Kevät tuo, kevät tuo… kenttätyöt

Tutkimushankkeeni kenttätyövaihe lähestyy. Olen suunnitellut yhteistyöorganisaatioiden kanssa toukokuulle valokuvatyöpajat kahdessa lähiössä, toinen Turussa ja toinen Helsingissä.

Työssäni tutkin valokuvien avulla lähiömaiseman kokemista. Metodi on periaatteessa yksinkertainen: tutkimukseen osallistuvat henkilöt ottavat valokuvia kohdealueella, ja kuvaamisen jälkeen keskustelen heidän kanssaan kuvista. Haastatteluissa haluan päästä kuvien pintaa syvemmälle; mitä ajatuksia kuva herättää ja miksi. Liittyykö maisemaan muistoja tai nostalgisia tunteita? Ja miksi harmaita elementtiseiniä usein sanotaan rumiksi, vaikka harmaa monessa muussa paikassa on kaunis väri?

Kiinnostavimmat kysymykset ovat alueeseen liittyvät mielikuvat ja niiden suhde koettuun maisemaan. Mikä osa yleisillä käsityksillä ja alueen arvostuksella on siihen, millaisena alue nähdään?

Odotan mielenkiinnolla, mihin keskustelut johtavat. Jännittävää!

 

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

1000plus1 lähiötarinaa: Jouluerikoinen

Olen tehnyt tämän vuoden aikana yhteistyötä Humans of Myyr York kuvaaja Olli Bergin kanssa. Aloitimme kesäkuussa Pihlajamäestä.

Projektin muotoutuessa annoimme sille nimen 1000+1 lähiön tarinoita. Elokuussa tarinoita kerättiin Kannelmäessä ja syyskuussa  Olarissa. Marraskuussa alue laajeni pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kun vuorossa oli Turun Runosmäki. Tässä vaiheessa nimi muuntui jouhevampaan – ja someystävällisempään – muotoon 1000plus1 lähiötarinaa, käyttäen hashtagia #1000plus1.

1000plus1 lähiötarinaa Myyrmäessä

Eräs ilmiselvä paikka on toistaiseksi jäänyt esittelemättä. Nimittäin Humans of Myyr Yorkin kotirintama Myyrmäki. Humans-sivustolla on jaettu katupotretteja jo viiden vuoden ajan, mutta useimmista kuvista ympäristö on rajattu lähes näkymättömiin. 1000plus1 lähiötarinaa yhdistää ympäristön ja ihmiset. Siispä Myyrmäki on hyvä paikka päättää tämä vuosi.

Kerroin Myyrmäestä hieman jo ennen 1000plus1-projektin käynnistymistä, täällä: Kuukauden lähiö: Myyrmäki

Psst…

Kuvauskierroksella tapasimme myös joulupukin ja muorin. Paljastui, että heillä on nykyisin asunto Myyrmäessä – yhä kiireisemmäksi muuttunut työelämä on pakottanut pukinkin etsimään uusia ratkaisuja arjen kiireisiin. Pukilla on toinenkin työ nykytanssiteatteri Mamia Companyssa.

HYVÄÄ JOULUA!

Kaikki tarinat ovat nähtävissä myös Talotarinoiden Youtube-kanavalla.

#1000plus1 -lähiötarinoita kokoavat yhteistyössä  Humans of Myyr York ja Talotarinat.

 

1000plus1 lähiötarinaa: Runosmäki

1000plus1 lähiötarinaa on tähän asti pysytellyt pääkaupunkiseudulla, mutta nyt maisemia ja ihmisiä myös Turun Runosmäestä.

Runosmäki on lähinnä 1970-luvulla rakennettu asuinalue. Tiiviillä alueella kävelyreitteihin on kiinnitetty huomiota. Asuintaloja ovat suunnitelleet useat arkkitehdit, muun muassa Pekka Pitkänen, jonka suunnittelema koulurakennus on poissa käytöstä sisäilmaongelmien vuoksi. Koulu näyttäytyy Talotarinoiden aikaisemmassa osoitteessa parissakin postauksessa.

Runosmäen rakennuskannasta voi lukea tarkemmin Jimi Antikaisen opinnäytetyöstä Lähiöiden rakennettu kulttuuriympäristö.

#1000plus1 -lähiötarinoita kokoavat yhteistyössä  Humans of Myyr York ja Talotarinat.

Havukosken värit

Elämme vuoden harmainta aikaa, mutta eipä anneta sen lannistaa. Värejä löytyy ympäristöstä, myös sieltä ”harmaiden betonilaatikkojen” keskeltä. Nämä kuvat Vantaan Havukoskelta on kyllä otettu jo kesällä mukavammissa olosuhteissa. Edellinen postaukseni Koivutorilta on hyvin läheisissä maisemissa, sillä Havukoski kuuluu Koivukylän suuralueeseen, ja nimiä käytetään usein rinnakkain.

Havukoski pistetalot

Havukosken maamerkkinäkin toimivat tornitalot on värikoodattu, mutta varsinainen väri-iloittelu löytyy matalampien talojen korttelista. Elementtikerrostalojen arkkitehtuurissa on tyypillisesti alimman kerroksen betoniseinissä käytetty värejä laajalla skaalalla – pastellisävyisestä persikasta maastonvihreään ja ruskeaan, ja kirkkaisiin väreihin, kuten tässä.

Alue on noteerattu rakennushistoriallisesti merkittäväksi ja se on yksi pääkaupunkiseudun suurimmista yhtenäisistä lähiöistä. Aiheesta juttu Vantaan Sanomissa. 

Havukoski keltainen

Havukoski keltainen_sininen-punainen

Havukoski Punavihreä

Havukoski sininen

Havukoski sinivihreä

Rautkallio_pyörä

Havukoski-sinipuna

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

1000+1 lähiön tarinoita: Olari

Lähiötarinat laajenevat nyt jo Espoon puolelle. Tapasimme olarilaisia muun muassa Avaruuskadulla, Maapallonradalla ja Kuutamoisella. Alueen suunnittelijat Simo Järvinen  ja Eero Valjakka halusivat rakentaa alueen, joka erottuu muista. Suunnittelijat saivatkin Olarin johdosta valtionpalkinnon vuonna 1975.

Olarissa toteutui autoton keskusta ja kaupunkimainen ostoskatu. Erikoisuutena oli ostoskeskukseen yhdistyvä  talvipuutarha, joka sijaitsi osittain katutason alapuolella. Vierailumme aikana puutarha on muisto vain ja ostoskeskuksen kulmilla on rauhallista.

#1000plus1 lähiön tarinoita kokoavat yhteistyössä  Humans of Myyr York ja Talotarinat.

Klikkaa kuvasta Youtube-videoon.

Olari video

1000+1 lähiön tarinoita: Kannelmäki

Lähiötarinoita alkaa ilmestyä niin tiuhaan, että kuukauden lähiö -teema ei tahdo riittää. Jatkossa lähiöjuttuja ilmestyy säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin.

Nyt sarjaan lisätään Humans of Myyr Yorkin kanssa yhteistyössä tehty kuvakokoelma, jossa tavataan myös asukkaita. Annoimme projektille nimeksi 1000 + 1 lähiön tarinoita #1000plus1. Teema jatkuu epäsäännöllisesti, mutta toivottavasti pitkään.

Kannelmäki on ollut blogissa esillä useammankin kerran. Aiemmat postaukset keskittyivät Kannelmäen vanhempaan osaan ja Sitratorille, mutta nyt liikutaan laajemmin myös radan toisella puolella.

Tässä linkit aikaisempiin juttuihin:

Kannelmäen vanha ostari

Unelma Kannelmäessä

Arkkitehtuurituristi Kannelmäen kirkossa

Kotoista Kannelmäkeä

Siirry kuvaesitykseen klikkaamalla!

Kannelmäki 1000+1


Kannelmäen kuvat Päivi Leinonen ja Olli Berg

 

Kuukauden lähiö: Merihaka

Merihaka kukkalaatikko

Kuukauden lähiö ei ole aivan varsinaisesti lähiö, koska se sijaitsee Helsingin  kantakaupungin alueella. Toisaalta lähiö-sanan käyttö on liukuvaa ja virallinen määrittely puuttuu. Useimmiten kuitenkin lähiö tarkoittaa selkeästi keskustan ulkopuolelle rakennettua yhtenäistä kerrostalovaltaista aluetta.

Vuosina 1973–1986 rakennettua Merihakaa voi hyvin kutsua ainakin kaupunkilähiöksi. Onhan se ulkoisesti kovasti monen muun 1970-luvulla rakennetun lähiön kaltainen, tosin talot ovat massiivisemman oloisia kuin Suomessa yleensä. Alue on rakennettu entiselle teollisuusalueelle. Asemakaavassa pyrittiin tehokkaaseen maankäyttöön, mutta asuntoihin haluttiin väljyyden tuntua ja valoa. Aravan rakentamisohjeet ovat määränneet esimerkiksi ikkunoiden pinta-alasta ja keittiön varustelutasosta.

Alueen suunnitteluperiaatteisiin kuului autoilun erottaminen jalankulkuväylistä. Tämä toteutettiin sijoittamalla alueen alle autokansi, jossa sijaitsee myös bussipysäkki.

Merihaka6

Merihaka5

Runsaasti moitteita saanut Merihaka on viime vuosina esiintynyt mediassa uudessa valossa. Asukkaat arvostavat alueen hyvää sijaintia, käytännöllisiä ratkaisuja ja asukkaiden välistä yhteisöllisyyttä. Ajan myötä betonin harmauskin on saanut sävyjä. Helsingin Sanomien artikkeliin haastatellun asukkaan mielestä ihmiset ovat pehmentäneet betonin.

Merihaka Leikkipaikka

Merihaka4

Merihaka penkki

Merihaka Market

Merihaka ovenkahva

Merihaka2

Kaupunkiviljelyä betonin keskellä.

Merihaka viljelylaatikot

Monista asunnoista on näkymä suoraan merelle.

Merihaka3

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Pihlajamäki

Kuukauden lähiö -postaus on nyt saanut aivan uuden muodon. Myös sisältö on uudistunut, sillä rakennusten ja maisemien lisäksi mukana on ihmisiä. Olen tehnyt yhteistyötä Humans of Myyr York -kuvaajana tunnetun Olli Bergin kanssa, ja tässä kuvaesityksessä Pihlajamäessä tapaamamme ihmiset kertovat mietteitään. Tarinoita on tarkoitus tehdä jatkossa lisää eri paikoista.

Humans of Myyr Yorkin Facebook- ja Instagram-postauksissa osa tarinoista on pidempinä.

Pihlajamäki tunnetaan kauas näkyvistä pistekerrostaloista. Maineikkaan Saton alueen suunnitteli Lauri Silvennoinen, ja siihen kuuluvat myös maisemassa kaartuvat matalat ja pitkät talot nauhaikkunoineen. Hakan rakennuttamat talot alueen koillisosassa suunnittelivat Esko Korhonen ja Sulo Savolainen.

Vuosina 1959-1965 rakennettu alue oli Suomessa ensimmäinen suojelukaavan saanut lähiö, kun kaava valmistui 2007. Täysin ennallaan ei Pihlajamäki pysy, sillä ostoskeskuksen uudempi osa aiotaan purkaa ja korvata uudisrakennuksella, kuten on jo tehty monilla saman aikakauden ostareilla. Vanhempi, Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema kokonaisuus säilyy.

Blogin kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Sampola

Piipahdin viime kuussa Porissa. Sampolan lähiöön tullessa ei voi olla huomaamatta erikoista monumenttia. Keramiikkareliefi on kuvanveistäjä Kerttu Horilan ensimmäinen, vuonna 1981 valmistunut julkinen teos, ja toteutettiin tilaustyönä. Neuvostoliitto ja sosialistinen realismi tulevat vahvasti mieleen, ja olisi kiinnostavaa tietää työn taustoista. Horila tunnetaan erityisesti luonnollisen kokoisista ihmisveistoksista, jotka usein yllättävät arkisen elämän paikoissa. Katso www.kerttuhorila.fi.

Liikekeskus monumentin vieressä oli surullisen hiljainen. Myöhemmin luinkin lehdestä, että Sampolaan suunnitellaan uutta liikekeskusta. Alueen koko palvelurakenne muokataan uudelleen asemakaavamuutoksen myötä. Lehti kertoi myös, että Sampolan lähiö elää uutta nousukauttaan.

Alussa oli pelto, parkkipaikka ja Puolimatkan parakki.

Lehdissä Sampolasta on kirjoiteltu ennenkin. Yllä oleva lause on poiminta eräästä lehtikirjoituksesta vuodelta 2003. Kirjoittelusta saa hyvän  käsityksen Suvi Rosendahlin Pro gradu -tutkielmasta Sampolan lehdistökuva. Porilaisen lähiön representaation rakentuminen Satakunnan Kansan kirjoittelussa 1972-2010. Tässä linkki verkkojulkaisuun.

 

Kerttu Horila Sampola

Korttelipiha Sampola

Asemakaavassa toistuvat laajat korttelipihat. Osa taloista on jo käynyt läpi julkisivuremontin. Toisaalla on vielä alkuperäisiä pintoja.

Sampola kuilu

Pori Sampola liikekeskus

Valokyltit ale apt

Ystävällinen bussipysäkki.

Bussipysäkki Sampolassa

Kerrostalo Sampola

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Poimintoja: Esikaupunkiprobleema sata vuotta sitten

Kuva: Turku, Aurajoen suu ja Turun linna. M. L. Carstens
Museovirasto – Musketti https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19900208:447
CC BY 4.0

Nykyisin lähiöt, ennen esikaupungit – siellä ne ongelmat pesivät? Tällaisen kuvan saa ainakin, jos lukee sopivasta kohdasta professori Tauno Perälän vuonna 1951 valmistunutta väitöskirjaa Turun esikaupungit ja niiden aiheuttamat probleemat ensimmäiseen maailmansotaan mennessä. 

”Raunistula alkaa siitä, missä olutpullo helähtää päähän ja puukko välähtää.”

Esikaupunkeja syntyi kaupungin rajojen ulkopuolelle, silloiselle maaseudulle, kun kaikille ei riittänyt kaupungin sisällä tulotasoon sopivaa asuntoa. Turussa asutusta syntyi erityisesti Maarian Raunistulaan sekä Kaarinan Nummenmäkeen, Vähä-Heikkilään ja Korppolaismäkeen (kuvassa).

Jos lukee enemmän, havaitsee, että Perälä päätyy toteamaan esikaupunkien elämän varsin rauhalliseksi. Myös monissa lähiötutkimuksissa on todettu, että asukkaiden kokemus alueesta on paljon myönteisempi kuin muualla asuvien mielikuvat. Perälä esittää mielikuvien johtuvan yksittäisistä tapauksista. Mitenkään hienotunteisesti tai ymmärtäväisesti hän ei ongelmien aiheuttajia kuvaa.

”Sitä mukaa kuin esikaupunkiasutus taajeni, pesiytyi kaupungin rajojen taakse kaikenlaatuista irtainta ainesta. Tähän kuuluvat eivät käyneet säännöllisessä työssä, vaan heidän pääharrastuksensa oli monenlaisen vallattomuuden harjoittaminen. He eivät enää tyytyneet siihen, että saivat päänsä täyteen viinahöyryjä, vaan se piti näyttää myös muille. Esikaupunkien teiden tavalliseksi näyksi tuli huligaani, joka hoiperteli katuja pitkin, ahdisteli tuntemattomia vastaantulijoita, haastoi riitaa ja koetti saada syntymään tappelua.”

Työn otsikkokin antaa ymmärtää, että ongelmat ovat nimenomaan esikaupungeista johtuvia. Toisaalla tekstissä Perälä kuitenkin puolustaa esikaupunkien asukkaita kirjoittaen, että ongelmien aiheuttajat tulivat usein alueelle nimenomaan kaupungista.

Esikaupunkiprobleema ja sen ratkaisu

Vaikka negatiiviset lieveilmiöt nostetaan esiin, esiintyy tutkimuksen esikaupunkiprobleema-termi myös laajemmassa merkityksessä, kysymyksenä siitä, miten esikaupunkialueiden hallinto ratkaistaan. Alueet olivat syntyneet omatoimisen rakentamisen tuloksena maaseutukuntien alueille, yksityisessä omistuksessa olevien tilojen alueille. Kaupungilla ei siten ollut määräysvaltaa siellä, eikä maalaiskunta voinut kaavoituksella ohjata rakentamista yksityisten mailla.

Asiaa pohdittiin valtuustoissa vuosikymmeniä. Päättäjät olivat tulleet siihen tulokseen, että probleeman ennaltaehkäisevä ratkaisu on asutuksen hallittu laajeneminen, siis kaavoitus. Tilanne ratkesi, kun uusi laki kunnallisen jaotuksen muuttamisesta tuli voimaan 1925. Nyt jaon muutos oli mahdollista ilman sitä edeltävää maanlunastusta. Tämän seurauksena yllämainitut alueet Maarian ja Kaarinan kunnista liitettiin 1930-luvulla Turkuun ja kaavoituksen piiriin.

Esikaupungit, lähiöt ja termien problematiikka

Arkikielessä esikaupunki ja lähiö saattavat sekoittua. Alun perin esikaupungilla on tarkoitettu juuri edellä kuvattua kaupungin laajenemista ilman asemakaavaa. Kaupunkiin liittämisen jälkeen alueelle on laadittu kaava, ja esikaupunkimainen alue on jatkanut laajenemista hallitusti.

Lähiöt ovat rakentuneet aivan toisella tavalla: kokonaisuunnitelman mukaan ja usein lyhyen ajan sisällä. Myöhemmän kehityksen vaikutuksesta alueiden erot eivät aina ole täysin selviä. Esikaupunkialueelle on saatettu rakentaa lähiömäisiä kerrostaloja ja lähiön kyljessä saattaa olla omakotitaloalue. Lisäksi kaupungin jatkuvasti tiivistyessä eri alueet kasvavat kiinni toisiinsa.

Nykymerkityksessään esikaupunki on luonteva sana kuvaamaan kaupungin keskusta-alueen ympäröimää aluetta kokonaisuutena, joka sisältää erilaisia alueita: asuinalueita, teollisuusalueita, liikuntapaikkoja, joutomaita. Sanaan ei enää liity negatiivista sävyä, ja alueiden asuntokanta on kysyttyä.

Sen sijaan lähiöongelma tunnistetaan, vaikka se koskeekin vain osaa lähiöistä. Muutamissa paikoissa on jo nähty, että kun korjaustoimenpiteet ja muu aluekehitys toteutetaan laadukkaasti, lähiönkin suosio nousee. Törmään aika ajoin keskusteluun lähiö-sanasta: voiko uusia asuinalueita kutsua lähiöiksi ja pitäisikö vanhojenkin kohdalla alkaa käyttää jotain muuta sanaa? Mielestäni sanassa ei ole mitään vikaa, ja se saa jäädä käyttöön, kuten esikaupunkikin jäi – arvolataukseltaan ja merkitykseltään hieman uudistuneena.