Totuttuun tapaan rakennan tänäkin vuonna piparista jonkun blogissa esittelemäni rakennuksen. Tänä vuonna varsinaisia arkkitehtuurikohteita on ollut kovin vähän, ja valitun kohteen kilpailijana oli oikeastaan vain Itä-Suomen hovioikeuden talo Kuopiossa. Muuten täällä onkin ollut enemmän kokonaisia asuinalueita – toki esimerkiksi Merihakaa olisi ollut jännittävä yrittää rakentaa.
Valitsin nyt kuitenkin Pasilan Viestintätalon. Postmoderni rakennus onkin pipariprojektiin huomattavan nuorta arkkitehtuuria, sillä kaikki aikaisemmat kohteet ovat edustaneet 1960-luvun arkkitehtuuria – näin voi sanoa myös Mikkolan 1971 valmistuneesta ostoskeskuksesta. Lue juttu oikeasta Viestintätalosta: Viestintätalon aikakausi päättymässä?
PS. Tämänkin talon rakentamisessa olen ottanut runsaasti ”taiteellisia vapauksia”. Julkisivulaatoitus on miten sattuu, mutta korjausta pinnat odottavat tosielämässäkin. Monin paikoin kömpelön toteutuksen korvaa kaareva lasikatto, josta olen sentään aika ylpeä!
Talotarinoiden perinteisen arkkitehtuuripiparin suunnittelu jäi tänä vuonna viime tippaan. Koska vuoteni on ollut kiireinen, on blogi puolestaan elänyt hitaammassa rytmissä. Postauksia ja arkkitehtuuriesittelyjä on kertynyt aiempaa vähemmän, eikä pipariksi taipuvia kohteita meinannut tulla mieleen.
Löytyihän se lopulta. Huhtikuussa postasin: Kylpyhuone merelle ja muita aarteita: Didrichsenin taidemuseo. Piparimuseo on mittasuhteiltaan ja yksityiskohdiltaan hyvinkin viitteellinen. Tunnistettavin elementti on sisäpihan uima-allas. Pidin tärkeänä huomioida rakennuksen aikakaudelle tyypilliset kattoikkunat, joita todellisuudessa on paljon enemmän.
Altaan laidalla on Henry Mooren veistos, jota nallekarkki esittää kelvollisesti. Mittakaavan vääristymän vuoksi veistokselle ei meinannut jäädä tilaa, ja se on pipariversiossa melkein vedessä.
Myös lainassa oleva Lionel Smitin veistos on saanut uuden tulkinnan.
Veistoksia on enemmänkin, sillä museon ympärille levittäytyy veistospuisto, jossa esitellään modernia kuvanveistoa. Kuvan teoksella ei ole vastinetta todellisessa veistospuistossa.
Koska perheen lapsijäsenen mielestä arkkitehtuuripiparitalo ei välttämättä ole hauska, tein myös toisen talon. Sen esikuvana on legotalo ja tyyli funkkishenkinen. Talo on kalustettu englanninlakuilla ja varustettu aurinkopaneelilla. Nallekarkit saavat esittää tässä talossa nalleja.
Jos kodissani joku paikka kaipaa uudistusta, niin se on ehdottomasti kylpyhuone. Aion kuitenkin odotella vielä ainakin vuoden verran, sillä putkiremontti kolkuttelee ovella. Linjasaneeraus oli tiedossa jo asuntoon muuttaessani, joten en ole ehostanut kylppäriä millään tavalla. Ja sen huomaa.
Kylppäri hönkii 1990-lukua. Siniharmaan sävyisissä kaakeleissa on tuo ihmeellinen pilviharsokuviointi, jota taidettiin tuolloin harrastaa ihan joka paikassa. Vaaleaa seinäpintaa jakaa boordilaatta ihastuttavalla geometrisella kuviolla. Suihkukaappiratkaisuunkaan en ole kovin ihastunut. Kaappi on jo lähtökohtaisesti ruma, ja muovisiin saumakohtiin kertyy ällöttävästi kaikki lika, jota on hankala saada sieltä pois.
TOISAALTA – Tulee vielä sekin aika, kun 1990-luku on muodikasta retroa. Vai onko se jo tullut?
Joululahjaksi saamani Marimekon kylpytakki sen sijaan on ihana, vaikka istuukin väriin ja tyyliin aika hyvin – kukkakuviota myöten!
Kuvakilpailu #karseekylppäri
Onko sinunkin kylpyhuoneesi estetiikassa toivomisen varaa? Ota kuva kauheudesta ja osallistu kuvakilpailuun Instagramissa hashtagilla #karseekylppäri. Voit myös lähettää kuvan sähköpostitse osoitteella talotarinat@gmail.com.
Voittajakuva palkitaan ihanalla Finlaysonin Ajatus-matolla. Palkinto postitetaan Suomessa sijaitsevaan postiosoitteeseen.
Kilpailu on avoinna 26.5.2017 asti
Yhteistyössä Finlayson
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
***
Kilpailu on ratkennut ja voittajalle ilmoitettu. Voittajakuvan otti nimimerkki marushoo. Raati arvostaa erityisesti lattiakaivoa ympäröivää mosaiikkisommitelmaa sekä väriyhdistelmää violetti-beessi. Linkki kuvaan.
On aika paljastaa vuoden piparitalo. Viime vuoden tapaan valitsin kohteeksi vuoden aikana blogissa esitellyn rakennuksen. Itse rakennuksenkin esittely pääsi blogiin vasta muutama päivä sitten, mutta pipariprojektin aiheen olin ehtinyt jo päättää hyvissä ajoin.
Ei siitä ihan täydellinen tullut. Jotkut saumat repsottavat pahasti, mutta sovitaan vaikka niin, että teos kuvaa tilannetta ennen remonttia, tai ehkä jopa korjausten ollessa käynnissä. Täytyy myös huomauttaa, että koulu ei ole mittakaavassa.
Työ alkoi kaavojen suunnittelulla ja testauksella. Olen sitä ihmistyyppiä, joka nauttii monessa asiassa suunnittelusta ja valmisteluista eniten. Kaavojen parissa askartelu on kivaa!
Elementit kasassa.
Kyllä tästä jotain taitaa tulla…
… ja tulikin.
PS. Ella ja kaverit -elokuvasta inspiroituneena rakensimme poikani kanssa toisenkin koulun. Etualalla on siis Ellan pieni koulu, josta luokka joutuu muuttamaan jättimäiseen betonikouluun.
Söpöhän siitä tuli.
Kummasta sinä pidät enemmän?
PS. Katso myös Talotarinat 5 vuotta -juhla-arvonta täällä.
Facade Goes Fashion -teema etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Myös muunlaiset sulautumiset ovat mahdollisia. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on aikaisemmin ollut itsenäinen blogi osoitteessa www.facadegoesfashion.blogspot.fi.
Minulta on toivottu lisää kotipostauksia, ja huomaan, etten olekaan sellaista tehnyt kuukausiin. Nyt korjaan asian, ja elvytän samalla Retrokeittiö-teemaa, ainakin kattauksen osalta. Tarjottavat ovat ihan tätä päivää. Tosin syötiinhän vaahtokarkkeja ja juustosuikeroita jo vanhoina hyvinä aikoinakin.
Muutama ilmapallo ja serpentiiniä pitää olla. Pyöreä tarjotin on Sarviksen mallia 501.
Valitsin kattaukseen nämä Finnairille suunnitellut lautaset, jotka on valmistanut MK-tuote. Nämä sopivat hyvin rentoon juhlaan, jossa herkkuja voi kantaa myös pöydästä pois. Raidallinen liina on vanhaa Marimekkoa.
Syntymäpäiväsankari valitsi leivonnaisen Aku Ankan keittokirjasta, josta on napattu ohje jo useammille kutsuille. Karkkikeksit oli vielä kokeilematta, joten näitähän tehtiin.
Ja tässä tulos. Mainittakoon erään juhlavieraan kommentti: ”Nää näyttää paremmalta miltä ne maistuu”. Keksitaikinaan laitettiin piparakkumaustetta, ja se itsessään oli hyvän makuinen, mutta Skittles-karkit muuttuivat uunissa aika sitkeiksi, ja keksiä oli hankala syödä. Ohjeen Smartieseja ei kaupasta löytynyt. Keksien tarjottimena myös Sarviksen 501.
Juomat tarjoillaan Sarviksen pirteän punaisista Katrilli-mukeista, joiden seuraksi sopii Finlaysonin ihana Elefantti-printti lautasliinassa. Vaahtokarkkien astiana on Decembren kulho.
Macaron-leivokset tekivät tälläkin kertaa kauppansa. Nämä ovat peräisin K-kaupan pakastealtaasta. Näistä tykkään itsekin.
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
En ole muistaakseni hankkinut yhtään maljakkoa kotiin harkitusti. Kaapin perille on eri tavoin ajautunut maljakoita, joita tarpeen tullen on käytetty. Ne ovat täyttäneet tehtävänsä, mutta yksikään ei ole mielestäni kovin kaunis.
… mutta nyt: Eero Aarnion suunnittelema VAASI. Tästä tykkään.
Muovinen vaasi on yksinkertaisen tyylikäs, ja sopii monenlaiseen sisustukseen. Sarjaan kuuluu neljä kokoa ja neljä väriä: musta, valkoinen, punainen ja kirkas. Esittelen tässä mustan, mutta upealta näyttävät muutkin värit. Maljakot kuuluvat Evergreen-sarjaan, jonka Aarnio suunnitteli Plastex-Designille. ’Ikivihreää’ sarjaa esittelin jo aikaisemmin postauksessa Kukkia ja kotimaista designia parvekkeella.
Plastex lahjoitti Vaasit Seinäjoen asuntomessujen bloggaajapäivää varten. Tule paikan päälle katsomaan 19.7. tai seuraa blogista, mihin maljakot päätyvät – aiomme postata jo paikan päältä lähestulkoon suorana!
Mutta onko asetelma aavistuksen jouluinen? Syy selviää sitten viimeistään 19.7. Seinäjoella, asuntomessuilla kohteessa 40.
Yhteistyössä
Plastex Oy
Suomen Asuntomessut
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Retrokeittiössä on tällä kertaa hyödynnetty ruokakortistoa oikein kunnolla, peräti neljän ruokaohjeen verran. Illanistujaisiin tehtiin useita pieniä seurusteluruokia. Täydennystä kokonaisuuteen löydettiin vielä keittokirjasta ja yksi elementti kehitettiin itse. Huom. jälkiruokakortti on kuvassa vielä piilossa, jottei loppuhuipennus paljastuisi heti.
Kuvassa Maija LavosenMarimekolle suunnittelema Kievari-pöytäliina
Kylmänä tarjoiltavan tomaattikeiton ohjeen kertoi vuoden 1975 Kodin uusi keittokirja.
Kylmä tomaattikeitto
Ohjeen mukaiset ainekset ovat:
vettä
perunajauhoja
tomaattimehutölkki
suola ja paprikajauhe.
Tomaattimehun vaihdoimme säilykkeeseen, jossa oli tomaatteja tomaattimehussa. Lisäsimme kuullotettua sipulia ja chilijauhetta. Valmistus on äärimmäisen yksinkertainen: soseutetaan, kiehautetaan, suurustetaan ja annetaan jäähtyä. Tarjoiluvaiheessa keittoon lisättiin piparjuuri-tuorejuustosilmä.
Sienitäytteiset pikku piiraat
Teimme piiraat valmiista taikinalevyistä, joita pakastimessa oli ennestään. Ohjeen mukaiseen taikinaan käytetään
100 g juustoraastetta
3,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
200 g margariinia 1 dl kylmää vettä.
Täytteen ainekset ovat:
tölkki herkkusieniä kermakastikkeessa
100 g savustettua kinkkua
50 g juustoraastetta.
Käytimme sekasieniä ja kinkun jätin pois. Piiraita paistetaan 250 asteessa 10-15 minuuttia.
Juuston raastamiseen oiva väline on Bodumin muovinen raastin. Toimii ainakin tässä aivan yhtä hyvin kuin metallinen. Lautanen on Sarviksen Katrilli-sarjaa.
Häränsilmä kinkun kera
on lihansyöjän herkkuleipä. Ohjeen mukaiset ainekset:
4 viipaletta vaaleaa vuokaleipää
voita tai pöytämargariinia
sinappia
100 g savukinkkua
3 rkl ruohosipulisilppua tai purjon vihreää osaa suikaleina
1 rkl kaprista
4 raakaa keltuaista
Leipiä paahdettiin vähän, ja voideltiin sinapilla (ohjeessa ensin myös voilla). Käytimme prosciuttoa, italialaista ilmakuivattua kinkkua. Pieneksi paloiteltuun lihaan sekoitettiin kevätsipulia ja kapriksia. Leiville asetellaan lihat ja kananmunan keltuaiset.
Vastapainoksi kokki kehitti kalaleivän. Leivän päällä on kuhaceviche, jonka ainekset ovat:
kuhafile sitruunamehu chili sipuli suola
Kala paloitellaan, jätetään muista aineksista sekoitettuun marinadiin muutamaksi tunniksi ja seos asetellaan paahdetuille leiville.
Avocadosalaatti:
salaatinpää
2 avocadoa
sitruuna
hapahko omena
pieni sipuli tai pätkä purjoa
(purkillinen taskurapua tai katkarapuja)
pieni putki majoneesia
1 dl kermaviiliä tai 1 dl vatkattua kermaa
suolaa, mustaapippuria
1-2 rkl tomaattisosetta, tomaatti- tai chilikastiketta
hiukan paprikajauhetta
(nippu tilliä)
Ainekset paloitellaat ja sekoitataan keskenään – yllättäen. Kortin ohje huomattavasti pidempi, mutta en katso tarpeelliseksi sitä tässä toistaa.
Ja kas, kaikki on valmista. Vaihdoin pöytäliinaksi ruskean kankaan, jonka alkuperästä ei ole tietoa. Liina sopii kattauksen teemaan ja on mielestäni kaunis. Leivät tarjoillaan Sarviksen melamiinitarjottimilta, joita valmistettiin 1950-60-luvuilla. Punaiselle Rostin ottimellekin löytyi viimein käyttöä. Juomalasina on Décembren jykevät lasit.
Sitten jälkiruuan pariin. Ananasihanuudet valittiin pitkälti ulkonäkönsä vuoksi, ja onhan ananasrengas mitä sopivin päätös retroillalliselle. Ohje on yksinkertainen: kahden ananasrenkaan väliin laitetaan vatkattu kermavaahto, johon on sekoitettu hasselpähkinää, suklaarouhetta, cocktailhedelmien paloja ja tilkka likööriä. Cocktailkirsikka kruunaa komeuden.
Visuaalisuus ennen kaikkea! Näyttävä sommitelma syntyy jo tässä vaiheessa.
Mustat lautaset ovat Sarviksen tuotantoa – Ornamin, Melami – kuten oranssi tarjotinkin.
Mustat kahvikupit ovat olleet hieman unohduksissa ylähyllyllä, mutta tähän kokonaisuuteen ne istuivat hienosti. Kuppien valmistajasta ei ole muuta tietoa kuin pohjan teksti FRANCE. Jälkiruokajuomalaseista ei ole senkään vertaa viitteitä, mutta kirpputorimyyjän mukaan ne ovat kotimaista puristelasia jostain 1970-luvun kieppeiltä.
Ananasakäämä!
Kuvat Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos Päivi Leinonen, if not mentioned
En ole kummoinen viherpeukalo, mutta näihin aikoihin vuodesta minutkin tavoittaa vastustamaton halu hankkia parvekekukkia. Ihailen puutarhakaupassa erikoisia kasveja kaikissa väreissä, mutta yleensä päädyn valitsemaan jotain hyvin perinteistä. Tälläkin kertaa parvekkeelle tuli markettaa ja begoniaa. Ruusun sain äitienpäivänä.
Parvekkeellani on nyt myös suomalaista muotoilua; kannu ja sumutinpullo ovat Eero Aarnion Plastexille suunnittelemaa Evergreen-sarjaa. Nämä lähtivät mukaan, kun kävin äskettäin Plastexin tehtaalla Lohjalla. Vierailusta postaus Plastexilla kylässä.
Mutta onhan minulla tietenkin se perinteinen kastelukannukin – katso postaus Kaivon paikka.
Eikä siinä vielä kaikki… Plastexin valikoimiin kuuluu myös tällainen ihmeellinen uutuus – sumutepullo, jolla saa aikaan tasaisen, pitkään jatkuvan sumutteen. Kyllä nyt kelpaa sumuttaa!
Mutta mutta – kukkien kauneus ei pääse oikeuksiinsa, jos parveke on talven jäljiltä pölyinen ja parvekelasit suttuiset, kuten sumutuskuvassa. Tuumasta toimeen. Pesin lasit, imuroin ja pyyhin lattiat. Paljon parempi.
1960-luvulla parvekkeiden koolla ei pröystäilty, vaikka kasvua edelliseen vuosikymmeneen verrattuna oli jo tapahtunut. Puusohva vie huomattavan ison osan pinta-alasta, mutta se ei haittaa. Tähän on mukava köllähtää leppoisina kesäpäivinä.
Yhteistyössä: Plastex
PS. Plastex on mukana myös Seinäjoen asuntomessujen bloggaajapäivässä 19.7. Me bloggaajat järjestämme koko päiväksi ohjelmaa yhdessä messutalossa. Tästä lisää myöhemmin…
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Kotiin tuli pieni mutta kaivattu uudistus, kun löysin viikolla messinginvärisen tarjoiluvaunun. Halusimme kahvihetkiin ja pikkupurtaville sopivan pöydän. Sen piti olla pyöreä mahtuakseen näppärästi nojatuolien väliin. Läpimitaltaan 30-40 cm ja mielellään pyörällinen. Näyttävä saisi olla, ehkä jopa vähän kitch. Messinginväri oli mielessä, näin pöytä olisi hyvä pari lampulle, jonka esittelin blogissa äskettäin. Vaatimuksista olisi voinut hieman joustaakin, jos sopivan kokoinen ja silmää miellyttävä pöytänen olisi tullut vastaan. Ei tarvinnut, sillä Mimmin kirppiksellä odotellut ilmeisesti 1970-lukulainen vaunu on juuri sellainen, jonka mielessäni näin. Nyt se on myös käytössä testattu runebergintorttukahveilla. Toimii.
Katso tuota kiiltoa!
Tortut haettin hyväksi koetusta Taikinajuuresta Turun Vähä-Heikkilästä.
Blogin loppuvuosi on näköjään mennyt ihan pipariksi, mutta menköön. Vuoden piparitalon mallia hetken mietittyäni valinta oli hyvin selvä. Mikkolan ostoskeskus on ihanteellisen selkeä neljän massan kokonaisuus, siispä oletin rakentamisen onnistuvan. Yksityiskohtiin en ole vaatinut täydellistä yhdennäköisyytä, eikä se minun leipurintaidoilla onnistuisikaan. Olen kuitenkin tuonut julkisivuissa näkyvän punaisen pilari-palkkirakenteen mukaan. Toiveikkaana ripottelin lopuksi hieman ’lunta’ viimeisiin kuviin.
Valinta oli sopiva siksikin, että ostari on esiintynyt blogissani kuluneena vuonna ja Mikkola oli muutenkin esillä elokuisen Lähiöfestivaalin johdosta. Ostoskeskus on valmistunut vuonna 1971 ja sen on suunnitellut arkkitehti Ilmo Valjakka. Oikeasta ostarista lisää kuvia kesän postauksessa Ostari ja festari Mikkolassa.
Nyt seinässä on vielä sinivalkoinen SIWA-teksti. Tähän tullee muutos, kun Siwat siirtyvät Keskon omistukseen. Mielenkiinnolla odottelen, mitä siitä seuraa.
Sydänroskis – tärkeä yksityiskohta.
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Talotarinat 