Retrokeittiö retkellä

Tammen alla Ruisalo

 

Retkellä pitkästä aikaa! Paikaksi valikoitui Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan lähialue. Suuren vanhan tammen alla on ihastuttava eväspaikka pöytineen. Luonto on ihana asia, mutta (melkein) yhtä tärkeää on hyvät eväät. Mukana oli makrillisalaattia, vuohenjuustoleipää, kahvia ja mehua. Esteetikkona arvostan myös kattausta, joka hoitui jälleen Sarviksen astioilla.

 

Sarvis salkku

Mikä on näppärämpää kuin retkisalkku! Sarviksen settiin kuuluu salkun lisäksi kahta kokoa lautasia, mukit ja ruokailuvälineet omassa kotelossaan. Tämä setti on muuten täydellinen kokonaisuus, mutta aterimet on hankittu erikseen. Pakettiin kuuluu lisäksi pakaste- ja säilytysrasia, jota emme tällä kertaa tarvinneet.

Leivät tarjottiin Katrilli-sarjan kulhosta, johon kuuluu myös kansi. Salaattikulhona on Fiskamin-kulho, jonka sävy on kaunis tummahko limenvihreä. Retkiemme vakiovarusteisiin kuuluu myös veikeä englantilainen termospullo.

 

Retkellä salaattikulho

 

Ruissalo tammi

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Adoptoi pala modernia Suomea

Arkkitehtuurimuseossa on keksitty oiva tapa hyödyntää laajaa piirustuskokoelmaa. Suuri osa museon piirustuksista on tarjolla ’adoptoitavaksi’. Mainiota! Adoptoija saa kunniakirjan ja kopion piirustuksesta seinälleen. Teoksen hinta on koosta riippuen 400 tai 700 euroa, ja lahjoituksella tuetaan museon piirustuskokoelman hoitoa.

Tämänhetkinen näyttely Kuinka Suomi modernisoitiin esittelee 200 piirustuksella Suomen kehitystä moderniksi valtioksi.

Stockmann
Stockmann – Sigurd Frosterus

Näyttely liittyy Helsingin taidemuseon samanaikaiseen näyttelyyn Modernia elämää! Kävin samalla reissulla sielläkin. Heti näyttelyyn saapuessa esiteltiin Turun messuja vuodelta 1929. Messut olivat erityiset, koska ne liittyivät Turun kaupungin 700-vuotisjuhlaan. Messujen arkkitehtuurista ja visuaalisesta ilmeestä vastasivat Alvar Aalto ja Erik Bryggman. Näyttelyssä oli kiinnostavaa kuvamateriaalia, johon en ollut aikaisemmin törmännyt. Nämä messut olisin halunnut nähdä!

Turun messut
Turun messujen mainostornit ja Samppalinnan mäelle rakennettu messuravintola, jota ei enää ole.
HAM Tuolit
Alvar Aallon tuolit – modernin Suomen vakiokalustoa.

Viimeisessä salissa oli hauska yllätys: Roihuvuoren koulun tekstiilitaideteos, jota en nähnyt koulussa käydessäni syksyllä. Työ oli silloin puhdistettavana, ja päässee paikalleen näyttelyn jälkeen. Täällä blogini juttu koulusta Pohdintoja betoniarkkitehtuurista.

HAM Lucander

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Facade Goes Fashion: De stijliä ladulle

hiihtamassa

No tulihan se hiihtokeli! Hiihtoasuuni kuului Nanson collegepusero, jota somistavat punaiset ja keltaiset nauhat ja punainen vetoketju rintataskun suulla. Puserosta tulee mieleeni De stijl -tyyli, joka tarkoittaa suomeksi nimenomaan tyyliä . Arkkitehtuurissa de stijlin malliesimerkkinä tunnetaan Gerrit Rietveldin vuonna 1924 suunnittelema Schröderin talo.

Koska paidasta puuttuu sininen raita, piti sellainen kehittää vyöstä. Näin asu on vähemmän sporttinen, ja Marimekon punainen suorakaiteen muotoinen laukku sopii kokonaisuuteen täydellisesti.

rietveld-varit-copy

Froteekankainen pusero on peräisin  1970- tai 80-luvulta. Mielenkiintoisesti vaatteessa yhdistyy kahdenlaista neulosta. Eikö sileämpi  puoli muistutakin hieman valkoisen sileän rappauksen pintaa?

froteepusero

rietveldmarimekko

  • Facade Goes Fashion -teema  etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on myös itsenäinen blogi osoitteessa  www.facadegoesfashion.blogspot.com.
  • The English version: De Stijl for Skiing

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Pekka Pitkäsen punaista Säkylässä

Tammikuussa blogissani nähtiin turkulaisen arkkitehdin Pekka Pitkäsen työtä, Pallivahan seurakuntatalo. Enpäs olekaan Pitkästä esitellyt aikaisemmin, vaikka hänen suunnittelemissaan kohteissa on tullut vierailtua kamerankin kanssa. Korjaan asian pienellä Pitkäs-sarjalla kevään aikana.

Tässä Säkylän seurakuntatalo vuodelta 1966. Pitkänen suunnitteli useita kirkollisia rakennuksia, jotka ovat tyyliltään pitkälle vietyä modernismia. Pitkäsen 1960-luvun töissä tyypillisesti betonipintaa värittävät perusvärit. Säkylässä julkisivun valkoinen väri korostaa rakennuksen veistoksellisuutta.

 

sakylan-seurakuntatalo_

 

Yksityiskohdat paljastuvat saavuttaessa lähemmäksi. Sisäänkäynnin kohdalla väriä on runsaasti: punaisen metallin ja lasin konstruktio toivottaa vieraan tervetulleeksi.

sisaankaynti-sakylan_srk-pieni

 

punainen-ovi-pitkanen

 

Kauempaa tehostevärejä ei välttämättä huomaa, sillä ne ovat usein erilaisten ulokkeiden takana hieman piilossa.

punainen-karmi

 

Punaista sisälläkin.

nakymasisapihalle

 

Kiinteistökokonaisuuteen kuuluu asuinrivitalo. Olisin tietysti halunnut päästä sisään, mutta niin hyvä tuuri ei käynyt. Vierailun aikaan viime kesänä koko talo oli kuulemma myynnissä!

 

sakyla-srk-asuinsiipi

 

Lopuksi se pakollinen ajan kerrostumia -kuva vanhan kirkon heijastuksineen.

sakylan-kirkko-ja-srk-talo

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Taidetta lähikaupan seinästä

No kappas! Löysin taiteilijan, joka on osunut asian ytimeen. Asian, joka minullakin on usein mielessä. Arkiset ympäristöt, ostarien kulmat ja kioskien rapistuneet julkisivut ovat Jenni Yppärilän huomion kohteena. Nämä rumankauniit näkymät on tällä kertaa irrotettu taustastaan ja nostettu esille kolmiulotteisina maalauksina. Olen innoissani.

alikulku-gif-1379694906713

 
Jatkuvasti ohikuljetut paikat ovat tavallisuudessaan kiinnostavia – tai toisille kaikkea muuta. Niin kutsutut epäpaikat ovat yksi tämän ajan ilmiöistä, ja ne ovat saaneet runsaasti erilaisia tulkintoja taiteessa. Aivan tällaiseen toteutustapaan en ole vielä törmännyt. Yppärilän tyyli on hyvin realistinen, mutta toisaalta maiseman puuttuminen vie todellisesta pois. Lisätietoa taiteilijasta löytyy hänen verkkosivultaan  www.jenniypparila.com.

 

grilli

 

Epäpaikat eivät ole vain taiteilijoiden suosiossa. Instagram ja muut kuvapalvelut ovat tehneet kuvien julkaisun helpoksi kaikille älypuhelimen omistajille. Satunnaisia maisemaotoksia näppäillään ja näennäisen mitäänsanomattomista yksityiskohdista tykkäillään sosiaalisen median kuvavirrassa. Määrällisesti ne eivät kuitenkaan pärjää kauniille sisustus- ja poreerauskuville, vaan pysyvät vielä marginaalissa. Jos toisin olisi, menettäisikö aihe kiinnostuksensa?

 

Kuvat: www.jenniypparila.com

Voi Pallivaha! Arvoarkkitehtuurin purkuaikeet

Jos Turun ja Kaarinan seurakunnan suunnitelmat toteutuvat, ei näitä portaita pitkin kuljeta enää Pekkä Pitkäsen suunnittelemaan seurakuntakeskukseen. Kirkkoa on korjattu pitkään, ja nyt seurakunta haluaisi kuitenkin purkaa rakennuksen. Minun on aina vaan vaikea uskoa, ettei kosteus- ja sisäilmaongelmia pystyttäisi nykymenetelmillä poistamaan. Korjaaminen on aina kallista, eihän siitä mihinkään pääse, mutta purettuja merkkiteoksia kun ei saa takaisin edes rahalla.

pallivahan-srk-talo

Seurakuntakeskusta kutsutaan myös kirkoksi, mutta Kirkkohallitus ei käyttöönoton yhteydessä virallisesti määritellyt rakennusta kirkoksi. Myöhemminkään tätä määrittelyä ei tehty. Tämä osaltaan helpottaa purkuluvan saantia, koska asiaa ei tarvitse päättää Kirkkohallituksessa. Rakennusvalvonnan lupa kuitenkin tarvitaan, ja todennäköisesti museonkin kantaa kysytään.

Pallivahan kirkko valmistui vuonna 1968. Ruskeatiilinen rakennus muodostuu erikokoisista massoista, ja kokonaisuus tarjoaa kiinnostaviaia näkymiä eri suuntiin. Pekka Pitkäsen modernistinen arkkitehtuuri on kansainvälisestikin arvostettua. Jos keskus puretaan, menetetään jälleen pala 1960-luvun rakennuskantaa. Tulevat sukupolvet sitten ihmettelevät menneiden vuosikymmenten säälimätöntä purkuintoa.

pallivaha-srk-piha-pieni

pallivaha-srk-ikkunat

pallivaha-kello

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Taloyhtiöterveisiä!

Kotitaloni juhli viime vuonna 50-vuotisjuhlaa. Koko tapaus meinasi jäädä huomaamatta, mutta onneksi eräs asukas oli tarkkana. Kakkukahvit juotiin yhtiökokouksessa ja alkuaikoja muisteltiin. Värkkäsin juhlaa varten kortin, jolla muistimme alkuperäisiä asukkaita. Vanhoista talonkirjoista selvisi, että heitä asuu talossa yhä 16 huoneistossa.

Elämme aika tyypillisessä 1960-luvun kerrostalossa. Se tarkoittaa esimerkiksi putkiremontin lähestymistä. Asiassa on otettu nyt ensimmäisiä askelia, ja tänään on tarkoitus valita hankesuunnitteluun toteuttava yritys. Tiedossa mielenkiintoisia aikoja!

Mutta monenlaista on jo tehtykin. Viime vuonna uusittiin ulko-ovet. Alkuperäiset puuovet olivat monin paikoin rapautuneet. Vauriot eivät olleet ainoastaan kosmeettisia, siis pelkällä pintaremontilla ei päästy. Hallitus päätti vaihtaa ovet metallisiin.  Itse olisin ollut puuovien ovien teettämisen kannalla, mutta enemmistö päätti näin. Lopputulos on kuitenkin minunkin mielestäni siisti ja talon ilmeeseen sopiva.

 

uusi-ovi

 

Sisäänkäyntien esteettömyyttä parannettiin, ja tähän haettiin ARA:n esteettömyysavustusta. Asfaltti ja jalkaralli ovat nyt samalla tasolla. Koodilla toimiva oviautomatiikka avaa oven. Myös valaistusta lisättiin. Vaikka remontti viimeistelyineen kesti roimasti yli arvioidun, on lopputulokseen ilmeisesti oltu tyytyväisiä. Sen voi päätellä siitä, että syksyn yhtiökokouksessa remontista ei puhuttu sanaakaan – ja se on poikkeuksellista.

 

esteeton-ralli

 

Vanhoissa puuovissa oli tyylikkäät 1960-lukulaiset vetimet. Ne saivat mennä ovien mukana kaatopaikalle. Paitsi, että minä pelastin muutaman itselleni ns. arkistoon 🙂

ovenkahva-1960luku

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Pohdintoja betoniarkkitehtuurista: Roihuvuoren koulu

Pysytään 1960-luvulla yhä, kohteena Aarno Ruusuvuoren sunnittelema, 1967 valmistunut Roihuvuoren koulu Helsingissä.

roihuvuoren-koulu_ikkunat

Osallistuin syksyn aikana Tampereen teknillisen yliopiston järjestämälle arkkitehtuurin kritiikin kurssille. Antoisan kurssin yksi tulos oli ymmärtää, mitä kaikkea kritiikki voi olla ja miten monella tavalla kohdetta voi lähestyä.

Tutkiskelin Roihuvuoren koulua kolmen tekstin verran. Yhdessä kirjoituksessa pohdin, millainen on konstruktivistisen betonirakennuksen luonne. Tulkintani mukaan koulurakennus edustaa

  • avoimuutta – avoimet tilaratkaisut, tilojen yhteys, ikkunoiden runsaus
  • joustavuutta – monikäyttöisyys on huomioitu suunnittelussa
  • rehellisyyttä – konstruktivismin periaatteiden mukaan rakenteet näkyvät sellaisenaan
  • arvovaltaisutta  – selkeä, jämäkkä ulkomuoto herättää kunnioitusta

Teksti Brutaalia arvomaisemaa – Roihuvuoren koulu on luettavissa kurssin blogissa. Blogista löytyvät myös muut kurssin aikana syntyneet kiinnostavat kritiikit.

 

Roihuvuoren koulu_maasto.jpg

areyouami

roihuvuoren-koulu-turkoosi

roihuvuoren-koulu-ovi

Ramppi kaide.jpg

rampilla

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Juhla-arvonta – Talotarinat 5 vuotta

Tättärää!

Talotarinat-blogin ensimmäinen postaus on päivätty 13.12.2011, eli nythän on synttärit! Vuosiin on mahtunut monenlaisia vaiheita ja aiheita. Kuudes vuosi käynnistyy hyvissä tunnelmissa, sillä kirjoittajan päässä muhii innostavia kehitysideoita.

Synttäreiden kunniaksi arvon 2 kpl Turun lähiöt -seinäkalenteria. Esittelin kalenterin aiemmassa postauksessa täällä. Lisätietoa myös sivun alaosassa.

Arvonnan ohjeet:

  • Kerro, mikä Turun lähiöistä on viehättävin.  Perustelut ovat tervetulleita. Voit kommentoida täällä blogissa, Facebookissa tai Instagramissa arvonnasta kertovaan julkaisuun.

Laita kommenttiin sähköpostiosoite, johon voin ilmoittaa voitosta. Jos vastaat Facebookissa tai Instagramissa ja sinuun saa sitä kautta yhteyden, ei osoite ole välttämätön. Palkinto postitetaan Suomessa sijaitsevaan postiosoitteeseen.

Arvonta sulkeutuu 19.12. klo 24.00.

 

ilmapallot-kalenteri

5v-kynttila2

 

 

 

 

 

Lamppuja ja muita herkkuja – PYP

Esittelin viimeksi upeaa Hotelli Rantapuistoa, joka tunnetaan myös PYP-pankin entisenä koulutuskeskuksena. Palataan vielä interiöörin hienoihin yksityiskohtiin. Ensimmäinen tulee vastaan jo ovella: ovenkahvana on tunnistettava pankin logo.

hotelli-rantapuisto-pyp-kahva

Sisustuksessa on käytetty erilaisia puupintoja – tässä sormipaneelia.

porttaat-parvelle

 

rantapuisto-portaikon-lamput

Lamppuja, ihania lamppuja.

rantapuisto-portaikko_lamput

Tällainen valaistusratkaisu ei tarvitse erillistä varjostinta.

hotelli-rantapuisto_sisakatto

Valaisimia tarvitaan ulkoalueillakin.

julkisivu-merelle

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned