Yleinen – Talotarinat

Linnakaupungin arkea, historiaa ja tulevaisuutta

9.5.202410.5.2024Kategoriassa Tutkimus, YleinenAvainsanat LinnakaupunkiKommentoi

Uusia kerrotaloja Herttuankulmassa. Taustalla näkyy Turun linna.

Alkuvuodesta kerroin Linnakaupunkiin sijoittuvan tutkimushankkeen kuulumisia (linkki juttuun). Tässä vielä jatkopäivitys, sillä keväänkin aikana on tapahtunut monenlaista.

Hankkeemme on ollut tiiviisti kytköksissä Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen opetukseen. Lukuvuoden 2023-2024 ajan etnologian ja museologian opiskelijat ovat perehtyneet tutkimusaineistoon ja toteuttaneet sen pohjalta verkkosivuston, jossa esitellään erilaisia näkökulmia Linnakaupungin arkeen, historiaan ja tulevaisuuteen. Yhteistyökumppanina on ollut Linnakaupunkiin perustettava Historian ja tulevaisuuden museo, ja sivuilla kerrotaan myös sen suunnittelusta. Hienot sivut tuli! Käypä kurkkaamassa: Hyvinvoiva Linnakaupunki.

Opiskelijat Ida Lindfors ja Aino Laiho järjestivät myös kävelykierroksia, joissa esiteltiin pieniä otteita samasta aineistosta. Tervetulleena lisänä pakettiin oli Aino Laihon kaksi viittomakielistä opastusta, joiden suosio oli huima.

Kuvat Helena Ruotsala ja Päivi Leinonen.

Tammikuussajärjestimme Forum Marinumissa tulevaisuusverstaan. Tilaisuudessa oli mukava tunnelma ja iltapäivän aikana siellä vieraili noin 50 ihmistä. Tutkimusaineistoon pohjautuvien tehtävien avulla pohdittiin kaupunginosan mahdollisia ja toivottuja tulevaisuuskuvia. Yhdessä työpisteessä oli nähtävissä pieniä videoleikkeitä kävelyhaastatteluista, toisessa satunnaisia näkymiä valokuvaprintteinä eripuolilta Linnakaupunkia, kolmannessa kuvituskuvia, jotka symbolisella tasolla liittyivät haastattelukommenttihin. Neljäs piste sai jotkut vierailijat viipymään pitkän tovin, kun he uppoutuivat rakentamaan legoista tulevaisuuden toivekaupunkia. Lego-Linnakaupungista löytyi ainakin raitiovaunupysäkki, kissapuisto ja − erittäin tärkeä elementti − julkinen vessa.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Hyvä patina ja paha rappio

22.4.202225.4.2022Kategoriassa YleinenAvainsanat patinaKommentoi

Materiaalien ikääntymisen teema on läsnä kaiken aikaa, kun tutkimuskohteena on 50 vuoden ikäinen rakennettu maisema. Suotuisana nähtävää ikääntymistä kutsutaan patinaksi, kun taas vähemmän toivotulla tavalla tapahtuvana se on rapistumista. Mutta missä kulkee raja – siinäpä vasta kysymys.

Patinan luonnetta pohtiessani ensimmäisenä nousee mieleen muutoksen hitaus. Äkillinen vaurioituminen ei ole patinaa, ainakaan jos tarkoitetaan esimerkiksi törmäämisellä aiheutettua reikää seinässä. Toisaalta, jos seinään kohdistuu jatkuvasti pieniä töytäisyjä, joista jää vain pieni jälki, voi lopputulos ajan mittaan näyttää patinoituneelta. Mielestäni patina tarkoittaa myös käytön jälkiä. Pienet tölväisyt voivat olla luonnollisia käytön jälkiä toisin kuin voimakas törmäys, joka rikkoo kohteen. Patinoitunut objekti on vielä kohtalaisen ehjä ja ainakin periaatteessa toimii käyttötarkoituksessaan.

Patina voi olla myös likaa, joka voidaan poistaa pesemällä – ei kuitenkaan äkillisesti syntynyttä likaa, kuten maalatut töhryt. Jos ajan kulumisen halutaan näkyvän tummumisena, ei pesemiseen ryhdytä. Herkkien materiaalien pesu voi sitä paitsi vaurioittaa pintaa, ja pesemisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Materiaalit ovat esteettiseltä luonteeltaan erilaisia, ja toisissa materiaaleissa likaantuminen koetaan häiritsevämpänä kuin toisissa. Valkoisena hohtavassa kiiltävässä seinässä lika häiritsee enemmän kuin röpelöisessä ja sävyltään vaihtelevassa tiiliseinässä.

Kuitenkin myös hidas vanheneminen voi aiheuttaa äkillisen muutoksen, kun rappeutuminen on jatkunut riittävän pitkään; sään vaihtelut rapauttavat laastia vähitellen ja lopulta laastilla kiinnitetty laatta irtoaa seinästä. Jälleen uusi rajanvetokysymys: onko palojen tippuminen viehättävää ajan patinaa vai epätoivottavaa rikkoontumista? Laatan tarkoitus on muodostaa kosteutta kestävä pinta ja laatan puuttuminen heikentää seinän alkuperäisiä ominaisuuksia. Näin ollen kyseessä on ennemmin haitallinen rapistuminen kuin patina.

Patinoituminen voi johtua paitsi ihmisen toiminnasta, myös ympäröivien olosuhteiden, esimerkiksi sään, vaikutuksesta. Esimerkiksi käsittelemätön puu harmaantuu, ja tätä yleensä pidetään suotuisana muutoksena. Jatkuvasti kostea puu sen sijaan alkaa lahota, mikä on epätoivottavaa. Toisin kuin harmaantuva puu, lahoava puu menettää kestävyysominaisuutensa ja siinä voi esiintyä terveydelle vaarallista homekasvustoa. Lahoavaa puuta ei pidetä esteettisestikään miellyttävänä. Onko tässä syynä kulttuurisesti opittu tapa nähdä epäsuotuisa muutos myös epäesteettisenä?

Kokonaan oma kysymyksensä on, kuinka patinaan tulisi reagoida – korjataanko heti vai annetaanko rauhassa kulahtaa? Tiilisessä pihamuurissa palojen puuttuminen ei välttämättä haittaa muurin funktiota, ja rappeutuminen voidaan nähdä jopa esteettisesti viehättävänä. Ajan mittaan puuttuvat palat nopeuttavat rappion edistymistä, kun vesi pääsee rakenteen sisään. Käyttäjän tarpeet ja mieltymykset ratkaisevat, kuinka tärkeää on vaurioiden korjaaminen.

Näiden pohdintojen yhteenvetona esitän oman käsitykseni patinasta:

Patina on hitaan prosessin seurauksena syntynyt ihmisen toiminnan tai olosuhteiden aiheuttama muutos, joka ei olennaisesti heikennä kohteen käyttöön liittyviä ominaisuuksia.

Määritelmää saa vapaasti kommentoida ja täydentää!

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Lähiöturisti ulkomailla: Annelinn, Tartto

21.3.202221.3.2022Kategoriassa 1970-luku, Asuinrakennukset, Lähiö, Matkoilla, YleinenAvainsanat Annelinn, kerrostalo, Lähiö, TarttoKommentoi

Edellisessä julkaisussa Turistikuvaaja aktivoituu kerroin kävelyretkistäni Tarton keskustan tuntumassa . Yhtenä päivänä kävelin hieman pidemmälle, Annelinn-kaupunginosaan, jossa Wikipedian mukaan asuu noin kolmannes kaupungin asukkaista. Alueen suunnittelu alkoi 1960-luvun lopulla ja taloja rakennettiin 1970- ja -80-lukujen aikana.

Annelinn jakautuu kahteen osan, joista vanhempi rakennettiin matalampana lähemmäksi Emajoen rantaa. Tässä julkaisussa on kuvia ensimmäiseltä alueelta.

Rakennusten kunto vaihtelee suuresti, kun osa on kunnostettu, toiset vielä odottavat uudistusta ja osassa on jonkinlaisia korjauksen merkkejä. Kunnosta riippumatta ihailin talojen väriloistoa.

Aikakaudet ja tyylit kohtaavat.

Osa taloista muodosti selkeitä korttelipihoja. Taloja yhdistävät jännät geometriset tiiliseinämät, joiden alaosassa on kulkuaukko.

Punaisen eri sävyjä näkyi paljon.

Tietoja etsiessäni löysin sivuston, josta löytyy muun muassa hienoja vanhoja kuvia Annelinnasta https://annelinnaportaal.wordpress.com/

Tässä muutama vanhempi aiheeseen liittyvä juttu:

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kattava tietokirja Turun lähiöistä

7.2.20217.2.2021Kategoriassa Lähiö, Tutkimus, YleinenAvainsanat kirjaesittely, LähiöKommentoi

Olen odottanut Turun lähiöt -kirjan ilmestymistä ja tällä viikolla sen viimein sain käsiini. Petri Aalto ja Mikko Laaksonen ovat tehneet työtä vuosien ajan ja työn tuloksena syntyi laaja tietopaketti aluerakentamisesta Turun seudulla aikavälillä 1950-1985. Kirjan on julkaissut Kustannusosakeyhtiö Sammakko, jolta sain kirjan arvioitavaksi.

Hienoa, että lähiöitä käsitellään nimenomaan arkkitehtuurin ja aluesuunnittelun näkökulmasta, joka on pitkään jäänyt ongelmalähtöisen ja leimaavan kirjoittelun varjoon. Lähiöiden suunnittelua ohjasi alunperin nimenomaan tarve rakentaa laadukasta ja onnellisuutta tuottavaa ympäristöä, ja monin paikoin tämä myös toteutui.

Vaikka kirja keskittyy Turkuun ja sen naapurikuntiin, on mukana paljon asiaa myös yleisesti lähiörakentamisen taustoista ja kehityksestä sekä laajemminkin kaupunkien rakentamisesta. Kirja esittelee myös kerrostalojen suunnittelua ja tyypillisiä pohjakaavioita.

Lähiöalueet on esitelty varsin kattavasti; kaikki aikakauden kerrostalovaltaiset asuinalueet käsitellään. Käsittelytavoissa painopisteet hieman vaihtelevat, mutta kaikkien alueiden kohdalla on katsaus historiaan ja yhteenveto alueen kerrostaloyhtiöistä. Esimerkiksi Runosmäen kohdalla kaavoituksesta on laajempi esitys.

Minua miellyttää suuresti kirjan monipuolinen kuvitus. Uusien kuvien rinnalla on arkistokuvia sekä kuvia suunnitelmista ja pienoismalleista. Erityisen kiinnostavia ovat alueiden markkinointia varten painetut esitteet, joissa hehkutetaan esimerkiksi ”Nättinummi on tosi maisemaa asuttavaksi” tai ”Muuttakaa Ilpoisiin – maalle kaupunkiin”.

Ps. Laaksonen on ollut viime aikoina tuottelias ja häneltä ilmestyi juuri viime vuoden lopulla myös tyylikäs kirja turkulaisesta arkkitehdista Pekka Pitkäsestä. Pitkänenkin on suunnitellut kokonaisuuksia Turun lähiöihin, mutta hänen tuotantoaan on runsaasti myös muualla Turussa ja muuallakin Suomessa. Hyllystäni löytyy myös Laaksosen vuonna 2017 ilmestynyt kirja Arjen rakentamista Turussa – arkkitehtuuria 1940- ja 1950-luvuilta ja 2013 julkaistu Juri Nummelinin kanssa tehty yli 600 kohdetta esittelevä Turun seudun arkkitehtuuriopas.

Lähiöestetiikkaa Malmilla, Itäkeskuksessa ja Instagramissa

24.1.202124.1.2021Kategoriassa Lähiö, YleinenAvainsanat Lähiö, lähiömaisema, valokuvausKommentoi

Helsingin työväenopistolla järjestettiin syksyllä 2020 edelliseltä vuodelta tutut valokuvauskurssit lähiömaisemassa. Tällä kertaa valokuvattiin Malmilla ja Itäkeskuksessa, joissa molemmissa on työväenopiston toimipiste.

Pandemia rajoitti kurssien osallistujamäärän puoleen ja keväälle suunniteltu kurssi peruuntui kokonaan. Menetystä hieman kompensoi se, että kursseja oli syksyllä kaksi ja ne olivat peräti kolmipäiväisiä aikaisempien viikonlopun mittaisten kurssien sijaan. Siispä myös kurssin sisältö oli aikaisempaa monipuolisempi niin lähiöteeman käsittelyn kuin valokuvaamisenkin osalta. Kurssien lähtökohtana on kuvaamisen ohella myös pohtia kuvausympäristöä ja tarjota siitä kurssilaisille taustatietona erilaisia näkökulmia. Siispä esittelin kurssilla teemoja muun muassa arkkitehtuurista ja lähiöön sijoittuvista elokuvista.

Valokuvallista ilmaisua opetti taas valokuvataiteilija Vilma Pimenoff. Kuvia ehdittiin nyt työstää enemmän kuin aikaisemmilla kursseilla, ja viimeisen päivän ohjelmassa olikin nyt rakentaa kuvista tarinaa tai tunnelmaa välittävä sarja. Tässä käytettiin yksinkertaisesti paperille tulostettuja kuvia. Kuvat leikattiin irti, jotta voitiin kokeilla erilaisia mahdollisuuksia – ja niitähän riitti.

Valokuvaaminen on hauskaa itsessään, mutta näillä kursseilla on aina varattu runsaasti aika myös kuvista keskusteluun. Kurssien paras anti on ensinnäkin nähdä erilaisten kuvaajien otoksia, mutta myös kuulla, millaisia ajatuksia kuvat herättävät katsojissa. Keskusteluissa kuvista löytyy yllättävän monipuolisia ulottuvuuksia!

Ps. Olen koonnut kaikkien lähiömaisemakurssien kuvia Instagramiin tilille Lähiöestetiikkaa @lahioestetiikkaa

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Sirkusta rakennustelineillä

17.11.201917.11.2019Kategoriassa YleinenKommentoi

Sirkustaiteilijat ovat pukeutuneet rakennustyömiesten vaatteisiin ja taiteilevat keinulaudalla

Minusta on aina kiinnostavaa, kun yhdistetään taide ja rakennustyömaa − edellyttäen tietenkin, että se tehdään hyvin. Ja hyvin on tehty tanssiteatteri Hurjaruuthin tämänvuotisessa talvisirkuksessa BAU.

Yleisemmin taide liittyy valmiisiin rakennuksiin, jotka voivat olla taideteoksia itsekin. Rakentamisen vaihe on vähemmän esillä, ja pyritään pikemminkin piilottamaan katseilta kaupunkikuvassa. Pressuja ja aitoja ei toki ole viritetty vain näkösuojaksi, vaan myös turvallisuuden takia. Pohdiskelin tätä aihetta jo aikaisemmin Pia Sirénin mainioon näyttelyyn liittyen: Raksaestetiikkaa.

Piilotetun nostaminen valokeilaan on virkistävää. Talvisirkuksessa yhdistelmä on itse asiassa melko luonteva, sillä rakennustyömaallahan on hyvin paljon elementtejä, joita sirkuksessakin on totuttu näkemään: tikkaita, telineitä, kulkusiltoja ja nostoköysiä. Kansainvälinen taiteilijakaarti sai rakennettua siivouksesta ja evästauoista hienoja kohtauksia isompien numeroiden väleihin. Suosittelen!

Hurjaruuthin Youtube-kanavalla on pieni katsaus kulissien taakse.

Ajatus kylpyhuoneeseen | Kuvakilpailu

5.5.20174.6.2017Kategoriassa 1990-luku, Kotona, YleinenAvainsanat blogiyhteistyö, kaakelit, kuvakilpailu, kylpyhuone, mattoKommentoi

Putkiremppaa odotellessa

Jos kodissani joku paikka kaipaa uudistusta, niin se on ehdottomasti kylpyhuone. Aion kuitenkin odotella vielä ainakin vuoden verran, sillä putkiremontti kolkuttelee ovella. Linjasaneeraus oli tiedossa jo asuntoon muuttaessani, joten en ole ehostanut kylppäriä millään tavalla. Ja sen huomaa.

Kylppäri hönkii 1990-lukua. Siniharmaan sävyisissä kaakeleissa on tuo ihmeellinen pilviharsokuviointi, jota taidettiin tuolloin harrastaa ihan joka paikassa. Vaaleaa seinäpintaa jakaa boordilaatta ihastuttavalla geometrisella kuviolla. Suihkukaappiratkaisuunkaan en ole kovin ihastunut. Kaappi on jo lähtökohtaisesti ruma, ja muovisiin saumakohtiin kertyy ällöttävästi kaikki lika, jota on hankala saada sieltä pois.

TOISAALTA – Tulee vielä sekin aika, kun 1990-luku on muodikasta retroa. Vai onko se jo tullut?

Joululahjaksi saamani Marimekon kylpytakki sen sijaan on ihana, vaikka istuukin väriin ja tyyliin aika hyvin – kukkakuviota myöten!

Kuvakilpailu #karseekylppäri

Onko sinunkin kylpyhuoneesi estetiikassa toivomisen varaa? Ota kuva kauheudesta ja osallistu kuvakilpailuun Instagramissa hashtagilla #karseekylppäri. Voit myös lähettää kuvan sähköpostitse osoitteella talotarinat@gmail.com.

Voittajakuva palkitaan ihanalla Finlaysonin Ajatus-matolla. Palkinto postitetaan Suomessa sijaitsevaan postiosoitteeseen.

Kilpailu on avoinna 26.5.2017 asti

Yhteistyössä Finlayson

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

***

Kilpailu on ratkennut ja voittajalle ilmoitettu. Voittajakuvan otti nimimerkki marushoo. Raati arvostaa erityisesti lattiakaivoa ympäröivää mosaiikkisommitelmaa sekä väriyhdistelmää violetti-beessi. Linkki kuvaan.

Pekka Pitkänen Harjavallassa

16.4.201716.4.2017Kategoriassa Arkkitehtuuri, Kirkkoarkkitehtuuri, YleinenAvainsanat Harjavalta, kirkko, Kirkkoarkkitehtuuri, Pekka PitkänenKommentoi

Lupasin esitellä kevään aikana Pekka Pitkäsen kohteita. Nyt sitä saa, tällä kertaa kuvakooste videon muodossa. Harjavallan kirkossa huomiota kiinnittävät varsinkin jännittävät ikkunat.

Tässä linkki videoon.

PS. Täytyy hieman korjata väittämääni, jonka mukaan en ole esitellyt Pitkästä ennen tätä kevättä. Kylläpäs esittelin mainion turkulaisen asuinkerrostalon Facade Goes Fashion
-teemassa. Täällä postaus Kerrostalopaita, pilarihame ja marimekkoruudut.

Facade Goes Fashion: Karvatakki Patterinhaassa

9.4.20179.4.2017Kategoriassa Asuinrakennukset, Facade Goes Fashion, Lähiö, YleinenAvainsanat kaupunginosat, kerrostalo, Lähiö, Patterinhaka, rappaus, TurkuKommentoi

Ilmojen lämmettyä hieman on teddykarvainen takki sopiva. Materiaali muistuttaa struktuuriltaan 1940- ja 1950-luvuilla suosittua röpelörappausta, jonka värikin on usein hailakka ruskea. Tosin alkuperäinen väri on ollut kirkkaampi, ja nykyinen sävy johtuu vuosikymmenten aikana kertyneestä liasta ja pölystä. Kaapista löytyi sopivasti parvekkeiden mukainen poolopusero – huomaa kauluksen poimupeltiä muistuttava neulos.

Arkkitehtuuriasuni kuvauspaikka löytyi Patterinhaasta, joka on Turun ensimmäinen lähiö. Alueen ensimmäinen kerrostalo valmistui vuonna 1954. Alueen suunnittelivat arkkitehdit Aarne Ehojoki ja Veijo Kahra ja rakentajana oli Rakennustoimisto A. Puolimatka.

Facade Goes Fashion -teema etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on myös itsenäinen blogi osoitteessa www.facadegoesfashion.blogspot.com.
The English version: Suburban Teddy Bear

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Taidevinkki: Kaupunkikuvia ommellen

7.4.20177.4.2017Kategoriassa Museot ja näyttelyt, taide, YleinenAvainsanat arkimaisema, arkiympäristö, rakennukset, taide, tekstiilitaideKommentoi

Rakennusaiheisen taiteen esittely jatkuu. Nyt taidevinkkinä tekstiilitaiteilija Sanna Lappalaisen kaupunkikuvia. Aiheina on 1900-luvun alkupuolen tyypillinen kaupunkinäkymä massiivisine kivijalkoineen. Monien töiden kohteeksi tarkentuu ovi ja sen ympäristö melko tiukalla rajauksella. Rakennusten sävyt toistuvat töissä harmonisina.

Lopputulos on yllättävän tarkka ja maalauksenomainen. Töiden tekninen puoli on minulle täysi arvoitus, sillä olen nähnyt niitä vain kuvissa. Tilaisuus lähempään tarkasteluun koittanee viimeistään elokuussa Galleria Å:n näyttelyssä 25.8.-17.9.2017 Turussa.

Pohdin tietenkin, miltä näyttäisi 1970-luvun elementtitalo taiteilijan käsittelyssä!