Sibeliusmuseo kuuluu niihin rakennuksiin, jotka ovat sisä- ja ulkopuolelta hyvin erilaisia tunnelmaltaan; ulkopuolen karu kuori pehmenee sisälle tultaessa. Ulkopuoli on kieltämättä suoraviivaisempi, mutta mielestäni ei kuitenkaan karu tai vaatimaton. Kun ensimmäisen kerran kävin museossa vuosia sitten, ihastuin erityisesti julkisivun kuviointiin ja ornamenttimaiseen ikkunaan, joka on kuin koru.

En tarkoita vähätellä sisätiloja, sillä pilarit ja kulmikkaasti poimuileva katto ovat yhdessä todella vaikuttavat.

Sibelius-salin interiööriä. Kuvassa vasemmalla näyttelyn kuraattori Mikko Laaksonen, joka myös valmistelee kirjaa aiheesta.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Pohdintoja betoniarkkitehtuurista: Roihuvuoren koulu

Pysytään 1960-luvulla yhä, kohteena Aarno Ruusuvuoren sunnittelema, 1967 valmistunut Roihuvuoren koulu Helsingissä.

roihuvuoren-koulu_ikkunat

Osallistuin syksyn aikana Tampereen teknillisen yliopiston järjestämälle arkkitehtuurin kritiikin kurssille. Antoisan kurssin yksi tulos oli ymmärtää, mitä kaikkea kritiikki voi olla ja miten monella tavalla kohdetta voi lähestyä.

Tutkiskelin Roihuvuoren koulua kolmen tekstin verran. Yhdessä kirjoituksessa pohdin, millainen on konstruktivistisen betonirakennuksen luonne. Tulkintani mukaan koulurakennus edustaa

  • avoimuutta – avoimet tilaratkaisut, tilojen yhteys, ikkunoiden runsaus
  • joustavuutta – monikäyttöisyys on huomioitu suunnittelussa
  • rehellisyyttä – konstruktivismin periaatteiden mukaan rakenteet näkyvät sellaisenaan
  • arvovaltaisutta  – selkeä, jämäkkä ulkomuoto herättää kunnioitusta

Teksti Brutaalia arvomaisemaa – Roihuvuoren koulu on luettavissa kurssin blogissa. Blogista löytyvät myös muut kurssin aikana syntyneet kiinnostavat kritiikit.

 

Roihuvuoren koulu_maasto.jpg

areyouami

roihuvuoren-koulu-turkoosi

roihuvuoren-koulu-ovi

Ramppi kaide.jpg

rampilla

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned