Syksyn värejä Pihlajistossa

Helsingin työväenopistolla järjestettiin nyt toistamiseen viikonopun mittainen Lähiökuvauskurssi. Kurssin ohjelma oli pitkälti sama kuin kevään kurssilla, josta kerroin aikaisemmin: Jakomäen olemusta etsimässä. Tunnelma erosi kuitenkin melkoisesti toukokuisesta(!) räntäkelistä, ja tällä kertaa saimme nauttia kuulaasta syyssäästä ja hienosta ruskasta.

Kuvapari: Toisessa kuvassa kirjoittaja valokuvaa ja toisessa hänen ottamansa valokuva ajorampista.
Kuvaaja kuvassa − ja oikealla näkymä linssin läpi. (Vasen kuva Lauri Jääskeläinen.)

Pihlajiston kerrostalot ovat hyvin tyypillisiä 1970-luvun taloja – niitä parjattuja betonilaatikoita. Keskusteluissa kävi ilmi, että maiseman säännönmukaisuus miellytti monia. Lisäksi ympäristöä pidettiin yleisilmeeltään siistinä. Huomattavaa oli myös mäkinen ja kallioinen maasto, jonka ansiosta monet talot vaikuttivat ehkä korkeammilta kuin olivatkaan.

Moni mainitsi myös ihmisten vähäisen liikkumisen alueella lauantai-iltapäivänä. Tunnelma oli hieman unelias.

Kerrostalon pohjakerroksessa on aukko, josta pääsee sisäpihalle

Vuonna 1970 rakennetun Satopihlaja-yhtiön talot ovat kolmikerroksisia. Yhtiö sai runsaasti julkisuutta muutaman vuoden takaisesta tosi-tv-sarjasta Putkiremontti. − Mielestäni muuten aivan mahtavan hullu idea!

Asfaltoitu mäki ja mäen päällä kerrostalo
Satopihlaja mäen päällä.

henkari roikkuu pyykkinkuivatustelineessä pihalla

Kurssilaiset saivat kuvausvirikkeeksi tehtävälistan, jonka itsekin pidin mielessä. Kuivaustelineessä roikkuva henkari täyttänee tehtävän jotain unohdettua ja pyöreä muoto löytyy Alkumuna-veistoksesta. Teoksen toteutti unkarilainen taiteilija Tamás Ortutay, ja se on Budapestin kaupungin Helsingille lahjoittama.

Alkumuna-niminen taideteos on muodoltaan pyöreä, halkaisija n 1,5 metriä
Alkumuna tunnetaan myös nimellä Maailman synty.

Ikkunan kautta kuvattuna heijastuksena kerrostalon piha on kuin impressionistinen maalaus – vai mitä?

kerrostalon ikkunoita ja muutama puu näkyvät hieman epäselvänä heijastuksena toisesta ikkunasta

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Arkkitehtuurikävelyllä Runosmäessä

Tutkimukseni kenttätyöt saivat jatkoa Runosmäen kirjaston kanssa yhteistyössä järjestetyllä arkkitehtuuri- ja valokuvauskävelyllä. Lämpimänä toukokuisena iltana 1970-luvun aikana rakennettu lähiö näytti parhaita puoliaan: rauhallista ja vehreää.

Kävelyn oppaana toimi turkulaisen arkkitehtuurin ja paikallishistorian tutkija Mikko Laaksonen, joka valmistelee parhaillaan kirjaa Turun lähiöistä. Hän painotti Runosmäen kaavoituksen kunnianhimoisia lähtökohtia, mitä ei välttämättä tule ajatelleeksi kovin arkisen tuntuisessa ympäristössä. Runosmäki on suunniteltu kompaktikaupungin ideologian mukaisesti säännönmukaisiksi kortteleiksi. Erityisesti liikenteen järjestely tuntuu onnistuneelta, sillä alueen kävelyreitit ja oleskelualueet ovat lähes täysin erillään autoliikenteen alueista.

Runosmäki pesubetoni

Rakennustyypit ovat tuttuja monista muistatkin saman aikakauden lähiöistä, ja siksi ensivaikutelma on tavanomainen. Huomattavan määrän rakennuksia alueelle suunnitteli Arkkitehtitoimisto Pekka Pitkänen. Pitkänen käytti usein ikkunoissa ja ovissa selkeää sinistä ja punaista. Muita suunnittelijoita alueella olivat Heikki Sarainmaa ja ATR-toimistot Oy.

Runosmäen seurakuntatalo

Tarkemmin katsoessa huomaa, että Runosmäessä on käytetty monia erilaisia ratkaisuja ja erikoisempia kokeilujakin. Yksi niistä on lasiseinäinen silta, joka yhdistää kaksi kerrostaloa toisiinsa.

Kerrostalo kulkusilta

Osa rakennuksista on vielä ulkoisesti alkuperäisen näköisiä, mutta monissa julkisivu on myös uudistettu. 2000-luvulla yleiset kasettipinnat saivat kävelyn osanotajilta ristiriitaisia kommentteja. Toisaalta uutta siistiä ilmettä pidettiin positiivisena, mutta myös kolkkona.

Runosmäki julkisivukasetti

Tarkoituksenani oli haastatella kierrokselle osallistuneita heidän ottamien valokuvien avulla. Tältä osin tulos oli laiha, sillä vain pari kävelijää innostui myös valokuvaamaan. Tämänkin voi kääntää voitoksi: seuraavaksi päiväksi sovitussa keskustelutilaisuudessa aikaa oli käytettävissä runsaasti, ja aiheessa päästiin pintaa syvemmälle tunnemaisemaan. Laatu korvasi määrän. Niin minä kuin haastateltavanikin toivomme, että tätä periaatetta ei unohdeta nykyisten lähiöiden täydennysrakennussuunnitelmien kohdalla.

Runosmäki kädenjälki
Erilaisia kädenjälkiä.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

Jakomäen olemusta etsimässä

Olin mukana järjestämässä Helsingin työväenopistolle valokuvauskurssia, jossa kuvattiin helsinkiläistä lähiömaisemaa. Kaksipäiväisen kurssin ensimmäisenä päivänä matkattiin Kalliosta itään, Jakomäkeen. Toisen päivän ohjelmana oli kuvista keskusteleminen ryhmässä ja lisäksi haastattelin kuvaajia kahden kesken.

Kurssilaiset saivat valokuvaaja Vilma Pimenoffilta oppia kuvauksen tekniikkaan ja vinkkejä erilaisten kuvakulmien hyödyntämiseen. Itse kerroin valokuvan käytöstä kulttuurintutkimuksen aineistona ja esittelin lyhyesti oman tutkimukseni. Kurssin sisällössä valokuvaukseen yhdistyi tutkimuksellinen näkökulma ja esimerkit valokuvan käyttötavoista.

Lähtökohta Jakomäen retkelle oli kiinnostava, sillä kukaan kurssilaisista ei ollut aikaisemmin siellä käynyt. Siispä retkelle lähdettiin mielikuvien varassa, mutta avoimella mielellä.

DSC_2808

Kuvausreissusta tuli melko erinäköinen kuin oli kuviteltu, ensinnäkin siksi, että aamupäivän aurinkoinen sää muuttui paikoin sankaksi räntäsateeksi. Toiseksi yllätti maiseman moderni ilme. Jakomäki on yksi niistä lähiöistä, joissa rakennuksia on päädytty purkamaan. Tilalle on tullut uusia taloja, jotka voisivat ulkonäkönsa puolesta sijaita millä tahansa uudella alueella.

Oli todella kiinnostavaa nähdä kurssilaisten otoksia seuraavana päivänä. Kukin oli kuvannut omalla tyylillään osittain samoja kohteita. Taiteellista näkemystä ja hienoja oivalluksia ei puuttunut. Kuvista on mahdollisesti tulossa näyttely, mutta paikkaa ja aikaa ei vielä ole ratkaistu.

Uutta Jakomäkeä

Jakomäki kerrostaloja

Myös vanhemmat rakennukset on kunnostettu ja useissa tapauksissa saaneet täysin uusitun julkisivun.

Hiekkalaatikko&räntää

Perinteistä lähiömaisemaa edustaa luonto: kerrostalojen keskellä on paljon kallioista metsää ja avarat pihat ovat vehreitä.

Jakomäki kallio

Alkuperäistä ilmettä löytyy ostarin ympäristöstä. Vieressä on kirjasto, jonka ovi kävi tiuhaan.

Kirjastolla

Huokotien pohjoispuolella on Suurmetsänä tunnettu kerrostaloalue. Virallisesti Suurmetsä on laajempi alue, johon koko Jakomäki kuuluu. Erään kerrostalon pihalta löytyi näinkin perinteinen näkymä halkopinoineen ja koivuineen.

DSC_2814


Kuvat: Aloituskuva Minna Haataja, muut Päivi Leinonen

1000plus1 lähiötarinaa: Jouluerikoinen

Olen tehnyt tämän vuoden aikana yhteistyötä Humans of Myyr York kuvaaja Olli Bergin kanssa. Aloitimme kesäkuussa Pihlajamäestä.

Projektin muotoutuessa annoimme sille nimen 1000+1 lähiön tarinoita. Elokuussa tarinoita kerättiin Kannelmäessä ja syyskuussa  Olarissa. Marraskuussa alue laajeni pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kun vuorossa oli Turun Runosmäki. Tässä vaiheessa nimi muuntui jouhevampaan – ja someystävällisempään – muotoon 1000plus1 lähiötarinaa, käyttäen hashtagia #1000plus1.

1000plus1 lähiötarinaa Myyrmäessä

Eräs ilmiselvä paikka on toistaiseksi jäänyt esittelemättä. Nimittäin Humans of Myyr Yorkin kotirintama Myyrmäki. Humans-sivustolla on jaettu katupotretteja jo viiden vuoden ajan, mutta useimmista kuvista ympäristö on rajattu lähes näkymättömiin. 1000plus1 lähiötarinaa yhdistää ympäristön ja ihmiset. Siispä Myyrmäki on hyvä paikka päättää tämä vuosi.

Kerroin Myyrmäestä hieman jo ennen 1000plus1-projektin käynnistymistä, täällä: Kuukauden lähiö: Myyrmäki

Psst…

Kuvauskierroksella tapasimme myös joulupukin ja muorin. Paljastui, että heillä on nykyisin asunto Myyrmäessä – yhä kiireisemmäksi muuttunut työelämä on pakottanut pukinkin etsimään uusia ratkaisuja arjen kiireisiin. Pukilla on toinenkin työ nykytanssiteatteri Mamia Companyssa.

HYVÄÄ JOULUA!

Kaikki tarinat ovat nähtävissä myös Talotarinoiden Youtube-kanavalla.

#1000plus1 -lähiötarinoita kokoavat yhteistyössä  Humans of Myyr York ja Talotarinat.

 

1000plus1 lähiötarinaa: Runosmäki

1000plus1 lähiötarinaa on tähän asti pysytellyt pääkaupunkiseudulla, mutta nyt maisemia ja ihmisiä myös Turun Runosmäestä.

Runosmäki on lähinnä 1970-luvulla rakennettu asuinalue. Tiiviillä alueella kävelyreitteihin on kiinnitetty huomiota. Asuintaloja ovat suunnitelleet useat arkkitehdit, muun muassa Pekka Pitkänen, jonka suunnittelema koulurakennus on poissa käytöstä sisäilmaongelmien vuoksi. Koulu näyttäytyy Talotarinoiden aikaisemmassa osoitteessa parissakin postauksessa.

Runosmäen rakennuskannasta voi lukea tarkemmin Jimi Antikaisen opinnäytetyöstä Lähiöiden rakennettu kulttuuriympäristö.

#1000plus1 -lähiötarinoita kokoavat yhteistyössä  Humans of Myyr York ja Talotarinat.

Havukosken värit

Elämme vuoden harmainta aikaa, mutta eipä anneta sen lannistaa. Värejä löytyy ympäristöstä, myös sieltä ”harmaiden betonilaatikkojen” keskeltä. Nämä kuvat Vantaan Havukoskelta on kyllä otettu jo kesällä mukavammissa olosuhteissa. Edellinen postaukseni Koivutorilta on hyvin läheisissä maisemissa, sillä Havukoski kuuluu Koivukylän suuralueeseen, ja nimiä käytetään usein rinnakkain.

Havukoski pistetalot

Havukosken maamerkkinäkin toimivat tornitalot on värikoodattu, mutta varsinainen väri-iloittelu löytyy matalampien talojen korttelista. Elementtikerrostalojen arkkitehtuurissa on tyypillisesti alimman kerroksen betoniseinissä käytetty värejä laajalla skaalalla – pastellisävyisestä persikasta maastonvihreään ja ruskeaan, ja kirkkaisiin väreihin, kuten tässä.

Alue on noteerattu rakennushistoriallisesti merkittäväksi ja se on yksi pääkaupunkiseudun suurimmista yhtenäisistä lähiöistä. Aiheesta juttu Vantaan Sanomissa. 

Havukoski keltainen

Havukoski keltainen_sininen-punainen

Havukoski Punavihreä

Havukoski sininen

Havukoski sinivihreä

Rautkallio_pyörä

Havukoski-sinipuna

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

1000+1 lähiön tarinoita: Olari

Lähiötarinat laajenevat nyt jo Espoon puolelle. Tapasimme olarilaisia muun muassa Avaruuskadulla, Maapallonradalla ja Kuutamoisella. Alueen suunnittelijat Simo Järvinen  ja Eero Valjakka halusivat rakentaa alueen, joka erottuu muista. Suunnittelijat saivatkin Olarin johdosta valtionpalkinnon vuonna 1975.

Olarissa toteutui autoton keskusta ja kaupunkimainen ostoskatu. Erikoisuutena oli ostoskeskukseen yhdistyvä  talvipuutarha, joka sijaitsi osittain katutason alapuolella. Vierailumme aikana puutarha on muisto vain ja ostoskeskuksen kulmilla on rauhallista.

#1000plus1 lähiön tarinoita kokoavat yhteistyössä  Humans of Myyr York ja Talotarinat.

Klikkaa kuvasta Youtube-videoon.

Olari video

1000+1 lähiön tarinoita: Kannelmäki

Lähiötarinoita alkaa ilmestyä niin tiuhaan, että kuukauden lähiö -teema ei tahdo riittää. Jatkossa lähiöjuttuja ilmestyy säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin.

Nyt sarjaan lisätään Humans of Myyr Yorkin kanssa yhteistyössä tehty kuvakokoelma, jossa tavataan myös asukkaita. Annoimme projektille nimeksi 1000 + 1 lähiön tarinoita #1000plus1. Teema jatkuu epäsäännöllisesti, mutta toivottavasti pitkään.

Kannelmäki on ollut blogissa esillä useammankin kerran. Aiemmat postaukset keskittyivät Kannelmäen vanhempaan osaan ja Sitratorille, mutta nyt liikutaan laajemmin myös radan toisella puolella.

Tässä linkit aikaisempiin juttuihin:

Kannelmäen vanha ostari

Unelma Kannelmäessä

Arkkitehtuurituristi Kannelmäen kirkossa

Kotoista Kannelmäkeä

Siirry kuvaesitykseen klikkaamalla!

Kannelmäki 1000+1


Kannelmäen kuvat Päivi Leinonen ja Olli Berg

 

Kuukauden lähiö: Merihaka

Merihaka kukkalaatikko

Kuukauden lähiö ei ole aivan varsinaisesti lähiö, koska se sijaitsee Helsingin  kantakaupungin alueella. Toisaalta lähiö-sanan käyttö on liukuvaa ja virallinen määrittely puuttuu. Useimmiten kuitenkin lähiö tarkoittaa selkeästi keskustan ulkopuolelle rakennettua yhtenäistä kerrostalovaltaista aluetta.

Vuosina 1973–1986 rakennettua Merihakaa voi hyvin kutsua ainakin kaupunkilähiöksi. Onhan se ulkoisesti kovasti monen muun 1970-luvulla rakennetun lähiön kaltainen, tosin talot ovat massiivisemman oloisia kuin Suomessa yleensä. Alue on rakennettu entiselle teollisuusalueelle. Asemakaavassa pyrittiin tehokkaaseen maankäyttöön, mutta asuntoihin haluttiin väljyyden tuntua ja valoa. Aravan rakentamisohjeet ovat määränneet esimerkiksi ikkunoiden pinta-alasta ja keittiön varustelutasosta.

Alueen suunnitteluperiaatteisiin kuului autoilun erottaminen jalankulkuväylistä. Tämä toteutettiin sijoittamalla alueen alle autokansi, jossa sijaitsee myös bussipysäkki.

Merihaka6

Merihaka5

Runsaasti moitteita saanut Merihaka on viime vuosina esiintynyt mediassa uudessa valossa. Asukkaat arvostavat alueen hyvää sijaintia, käytännöllisiä ratkaisuja ja asukkaiden välistä yhteisöllisyyttä. Ajan myötä betonin harmauskin on saanut sävyjä. Helsingin Sanomien artikkeliin haastatellun asukkaan mielestä ihmiset ovat pehmentäneet betonin.

Merihaka Leikkipaikka

Merihaka4

Merihaka penkki

Merihaka Market

Merihaka ovenkahva

Merihaka2

Kaupunkiviljelyä betonin keskellä.

Merihaka viljelylaatikot

Monista asunnoista on näkymä suoraan merelle.

Merihaka3

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Purkamisen vetoava draama

Turun yliopiston Juslenia purettiin. Sosiaaliseen mediaan ilmestyi päivityksiä. Työpaikalla yksi ja toinen aikoi mennä paikalle katsomaan. Rakennuksesta ei tietääkseni kukaan oikein pitänyt. Siihen liitettiin korkeintaan nostalgissävytteisiä muisteloita, mainiten kuitenkin rakennuksen ankeus ja epäkäytännöllisyys.

Turun yliopisto Juslenia 2018

Mistä suuri kiinnostus rakennusten purkamiseen johtuu? Tuskin sentään rakennuksen inhoaminen on niin syvää, että tuhoa siksi halutaan tulla todistamaan. Kuitenkin purkutyömaan reunalle aina joku pysähtyy katselemaan ja tallentamaan tilannetta.

Uuden rakentaminen saa harvoin samanlaista kiinnostusta osakseen. Rakentamisesta uutisoidaan asiallisesti ja lopputulos esitellään aikanaan, mutta itse rakennustyö ei ole mediaseksikästä. Purkaminen sen sijaan on dramaattinen toimenpide, ja draamaa kansa kaipaa. Puhutaan aikakauden lopusta ja historian havinasta. Purkuun liittyy melkeinpä tirkistelyn kaltaista jännitystä, josta kerrotaan kavereille yksityiskohtia. Mitä sieltä revittyjen seinien takaa pilkottaakaan!

Tai sitten asiaan voi ottaa realistisen näkökulman. Rakennus elää aikansa, toiset pidempään kuin toiset. En voi olla vertaamatta rakennuksen elinkaarta ihmiseloon. Huollolla ja korjausrakentamisella pidetään rakennuksen kuntoa yllä. Jos kunto on päässyt kovin huonoksi, joudutaan suuri osa rakennnusosista uusimaan – rakennusten kohdalla huomattavasti helpompaa kuin ihmisten.

Jusleniaa puretaan

Toisinaan päätetään, ettei korjaaminen kannata. Rakennus joko jää paikoilleen itsekseen lahoamaan, tai sitten sen aika päättyy väkivaltaisesti purkukoneiden kauhoissa. Suurimittaisten muutostöiden kohdalla puhutaan joskus rakennusten raiskaamisesta, mutta mitä kielikuvaa purkamisesta voisi käyttää? Ihminen voi jo joissain maissa valita armokuoleman, mutta rakennusten kohdalla en tähän vertautuvaa vaihtoehtoa näe. Onko rakennuksille olemassa saattohoitoa tai armollista, kunnioittavaa purkumenetelmää?

Vastauksena kysymykseeni tulee mieleen purkutaloissa järjestettävät tapahtumat. Esimerkiksi vuoden 2015 Lähiöfestivaalin tapahtumapaikkana oli purkutalo Vantaan Mikkolassa. Talo pääsi purkua odotellessaan vielä uudenlaiseen käyttöön, juhlituksi festivaalinäyttämöksi. Täällä pieni juttu aiheesta: Tunnelmia Lähiöfestivaaleilta. Samansuuntainen loppu oli mäntyharjulaisella talolla taidenäyttelyn paikkana: Kerrostalo galleriana.

Juslenia purkujäte

Purkaminen näyttää rumalta. Talon räjäyttäminen kertaheitolla maan tasalle on kieltämättä esteettisesti vaikuttavaa, mutta tavallisempaa on hidas nyrhiminen, ja se ei ole kaunista katsottavaa. Itse olen kiinnittänyt huomiota työn suorittajiin, sinnikkäisiin leukoihin pitkien kaulojen päässä. Eivätkö ne näytäkin aivan otuksilta, jotka haukkaavat hampaisiinsa ontelolaattoja ja sandwich-elementtejä!

Juslenia kauhat

Tässä toinen esimerkki paljon huomiota saaneesta purkutyöstä: Kasarmikatu 21 Helsingissä. Tein siitä blogiin postauksen, josta syntyi selvä piikki kävijämääriin – jälleen yksi osoitus purkamisen kiinnostavuudesta. Katso juttu: Rakennusviraston purkutyömaalla.

Kasarmikatu21 purku

Asuinkerrostalojen purkaminen on vielä ollut aika harvinaista, mutta ilmeisesti yleistymässä. Turun Lausteella purettiin kesällä 2017.

 

 

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned