1000+1 lähiön tarinoita: Olari

Lähiötarinat laajenevat nyt jo Espoon puolelle. Tapasimme olarilaisia muun muassa Avaruuskadulla, Maapallonradalla ja Kuutamoisella. Alueen suunnittelijat Simo Järvinen  ja Eero Valjakka halusivat rakentaa alueen, joka erottuu muista. Suunnittelijat saivatkin Olarin johdosta valtionpalkinnon vuonna 1975.

Olarissa toteutui autoton keskusta ja kaupunkimainen ostoskatu. Erikoisuutena oli ostoskeskukseen yhdistyvä  talvipuutarha, joka sijaitsi osittain katutason alapuolella. Vierailumme aikana puutarha on muisto vain ja ostoskeskuksen kulmilla on rauhallista.

#1000plus1 lähiön tarinoita kokoavat yhteistyössä  Humans of Myyr York ja Talotarinat.

Klikkaa kuvasta Youtube-videoon.

Olari video

Viestintätalon aikakausi päättymässä?

Viestintätalon valmistuminen Pasilaan vuonna 1987 oli merkittävä tapaus. Kun Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n rakennuttama talo otettiin käyttöön, oli pääjuhlassa vieraana tasavallan presidentti ja rouva Koivisto.

Arkkitehti Ilmo Valjakan työtä esiteltiin lukuisissa kansainvälisissä arkkitehtuurijulkaisuissa. Italialainen l’ARCA vertasi rakennusta keskiaikaiseen kylään keskustorin, holvien ja kapeiden käytävien vuoksi. Rakennus valittiin vuoden betonirakenteeksi 1986.

Talon postmoderni arkkitehtuuri hämmästyttää lukuisilla yksityiskohdillaan kaikkialla. Kulkureiteille osuu monia kiinnostavia näkymiä, mutta voiko jännittäviä kulmia ja kaaria olla liikaa? Onneksi rakennusmassan selkeä neliön muoto ja neutraalit värit tasapainottavat runsautta.

Otavamedia aula

Otavamedia8

Nyt kolmen vuosikymmenen jälkeen Yhtyneet Kuvalehdet tunnetaan nimellä Otavamedia. Talo ei kuitenkaan kanna tätä nimeä enää pitkään, sillä Otavamedia muuttaa Pasilan uuteen Triplaan sen valmistuessa.

Viestintätalo on korjaamisen tarpeessa. Julkisivua peittää verkko, joka estää laattoja putoamasta ihmisten päälle. Otavan verkkosivuilla kerrotaan, että rakennus siirtyy parin vuoden kuluessa YIT:n omistukseen. YITn tavoitteena on kehittää ja peruskorjata tilat uusiin käyttötarkoituksiin ja uusille käyttäjille.

Talon avajaisissa vuonna 1987 silloinen pääministeri Harri Holkeri lausui:

”Tämän talon henkinen kivijalka on Suomen kansan luku- ja kirjoitustaito.”

Toivottavasti kivijalka pitää, vaikka julkisivun tila näyttää huolestuttavalta.

Otavamedia9

Klinkkerilaatta irti

Otavamedian talo

* Olen käyttänyt lähteenä Yhtyneiden Kuvalehtien julkaisemaa kirjaa Talo – The House.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

1000+1 lähiön tarinoita: Kannelmäki

Lähiötarinoita alkaa ilmestyä niin tiuhaan, että kuukauden lähiö -teema ei tahdo riittää. Jatkossa lähiöjuttuja ilmestyy säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin.

Nyt sarjaan lisätään Humans of Myyr Yorkin kanssa yhteistyössä tehty kuvakokoelma, jossa tavataan myös asukkaita. Annoimme projektille nimeksi 1000 + 1 lähiön tarinoita #1000plus1. Teema jatkuu epäsäännöllisesti, mutta toivottavasti pitkään.

Kannelmäki on ollut blogissa esillä useammankin kerran. Aiemmat postaukset keskittyivät Kannelmäen vanhempaan osaan ja Sitratorille, mutta nyt liikutaan laajemmin myös radan toisella puolella.

Tässä linkit aikaisempiin juttuihin:

Kannelmäen vanha ostari

Unelma Kannelmäessä

Arkkitehtuurituristi Kannelmäen kirkossa

Kotoista Kannelmäkeä

Siirry kuvaesitykseen klikkaamalla!

Kannelmäki 1000+1


Kannelmäen kuvat Päivi Leinonen ja Olli Berg

 

Kuukauden lähiö: Merihaka

Merihaka kukkalaatikko

Kuukauden lähiö ei ole aivan varsinaisesti lähiö, koska se sijaitsee Helsingin  kantakaupungin alueella. Toisaalta lähiö-sanan käyttö on liukuvaa ja virallinen määrittely puuttuu. Useimmiten kuitenkin lähiö tarkoittaa selkeästi keskustan ulkopuolelle rakennettua yhtenäistä kerrostalovaltaista aluetta.

Vuosina 1973–1986 rakennettua Merihakaa voi hyvin kutsua ainakin kaupunkilähiöksi. Onhan se ulkoisesti kovasti monen muun 1970-luvulla rakennetun lähiön kaltainen, tosin talot ovat massiivisemman oloisia kuin Suomessa yleensä. Alue on rakennettu entiselle teollisuusalueelle. Asemakaavassa pyrittiin tehokkaaseen maankäyttöön, mutta asuntoihin haluttiin väljyyden tuntua ja valoa. Aravan rakentamisohjeet ovat määränneet esimerkiksi ikkunoiden pinta-alasta ja keittiön varustelutasosta.

Alueen suunnitteluperiaatteisiin kuului autoilun erottaminen jalankulkuväylistä. Tämä toteutettiin sijoittamalla alueen alle autokansi, jossa sijaitsee myös bussipysäkki.

Merihaka6

Merihaka5

Runsaasti moitteita saanut Merihaka on viime vuosina esiintynyt mediassa uudessa valossa. Asukkaat arvostavat alueen hyvää sijaintia, käytännöllisiä ratkaisuja ja asukkaiden välistä yhteisöllisyyttä. Ajan myötä betonin harmauskin on saanut sävyjä. Helsingin Sanomien artikkeliin haastatellun asukkaan mielestä ihmiset ovat pehmentäneet betonin.

Merihaka Leikkipaikka

Merihaka4

Merihaka penkki

Merihaka Market

Merihaka ovenkahva

Merihaka2

Kaupunkiviljelyä betonin keskellä.

Merihaka viljelylaatikot

Monista asunnoista on näkymä suoraan merelle.

Merihaka3

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Purkamisen vetoava draama

Turun yliopiston Juslenia purettiin. Sosiaaliseen mediaan ilmestyi päivityksiä. Työpaikalla yksi ja toinen aikoi mennä paikalle katsomaan. Rakennuksesta ei tietääkseni kukaan oikein pitänyt. Siihen liitettiin korkeintaan nostalgissävytteisiä muisteloita, mainiten kuitenkin rakennuksen ankeus ja epäkäytännöllisyys.

Turun yliopisto Juslenia 2018

Mistä suuri kiinnostus rakennusten purkamiseen johtuu? Tuskin sentään rakennuksen inhoaminen on niin syvää, että tuhoa siksi halutaan tulla todistamaan. Kuitenkin purkutyömaan reunalle aina joku pysähtyy katselemaan ja tallentamaan tilannetta.

Uuden rakentaminen saa harvoin samanlaista kiinnostusta osakseen. Rakentamisesta uutisoidaan asiallisesti ja lopputulos esitellään aikanaan, mutta itse rakennustyö ei ole mediaseksikästä. Purkaminen sen sijaan on dramaattinen toimenpide, ja draamaa kansa kaipaa. Puhutaan aikakauden lopusta ja historian havinasta. Purkuun liittyy melkeinpä tirkistelyn kaltaista jännitystä, josta kerrotaan kavereille yksityiskohtia. Mitä sieltä revittyjen seinien takaa pilkottaakaan!

Tai sitten asiaan voi ottaa realistisen näkökulman. Rakennus elää aikansa, toiset pidempään kuin toiset. En voi olla vertaamatta rakennuksen elinkaarta ihmiseloon. Huollolla ja korjausrakentamisella pidetään rakennuksen kuntoa yllä. Jos kunto on päässyt kovin huonoksi, joudutaan suuri osa rakennnusosista uusimaan – rakennusten kohdalla huomattavasti helpompaa kuin ihmisten.

Jusleniaa puretaan

Toisinaan päätetään, ettei korjaaminen kannata. Rakennus joko jää paikoilleen itsekseen lahoamaan, tai sitten sen aika päättyy väkivaltaisesti purkukoneiden kauhoissa. Suurimittaisten muutostöiden kohdalla puhutaan joskus rakennusten raiskaamisesta, mutta mitä kielikuvaa purkamisesta voisi käyttää? Ihminen voi jo joissain maissa valita armokuoleman, mutta rakennusten kohdalla en tähän vertautuvaa vaihtoehtoa näe. Onko rakennuksille olemassa saattohoitoa tai armollista, kunnioittavaa purkumenetelmää?

Vastauksena kysymykseeni tulee mieleen purkutaloissa järjestettävät tapahtumat. Esimerkiksi vuoden 2015 Lähiöfestivaalin tapahtumapaikkana oli purkutalo Vantaan Mikkolassa. Talo pääsi purkua odotellessaan vielä uudenlaiseen käyttöön, juhlituksi festivaalinäyttämöksi. Täällä pieni juttu aiheesta: Tunnelmia Lähiöfestivaaleilta. Samansuuntainen loppu oli mäntyharjulaisella talolla taidenäyttelyn paikkana: Kerrostalo galleriana.

Juslenia purkujäte

Purkaminen näyttää rumalta. Talon räjäyttäminen kertaheitolla maan tasalle on kieltämättä esteettisesti vaikuttavaa, mutta tavallisempaa on hidas nyrhiminen, ja se ei ole kaunista katsottavaa. Itse olen kiinnittänyt huomiota työn suorittajiin, sinnikkäisiin leukoihin pitkien kaulojen päässä. Eivätkö ne näytäkin aivan otuksilta, jotka haukkaavat hampaisiinsa ontelolaattoja ja sandwich-elementtejä!

Juslenia kauhat

Tässä toinen esimerkki paljon huomiota saaneesta purkutyöstä: Kasarmikatu 21 Helsingissä. Tein siitä blogiin postauksen, josta syntyi selvä piikki kävijämääriin – jälleen yksi osoitus purkamisen kiinnostavuudesta. Katso juttu: Rakennusviraston purkutyömaalla.

Kasarmikatu21 purku

Asuinkerrostalojen purkaminen on vielä ollut aika harvinaista, mutta ilmeisesti yleistymässä. Turun Lausteella purettiin kesällä 2017.

 

 

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Karvamattoja ja maitokahvia Porin asuntomessuilla

Porin Asuntomessuilla sisustustrendi on ehkä rauhallisempi kuin koskaan ennen.  Harmaan ja beigen sävyjä lattiasta kattoon on hyvin monen asunnon linja. Eihän tämä uutta ole, mutta suuntaus on mielestäni voimistunut. Kuntopyörät eivät ole olleet muodissa aikoihin, mutta kehosta pidetään huolta joogahuoneissa ja jumppamatoilla. Muhkeat materiaalit kutsuvat löhöilemään ja nautiskelemaan.

Perinteinen sohva on usein korvattu daybedillä tai pehmustetulla laverilla. Myös isot säkkituolit ovat tavallisia. Yleensäkin matalassa tasossa oleilu tuntuu olevan päivän juttu. Jos energiatehokkaan kodin lattialla tuleekin vilpoista, on sen varalle onneksi hankittu taljamaisia karvamattoja ja -peittoja. Tunnelmasta riippuen voi seuraksi sohvalle ottaa maitokahvia tai shampanjaa – molemmat sopivat sisustukseen.

Asuntomessut Lepopaikat

Yhdessä talossa portaiden alle on sisustettu pienen ihmisen oma löhösoppi. Leveistä lankuista rakennettu sänky on yksi suosikeistani näillä messuilla.

Ajattelen, että rauhallisuuden ja maanläheisyyden korostaminen sisustusratkaisuissa johtuu yhä kiireisemmästä elämänrytmistä. Informaatiota tulvii tukahduttavaa tahtia ja työelämä vaatii veronsa. Mukavia lepopaikkoja tarvitaan. Lisäksi tapahtumat maailmalla ja Suomessakin luovat yleistä epävarmuutta, joten kotiin ei kaivata enää lisää jännitystä. Kodin pitää olla paikka, jossa mieli lepää. Luonnonmateriaalit sopivat rauhoittumiseen ja yhdistyvät perinteeseen.

Asuntomessut greige

Hiekansävyjä piristää hyvin monessa kodissa pehmeä roosa. Räikeämmät sävyt ovat todellakin harvassa, mutta toki messuilta aina löytyy muutama poikkeava ratkaisu. Tällä kertaa jopa vihreä oli piristävä poikkeus.

Pori Asuntomessut Vihreää

Itse alue on tiivis. Talojen ulkopuolella pysytään enimmäkseen valkoisessa, mustassa ja puunvärissä. Hehkeä roosa näkyy myös katukuvassa punertavassa kiveyksessä. Muutamasta kodista on esteetön näkymä joelle.

Asuntomessualue_Pori

Erään talon seinällä oleva teos on itse asiassa hyvä summaus ajan väripaletista.

cof

Taiteesta puheen ollen: Heti kierrokseni aluksi osuin Jokisimpukka-talon vieressä olevaan Taiteilijatalliin, josta kahdeksan kuvataiteilijaa ovat vuokranneet tilan myyntinäyttelylle messujen ajaksi. Upeana yllätyksenä oli pahvikahvitarjoilu – mikä idea! Mediapäivänä näyttelyvieraat saivat valita mieleisen kahvikuppiteoksen. Valinta oli vaikea, mutta päädyin tähän mustavalkoiseen Hannamari Matikaisen kuppiin, jonka minimalismia rikkoo arvoituksellinen yksityiskohta.

Kiitos Taiteilijatalli! Kiitos Asuntomessut!

cof

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Ajatus kylpyhuoneeseen | Kuvakilpailu

Putkiremppaa odotellessa

Jos kodissani joku paikka kaipaa uudistusta, niin se on ehdottomasti kylpyhuone. Aion kuitenkin odotella vielä ainakin vuoden verran, sillä putkiremontti kolkuttelee ovella. Linjasaneeraus oli tiedossa jo asuntoon  muuttaessani, joten en ole ehostanut kylppäriä millään tavalla. Ja sen huomaa.

Kylppäri hönkii 1990-lukua. Siniharmaan sävyisissä kaakeleissa on tuo ihmeellinen pilviharsokuviointi, jota taidettiin tuolloin harrastaa ihan joka paikassa. Vaaleaa seinäpintaa jakaa boordilaatta ihastuttavalla geometrisella kuviolla. Suihkukaappiratkaisuunkaan en ole kovin ihastunut. Kaappi on jo lähtökohtaisesti ruma, ja muovisiin saumakohtiin kertyy ällöttävästi kaikki lika, jota on hankala saada sieltä pois.

TOISAALTA –  Tulee vielä sekin aika, kun 1990-luku on muodikasta retroa. Vai onko se jo tullut?

 

Joululahjaksi saamani Marimekon kylpytakki sen sijaan on ihana, vaikka istuukin väriin ja tyyliin aika hyvin – kukkakuviota myöten!

Marimekko Kylpytakki

 

Kuvakilpailu #karseekylppäri

Onko sinunkin kylpyhuoneesi estetiikassa toivomisen varaa? Ota kuva kauheudesta ja osallistu kuvakilpailuun Instagramissa hashtagilla #karseekylppäri. Voit myös lähettää kuvan sähköpostitse osoitteella talotarinat@gmail.com.

Voittajakuva palkitaan ihanalla Finlaysonin Ajatus-matolla. Palkinto postitetaan Suomessa sijaitsevaan postiosoitteeseen.

Kilpailu on avoinna 26.5.2017 asti

Ajatus Finlayson Kylpyhuone

Yhteistyössä Finlayson

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

***

Kilpailu on ratkennut ja voittajalle ilmoitettu. Voittajakuvan otti nimimerkki marushoo. Raati arvostaa erityisesti lattiakaivoa ympäröivää mosaiikkisommitelmaa sekä väriyhdistelmää violetti-beessi.  Linkki kuvaan.

 

 

 

 

Pekka Pitkänen Harjavallassa

Lupasin esitellä kevään aikana Pekka Pitkäsen kohteita. Nyt sitä saa, tällä kertaa kuvakooste videon muodossa. Harjavallan kirkossa huomiota kiinnittävät varsinkin jännittävät ikkunat.

Tässä linkki videoon.

PS. Täytyy hieman korjata väittämääni, jonka mukaan en ole esitellyt Pitkästä ennen tätä kevättä. Kylläpäs esittelin mainion turkulaisen asuinkerrostalon Facade Goes Fashion
-teemassa. Täällä postaus Kerrostalopaita, pilarihame ja marimekkoruudut.

Facade Goes Fashion: Karvatakki Patterinhaassa

Karvatakki Patterinhaka

Ilmojen lämmettyä hieman on teddykarvainen takki sopiva. Materiaali muistuttaa struktuuriltaan 1940- ja 1950-luvuilla suosittua röpelörappausta, jonka värikin on usein hailakka ruskea. Tosin alkuperäinen väri on ollut kirkkaampi, ja nykyinen sävy johtuu vuosikymmenten aikana kertyneestä liasta ja pölystä. Kaapista löytyi sopivasti parvekkeiden mukainen poolopusero – huomaa kauluksen poimupeltiä muistuttava neulos.

Arkkitehtuuriasuni kuvauspaikka löytyi Patterinhaasta, joka on Turun ensimmäinen lähiö. Alueen ensimmäinen kerrostalo valmistui vuonna 1954. Alueen suunnittelivat arkkitehdit Aarne Ehojoki ja Veijo Kahra ja rakentajana oli Rakennustoimisto A. Puolimatka.

 

Karvatakki ja rappaus

 

Röpelörappaus julkisivu

 

Patterinhaka 1000

 

Kerrostalo Patterinhaka

 

  • Facade Goes Fashion -teema  etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on myös itsenäinen blogi osoitteessa  www.facadegoesfashion.blogspot.com.
  • The English version: Suburban Teddy Bear

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Taidevinkki: Kaupunkikuvia ommellen

Rakennusaiheisen taiteen esittely jatkuu. Nyt taidevinkkinä tekstiilitaiteilija Sanna Lappalaisen kaupunkikuvia. Aiheina on 1900-luvun alkupuolen tyypillinen kaupunkinäkymä massiivisine kivijalkoineen. Monien töiden kohteeksi tarkentuu ovi ja sen ympäristö melko tiukalla rajauksella. Rakennusten sävyt toistuvat töissä harmonisina.

Lopputulos on yllättävän tarkka ja maalauksenomainen. Töiden tekninen puoli on minulle täysi arvoitus, sillä olen nähnyt niitä vain kuvissa. Tilaisuus lähempään tarkasteluun koittanee viimeistään elokuussa Galleria Å:n näyttelyssä 25.8.-17.9.2017 Turussa.

Pohdin tietenkin, miltä näyttäisi 1970-luvun elementtitalo taiteilijan käsittelyssä!

 

galleria maria helmikuu 17 040