Arkkitehtuurikävelyllä Runosmäessä

Tutkimukseni kenttätyöt saivat jatkoa Runosmäen kirjaston kanssa yhteistyössä järjestetyllä arkkitehtuuri- ja valokuvauskävelyllä. Lämpimänä toukokuisena iltana 1970-luvun aikana rakennettu lähiö näytti parhaita puoliaan: rauhallista ja vehreää.

Kävelyn oppaana toimi turkulaisen arkkitehtuurin ja paikallishistorian tutkija Mikko Laaksonen, joka valmistelee parhaillaan kirjaa Turun lähiöistä. Hän painotti Runosmäen kaavoituksen kunnianhimoisia lähtökohtia, mitä ei välttämättä tule ajatelleeksi kovin arkisen tuntuisessa ympäristössä. Runosmäki on suunniteltu kompaktikaupungin ideologian mukaisesti säännönmukaisiksi kortteleiksi. Erityisesti liikenteen järjestely tuntuu onnistuneelta, sillä alueen kävelyreitit ja oleskelualueet ovat lähes täysin erillään autoliikenteen alueista.

Runosmäki pesubetoni

Rakennustyypit ovat tuttuja monista muistatkin saman aikakauden lähiöistä, ja siksi ensivaikutelma on tavanomainen. Huomattavan määrän rakennuksia alueelle suunnitteli Arkkitehtitoimisto Pekka Pitkänen. Pitkänen käytti usein ikkunoissa ja ovissa selkeää sinistä ja punaista. Muita suunnittelijoita alueella olivat Heikki Sarainmaa ja ATR-toimistot Oy.

Runosmäen seurakuntatalo

Tarkemmin katsoessa huomaa, että Runosmäessä on käytetty monia erilaisia ratkaisuja ja erikoisempia kokeilujakin. Yksi niistä on lasiseinäinen silta, joka yhdistää kaksi kerrostaloa toisiinsa.

Kerrostalo kulkusilta

Osa rakennuksista on vielä ulkoisesti alkuperäisen näköisiä, mutta monissa julkisivu on myös uudistettu. 2000-luvulla yleiset kasettipinnat saivat kävelyn osanotajilta ristiriitaisia kommentteja. Toisaalta uutta siistiä ilmettä pidettiin positiivisena, mutta myös kolkkona.

Runosmäki julkisivukasetti

Tarkoituksenani oli haastatella kierrokselle osallistuneita heidän ottamien valokuvien avulla. Tältä osin tulos oli laiha, sillä vain pari kävelijää innostui myös valokuvaamaan. Tämänkin voi kääntää voitoksi: seuraavaksi päiväksi sovitussa keskustelutilaisuudessa aikaa oli käytettävissä runsaasti, ja aiheessa päästiin pintaa syvemmälle tunnemaisemaan. Laatu korvasi määrän. Niin minä kuin haastateltavanikin toivomme, että tätä periaatetta ei unohdeta nykyisten lähiöiden täydennysrakennussuunnitelmien kohdalla.

Runosmäki kädenjälki
Erilaisia kädenjälkiä.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

Jakomäen olemusta etsimässä

Olin mukana järjestämässä Helsingin työväenopistolle valokuvauskurssia, jossa kuvattiin helsinkiläistä lähiömaisemaa. Kaksipäiväisen kurssin ensimmäisenä päivänä matkattiin Kalliosta itään, Jakomäkeen. Toisen päivän ohjelmana oli kuvista keskusteleminen ryhmässä ja lisäksi haastattelin kuvaajia kahden kesken.

Kurssilaiset saivat valokuvaaja Vilma Pimenoffilta oppia kuvauksen tekniikkaan ja vinkkejä erilaisten kuvakulmien hyödyntämiseen. Itse kerroin valokuvan käytöstä kulttuurintutkimuksen aineistona ja esittelin lyhyesti oman tutkimukseni. Kurssin sisällössä valokuvaukseen yhdistyi tutkimuksellinen näkökulma ja esimerkit valokuvan käyttötavoista.

Lähtökohta Jakomäen retkelle oli kiinnostava, sillä kukaan kurssilaisista ei ollut aikaisemmin siellä käynyt. Siispä retkelle lähdettiin mielikuvien varassa, mutta avoimella mielellä.

DSC_2808

Kuvausreissusta tuli melko erinäköinen kuin oli kuviteltu, ensinnäkin siksi, että aamupäivän aurinkoinen sää muuttui paikoin sankaksi räntäsateeksi. Toiseksi yllätti maiseman moderni ilme. Jakomäki on yksi niistä lähiöistä, joissa rakennuksia on päädytty purkamaan. Tilalle on tullut uusia taloja, jotka voisivat ulkonäkönsa puolesta sijaita millä tahansa uudella alueella.

Oli todella kiinnostavaa nähdä kurssilaisten otoksia seuraavana päivänä. Kukin oli kuvannut omalla tyylillään osittain samoja kohteita. Taiteellista näkemystä ja hienoja oivalluksia ei puuttunut. Kuvista on mahdollisesti tulossa näyttely, mutta paikkaa ja aikaa ei vielä ole ratkaistu.

Uutta Jakomäkeä

Jakomäki kerrostaloja

Myös vanhemmat rakennukset on kunnostettu ja useissa tapauksissa saaneet täysin uusitun julkisivun.

Hiekkalaatikko&räntää

Perinteistä lähiömaisemaa edustaa luonto: kerrostalojen keskellä on paljon kallioista metsää ja avarat pihat ovat vehreitä.

Jakomäki kallio

Alkuperäistä ilmettä löytyy ostarin ympäristöstä. Vieressä on kirjasto, jonka ovi kävi tiuhaan.

Kirjastolla

Huokotien pohjoispuolella on Suurmetsänä tunnettu kerrostaloalue. Virallisesti Suurmetsä on laajempi alue, johon koko Jakomäki kuuluu. Erään kerrostalon pihalta löytyi näinkin perinteinen näkymä halkopinoineen ja koivuineen.

DSC_2814


Kuvat: Aloituskuva Minna Haataja, muut Päivi Leinonen

Havukosken värit

Elämme vuoden harmainta aikaa, mutta eipä anneta sen lannistaa. Värejä löytyy ympäristöstä, myös sieltä ”harmaiden betonilaatikkojen” keskeltä. Nämä kuvat Vantaan Havukoskelta on kyllä otettu jo kesällä mukavammissa olosuhteissa. Edellinen postaukseni Koivutorilta on hyvin läheisissä maisemissa, sillä Havukoski kuuluu Koivukylän suuralueeseen, ja nimiä käytetään usein rinnakkain.

Havukoski pistetalot

Havukosken maamerkkinäkin toimivat tornitalot on värikoodattu, mutta varsinainen väri-iloittelu löytyy matalampien talojen korttelista. Elementtikerrostalojen arkkitehtuurissa on tyypillisesti alimman kerroksen betoniseinissä käytetty värejä laajalla skaalalla – pastellisävyisestä persikasta maastonvihreään ja ruskeaan, ja kirkkaisiin väreihin, kuten tässä.

Alue on noteerattu rakennushistoriallisesti merkittäväksi ja se on yksi pääkaupunkiseudun suurimmista yhtenäisistä lähiöistä. Aiheesta juttu Vantaan Sanomissa. 

Havukoski keltainen

Havukoski keltainen_sininen-punainen

Havukoski Punavihreä

Havukoski sininen

Havukoski sinivihreä

Rautkallio_pyörä

Havukoski-sinipuna

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Karvamattoja ja maitokahvia Porin asuntomessuilla

Porin Asuntomessuilla sisustustrendi on ehkä rauhallisempi kuin koskaan ennen.  Harmaan ja beigen sävyjä lattiasta kattoon on hyvin monen asunnon linja. Eihän tämä uutta ole, mutta suuntaus on mielestäni voimistunut. Kuntopyörät eivät ole olleet muodissa aikoihin, mutta kehosta pidetään huolta joogahuoneissa ja jumppamatoilla. Muhkeat materiaalit kutsuvat löhöilemään ja nautiskelemaan.

Perinteinen sohva on usein korvattu daybedillä tai pehmustetulla laverilla. Myös isot säkkituolit ovat tavallisia. Yleensäkin matalassa tasossa oleilu tuntuu olevan päivän juttu. Jos energiatehokkaan kodin lattialla tuleekin vilpoista, on sen varalle onneksi hankittu taljamaisia karvamattoja ja -peittoja. Tunnelmasta riippuen voi seuraksi sohvalle ottaa maitokahvia tai shampanjaa – molemmat sopivat sisustukseen.

Asuntomessut Lepopaikat

Yhdessä talossa portaiden alle on sisustettu pienen ihmisen oma löhösoppi. Leveistä lankuista rakennettu sänky on yksi suosikeistani näillä messuilla.

Ajattelen, että rauhallisuuden ja maanläheisyyden korostaminen sisustusratkaisuissa johtuu yhä kiireisemmästä elämänrytmistä. Informaatiota tulvii tukahduttavaa tahtia ja työelämä vaatii veronsa. Mukavia lepopaikkoja tarvitaan. Lisäksi tapahtumat maailmalla ja Suomessakin luovat yleistä epävarmuutta, joten kotiin ei kaivata enää lisää jännitystä. Kodin pitää olla paikka, jossa mieli lepää. Luonnonmateriaalit sopivat rauhoittumiseen ja yhdistyvät perinteeseen.

Asuntomessut greige

Hiekansävyjä piristää hyvin monessa kodissa pehmeä roosa. Räikeämmät sävyt ovat todellakin harvassa, mutta toki messuilta aina löytyy muutama poikkeava ratkaisu. Tällä kertaa jopa vihreä oli piristävä poikkeus.

Pori Asuntomessut Vihreää

Itse alue on tiivis. Talojen ulkopuolella pysytään enimmäkseen valkoisessa, mustassa ja puunvärissä. Hehkeä roosa näkyy myös katukuvassa punertavassa kiveyksessä. Muutamasta kodista on esteetön näkymä joelle.

Asuntomessualue_Pori

Erään talon seinällä oleva teos on itse asiassa hyvä summaus ajan väripaletista.

cof

Taiteesta puheen ollen: Heti kierrokseni aluksi osuin Jokisimpukka-talon vieressä olevaan Taiteilijatalliin, josta kahdeksan kuvataiteilijaa ovat vuokranneet tilan myyntinäyttelylle messujen ajaksi. Upeana yllätyksenä oli pahvikahvitarjoilu – mikä idea! Mediapäivänä näyttelyvieraat saivat valita mieleisen kahvikuppiteoksen. Valinta oli vaikea, mutta päädyin tähän mustavalkoiseen Hannamari Matikaisen kuppiin, jonka minimalismia rikkoo arvoituksellinen yksityiskohta.

Kiitos Taiteilijatalli! Kiitos Asuntomessut!

cof

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Pihlajamäki

Kuukauden lähiö -postaus on nyt saanut aivan uuden muodon. Myös sisältö on uudistunut, sillä rakennusten ja maisemien lisäksi mukana on ihmisiä. Olen tehnyt yhteistyötä Humans of Myyr York -kuvaajana tunnetun Olli Bergin kanssa, ja tässä kuvaesityksessä Pihlajamäessä tapaamamme ihmiset kertovat mietteitään. Tarinoita on tarkoitus tehdä jatkossa lisää eri paikoista.

Humans of Myyr Yorkin Facebook- ja Instagram-postauksissa osa tarinoista on pidempinä.

Pihlajamäki tunnetaan kauas näkyvistä pistekerrostaloista. Maineikkaan Saton alueen suunnitteli Lauri Silvennoinen, ja siihen kuuluvat myös maisemassa kaartuvat matalat ja pitkät talot nauhaikkunoineen. Hakan rakennuttamat talot alueen koillisosassa suunnittelivat Esko Korhonen ja Sulo Savolainen.

Vuosina 1959-1965 rakennettu alue oli Suomessa ensimmäinen suojelukaavan saanut lähiö, kun kaava valmistui 2007. Täysin ennallaan ei Pihlajamäki pysy, sillä ostoskeskuksen uudempi osa aiotaan purkaa ja korvata uudisrakennuksella, kuten on jo tehty monilla saman aikakauden ostareilla. Vanhempi, Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema kokonaisuus säilyy.

Blogin kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Jyrkkälä

Kuukauden lähiöpostaus tulee Turusta. Jyrkkälään kuuluu hyvää, sillä alueen laaja peruskorjaus on valmistumassa. Kun nyt asiaa mietin, olen kuullut Jyrkkälän suunnalta pelkästään hyvää. Olen eri yhteyksissä tutustunut Jyrkkälän hankkeisiin vuosien varrella. Aina on ollut meneillään jotain uutta, jotain, mitä ei ole muualla vielä tehty. Tunnelma on ollut innostunut ja positiivinen.

Vanha_Jyrkkälä
Kuva KOy Jyrkkälänpolun toimiston seinällä olevasta valokuvasuurennoksesta.

Kiinteistöosakeyhtiö Jyrkkälänpolku omistaa yli 600 vuokra-asuntoa 17 kerrostalossa. Talot on rakennettu vuosina 1968-1974. Saman omistajan hallussa aluetta on pystytty kehittämään yhtenäisesti ja suunnitelmallisesti.

Vuonna 2012 tutustuin Jyrkkälän kyläytymiskokeiluun. Alueella pyrittiin systemaattisesti rakentamaan sosiaalinen naapuriapuverkosto. Mallina oli Annikin puutaloyhteisö Tampereella, jossa verkosto syntyi ja kehittyi vastaamaan asukkaiden tarpeisiin. En tiedä, mikä oli kokeilun lopputulos ja vaikutus, mutta ainakin alueella on vahva sosiaalinen verkosto, jota ylläpidetään – missäpä muualla kuin sosiaalisessa mediassa. Tällaiseen kokeiluun ryhtyminen kertoo mielestäni, ettei Jyrkkälänpolun hallinnossa kovin tiukoissa pipoissa pönötetä.

Jyrkkälä_2012
Jyrkkälää vuonna 2012. Alueen tuntomerkkinä oli pitkään isot värikkäät osoitteiden mukaiset kirjaimet talojen päädyissä.

Myös Jyrkkälän talojen perusparannus on uraauurtava. Nyt loppusuoralla olevassa rakennusurakassa on noudatettu allianssimallia, mikä tarkoittaa sitä, että hankkeen kaikki osapuolet valitaan jo ennen varsinaista suunnitteluvaihetta. Tämä mahdollistaa tavallista paremman valmistautumisen ja tilanteiden ennakoinnin, kun allianssi suunnittelee ja toteuttaa hanketta yhdessä, konkreettisesti samoissa työtiloissa työskennellen. Perinteisissä urakkamalleissa rakennuttaja valitsee ensin suunnittelijat ja kilpailuttaa sitten suunnitelmien perusteella urakoitsijat.

Hankkeessa on uudistettu rakennusten tekniikkaa ja julkisivuja. Kahden talon päätyjen pinta on aurinkopaneelia  – uutta tämäkin. Alueen värikkäämpi ilme on asukkaiden mieleen. Näin minulle kerrottiin viimeisimmällä Jyrkkälä-vierailullani tämän vuoden puolella. Kerrottiin paljon muutakin. Jälleen tuli sellainen olo, että jotain erityistä Jyrkkälässä on.

Värikkäät kerrostalot Jyrkkälä

Olin hieman tykästynyt vanhoihin jättikirjaimiin. Uusissa tunnisteissa on käytössä useita erilaisia tyylejä, kuten julkisuvuissakin. Osa kirjaimista on suorastaan taidetta, mutta  vaatimaton Z melkein hukkuu julkisivuun. OP-talossa olen näkevinäni Bauhaus-vaikutteita ja LMN-kirjaimet loistavat upeasti pimeällä. Kuulemma taksikuskit kaipailevat vanhoja selkeitä kirjaimia.

Mitähän Jyrkkälästä seuraavaksi kuuluu? Kuva-animaatiossa muutama visio 😉

Klikkaa kuvasta YouTubeen.

DSC_1575

 

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Kummatti

Kummallisen niminen lähiö Raahesssa ei muutenkaan ole kaikkein tavallisin kerrostaloalue. Erikoista on se, että osa 1970-luvulla rakennetuista taloista on madallettu vuosina 2007-2008 toteutetussa perusparannuksessa.  Alueelta purettiin 120 asuntoa, eli kolmannes. Purku kohdistui vähemmän kysyttyihin suuriin perheasuntoihin. Muutostyön suunnitteli Arkkitehtitoimisto Harri Hagan.

Kiinnostavaa on myös elementtien kierrätys. Puretut seinäelementit on otettu uusiokäyttöön ja niitä on hyödynnetty autosuojien rakentamisessa. Lisätietoa projektista Rakennustiedon julkaisussa.

Madallettu kerrostalo Kummatti

Kummatti on aikaisemmin kärsinyt huonosta maineesta, ja alueen väestörakennekin on muuttunut. Nyt osa asunnoista on senioriasuntoja. Erikorkuisina polveilevat värikkäät talot vastaavat varmasti enemmän nykyasukkaan toiveita, kuin entinen lähiön perusmalli. Samanlaisia lähtötilanteita on muuallakin, ja uskon että erilaisia purku- ja muokkausratkaisuja tullaan  näkemään tulevaisuudessa lisää.

Grillikatos Kummatti
Alueen toisella laidalla olevia lamellitaloja ei ole uudistettu yhtä rankoin ottein, mutta parvekkeissa ja pihan rakennelmissa on mielenkiintoisia postmodernistisia muotoja, jotka lie lisätty 1990-luvun korjauksissa.

Parvekkeet talvella Kummatti

Kerrostalo_Kummatti

Pyöräkatos Raahessa

Pyöreys jatkuu Suitsikadulla.

Pyöräkatos Kummatti

Nämä rakennukset ovatkin vasta 1990-luvulla rakennettuja – huomaa ikkunoiden pikkuruudut. Punainen ristikko tuuletusparvekkeiden edessä on aika hauska.

Tuuletusparvekkeita Raahe

Portti Kummatti
Alueen nimen alkuperä olisi kyllä mielenkiintoista tietää. Internet kertoi minulle, että Kummatti tai Kummattikali tarkoittaa myös Intiassa harjoitettua perinnetanssia!

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Roihuvuori

Kuukauden lähiö on Roihuvuori, joka myös avaa Helsingin lähiöt -kalenterin vuoden.

Käytän Finna-arkistosivuilta löytyviä kuvia, koska ne ovat kertakaikkiaan hienoja. Kuvista välittyy monissa lähiömuisteluissa toistuva asia: pihalla oli aina lapsia. Ja sitä pihaa riittää, sillä Roihuvuori kuuluu aluerakentamisen ensimmäiseen aaltoon, jossa väljyys oli ihanne. Tällaisia laajoja nurmikkoalueita ei nykypihoille mahdu. Eipä silti, kiireinen nykyihminen aikatauluineen ja harrastuksineen ei taida juuri pihalla ehtiä oleilemaankaan?

Lapsia Prinsessantie 4:n pihalla 1970. Kuva: Simo Rista. Ylempi kuva Eeva Rista. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat.

 

200233 -1460 .
Roihuvuorentie 18 1957-1959. Ikkunasta näkyy Roihuvuorentie 9. Kuva: Olavi Mannonen. Helsingin kaupuninmuseon kokoelmat.

Kuvassa vietetään kotoista hetkeä uudessa ja avarassa roihuvuorelaisessa kodissa. Seutu on arvossaan yhä, vaikka väliin mahtui 1900-luvun lopun vuosikymmenet, jolloin lähiöistä pikemmin haluttiin pois. Nyt Roihuvuori on ensimmäisiä lähiöalueita, joiden kohdalla puhutaan gentrifikaatiosta. Ilmiöllä tarkoitetaan keskiluokkaisen,  hyvin toimeentulevan väestön halukkuutta muuttaa alueelle. Aiemmin gentrifikaatio on toteutunut kantakaupunkien alueilla monissa entisissä työväestön kaupunginosissa.

 

2680 -5 . N11817
Roihuvuorentie 26. Elannon myymälä ja baari 1958. Taustalla Vuorenpeikontie 3. Kuva: Friman Erik. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat.

 

Vuorenpeikontien taloja nykyisin. Rakennuksiin ei ole tehty suuria ulkoisia muutoksia.

Kerrostaloja Roihuvuoressa.jpg

Vuorenpeikontie Roihuvuori

Mäen päällä  on Roihuvuoren koulu. Aarno Ruusuvuoren suunnittelema koulu valmistui vuonna 1967. Toisten ihailema, toisten kammoksuma koulu oli jo purkulistalla sisäilmaongelmien vuoksi, mutta päätettiin korjata arkkitehtuuriltaan merkittävänä. Koulusta lisää kirjoituksessa Pohdintoja betoniarkkitehtuurista: Roihuvuoren koulu.

 

Roihuvuoren koulu_p

Roihuvuori Vesitorni ikkunassa

Koulun ikkunastakin näkyy maamerkki Roihuvuoren vesitorni.

200628 . N260929
Roihuvuoren vesitornin rakentaminen kesällä 1979, Kuva: Jukka Naapuri Jukka. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

Sähköt poikki – riittääkö lämpö?

Pääsin lokakuussa kurkistamaan mielenkiintoiseen Jäätyvä 2017 -harjoitukseen, jossa harjoiteltiin eri organisaatioiden  yhteistoimintaa laajan sähkökatkoksen varalta. Kuvitellussa tilanteessa sähkönsaanti keskeytyisi peräti kahden viikon ajaksi laajalla alueella. Tilanne on täysin mahdollinen, vaikkei kovin todennäköinen.

Erilaisia varajärjestelmiä on kyllä rakennettu ja suunnitelmia laadittu esimerkiksi sairaaloille. Osanottajien kommenteissa esitettiin kuitenkin aiheellisesti huoli tavallisten terveiden, omissa kodeissaan asuvien kansalaisten selviytymisestä. Onko riittävästi elin­tar­vik­kei­ta ja vettä? Onko käteistä rahaa ostoksia varten? Saako autoon bensaa? Onko paristoja lamppuihin ja radioihin – kun Internet ja matkapuhelimet eivät toimi, toimii tiedonvälitys parhaiten radion kautta.

Entä lämmitys? Pientaloissa usein on korvaava lämmityslaite, mutta valtaosa kerrostaloista on kaukolämmöstä ja sähköstä riippuvaisia. Ylen sivuilla on hienosti havainnollistettu kerrostaloasukkaaan kohtaamat ongelmat: Pitkä sähkökatko saisi yhteiskunnan polvilleen 48 tunnissa – tiedätkö miten varautua?

Täällä Fingrid-lehteen kirjoittamani artikkeli Jäätyvä 2017 -harjoituksesta.

Kuukauden lähiö: Siltamäki

Siltamäki näyttää tavallistakin tavallisemmalta kerrostaloalueelta – ja sitähän se onkin, mutta se on myös yksi ensimmäisiä tämän lähiötyypin edustajia. Aikaisemmin, 1960-luvulla vallitsi monumentaalinen tyyli, jossa alueista rakennettiin visuaalisesti näyttäviä kokonaisuuksia. Suunnittelijoiden parissa heräsi kritiikkiä siitä, ettei tällainen aluesuunnittelu luonut asukkaille aitoja kohtaamisen mahdollisuuksia.

Lähiöitä alettiin suunnitella aivan uudella tavalla – nyt rakennettiin kontaktikaupunkeja. Tiivissä korttelikaavassa rakennukset sijoittuvat suorakulmaisesti toisiinsa, ja niiden väliin jää atrium-tyyppisiä pihoja. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston inventointiraportissa todetaan, että

Siltamäki on ainoa alue Helsingissä, jossa kontaktipihan idea toteutui puhdaspiirteisessä muodossa.

Siltamäki rakennettiin vuosina 1967-1972. Suunnittelija Pentti Ahola tunnetaan myös Tapiolan Hakalehdon atriumtaloista.

Sisäänkäynti kerrostalo

Siltamäki alitus

Siltamäki_aukio

Hiekkalaatikolla Siltamäessä

Palvelut ovat keskittyneet ostoskeskukseen.

Siltamäen ostari

Seurakuntakodin arkkitehtuuria.

Siltamäki Seurakuntakoti

Ja vähän taidetta: Puistoalueella on Arvo Siikamäen veistos Lepotauko 1970-luvulta.

Kasvoton nainen Siltamäessä

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned