Lähiömaisemasta elävää tiedettä

Kirjoitin Turun yliopiston tiedeviestinnän Elävää tiedettä -blogiin pienen esittelyn tutkimusaiheestani. Jutun voi lukea täältä.

Lähiökuvaajien etsintäkuulutuksen nostan myös tänne:

Etsin parhaillaan yhteistyökumppaneita kansanopistoista tai muista valokuvausta opettavista oppilaitoksista. Projekti tarjoaa kurssille sisältöä, ja itse saan tutkimukseeni aineistoa. Kuvaajat voivat olla aloittelijoita tai edistyneempiä harrastajia. Tutkimukseen osallistuminen käsittää noin kaksi opetuskertaa. Tutkimukseen osallistuminen on kuitenkin kurssilaisten itse päätettävissä.

Lisätietoja:
Päivi Leinonen
pailei@utu.fi


Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

 

Poimintoja: Turkulaisten lähiöiden erityispiirteistä

  • Poimintoja-sarjassa julkaisen blogimuistiinpanoja kirjallisuudesta, jota luen omaa tutkimustani varten.

Anne Virtasen väitöskirja Tilasta Paikkaan, estetiikasta ekologiaan. (2000) käsittelee paikan kokemista ja paikkaidentiteettiä. Ihminen muodostaa käsityksiä itsestään myös paikan kautta. Ihminen on osa paikkaa ja paikka osa ihmistä. Tutkimuksessaan Virtanen on kyselyin ja haastatteluin kerännyt neljän eri tyyppisen lähiöalueen asukkaiden kokemuksia. Alueet ovat Vasaramäki, Uittamo, Varissuo ja Majakkaranta.

Tutkija kysyi rastitettavissa kysymyslomakkeissa esimerkiksi viihtymisestä, liikkumisesta ja alueen hyvistä ja huonoista ominaisuuksista. Lomakkeita palautettiin lähemmäs 800 kappaletta. Lomakkeessa oli mahdollisuus antaa yhteystiedot laajempaa haastattelua varten, ja niitä annettiinkin. Aineiston analyysissä Virtanen esittelee tuloksia jaettuna teemoihin.

Luonto on toistuvasti tutkimuksissa esitetty yhtenä lähiöiden parhaista puolista. Sen vastakohtana tiivis rakentaminen esiintyy vastauksissa negatiivisena. Mielenkiintoista on, että Varissuon kohdalla tiiviys mainitaan useammin negatiivisena, vaikka todellisuudessa Majakkaranta on alueista ainoa, jonka tiiviysluku eroaa huomattavasti muista alueista. Tämä selittynee sillä, että rakennusten sijoittelu, fyysinen muoto ja kasvillisuus vaikuttavat mielikuvaan tiiviydestä. Majakkaranta on myös arkkitehtuuriltaan uudempaa, ja ilmeisesti alueen visuaalisuus kokonaisuudessaan koetaan miellyttävämmäksi.

Alueiden visuaalisuutta koskevissa kysymyksissä Uittamo sai muita enemmän mainintoja ympäristön kauneudesta ja pihojen viihtyvyydestä. Sen sijaan Varissuo mainitaan harvemmin kuin muut alueet. Epämieluisina mainitaan Varissuon rakennukset, City-Uittamon parkkipaikat ja Majakkarannan vähäisen kasvillisuuden vuoksi keskeneräisen tuntuiset alueet. Vasaramäen pihoja pidettiin viihtyisinä, kun taas Uittamolla ja Majakkarannassa tuli useammin esiin laajemman alueen maisemalliset piirteet.

Luonnon runsautta pidetään kauniina, kun taas ”laatikkoarkkitehtuuria” rumana. Harmaa väri ja elementtiseinät koetaan yleisesti rumina. Sen sijaan miellyttäviksi mainittujen materiaalien kirjo on laajempi. Jos luontoa on paljon, sen koetaan hieman kompensoivan rumaksi koettuja rakennuksia. Matalamman ja pienemmän tehokkuuden metsälähiömäisissä Vasaramäessä ja Uittamolla kerrostalovaltaisuus ei häiritse yhtä paljon kuin tehokkaammin rakennetuilla alueilla.

Visuaalisuuden lisäksi Virtanen käsittelee ääni- ja hajumaailmoja, sosiaalisuutta, ekologista elämäntapaa, turvallisuutta, rauhallisuutta, kotoisuutta ja vierautta. Haastattelukatkelmat tuovat esiin kokemusten moninaisuuden, josta tutkija on kuitenkin löytänyt selviä eroja eri kaupunginosien kesken.

 

Kaupunki ei ole vain puhtaan järjen tuotetta ajatuksina, puheina ja teksteinä vaan myös aistein tavoitettavaa käsinkosketeltavaa, kuultavaa, haistettavaa, nähtävää ja kehon kielellä konkreettisesti maistettavaa fysikaalisuutta.

Varissuo silta mv
Kuvat Varissuolta.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Poimintoja: Yhdenmukaisuudesta ja ainutlaatuisuudesta

Tutkin lähiömaisemaa nykyisin myös ihan virallisesti, jatko-opiskelijana Turun yliopistossa. Tutkimusaiheeni on lähiömaiseman visuaalisuuden kokeminen. Siispä työpisteeni ja muutama muukin alue kotonani täyttyy aihepiirin kirjallisuudesta. Päätin tehdä silloin tällöin blogimuistiinpanoja käyttämistäni teoksista. Tässä tulee ensimmäinen.

Arkkitehti Sirkka Wegelius tarttui lähiömaisemaan jo vuonna 1996 valmistuneessa kirjassa Yhdenmukaisuus ja ainutlaatuisuus. Paikan identiteetti lähiöparannuksen lähtökohtana. Kirjan ilmestymisen aikaan kuumimpien rakennusvuosien lähiöt olivat 20 vuoden ikäisiä. Noiden vuosikymmenten aikana rakennusihanteet olivat muuttuneet täysin, eikä suurempia korjauksia ei oltu vielä tehty. Lähiölapset muuttivat aikuistuessaan keskustoihin ja omakotialueille. Lähiö oli auttamattomasti poissa muodista.

Wegelius kysyy esipuheessa ”voisiko rakennetussa ympäristössä rakennustaiteen historian kannalta merkittävien arvojen puuttuessa olla muita arvoja, joita tulisi varjella?” Kysymykseen sisältyy olettamus, että lähiörakennuksilla ei ole arkkitehtonisia arvoja. Tämä särähtää silmääni, vaikka monista massatuotannon aikakaudella rakennetuista alueista voin ollakin suunnilleen samaa mieltä. Mahdollisesti kirjoittaja on tarkoittanutkin lähinnä niitä.

Kymmenisen vuotta myöhemmin todettiin, että lähiö voi olla rakennustaiteellisestikin arvostettu, kun Pihlajamäen alue suojeltiin ensimmäisenä lähiönä kaavalla 2007. Nyt, kaksi vuosikymmentä myöhemmin on helppo todeta, että lähiöillä on muitakin arvoja. Myös Wegelius päätyi tähän tutkimuksensa päätelmissä.

Kirjan sisältö jakautuu kolmeen osaan. Ensimäisessä osassa esitellään tilan ja paikan tutkimuksen käsitteitä, paikan identiteettiä ja kokemuksen muodostumista. Toinen osa kertaa aluerakentamisen historiaa ja ihanteita. Kolmannessa osassa pohditaan, miten lähiörakennuksia voisi parantaa.

Poimin tähän muutamia itseäni miellyttäviä ajatuksia kirjan sivuilta.

Kontula portaat mv

Erilaisten alueiden reunakohdat ovat ympäristön kokemisen kannalta intensiivisiä.

Hakunila iso kivi mv

Luonnon monimuotoisuus korvaa usein rakennetusta ympäristöstä puuttuvan vaihtelevuuden.

Hakunila kalliolla

Luonnonympäristön ja rakennetun ympäristön törmäyskohtaan syntyy usein tahattomasti paikka, joka voi olla leimallinen koko alueelle.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Lähiöfest2017 – miltä lähiö näyttää?

 

Lähiöfest2017 on jatkoa parin vuoden takaiselle Lähiöfestivaalille. Ensimmäinen festivaali toteutettiin Vantaan Mikkolassa purettavassa kerrostalossa. Nyt festivaali tapahtuu kymmenessä eri kaupunginosassa 25.9. – 1 .10.

Olen mukana festivaaleilla Malmin ja Pohjois-Haagan tapahtumatoreilla. Keskusteluteltassa haastan kävijät katsomaan lähiömaisemaa ja kysyn miltä lähiössä näyttää. Teltassa katsotaan ja kommentoidaan lähiömaisemaa keskittyen maiseman visuaaliseen ilmeeseen. Sana on vapaa. Sään salliessa molempina päivinä tehdään myös kävelykierros, jonka aikana keskustelu jatkuu.

Osallistujien kesken arvotaan teemaan liittyviä palkintoja. Oletpa alueen asukas tai vierailija – TERVETULOA!

Malmin tapahtumatori
Lauantaina 30.9. klo 14−18
Malmitalo, Ala-Malmin tori 1

Pohjois-Haagan tapahtumatori
Sunnuntaina 1.10. klo 10−14
Pohjois-Haagan yhteiskoulu, Pietari Hannikaisen tie 6

 

Tapahtuma liittyy Turun yliopistossa tehtävään tutkimukseen ”Lähiömaiseman visuaalisuus koettuna ja tulkittuna”.