1000plus1 lähiötarinaa: Jouluerikoinen

Olen tehnyt tämän vuoden aikana yhteistyötä Humans of Myyr York kuvaaja Olli Bergin kanssa. Aloitimme kesäkuussa Pihlajamäestä.

Projektin muotoutuessa annoimme sille nimen 1000+1 lähiön tarinoita. Elokuussa tarinoita kerättiin Kannelmäessä ja syyskuussa  Olarissa. Marraskuussa alue laajeni pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kun vuorossa oli Turun Runosmäki. Tässä vaiheessa nimi muuntui jouhevampaan – ja someystävällisempään – muotoon 1000plus1 lähiötarinaa, käyttäen hashtagia #1000plus1.

1000plus1 lähiötarinaa Myyrmäessä

Eräs ilmiselvä paikka on toistaiseksi jäänyt esittelemättä. Nimittäin Humans of Myyr Yorkin kotirintama Myyrmäki. Humans-sivustolla on jaettu katupotretteja jo viiden vuoden ajan, mutta useimmista kuvista ympäristö on rajattu lähes näkymättömiin. 1000plus1 lähiötarinaa yhdistää ympäristön ja ihmiset. Siispä Myyrmäki on hyvä paikka päättää tämä vuosi.

Kerroin Myyrmäestä hieman jo ennen 1000plus1-projektin käynnistymistä, täällä: Kuukauden lähiö: Myyrmäki

Psst…

Kuvauskierroksella tapasimme myös joulupukin ja muorin. Paljastui, että heillä on nykyisin asunto Myyrmäessä – yhä kiireisemmäksi muuttunut työelämä on pakottanut pukinkin etsimään uusia ratkaisuja arjen kiireisiin. Pukilla on toinenkin työ nykytanssiteatteri Mamia Companyssa.

HYVÄÄ JOULUA!

Kaikki tarinat ovat nähtävissä myös Talotarinoiden Youtube-kanavalla.

#1000plus1 -lähiötarinoita kokoavat yhteistyössä  Humans of Myyr York ja Talotarinat.

 

Havukosken värit

Elämme vuoden harmainta aikaa, mutta eipä anneta sen lannistaa. Värejä löytyy ympäristöstä, myös sieltä ”harmaiden betonilaatikkojen” keskeltä. Nämä kuvat Vantaan Havukoskelta on kyllä otettu jo kesällä mukavammissa olosuhteissa. Edellinen postaukseni Koivutorilta on hyvin läheisissä maisemissa, sillä Havukoski kuuluu Koivukylän suuralueeseen, ja nimiä käytetään usein rinnakkain.

Havukoski pistetalot

Havukosken maamerkkinäkin toimivat tornitalot on värikoodattu, mutta varsinainen väri-iloittelu löytyy matalampien talojen korttelista. Elementtikerrostalojen arkkitehtuurissa on tyypillisesti alimman kerroksen betoniseinissä käytetty värejä laajalla skaalalla – pastellisävyisestä persikasta maastonvihreään ja ruskeaan, ja kirkkaisiin väreihin, kuten tässä.

Alue on noteerattu rakennushistoriallisesti merkittäväksi ja se on yksi pääkaupunkiseudun suurimmista yhtenäisistä lähiöistä. Aiheesta juttu Vantaan Sanomissa. 

Havukoski keltainen

Havukoski keltainen_sininen-punainen

Havukoski Punavihreä

Havukoski sininen

Havukoski sinivihreä

Rautkallio_pyörä

Havukoski-sinipuna

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Koivutorin kulmilla

Koivukylässä Koivutorin ostoskeskuksessa toteutettiin kesällä Seinähullu Vantaa -hankkeeseen liittyen seinämaalauksia. Vuonna 1981 valmistunut ostoskeskus on itsessäänkin mielenkiintoinen ja arkkitehturiltaan monitahoinen. Sen päätasojen väliin on sijoiteltu terassimaisia oleskelupaikkoja penkkeineen. Punatiilinen kokonaisus poikkeaa ympäröivien rakennusten betonipinnoista.

Koivukylän keskusta tulee uudistumaan lähivuosina. Uudistus koskee myös Koivutoria ainakin osittain. Muutaman vuoden takaisessa selvityksessään Vantaan Kaupunkisuunnittelulatakunta esitti, että Koivutori kuuluu niihin ostoskeskuksiin, joiden säilyttämistä tulisi tukea. Ostoskeskuksen ovat suunnitelleet Eero Valjakka ja Aarno Passoja.

Koivutori Koivukylä ostoskeskus

Koivukylä ostarilla

Koivukylä punatiiliä

Kytötien ylittävä kävelysilta yhdistää kerrostaloalueen ostoskeskukseen. Sillan toisessa päässä on vanhempi Rautkallionkatu 3:n ostoskeskus. (Harmillisesti siitä ei ole kuvaa.) Matala pelkistetty rakennus yhdistyy paikoitustasoon.

Koivukylä_ylikulkusilta

Punatiiliset yksityiskohdat jatkuvat Koivukylän puistotien ylittävässä sillassa. Sillan kruunaa sienikatos pubin kulmalla.

Koivukylä sienikatos

Koivukylä sieni sillalla

Koivukylä silta

Koivukylä sillan alla

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Bryggmania Vantaalla

Pysytään yhä Vantaalla. Reitille osui sopivasti Honkanummen hautausmaa. Erik Bryggman suunnitteli Honkanummen siunauskappelin viimeisenä työnään. Vuonna 1955 valmistunut kappeli ei ole saavuttanut yhtä suurta mainetta kuin Turun Ylösnousemuskappeli, mutta upea arkkitehtuurinähtävyys on tämäkin.

Rakennuksen muoto on harvinaisen pelkistetty. Kaksi terävää kolmiota – iso ja pieni kappeli – yhdistyvät matalalla osalla toisiinsa. Bryggmanin hienovaraista tyyliä edustaa esimerkiksi pienemmän kappelin julkisivussa ristin taustalla ristin muotoinen syvennys. Samaa ideaa on käytetty Ylösnousemuskappelissa. Myös ulko-ovi ja oven viereinen seinäreliefi muistuttavat Ylösnousemuskappelista.

Sarjaan kuuluu kolmaskin siunauskappeli, jossa on piirteitä molemmista tässä mainituista töistä: Metsolan siunauskappeli Lohjalla.

Muut Bryggman-postaukset löydät linkistä: Erik Bryggman.

 

siunauskappeli_ruumisvaunut

honkanummi_siunauskappeli_ovi

Minua viehättää Bryggmanin töissä materiaalien käyttö; luonnonmateriaalit pehmentävät funktionalistisia muotoja. Kasvit ovat tärkeässä osassa.

honkanummen_hautausmaa

kiviportaat_istutus_0

honkanummen_kappeli_ruusu

honkanummi_erik_bryggman

honkanummen_kappeli_paanukatto
honkanummen_siunauskappeli_taivas

honkanummen_kappeli_ruumisvaunut

Sisälle emme päässeet, koska lauantaina siunaustilaisuuksia on tiuhaan. Taas mennään…

honkanummen_hautausmaa_pappi
????????????????????????????????????

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Hakunila: Vuoden kaupunginosa ja muistoja

Kotiseutuliitto on valinnut vuoden kaupunginosaksi Vantaan Hakunilan. Kävin sen kunniaksi jälleen kotiseutumatkalla. Nyt, kun perheessämme on juuri koulunsa aloittanut ekaluokkalainenkin, oli sopiva aika käydä muistelemassa oman koulu-urani alkua Hakunilanrinteen koululla. Tutultahan se näytti.

 

Pienimmät koululaiset ulkoilivat yläpihalla (kuvassa). Koulutalon toisella puolella on alapihan kenttä, ja sen toisella laidalla Hakunilan koulu eli yläaste. Nyt nämä nimet ovat kuitenkin historiaa, sillä koulut yhdistyivät tämän lukuvuoden alussa Lehtikuusen kouluksi.

Yläasteen puolella sijaitsi myös koulun isompi liikuntasali, johon liittyy hyviä muistoja – esimerkiksi Aristokatit-kuoron jokavuotiset konsertit, joissa kuultiin jopa Abban ja Beatlesin kappaleita, ja Hakunilan Riennonlentopallotreenit, joissa äidin pelatessa kulutin aikaani esiintymislavan verhojen takana lavasteiden ja jumppapatjojen seassa. Vähemmän mukavat muistot liittyvät hammashoitolaan ja terveystarkastukseen, jossa minut tuomittiin loppuiäkseni käyttämään silmälaseja. Se oli kolmasluokkalaiselle järkyttävää.

Hakunilan koulu ei ole ollenkaan hullumpi 1970-luvun koulurakennus. Sen suunnitteli arkkitehtitoimisto Perko&Rautamäki. Rakennuksen seinässä on tunnistettava geometrinen kuviointi. Arkkitehti Reijo Perko on toteuttanut moniin muihinkin rakennuksiin taidetta, muun muassa Käpy-teoksen Espoon Dipolin pihaan.

 

 

Hakunila sijoittuu korkealle mäelle. Koulupäivän jälkeen kuljin nämä hurjilta tuntuvat portaat ylös. Huh, onpas vihreää – silloin ennen maisema oli aivan eri näköinen. Sen voi todeta Helsingin Sanomien kaupunginosasarjan Hakunila-osasta. Kurkkaa artikkeli täältä.

 

 

Portaikko päättyy pienelle aukiolle, jonka reunoilla on tyypillisiä Hakunilan taloja. Aukion laidalla  oli myös Henrikssonin K-kauppa, joka oli äitini työpaikka. Nyt kaupan paikalla on kerrostalo.

 

 

 

 

Hakunilan maisemaan kuuluvat olennaisesti myös Hakunilantien ylittävät kävelysillat.

 

 

Edellinen kotiseutumatkani kohdistui Hakunilan viereiseen Vaaralaan. Lue postaus Kotiseutuni: keksitalot ja arvokas kulttuuriperintö Vantaalla.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

 

Tunnelmia Lähiöfestivaaleilta


Osallistuin Mikkolassa järjestetyille kaikkien aikoen ensimmäisille Lähiöfestivaaleille elokuussa. Tapahtuma oli… vähän kuin lähiö: Kompaktissa tilassa oli lämmin tunnelma ja yllättävän paljon erilaisia näkökulmia. Oman lisän tapahtuman tunnelmaan toi se, että talot oli vain hieman aikaisemmin tyhjennetty asukkaista festivaalin ja sitä seuraavan purkamisen tieltä.

Tässä otanta taulusta ”mitä lähiössä pitäisi olla”:



ourhouse-varit

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Mikkolan ostari ja festari

Mikkola on kaupunginosa Vantaalla, Korson kupeessa. Se on tyypillinen 1960- ja -70-lukujen aikana rakentunut asuinalue. Mikkola on jäänyt ainakin minulle tuntemattomaksi, vaikka lähiseudulla olen vuosia asunut. Tänä keväänä tämäkin asia korjattiin; kävin katsastamassa Mikkolan ostarin, joka Vantaan kaupungin äskettäin tekemässä ostariselvityksessä on listattu ’helmien’ joukkoon.

Pienen ostoskeskuksen tilaratkaisu on harvinaisen selkeä. Liiketilat sijoittuvat neljään kuutioon, jotka sijaitsevat symmetrisesti toisiinsa nähden jättäen väliinsä ristikkäiset kujat. Tässä on todella jätetty kaikki turha pois. Rationalistista muotoa pehmentää lämmin väritys. Mielestäni konstailematon kokonaisuus on jotenkin kotoisa.

Ensi elokuussa ostarilla voi olla tavallista enemmän vipinää, kun Mikkolassa pidetään Our House-lähiöfestivaali. Tapahtumapaikkana on kaupungin vuokratalo, joka puretaan festivaalin jälkeen. Uudenlaisen festivaalin ohjelmaan kuuluu työpajoja, seminaareja ja yleisötapahtumia. Minut löytänee elokuussa sieltä.



Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned