Taidetta lähikaupan seinästä

No kappas! Löysin taiteilijan, joka on osunut asian ytimeen. Asian, joka minullakin on usein mielessä. Arkiset ympäristöt, ostarien kulmat ja kioskien rapistuneet julkisivut ovat Jenni Yppärilän huomion kohteena. Nämä rumankauniit näkymät on tällä kertaa irrotettu taustastaan ja nostettu esille kolmiulotteisina maalauksina. Olen innoissani.

alikulku-gif-1379694906713

 
Jatkuvasti ohikuljetut paikat ovat tavallisuudessaan kiinnostavia – tai toisille kaikkea muuta. Niin kutsutut epäpaikat ovat yksi tämän ajan ilmiöistä, ja ne ovat saaneet runsaasti erilaisia tulkintoja taiteessa. Aivan tällaiseen toteutustapaan en ole vielä törmännyt. Yppärilän tyyli on hyvin realistinen, mutta toisaalta maiseman puuttuminen vie todellisesta pois. Lisätietoa taiteilijasta löytyy hänen verkkosivultaan  www.jenniypparila.com.

 

grilli

 

Epäpaikat eivät ole vain taiteilijoiden suosiossa. Instagram ja muut kuvapalvelut ovat tehneet kuvien julkaisun helpoksi kaikille älypuhelimen omistajille. Satunnaisia maisemaotoksia näppäillään ja näennäisen mitäänsanomattomista yksityiskohdista tykkäillään sosiaalisen median kuvavirrassa. Määrällisesti ne eivät kuitenkaan pärjää kauniille sisustus- ja poreerauskuville, vaan pysyvät vielä marginaalissa. Jos toisin olisi, menettäisikö aihe kiinnostuksensa?

 

Kuvat: www.jenniypparila.com

Voi Pallivaha! Arvoarkkitehtuurin purkuaikeet

Jos Turun ja Kaarinan seurakunnan suunnitelmat toteutuvat, ei näitä portaita pitkin kuljeta enää Pekkä Pitkäsen suunnittelemaan seurakuntakeskukseen. Kirkkoa on korjattu pitkään, ja nyt seurakunta haluaisi kuitenkin purkaa rakennuksen. Minun on aina vaan vaikea uskoa, ettei kosteus- ja sisäilmaongelmia pystyttäisi nykymenetelmillä poistamaan. Korjaaminen on aina kallista, eihän siitä mihinkään pääse, mutta purettuja merkkiteoksia kun ei saa takaisin edes rahalla.

pallivahan-srk-talo

Seurakuntakeskusta kutsutaan myös kirkoksi, mutta Kirkkohallitus ei käyttöönoton yhteydessä virallisesti määritellyt rakennusta kirkoksi. Myöhemminkään tätä määrittelyä ei tehty. Tämä osaltaan helpottaa purkuluvan saantia, koska asiaa ei tarvitse päättää Kirkkohallituksessa. Rakennusvalvonnan lupa kuitenkin tarvitaan, ja todennäköisesti museonkin kantaa kysytään.

Pallivahan kirkko valmistui vuonna 1968. Ruskeatiilinen rakennus muodostuu erikokoisista massoista, ja kokonaisuus tarjoaa kiinnostaviaia näkymiä eri suuntiin. Pekka Pitkäsen modernistinen arkkitehtuuri on kansainvälisestikin arvostettua. Jos keskus puretaan, menetetään jälleen pala 1960-luvun rakennuskantaa. Tulevat sukupolvet sitten ihmettelevät menneiden vuosikymmenten säälimätöntä purkuintoa.

pallivaha-srk-piha-pieni

pallivaha-srk-ikkunat

pallivaha-kello

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Taloyhtiöterveisiä!

Kotitaloni juhli viime vuonna 50-vuotisjuhlaa. Koko tapaus meinasi jäädä huomaamatta, mutta onneksi eräs asukas oli tarkkana. Kakkukahvit juotiin yhtiökokouksessa ja alkuaikoja muisteltiin. Värkkäsin juhlaa varten kortin, jolla muistimme alkuperäisiä asukkaita. Vanhoista talonkirjoista selvisi, että heitä asuu talossa yhä 16 huoneistossa.

Elämme aika tyypillisessä 1960-luvun kerrostalossa. Se tarkoittaa esimerkiksi putkiremontin lähestymistä. Asiassa on otettu nyt ensimmäisiä askelia, ja tänään on tarkoitus valita hankesuunnitteluun toteuttava yritys. Tiedossa mielenkiintoisia aikoja!

Mutta monenlaista on jo tehtykin. Viime vuonna uusittiin ulko-ovet. Alkuperäiset puuovet olivat monin paikoin rapautuneet. Vauriot eivät olleet ainoastaan kosmeettisia, siis pelkällä pintaremontilla ei päästy. Hallitus päätti vaihtaa ovet metallisiin.  Itse olisin ollut puuovien ovien teettämisen kannalla, mutta enemmistö päätti näin. Lopputulos on kuitenkin minunkin mielestäni siisti ja talon ilmeeseen sopiva.

 

uusi-ovi

 

Sisäänkäyntien esteettömyyttä parannettiin, ja tähän haettiin ARA:n esteettömyysavustusta. Asfaltti ja jalkaralli ovat nyt samalla tasolla. Koodilla toimiva oviautomatiikka avaa oven. Myös valaistusta lisättiin. Vaikka remontti viimeistelyineen kesti roimasti yli arvioidun, on lopputulokseen ilmeisesti oltu tyytyväisiä. Sen voi päätellä siitä, että syksyn yhtiökokouksessa remontista ei puhuttu sanaakaan – ja se on poikkeuksellista.

 

esteeton-ralli

 

Vanhoissa puuovissa oli tyylikkäät 1960-lukulaiset vetimet. Ne saivat mennä ovien mukana kaatopaikalle. Paitsi, että minä pelastin muutaman itselleni ns. arkistoon 🙂

ovenkahva-1960luku

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Pohdintoja betoniarkkitehtuurista: Roihuvuoren koulu

Pysytään 1960-luvulla yhä, kohteena Aarno Ruusuvuoren sunnittelema, 1967 valmistunut Roihuvuoren koulu Helsingissä.

roihuvuoren-koulu_ikkunat

Osallistuin syksyn aikana Tampereen teknillisen yliopiston järjestämälle arkkitehtuurin kritiikin kurssille. Antoisan kurssin yksi tulos oli ymmärtää, mitä kaikkea kritiikki voi olla ja miten monella tavalla kohdetta voi lähestyä.

Tutkiskelin Roihuvuoren koulua kolmen tekstin verran. Yhdessä kirjoituksessa pohdin, millainen on konstruktivistisen betonirakennuksen luonne. Tulkintani mukaan koulurakennus edustaa

  • avoimuutta – avoimet tilaratkaisut, tilojen yhteys, ikkunoiden runsaus
  • joustavuutta – monikäyttöisyys on huomioitu suunnittelussa
  • rehellisyyttä – konstruktivismin periaatteiden mukaan rakenteet näkyvät sellaisenaan
  • arvovaltaisutta  – selkeä, jämäkkä ulkomuoto herättää kunnioitusta

Teksti Brutaalia arvomaisemaa – Roihuvuoren koulu on luettavissa kurssin blogissa. Blogista löytyvät myös muut kurssin aikana syntyneet kiinnostavat kritiikit.

 

Roihuvuoren koulu_maasto.jpg

areyouami

roihuvuoren-koulu-turkoosi

roihuvuoren-koulu-ovi

Ramppi kaide.jpg

rampilla

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Juhla-arvonta – Talotarinat 5 vuotta

Tättärää!

Talotarinat-blogin ensimmäinen postaus on päivätty 13.12.2011, eli nythän on synttärit! Vuosiin on mahtunut monenlaisia vaiheita ja aiheita. Kuudes vuosi käynnistyy hyvissä tunnelmissa, sillä kirjoittajan päässä muhii innostavia kehitysideoita.

Synttäreiden kunniaksi arvon 2 kpl Turun lähiöt -seinäkalenteria. Esittelin kalenterin aiemmassa postauksessa täällä. Lisätietoa myös sivun alaosassa.

Arvonnan ohjeet:

  • Kerro, mikä Turun lähiöistä on viehättävin.  Perustelut ovat tervetulleita. Voit kommentoida täällä blogissa, Facebookissa tai Instagramissa arvonnasta kertovaan julkaisuun.

Laita kommenttiin sähköpostiosoite, johon voin ilmoittaa voitosta. Jos vastaat Facebookissa tai Instagramissa ja sinuun saa sitä kautta yhteyden, ei osoite ole välttämätön. Palkinto postitetaan Suomessa sijaitsevaan postiosoitteeseen.

Arvonta sulkeutuu 19.12. klo 24.00.

 

ilmapallot-kalenteri

5v-kynttila2

 

 

 

 

 

Lamppuja ja muita herkkuja – PYP

Esittelin viimeksi upeaa Hotelli Rantapuistoa, joka tunnetaan myös PYP-pankin entisenä koulutuskeskuksena. Palataan vielä interiöörin hienoihin yksityiskohtiin. Ensimmäinen tulee vastaan jo ovella: ovenkahvana on tunnistettava pankin logo.

hotelli-rantapuisto-pyp-kahva

Sisustuksessa on käytetty erilaisia puupintoja – tässä sormipaneelia.

porttaat-parvelle

 

rantapuisto-portaikon-lamput

Lamppuja, ihania lamppuja.

rantapuisto-portaikko_lamput

Tällainen valaistusratkaisu ei tarvitse erillistä varjostinta.

hotelli-rantapuisto_sisakatto

Valaisimia tarvitaan ulkoalueillakin.

julkisivu-merelle

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

1960-lukua parhaimmillaan: Hotelli Rantapuisto

Yövyin Hotelli Rantapuistossa Helsingin Vuosaaressa muutama viikko sitten. Olin kuullut, että paikka on hieno, mutta yllätyin.

Martta ja Ragnar Ypyä suunnittelivat kokonaisuuden Pohjoismaiden Yhdyspankin koulutuskeskukseksi, joka valmistui vuonna 1963. Kun pankin käyttötarve väheni, alkoi keskus 2000-luvulla tarjota majoitusta muillekin tahoille. Hyvä niin, sillä minä todella nautin viikonlopustani tässä uniikissa paikassa.

Ypyöiden suunnittelussa puun käyttö on erityistä. Rantapuiston tärkeimmissä aulatiloissa on erikoisia kattokonstruktioita, jotka yhdessä valaistuksen kanssa tekevät tilasta todella kiinnostavan. Millaisia yksityiskohtia joka puolella upeasti säilyneinä!

rantapuisto-kirjasto

Eteenpäin. Mitähän käytävän päästä löytyy!

pyp-kaytavalla

Vastaus: risteyskohdista löytyy erityylisiä aulatiloja.

rantapuisto-eras-aula

Sitten ravintolaan. Ypyät osasivat käyttää myös tiiltä. Tässä takka, jonka muoto muistuttaa odottavan äidin vatsaa.

rantapuisto-ravintola-takka

hotelli-rantapuisto-katto

 

rantapuisto-pihaa

Punatiili ja puu hallitsevat julkisivuissakin. Siipien ja erillisrakennusten väliin jää erilaisia pihatiloja.

 

piharakennuksia

 

Yksityiskohdat on huomioitu kaikkialla. Huomaa betonin muotoilu terassin reunassa!

rantanakyma

Hotellihuoneen sisustus ei sentään ollut 1960-luvulta. Tätä näkymää olisin voinut katsella vielä muutaman lisäyön verran.

auringonlasku

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

Turun lähiöt seinäkalenterina

Huomio Turun lähiöt! Nyt saatavana seinäkalenteri vuodelle 2017 tyylikkäin mustavalkokuvin. Kuviin on napattu kullekin lähiölle leimallinen tyyli tai kiehtova yksityiskohta. Kaikki kuvat ovat nähtävissä sivun alaosan kuvakarusellissa. Kalenteri on kierresidottu ja ripustuskoukulla varustettu.

Kalenteria saa verkkokaupasta – loppuvuoden tarjous 6,50€ sisältää postikulut.

 

turun-lahiot-kalenteri-2017

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

1960-luvulle Arkkitehtuurimuseossa

Nyt on Arkkitehtuurimuseossa minulle sopiva näyttely: VÄRIKKÄÄMPI, ILOISEMPI, HIENOSTUNEEMPI. 1960-LUVUN SUOMALAISTA ARKKITEHTUURIA.

Kuten nimikin kertoo, yksi näyttelyn teemoista on värit. Toisaalta huomattava osa rakennuksista on ollut selkeän mustavalkoisia tai betonin ominaislaatua korostavia, siis harmaita. Suunnittelu vapautui totutuista muodoista, ja betonista rakennettiin veistoksellisia maamerkkejä. Näiden lisäksi esiin on nostettu moduuleihin perustuva suunnittelu.

Kuvien ja videoiden lisäksi esillä on kiinnostavia pienoismalleja.

moduulit

video-haka-tuotanto

Näyttelyn puitteet on rakennettu teemaan sopiviksi. Keltaisessa Pastilli-tuolissa voi katsoa Hakan asuntotuotannosta kertovaa mainoselokuvaa.

Tästähän minä tykkään, ja blogikin on viime aikoina vahvasti keskittynyt kyseiseen aikakauteen. Omista kuva-arkistoistani löytyi monia kohteita, jotka ovat päässeet näyttelyyn mukaan. Tässä muutama.

kortepohja

Värikästä ja iloista

Yllä Bengt Lundstenin suunnittelema Jyväskylän Kortepohja, jonka korttelipiharakennetta pidettiin esimerkillisinä mallina modernille aluesuunnittelulle.

Samankaltaista ideaa on toteutettu  Turun ylioppilaskylässä. Läntisen osan suunnittelivat Erkki Valovirta ja Jan Söderlund. Nuo värit!

ylioppilaskyla-turku

Veistoksellista

Yksi puoli 1960-lukua on veistoksellisuus. Loistavana esimerkkinä siitä on Kannelmäen 1968 valmistunut kirkko, jonka suunnittelivat arkkitehdit Marjatta ja Martti Jaatinen. Kirkosta blogissa juttua jo aikaisemmin: Arkkitehtuurituristina: Kannelmäen kirkko.

kannelmaen-kirkko

Hienovaraisempaa veistoksellisuutta edustavat Pihlajamäen kerrostalot, jotka kuuluvat nykyisin kaavalla suojeltuun rakennusperintöön.


pihlajamaki

Tästä saankin linkin blogini historiaan – nimittäin Talotarinoiden ensimmäisessä postauksessa mainitsin Pihlajamäen esimerkkinä siitä, miten rakennustyylit ja niiden arvostus muuttuvat vuosikymmenten kuluessa. Postaus on päivätty 13.12.2011. Katso postaus Tottumiskysymys.

Talotarinat aloitti Bloggerissa, mutta siirtyi seuraavana vuonna Asuntomessujen blogialustalle. Asuntomessuvuosiin mahtui monia kiinnostavia kokemuksia, mutta nyt blogi kaipasi uudistumista ja itsenäistymistä. Nyt olen siis riippumaton bloggaaja WordPress-maailmassa.

Ps. En viitsi kaikkia vanhoja postauksia edes tutkia, ja voi olla, etten ihan kaikesta ole enää samaa mieltä. Postausten muuttaminen olisi jotenkin tökeröä, joten sielläpä ovat!

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Facade Goes Fashion: Yayoi Kusama sulautuu taustaan

Pitihän tämä ilotulitus käydä katsomassa. Yayoi Kusaman In Infinity -näyttelyssä HAM:ssa nähdään pilkkuja, palloja, kurpitsoja, ja lisää pilkkuja. On toki muutakin taiteilijan pitkän uran varrelta.
Kusaman kantavana teemana on sulautuminen maailmaan ja taustaan – ja sitähän Facade Goes Fashion juuri käsittelee. Kusama on kiinnostunut muodista ja luonut yhteistyössä Louis Vuittonin kanssa riemastuttavan malliston. Kas tässä maistiaisia!
Kusama Yellow
Itse en valitettavasti ollut niin kaukonäköinen, että olisin valinnut teemanmukaisen asun viikonloppureissuun. Pisarat-sukkahousut sentään vähän sinnepäin.
peili-kusama
Facade Goes Fashion -teema  etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Myös muunlaiset sulautumiset ovat mahdollisia. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on myös itsenäinen blogi osoitteessa  www.facadegoesfashion.blogspot.com.