Havaintoja arkkitehtuurista ja arjen kauneudesta
Lupasin esitellä kevään aikana Pekka Pitkäsen kohteita. Nyt sitä saa, tällä kertaa kuvakooste videon muodossa. Harjavallan kirkossa huomiota kiinnittävät varsinkin jännittävät ikkunat.
PS. Täytyy hieman korjata väittämääni, jonka mukaan en ole esitellyt Pitkästä ennen tätä kevättä. Kylläpäs esittelin mainion turkulaisen asuinkerrostalon Facade Goes Fashion
-teemassa. Täällä postaus Kerrostalopaita, pilarihame ja marimekkoruudut.
Tammikuussa blogissani nähtiin turkulaisen arkkitehdin Pekka Pitkäsen työtä, Pallivahan seurakuntatalo. Enpäs olekaan Pitkästä esitellyt aikaisemmin, vaikka hänen suunnittelemissaan kohteissa on tullut vierailtua kamerankin kanssa. Korjaan asian pienellä Pitkäs-sarjalla kevään aikana.
Tässä Säkylän seurakuntatalo vuodelta 1966. Pitkänen suunnitteli useita kirkollisia rakennuksia, jotka ovat tyyliltään pitkälle vietyä modernismia. Pitkäsen 1960-luvun töissä tyypillisesti betonipintaa värittävät perusvärit. Säkylässä julkisivun valkoinen väri korostaa rakennuksen veistoksellisuutta.
Yksityiskohdat paljastuvat saavuttaessa lähemmäksi. Sisäänkäynnin kohdalla väriä on runsaasti: punaisen metallin ja lasin konstruktio toivottaa vieraan tervetulleeksi.
Kauempaa tehostevärejä ei välttämättä huomaa, sillä ne ovat usein erilaisten ulokkeiden takana hieman piilossa.
Punaista sisälläkin.
Kiinteistökokonaisuuteen kuuluu asuinrivitalo. Olisin tietysti halunnut päästä sisään, mutta niin hyvä tuuri ei käynyt. Vierailun aikaan viime kesänä koko talo oli kuulemma myynnissä!
Lopuksi se pakollinen ajan kerrostumia -kuva vanhan kirkon heijastuksineen.
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Jos Turun ja Kaarinan seurakunnan suunnitelmat toteutuvat, ei näitä portaita pitkin kuljeta enää Pekkä Pitkäsen suunnittelemaan seurakuntakeskukseen. Kirkkoa on korjattu pitkään, ja nyt seurakunta haluaisi kuitenkin purkaa rakennuksen. Minun on aina vaan vaikea uskoa, ettei kosteus- ja sisäilmaongelmia pystyttäisi nykymenetelmillä poistamaan. Korjaaminen on aina kallista, eihän siitä mihinkään pääse, mutta purettuja merkkiteoksia kun ei saa takaisin edes rahalla.
Seurakuntakeskusta kutsutaan myös kirkoksi, mutta Kirkkohallitus ei käyttöönoton yhteydessä virallisesti määritellyt rakennusta kirkoksi. Myöhemminkään tätä määrittelyä ei tehty. Tämä osaltaan helpottaa purkuluvan saantia, koska asiaa ei tarvitse päättää Kirkkohallituksessa. Rakennusvalvonnan lupa kuitenkin tarvitaan, ja todennäköisesti museonkin kantaa kysytään.
Pallivahan kirkko valmistui vuonna 1968. Ruskeatiilinen rakennus muodostuu erikokoisista massoista, ja kokonaisuus tarjoaa kiinnostaviaia näkymiä eri suuntiin. Pekka Pitkäsen modernistinen arkkitehtuuri on kansainvälisestikin arvostettua. Jos keskus puretaan, menetetään jälleen pala 1960-luvun rakennuskantaa. Tulevat sukupolvet sitten ihmettelevät menneiden vuosikymmenten säälimätöntä purkuintoa.
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Jatkan raporttia Lohjalta. Sieltähän löytyi myös Erik Bryggmanin suunnittelema Metsolan siunauskappeli, ja olihan se nähtävä, kun lähellä oltiin. Kappeli on valmistunut vuonna 1956, siis vuosi arkkitehdin kuoleman jälkeen.
Kappelissa on selviä yhteneväisyyksiä Vantaan Honkanummen siunauskappeliin (1955). Samaa on kolmiomainen muoto, joka Vantaalla toistui harvinaisella tavalla raennuksen kahdessa eri osassa. Yhtymäkohtia löytyy myös 1941 valmistuneeseen Turun Ylösnousemuskappeliin. Turussa ja Lohjalla rakennuksen sisäänkäynnin edessä on samankaltainen katos ja pylväikkö. Kaikkien kolmen kappelin ovet muistuttavat toisiaan.
Lisää Bryggmanista hakusanalla Erik Bryggman (klikkaa)
Bryggmania Vantaalla
Bryggmania Turun hautausmaalla
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Modernia kirkkoarkkitehtuuria täytyy tarkastella lähempää aina kun kohdalle sattuu. Piipahdin pari viikkoa sitten Kannelmäessä, ja Kannelmäen kirkko onkin melkoinen nähtävyys. Se on myös arkkitehtonisesti korkeatasoinen rakennus asuinalueen keskellä. Kartionmuotoinen rakennus muistuttaa kotaa tai telttaa. Helsingin kirkot -verkkosivulla kerrotaan, että siirrettävän asumuksen muoto ”puhuu entiseen takertumista ja paikalleen juuttumista vastaan”.
Marjatta ja Matti Jaatisen suunnittelema kirkko valmistui vuonna 1968. Sisäpuolella neliönmuotoisen rakennuksen huomattavin piirre on ylös asti ulottuvat pitkänomaiset ikkunat. Ulkopuolella ikkunoita reunustavat palkit tuovat julkisivuun rytmiä. Tosin nyt tummuneina vaikutus ei ole niin tehokas kuin valokuvissa, joissa tumman katon ja pintaa seunustavien ikkunanauhojen kontrasti on vahva.
PS. Arkkitehtuurituristi harrastaa tietenkin myös arkkitehtuuriselfiekuvia. Kaikki asiaan vihkiytyneet tietävät että yksi onnistunut selfie vaatii monta yritystä – täällä tapaus #kannelmäenkirkko Instagramissa!
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Pysytään yhä Vantaalla. Reitille osui sopivasti Honkanummen hautausmaa. Erik Bryggman suunnitteli Honkanummen siunauskappelin viimeisenä työnään. Vuonna 1955 valmistunut kappeli ei ole saavuttanut yhtä suurta mainetta kuin Turun Ylösnousemuskappeli, mutta upea arkkitehtuurinähtävyys on tämäkin.
Rakennuksen muoto on harvinaisen pelkistetty. Kaksi terävää kolmiota – iso ja pieni kappeli – yhdistyvät matalalla osalla toisiinsa. Bryggmanin hienovaraista tyyliä edustaa esimerkiksi pienemmän kappelin julkisivussa ristin taustalla ristin muotoinen syvennys. Samaa ideaa on käytetty Ylösnousemuskappelissa. Myös ulko-ovi ja oven viereinen seinäreliefi muistuttavat Ylösnousemuskappelista.
Sarjaan kuuluu kolmaskin siunauskappeli, jossa on piirteitä molemmista tässä mainituista töistä: Metsolan siunauskappeli Lohjalla.
Muut Bryggman-postaukset löydät linkistä: Erik Bryggman.
Minua viehättää Bryggmanin töissä materiaalien käyttö; luonnonmateriaalit pehmentävät funktionalistisia muotoja. Kasvit ovat tärkeässä osassa.
Sisälle emme päässeet, koska lauantaina siunaustilaisuuksia on tiuhaan. Taas mennään…
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Talotarinat 