Kuukauden lähiö: Jyrkkälä

Kuukauden lähiöpostaus tulee Turusta. Jyrkkälään kuuluu hyvää, sillä alueen laaja peruskorjaus on valmistumassa. Kun nyt asiaa mietin, olen kuullut Jyrkkälän suunnalta pelkästään hyvää. Olen eri yhteyksissä tutustunut Jyrkkälän hankkeisiin vuosien varrella. Aina on ollut meneillään jotain uutta, jotain, mitä ei ole muualla vielä tehty. Tunnelma on ollut innostunut ja positiivinen.

Vanha_Jyrkkälä
Kuva KOy Jyrkkälänpolun toimiston seinällä olevasta valokuvasuurennoksesta.

Kiinteistöosakeyhtiö Jyrkkälänpolku omistaa yli 600 vuokra-asuntoa 17 kerrostalossa. Talot on rakennettu vuosina 1968-1974. Saman omistajan hallussa aluetta on pystytty kehittämään yhtenäisesti ja suunnitelmallisesti.

Vuonna 2012 tutustuin Jyrkkälän kyläytymiskokeiluun. Alueella pyrittiin systemaattisesti rakentamaan sosiaalinen naapuriapuverkosto. Mallina oli Annikin puutaloyhteisö Tampereella, jossa verkosto syntyi ja kehittyi vastaamaan asukkaiden tarpeisiin. En tiedä, mikä oli kokeilun lopputulos ja vaikutus, mutta ainakin alueella on vahva sosiaalinen verkosto, jota ylläpidetään – missäpä muualla kuin sosiaalisessa mediassa. Tällaiseen kokeiluun ryhtyminen kertoo mielestäni, ettei Jyrkkälänpolun hallinnossa kovin tiukoissa pipoissa pönötetä.

Jyrkkälä_2012
Jyrkkälää vuonna 2012. Alueen tuntomerkkinä oli pitkään isot värikkäät osoitteiden mukaiset kirjaimet talojen päädyissä.

Myös Jyrkkälän talojen perusparannus on uraauurtava. Nyt loppusuoralla olevassa rakennusurakassa on noudatettu allianssimallia, mikä tarkoittaa sitä, että hankkeen kaikki osapuolet valitaan jo ennen varsinaista suunnitteluvaihetta. Tämä mahdollistaa tavallista paremman valmistautumisen ja tilanteiden ennakoinnin, kun allianssi suunnittelee ja toteuttaa hanketta yhdessä, konkreettisesti samoissa työtiloissa työskennellen. Perinteisissä urakkamalleissa rakennuttaja valitsee ensin suunnittelijat ja kilpailuttaa sitten suunnitelmien perusteella urakoitsijat.

Hankkeessa on uudistettu rakennusten tekniikkaa ja julkisivuja. Kahden talon päätyjen pinta on aurinkopaneelia  – uutta tämäkin. Alueen värikkäämpi ilme on asukkaiden mieleen. Näin minulle kerrottiin viimeisimmällä Jyrkkälä-vierailullani tämän vuoden puolella. Kerrottiin paljon muutakin. Jälleen tuli sellainen olo, että jotain erityistä Jyrkkälässä on.

Värikkäät kerrostalot Jyrkkälä

Olin hieman tykästynyt vanhoihin jättikirjaimiin. Uusissa tunnisteissa on käytössä useita erilaisia tyylejä, kuten julkisuvuissakin. Osa kirjaimista on suorastaan taidetta, mutta  vaatimaton Z melkein hukkuu julkisivuun. OP-talossa olen näkevinäni Bauhaus-vaikutteita ja LMN-kirjaimet loistavat upeasti pimeällä. Kuulemma taksikuskit kaipailevat vanhoja selkeitä kirjaimia.

Mitähän Jyrkkälästä seuraavaksi kuuluu? Kuva-animaatiossa muutama visio 😉

Klikkaa kuvasta YouTubeen.

DSC_1575

 

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Poimintoja: Turkulaisten lähiöiden erityispiirteistä

  • Poimintoja-sarjassa julkaisen blogimuistiinpanoja kirjallisuudesta, jota luen omaa tutkimustani varten.

Anne Virtasen väitöskirja Tilasta Paikkaan, estetiikasta ekologiaan. (2000) käsittelee paikan kokemista ja paikkaidentiteettiä. Ihminen muodostaa käsityksiä itsestään myös paikan kautta. Ihminen on osa paikkaa ja paikka osa ihmistä. Tutkimuksessaan Virtanen on kyselyin ja haastatteluin kerännyt neljän eri tyyppisen lähiöalueen asukkaiden kokemuksia. Alueet ovat Vasaramäki, Uittamo, Varissuo ja Majakkaranta.

Tutkija kysyi rastitettavissa kysymyslomakkeissa esimerkiksi viihtymisestä, liikkumisesta ja alueen hyvistä ja huonoista ominaisuuksista. Lomakkeita palautettiin lähemmäs 800 kappaletta. Lomakkeessa oli mahdollisuus antaa yhteystiedot laajempaa haastattelua varten, ja niitä annettiinkin. Aineiston analyysissä Virtanen esittelee tuloksia jaettuna teemoihin.

Luonto on toistuvasti tutkimuksissa esitetty yhtenä lähiöiden parhaista puolista. Sen vastakohtana tiivis rakentaminen esiintyy vastauksissa negatiivisena. Mielenkiintoista on, että Varissuon kohdalla tiiviys mainitaan useammin negatiivisena, vaikka todellisuudessa Majakkaranta on alueista ainoa, jonka tiiviysluku eroaa huomattavasti muista alueista. Tämä selittynee sillä, että rakennusten sijoittelu, fyysinen muoto ja kasvillisuus vaikuttavat mielikuvaan tiiviydestä. Majakkaranta on myös arkkitehtuuriltaan uudempaa, ja ilmeisesti alueen visuaalisuus kokonaisuudessaan koetaan miellyttävämmäksi.

Alueiden visuaalisuutta koskevissa kysymyksissä Uittamo sai muita enemmän mainintoja ympäristön kauneudesta ja pihojen viihtyvyydestä. Sen sijaan Varissuo mainitaan harvemmin kuin muut alueet. Epämieluisina mainitaan Varissuon rakennukset, City-Uittamon parkkipaikat ja Majakkarannan vähäisen kasvillisuuden vuoksi keskeneräisen tuntuiset alueet. Vasaramäen pihoja pidettiin viihtyisinä, kun taas Uittamolla ja Majakkarannassa tuli useammin esiin laajemman alueen maisemalliset piirteet.

Luonnon runsautta pidetään kauniina, kun taas ”laatikkoarkkitehtuuria” rumana. Harmaa väri ja elementtiseinät koetaan yleisesti rumina. Sen sijaan miellyttäviksi mainittujen materiaalien kirjo on laajempi. Jos luontoa on paljon, sen koetaan hieman kompensoivan rumaksi koettuja rakennuksia. Matalamman ja pienemmän tehokkuuden metsälähiömäisissä Vasaramäessä ja Uittamolla kerrostalovaltaisuus ei häiritse yhtä paljon kuin tehokkaammin rakennetuilla alueilla.

Visuaalisuuden lisäksi Virtanen käsittelee ääni- ja hajumaailmoja, sosiaalisuutta, ekologista elämäntapaa, turvallisuutta, rauhallisuutta, kotoisuutta ja vierautta. Haastattelukatkelmat tuovat esiin kokemusten moninaisuuden, josta tutkija on kuitenkin löytänyt selviä eroja eri kaupunginosien kesken.

 

Kaupunki ei ole vain puhtaan järjen tuotetta ajatuksina, puheina ja teksteinä vaan myös aistein tavoitettavaa käsinkosketeltavaa, kuultavaa, haistettavaa, nähtävää ja kehon kielellä konkreettisesti maistettavaa fysikaalisuutta.

Varissuo silta mv
Kuvat Varissuolta.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Teatterit kuin kaksi marjaa

Arkkitehtuuribongailu on erityisen palkitsevaa silloin kun vahingossa löytää kiinnostavan rakennuksen. Kuopiossa käydessäni osui reitilleni kaupunginteatteri, joka näytti kovin tutulta. Veikkaukseni osui oikeaan – rakennuksen ovat suunnitelleet samat arkkitehdit kuin Turun kaupunginteatterinkin, tosin Turussa Helmer Stenrosin ja Risto-Veikko Luukkosen kumppanina oli myös Aarne Hytönen.

Turussa teatteri valmistui 1962, vain vuotta aiemmin kuin Kuopiossa. Rakennuksia yhdistää sekin, että molempiin on aivan äskettäin tehty laajennus. Identtisiä rakennukset eivät ole, mutta vähintäänkin sisaruksista voi puhua. Nämä sisarukset ovat kylläkin sittemmin löytäneet kumpikin oman ilmeensä. Kuopiossa laajennus erottuu rohkeasti vanhasta, kun taas Turussa maisemallisesti erittäin arvokkaalla paikalla uusi osa on sovitettu vanhaan vähemmän huomiota herättävällä tavalla.

Kuopion laajennusosan suunnitteli ALA Architects, ja uudistus valmistui vuonna 2014. Turussa laajennus ja kunnostustyö valmistui tänä vuonna. Hankkeen suunnitteli LPR Arkkitehdit. Teatteri oli auki yleisölle Turun päivänä, jolloin minäkin kävin tunnelmia nuuskimassa. Kurkkaa kuvat Facebook-sivulta!

 

Teatterirakennusten julkisivuissa on samanlaista keraamista neliölaattaa.

cof
Kuopion kaupunginteatteri

Kuopiossa laajennusosa erottuu selkeästi vanhasta.

oznor

 

cof

 

oznor
Kasvot ikkunassa. Kuopion kaupunginteatteri.

 

cof
Turun kaupunginteatteri Aurajoien rannalla.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

 

Kuukauden lähiö: Suikkila

Talotarinoiden kuva-arkistoon on kertynyt melkoisesti kuvia lähiöistä. Siksi polkaistaan käyntiin teema ”Kuukauden lähiö”. Sarjan käynnistää Turun Suikkila. Alue toimii myös jatkona kevään Pekka Pitkänen -teemalle. Pitkäsen arkkitehtitoimisto on suunnitellut lähes kaikki Suikkilan rakennukset sekä laatinut alueen yleissuunnitelman.

Suikkila Keltainen talo 1000px

Bergeninkadun ja Leningradinkadun kulmaan sijoittuu kortteli, jonka talot edustavat Pitkäselle tyypillistä koruttomuutta. Perusvärit erottuvat harmaista julkisivuista selkeinä muotoina.

Suikkila Siniharmaa 1000px

Suikkila 2E 1000px

Suikkila Lasitiilet 1000px

Talinkorventien pistetalot valmistuivat hieman aikaisemmin kuin muu Suikkila, 1960-luvun lopulla.

Suikkila pistetalo 1000px

Kaitaistentiellä on ryhmä kolmikerroksisia pitkiä lamellitaloja.

Suikkila Sisäänkäynti 1000px

Toinen Suikkilan ostoskeskuksista oli päässyt kuvaushetkellä sammaloitumaan (vuonna 2014.) Täytyykin käydä tarkistamassa tilanne!

Suikkila ostari 1000px

Myös rappukäytävistä voi löytää grafisia linjoja.

Suikkila rappukäytävä 1000px

Portaikko

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

 

Facade Goes Fashion: Karvatakki Patterinhaassa

Karvatakki Patterinhaka

Ilmojen lämmettyä hieman on teddykarvainen takki sopiva. Materiaali muistuttaa struktuuriltaan 1940- ja 1950-luvuilla suosittua röpelörappausta, jonka värikin on usein hailakka ruskea. Tosin alkuperäinen väri on ollut kirkkaampi, ja nykyinen sävy johtuu vuosikymmenten aikana kertyneestä liasta ja pölystä. Kaapista löytyi sopivasti parvekkeiden mukainen poolopusero – huomaa kauluksen poimupeltiä muistuttava neulos.

Arkkitehtuuriasuni kuvauspaikka löytyi Patterinhaasta, joka on Turun ensimmäinen lähiö. Alueen ensimmäinen kerrostalo valmistui vuonna 1954. Alueen suunnittelivat arkkitehdit Aarne Ehojoki ja Veijo Kahra ja rakentajana oli Rakennustoimisto A. Puolimatka.

 

Karvatakki ja rappaus

 

Röpelörappaus julkisivu

 

Patterinhaka 1000

 

Kerrostalo Patterinhaka

 

  • Facade Goes Fashion -teema  etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on myös itsenäinen blogi osoitteessa  www.facadegoesfashion.blogspot.com.
  • The English version: Suburban Teddy Bear

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Juhla-arvonta – Talotarinat 5 vuotta

Tättärää!

Talotarinat-blogin ensimmäinen postaus on päivätty 13.12.2011, eli nythän on synttärit! Vuosiin on mahtunut monenlaisia vaiheita ja aiheita. Kuudes vuosi käynnistyy hyvissä tunnelmissa, sillä kirjoittajan päässä muhii innostavia kehitysideoita.

Synttäreiden kunniaksi arvon 2 kpl Turun lähiöt -seinäkalenteria. Esittelin kalenterin aiemmassa postauksessa täällä. Lisätietoa myös sivun alaosassa.

Arvonnan ohjeet:

  • Kerro, mikä Turun lähiöistä on viehättävin.  Perustelut ovat tervetulleita. Voit kommentoida täällä blogissa, Facebookissa tai Instagramissa arvonnasta kertovaan julkaisuun.

Laita kommenttiin sähköpostiosoite, johon voin ilmoittaa voitosta. Jos vastaat Facebookissa tai Instagramissa ja sinuun saa sitä kautta yhteyden, ei osoite ole välttämätön. Palkinto postitetaan Suomessa sijaitsevaan postiosoitteeseen.

Arvonta sulkeutuu 19.12. klo 24.00.

 

ilmapallot-kalenteri

5v-kynttila2

 

 

 

 

 

Erik Bryggman: Villa Solin Turussa

Pitkästä aikaa arkkitehtuuripostaus, ja varsin edustavasta alkukesän vierailukohteesta.  Erik Bryggmanin suunnittelema Villa Solin on ensinnäkin  upealla paikalla Katariinanlaaksossa meren rannalla. Rakennus on arkkitehtuuriltaan mielenkiintoinen, sillä se ajoittuu aikaan, jolloin klassismi tyylinä alkoi väistyä funktionalismin tieltä. Vuonna 1928 valmistuneessa Villa Solinissa  on nähtävissä piirteitä molemmista. Alkujaan yksityiskodiksi rakennettu rakennus on nykyisin Turun kaupungin edustustila. Tutustumiskäynnin järjesti Bryggman-instituutti.

Museoviraston mukaan Bryggmanin ”huvilat Turussa ja Kaarinassa kuuluvat myös kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään valikoimaan suomalaisen modernismin merkkiteoksia 1920-luvun lopulta 1970-luvulle.”

 

 

Villa Solin taulu B

 

Erik Bryggman Villa Solin B

 

Rakennus kunnostettiin perusteellisesti 1990-luvulla, mutta esimerkiksi eteisaulan tiililattia lienee alkuperäinen.

 

Villa Solin kaide B

 

Katettu terassi on jo selvästi funktionalistinen.

Villa Solin funktionalismi B

 

Villa Solin terassi B

 

Villa Solin terrakotta B

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Luolavuoren vuorenneito

Jatkoksi eiliselle Luolavuori-postaukselle: Turku Energian kaukolämpötunnelin suulle ilmestyi viime vuonna hätkähdyttävä seinämaalaus. Ennen karulla seinämällä lepää nyt Vuorenneito. Teos on enemmän kuin pelkkä maalaus, sillä siihen liittyy myös viereinen sähkökaappi, joka on maalattu herätyskelloksi tuulikelloineen. Teoksen on suunnitellut ja toteuttanut taiteilija Mauri Kosonen maurikosonen.net

Neito sopeutuu yllättävän hyvin sisäänkäynnin ja kallion muotoihin. Tallensin teoksen videolle:

 

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Facade Goes Fashion: Ylioppilaskylässä punavihreänä

 

Kävin sulautumassa Turun ylioppilaskylän arkkitehtuuriin, kun maassa vielä oli lunta. 1970-luvulla rakennettujen talojen julkisivujen jujuna on kontrastivärien käyttö. Srukturalistista suunnittelua edustava Turun läntinen ylioppilaskylä on Museoviraston mukaan valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö. Alueen suunnittelivat arkkitehdit Jan Söderlund ja Erkki Valovirta.

Jatkuvasti mukana kulkevissa asusteissani olen mieltynyt vihreään, ja tarvikkeita on kertynyt koko sarja: Marimekon lompakko, Lumia-puhelin ja Pantone-käyntikorttikotelo. Kontrastiksi löytyi villakankainen lainatakki.

Red and Green in The Student Village

When there was still snow, I visited The Student Village in Turku. The National Board of Antiquities has qualified the area as an important built heritage. The colouring of the 1970s houses is based on contrasting colours: green on red, yellow and orange on blue. I built my outfit with green accessories contrasting to a red wool coat.

 

Vaihtoehtoisia värimaailmoja: keltaista ja oranssia sinisellä taustalla.


  • Facade Goes Fashion -teema  etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Myös muunlaiset sulautumiset ovat mahdollisia. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on aikaisemmin ollut itsenäinen blogi osoitteessa  www.facadegoesfashion.blogspot.fi.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Päivän kuva: Joutsen katoaa

Päivän kuva kuuluu sarjaan katoavaa kaupunkikuvaa. Teollisuusrakennus Vallihaudankadulla Turussa puretaan ja samalla häviää Suomen Joutsen -seinämaalaus. Jukka Hakasen maalaama luvallinen graffiti valmistui vuonna 2013 ja siitä on tullut pieni nähtävyys. Hakanen on toteuttanut muitakin maalauksia purettavien rakennusten seiniin.

 

joutsen1_0

 

joutsen2_1

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned