Koivutorin kulmilla

Koivukylässä Koivutorin ostoskeskuksessa toteutettiin kesällä Seinähullu Vantaa -hankkeeseen liittyen seinämaalauksia. Vuonna 1981 valmistunut ostoskeskus on itsessäänkin mielenkiintoinen ja arkkitehturiltaan monitahoinen. Sen päätasojen väliin on sijoiteltu terassimaisia oleskelupaikkoja penkkeineen. Punatiilinen kokonaisus poikkeaa ympäröivien rakennusten betonipinnoista.

Koivukylän keskusta tulee uudistumaan lähivuosina. Uudistus koskee myös Koivutoria ainakin osittain. Muutaman vuoden takaisessa selvityksessään Vantaan Kaupunkisuunnittelulatakunta esitti, että Koivutori kuuluu niihin ostoskeskuksiin, joiden säilyttämistä tulisi tukea. Ostoskeskuksen ovat suunnitelleet Eero Valjakka ja Aarno Passoja.

Koivutori Koivukylä ostoskeskus

Koivukylä ostarilla

Koivukylä punatiiliä

Kytötien ylittävä kävelysilta yhdistää kerrostaloalueen ostoskeskukseen. Sillan toisessa päässä on vanhempi Rautkallionkatu 3:n ostoskeskus. (Harmillisesti siitä ei ole kuvaa.) Matala pelkistetty rakennus yhdistyy paikoitustasoon.

Koivukylä_ylikulkusilta

Punatiiliset yksityiskohdat jatkuvat Koivukylän puistotien ylittävässä sillassa. Sillan kruunaa sienikatos pubin kulmalla.

Koivukylä sienikatos

Koivukylä sieni sillalla

Koivukylä silta

Koivukylä sillan alla

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Merihaka

Merihaka kukkalaatikko

Kuukauden lähiö ei ole aivan varsinaisesti lähiö, koska se sijaitsee Helsingin  kantakaupungin alueella. Toisaalta lähiö-sanan käyttö on liukuvaa ja virallinen määrittely puuttuu. Useimmiten kuitenkin lähiö tarkoittaa selkeästi keskustan ulkopuolelle rakennettua yhtenäistä kerrostalovaltaista aluetta.

Vuosina 1973–1986 rakennettua Merihakaa voi hyvin kutsua ainakin kaupunkilähiöksi. Onhan se ulkoisesti kovasti monen muun 1970-luvulla rakennetun lähiön kaltainen, tosin talot ovat massiivisemman oloisia kuin Suomessa yleensä. Alue on rakennettu entiselle teollisuusalueelle. Asemakaavassa pyrittiin tehokkaaseen maankäyttöön, mutta asuntoihin haluttiin väljyyden tuntua ja valoa. Aravan rakentamisohjeet ovat määränneet esimerkiksi ikkunoiden pinta-alasta ja keittiön varustelutasosta.

Alueen suunnitteluperiaatteisiin kuului autoilun erottaminen jalankulkuväylistä. Tämä toteutettiin sijoittamalla alueen alle autokansi, jossa sijaitsee myös bussipysäkki.

Merihaka6

Merihaka5

Runsaasti moitteita saanut Merihaka on viime vuosina esiintynyt mediassa uudessa valossa. Asukkaat arvostavat alueen hyvää sijaintia, käytännöllisiä ratkaisuja ja asukkaiden välistä yhteisöllisyyttä. Ajan myötä betonin harmauskin on saanut sävyjä. Helsingin Sanomien artikkeliin haastatellun asukkaan mielestä ihmiset ovat pehmentäneet betonin.

Merihaka Leikkipaikka

Merihaka4

Merihaka penkki

Merihaka Market

Merihaka ovenkahva

Merihaka2

Kaupunkiviljelyä betonin keskellä.

Merihaka viljelylaatikot

Monista asunnoista on näkymä suoraan merelle.

Merihaka3

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Pihlajamäki

Kuukauden lähiö -postaus on nyt saanut aivan uuden muodon. Myös sisältö on uudistunut, sillä rakennusten ja maisemien lisäksi mukana on ihmisiä. Olen tehnyt yhteistyötä Humans of Myyr York -kuvaajana tunnetun Olli Bergin kanssa, ja tässä kuvaesityksessä Pihlajamäessä tapaamamme ihmiset kertovat mietteitään. Tarinoita on tarkoitus tehdä jatkossa lisää eri paikoista.

Humans of Myyr Yorkin Facebook- ja Instagram-postauksissa osa tarinoista on pidempinä.

Pihlajamäki tunnetaan kauas näkyvistä pistekerrostaloista. Maineikkaan Saton alueen suunnitteli Lauri Silvennoinen, ja siihen kuuluvat myös maisemassa kaartuvat matalat ja pitkät talot nauhaikkunoineen. Hakan rakennuttamat talot alueen koillisosassa suunnittelivat Esko Korhonen ja Sulo Savolainen.

Vuosina 1959-1965 rakennettu alue oli Suomessa ensimmäinen suojelukaavan saanut lähiö, kun kaava valmistui 2007. Täysin ennallaan ei Pihlajamäki pysy, sillä ostoskeskuksen uudempi osa aiotaan purkaa ja korvata uudisrakennuksella, kuten on jo tehty monilla saman aikakauden ostareilla. Vanhempi, Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema kokonaisuus säilyy.

Blogin kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Myyrmäki

Myyrmäki valikoitui kuukauden lähiöksi, koska pääsin Kaupunkitutkimuspäivillä kuulemaan katukuvaaja Olli Bergin esittelyä Humans of Myyr York -hankkeesta ja -kirjasta. Mainion projektin esikuvana on vuonna 2010 käynnistetty Humans of New York. Myyr York -lempinimi on itse asiassa paljon vanhempaa perua: Bergin mukaan se keksittiin kun Myyrmäen ensimmäiset korkeat kerrostalot, ”pilvenpiirtäjät”, rakennettiin alueelle, jonka vanhin rakennuskanta on matalampaa.

Nykyinen Myyrmäki tunnettaan myös katutaiteesta, joka näkyy vahvasti jo rautatieasemalla.

Norsun silmä Myyrmäki

Myyrmäen asemalla

Asema on yhteydessä liikekeskus Myyrinpuhokseen. Vuonna 1975 valmistunut keskus on kolmikerroksinen ja järkälemäinen verrattuna alueen vanhempaan ostoskeskukseen Kuohukujalla. Vantaan kaupungin teettämässä selvityksessä muutaman vuoden takaa molemmat lukeutuivat niiden yhdeksän keskuksen joukkoon, joita suositeltiin säilytettäviksi. Selvityksessä huomioitiin kulttuurihistoria, kaupunkikuva, palveluverkko ja rakennuksen kunto. Tässä linkki uutiseen vuodelta 2015: Vantaan Sanomat ostoskeskuksista.

Tällaisten selvitysten ja inventointien suositukset eivät aina toteudu kaavoituksessa. Huonosti kävi esimerkiksi Myyrmäkeen kuuluvan Louhelan vanhalle ostoskeskukselle, jonka oli suunnitellut Aarne Ehojoki. Vuonna 1967 valmistunut ostari korvattiin uudella vuonna 2012, vaikka vuonna 2008 tehty inventointi totesi kohteen rakennushistoriallisesti merkittäväksi.

Myyrinpuhos
Myyrinpuhoksen suunnitteli Eero Kostiainen arkkitehtitoimisto Pentti Ahola ja kumppaneista.

 

Martinella Myyrmäki
Kuohukujan ostoskeskuksen on suunnitellut arkkitehti Ilpo Hälvä, Uniplan Ky vuonna 1972.

Kuohukuja ostoskeskus oranssi

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

Kuukauden lähiö: Sampola

Piipahdin viime kuussa Porissa. Sampolan lähiöön tullessa ei voi olla huomaamatta erikoista monumenttia. Keramiikkareliefi on kuvanveistäjä Kerttu Horilan ensimmäinen, vuonna 1981 valmistunut julkinen teos, ja toteutettiin tilaustyönä. Neuvostoliitto ja sosialistinen realismi tulevat vahvasti mieleen, ja olisi kiinnostavaa tietää työn taustoista. Horila tunnetaan erityisesti luonnollisen kokoisista ihmisveistoksista, jotka usein yllättävät arkisen elämän paikoissa. Katso www.kerttuhorila.fi.

Liikekeskus monumentin vieressä oli surullisen hiljainen. Myöhemmin luinkin lehdestä, että Sampolaan suunnitellaan uutta liikekeskusta. Alueen koko palvelurakenne muokataan uudelleen asemakaavamuutoksen myötä. Lehti kertoi myös, että Sampolan lähiö elää uutta nousukauttaan.

Alussa oli pelto, parkkipaikka ja Puolimatkan parakki.

Lehdissä Sampolasta on kirjoiteltu ennenkin. Yllä oleva lause on poiminta eräästä lehtikirjoituksesta vuodelta 2003. Kirjoittelusta saa hyvän  käsityksen Suvi Rosendahlin Pro gradu -tutkielmasta Sampolan lehdistökuva. Porilaisen lähiön representaation rakentuminen Satakunnan Kansan kirjoittelussa 1972-2010. Tässä linkki verkkojulkaisuun.

 

Kerttu Horila Sampola

Korttelipiha Sampola

Asemakaavassa toistuvat laajat korttelipihat. Osa taloista on jo käynyt läpi julkisivuremontin. Toisaalla on vielä alkuperäisiä pintoja.

Sampola kuilu

Pori Sampola liikekeskus

Valokyltit ale apt

Ystävällinen bussipysäkki.

Bussipysäkki Sampolassa

Kerrostalo Sampola

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Poimintoja: Esikaupunkiprobleema sata vuotta sitten

Kuva: Turku, Aurajoen suu ja Turun linna. M. L. Carstens
Museovirasto – Musketti https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19900208:447
CC BY 4.0

Nykyisin lähiöt, ennen esikaupungit – siellä ne ongelmat pesivät? Tällaisen kuvan saa ainakin, jos lukee sopivasta kohdasta professori Tauno Perälän vuonna 1951 valmistunutta väitöskirjaa Turun esikaupungit ja niiden aiheuttamat probleemat ensimmäiseen maailmansotaan mennessä. 

”Raunistula alkaa siitä, missä olutpullo helähtää päähän ja puukko välähtää.”

Esikaupunkeja syntyi kaupungin rajojen ulkopuolelle, silloiselle maaseudulle, kun kaikille ei riittänyt kaupungin sisällä tulotasoon sopivaa asuntoa. Turussa asutusta syntyi erityisesti Maarian Raunistulaan sekä Kaarinan Nummenmäkeen, Vähä-Heikkilään ja Korppolaismäkeen (kuvassa).

Jos lukee enemmän, havaitsee, että Perälä päätyy toteamaan esikaupunkien elämän varsin rauhalliseksi. Myös monissa lähiötutkimuksissa on todettu, että asukkaiden kokemus alueesta on paljon myönteisempi kuin muualla asuvien mielikuvat. Perälä esittää mielikuvien johtuvan yksittäisistä tapauksista. Mitenkään hienotunteisesti tai ymmärtäväisesti hän ei ongelmien aiheuttajia kuvaa.

”Sitä mukaa kuin esikaupunkiasutus taajeni, pesiytyi kaupungin rajojen taakse kaikenlaatuista irtainta ainesta. Tähän kuuluvat eivät käyneet säännöllisessä työssä, vaan heidän pääharrastuksensa oli monenlaisen vallattomuuden harjoittaminen. He eivät enää tyytyneet siihen, että saivat päänsä täyteen viinahöyryjä, vaan se piti näyttää myös muille. Esikaupunkien teiden tavalliseksi näyksi tuli huligaani, joka hoiperteli katuja pitkin, ahdisteli tuntemattomia vastaantulijoita, haastoi riitaa ja koetti saada syntymään tappelua.”

Työn otsikkokin antaa ymmärtää, että ongelmat ovat nimenomaan esikaupungeista johtuvia. Toisaalla tekstissä Perälä kuitenkin puolustaa esikaupunkien asukkaita kirjoittaen, että ongelmien aiheuttajat tulivat usein alueelle nimenomaan kaupungista.

Esikaupunkiprobleema ja sen ratkaisu

Vaikka negatiiviset lieveilmiöt nostetaan esiin, esiintyy tutkimuksen esikaupunkiprobleema-termi myös laajemmassa merkityksessä, kysymyksenä siitä, miten esikaupunkialueiden hallinto ratkaistaan. Alueet olivat syntyneet omatoimisen rakentamisen tuloksena maaseutukuntien alueille, yksityisessä omistuksessa olevien tilojen alueille. Kaupungilla ei siten ollut määräysvaltaa siellä, eikä maalaiskunta voinut kaavoituksella ohjata rakentamista yksityisten mailla.

Asiaa pohdittiin valtuustoissa vuosikymmeniä. Päättäjät olivat tulleet siihen tulokseen, että probleeman ennaltaehkäisevä ratkaisu on asutuksen hallittu laajeneminen, siis kaavoitus. Tilanne ratkesi, kun uusi laki kunnallisen jaotuksen muuttamisesta tuli voimaan 1925. Nyt jaon muutos oli mahdollista ilman sitä edeltävää maanlunastusta. Tämän seurauksena yllämainitut alueet Maarian ja Kaarinan kunnista liitettiin 1930-luvulla Turkuun ja kaavoituksen piiriin.

Esikaupungit, lähiöt ja termien problematiikka

Arkikielessä esikaupunki ja lähiö saattavat sekoittua. Alun perin esikaupungilla on tarkoitettu juuri edellä kuvattua kaupungin laajenemista ilman asemakaavaa. Kaupunkiin liittämisen jälkeen alueelle on laadittu kaava, ja esikaupunkimainen alue on jatkanut laajenemista hallitusti.

Lähiöt ovat rakentuneet aivan toisella tavalla: kokonaisuunnitelman mukaan ja usein lyhyen ajan sisällä. Myöhemmän kehityksen vaikutuksesta alueiden erot eivät aina ole täysin selviä. Esikaupunkialueelle on saatettu rakentaa lähiömäisiä kerrostaloja ja lähiön kyljessä saattaa olla omakotitaloalue. Lisäksi kaupungin jatkuvasti tiivistyessä eri alueet kasvavat kiinni toisiinsa.

Nykymerkityksessään esikaupunki on luonteva sana kuvaamaan kaupungin keskusta-alueen ympäröimää aluetta kokonaisuutena, joka sisältää erilaisia alueita: asuinalueita, teollisuusalueita, liikuntapaikkoja, joutomaita. Sanaan ei enää liity negatiivista sävyä, ja alueiden asuntokanta on kysyttyä.

Sen sijaan lähiöongelma tunnistetaan, vaikka se koskeekin vain osaa lähiöistä. Muutamissa paikoissa on jo nähty, että kun korjaustoimenpiteet ja muu aluekehitys toteutetaan laadukkaasti, lähiönkin suosio nousee. Törmään aika ajoin keskusteluun lähiö-sanasta: voiko uusia asuinalueita kutsua lähiöiksi ja pitäisikö vanhojenkin kohdalla alkaa käyttää jotain muuta sanaa? Mielestäni sanassa ei ole mitään vikaa, ja se saa jäädä käyttöön, kuten esikaupunkikin jäi – arvolataukseltaan ja merkitykseltään hieman uudistuneena.

Lähiömaisemasta elävää tiedettä

Kirjoitin Turun yliopiston tiedeviestinnän Elävää tiedettä -blogiin pienen esittelyn tutkimusaiheestani. Jutun voi lukea täältä.

Lähiökuvaajien etsintäkuulutuksen nostan myös tänne:

Etsin parhaillaan yhteistyökumppaneita kansanopistoista tai muista valokuvausta opettavista oppilaitoksista. Projekti tarjoaa kurssille sisältöä, ja itse saan tutkimukseeni aineistoa. Kuvaajat voivat olla aloittelijoita tai edistyneempiä harrastajia. Tutkimukseen osallistuminen käsittää noin kaksi opetuskertaa. Tutkimukseen osallistuminen on kuitenkin kurssilaisten itse päätettävissä.

Lisätietoja:
Päivi Leinonen
pailei@utu.fi


Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

 

Kuukauden lähiö: Jyrkkälä

Kuukauden lähiöpostaus tulee Turusta. Jyrkkälään kuuluu hyvää, sillä alueen laaja peruskorjaus on valmistumassa. Kun nyt asiaa mietin, olen kuullut Jyrkkälän suunnalta pelkästään hyvää. Olen eri yhteyksissä tutustunut Jyrkkälän hankkeisiin vuosien varrella. Aina on ollut meneillään jotain uutta, jotain, mitä ei ole muualla vielä tehty. Tunnelma on ollut innostunut ja positiivinen.

Vanha_Jyrkkälä
Kuva KOy Jyrkkälänpolun toimiston seinällä olevasta valokuvasuurennoksesta.

Kiinteistöosakeyhtiö Jyrkkälänpolku omistaa yli 600 vuokra-asuntoa 17 kerrostalossa. Talot on rakennettu vuosina 1968-1974. Saman omistajan hallussa aluetta on pystytty kehittämään yhtenäisesti ja suunnitelmallisesti.

Vuonna 2012 tutustuin Jyrkkälän kyläytymiskokeiluun. Alueella pyrittiin systemaattisesti rakentamaan sosiaalinen naapuriapuverkosto. Mallina oli Annikin puutaloyhteisö Tampereella, jossa verkosto syntyi ja kehittyi vastaamaan asukkaiden tarpeisiin. En tiedä, mikä oli kokeilun lopputulos ja vaikutus, mutta ainakin alueella on vahva sosiaalinen verkosto, jota ylläpidetään – missäpä muualla kuin sosiaalisessa mediassa. Tällaiseen kokeiluun ryhtyminen kertoo mielestäni, ettei Jyrkkälänpolun hallinnossa kovin tiukoissa pipoissa pönötetä.

Jyrkkälä_2012
Jyrkkälää vuonna 2012. Alueen tuntomerkkinä oli pitkään isot värikkäät osoitteiden mukaiset kirjaimet talojen päädyissä.

Myös Jyrkkälän talojen perusparannus on uraauurtava. Nyt loppusuoralla olevassa rakennusurakassa on noudatettu allianssimallia, mikä tarkoittaa sitä, että hankkeen kaikki osapuolet valitaan jo ennen varsinaista suunnitteluvaihetta. Tämä mahdollistaa tavallista paremman valmistautumisen ja tilanteiden ennakoinnin, kun allianssi suunnittelee ja toteuttaa hanketta yhdessä, konkreettisesti samoissa työtiloissa työskennellen. Perinteisissä urakkamalleissa rakennuttaja valitsee ensin suunnittelijat ja kilpailuttaa sitten suunnitelmien perusteella urakoitsijat.

Hankkeessa on uudistettu rakennusten tekniikkaa ja julkisivuja. Kahden talon päätyjen pinta on aurinkopaneelia  – uutta tämäkin. Alueen värikkäämpi ilme on asukkaiden mieleen. Näin minulle kerrottiin viimeisimmällä Jyrkkälä-vierailullani tämän vuoden puolella. Kerrottiin paljon muutakin. Jälleen tuli sellainen olo, että jotain erityistä Jyrkkälässä on.

Värikkäät kerrostalot Jyrkkälä

Olin hieman tykästynyt vanhoihin jättikirjaimiin. Uusissa tunnisteissa on käytössä useita erilaisia tyylejä, kuten julkisuvuissakin. Osa kirjaimista on suorastaan taidetta, mutta  vaatimaton Z melkein hukkuu julkisivuun. OP-talossa olen näkevinäni Bauhaus-vaikutteita ja LMN-kirjaimet loistavat upeasti pimeällä. Kuulemma taksikuskit kaipailevat vanhoja selkeitä kirjaimia.

Mitähän Jyrkkälästä seuraavaksi kuuluu? Kuva-animaatiossa muutama visio 😉

Klikkaa kuvasta YouTubeen.

DSC_1575

 

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Poimintoja: Turkulaisten lähiöiden erityispiirteistä

  • Poimintoja-sarjassa julkaisen blogimuistiinpanoja kirjallisuudesta, jota luen omaa tutkimustani varten.

Anne Virtasen väitöskirja Tilasta Paikkaan, estetiikasta ekologiaan. (2000) käsittelee paikan kokemista ja paikkaidentiteettiä. Ihminen muodostaa käsityksiä itsestään myös paikan kautta. Ihminen on osa paikkaa ja paikka osa ihmistä. Tutkimuksessaan Virtanen on kyselyin ja haastatteluin kerännyt neljän eri tyyppisen lähiöalueen asukkaiden kokemuksia. Alueet ovat Vasaramäki, Uittamo, Varissuo ja Majakkaranta.

Tutkija kysyi rastitettavissa kysymyslomakkeissa esimerkiksi viihtymisestä, liikkumisesta ja alueen hyvistä ja huonoista ominaisuuksista. Lomakkeita palautettiin lähemmäs 800 kappaletta. Lomakkeessa oli mahdollisuus antaa yhteystiedot laajempaa haastattelua varten, ja niitä annettiinkin. Aineiston analyysissä Virtanen esittelee tuloksia jaettuna teemoihin.

Luonto on toistuvasti tutkimuksissa esitetty yhtenä lähiöiden parhaista puolista. Sen vastakohtana tiivis rakentaminen esiintyy vastauksissa negatiivisena. Mielenkiintoista on, että Varissuon kohdalla tiiviys mainitaan useammin negatiivisena, vaikka todellisuudessa Majakkaranta on alueista ainoa, jonka tiiviysluku eroaa huomattavasti muista alueista. Tämä selittynee sillä, että rakennusten sijoittelu, fyysinen muoto ja kasvillisuus vaikuttavat mielikuvaan tiiviydestä. Majakkaranta on myös arkkitehtuuriltaan uudempaa, ja ilmeisesti alueen visuaalisuus kokonaisuudessaan koetaan miellyttävämmäksi.

Alueiden visuaalisuutta koskevissa kysymyksissä Uittamo sai muita enemmän mainintoja ympäristön kauneudesta ja pihojen viihtyvyydestä. Sen sijaan Varissuo mainitaan harvemmin kuin muut alueet. Epämieluisina mainitaan Varissuon rakennukset, City-Uittamon parkkipaikat ja Majakkarannan vähäisen kasvillisuuden vuoksi keskeneräisen tuntuiset alueet. Vasaramäen pihoja pidettiin viihtyisinä, kun taas Uittamolla ja Majakkarannassa tuli useammin esiin laajemman alueen maisemalliset piirteet.

Luonnon runsautta pidetään kauniina, kun taas ”laatikkoarkkitehtuuria” rumana. Harmaa väri ja elementtiseinät koetaan yleisesti rumina. Sen sijaan miellyttäviksi mainittujen materiaalien kirjo on laajempi. Jos luontoa on paljon, sen koetaan hieman kompensoivan rumaksi koettuja rakennuksia. Matalamman ja pienemmän tehokkuuden metsälähiömäisissä Vasaramäessä ja Uittamolla kerrostalovaltaisuus ei häiritse yhtä paljon kuin tehokkaammin rakennetuilla alueilla.

Visuaalisuuden lisäksi Virtanen käsittelee ääni- ja hajumaailmoja, sosiaalisuutta, ekologista elämäntapaa, turvallisuutta, rauhallisuutta, kotoisuutta ja vierautta. Haastattelukatkelmat tuovat esiin kokemusten moninaisuuden, josta tutkija on kuitenkin löytänyt selviä eroja eri kaupunginosien kesken.

 

Kaupunki ei ole vain puhtaan järjen tuotetta ajatuksina, puheina ja teksteinä vaan myös aistein tavoitettavaa käsinkosketeltavaa, kuultavaa, haistettavaa, nähtävää ja kehon kielellä konkreettisesti maistettavaa fysikaalisuutta.

Varissuo silta mv
Kuvat Varissuolta.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Kummatti

Kummallisen niminen lähiö Raahesssa ei muutenkaan ole kaikkein tavallisin kerrostaloalue. Erikoista on se, että osa 1970-luvulla rakennetuista taloista on madallettu vuosina 2007-2008 toteutetussa perusparannuksessa.  Alueelta purettiin 120 asuntoa, eli kolmannes. Purku kohdistui vähemmän kysyttyihin suuriin perheasuntoihin. Muutostyön suunnitteli Arkkitehtitoimisto Harri Hagan.

Kiinnostavaa on myös elementtien kierrätys. Puretut seinäelementit on otettu uusiokäyttöön ja niitä on hyödynnetty autosuojien rakentamisessa. Lisätietoa projektista Rakennustiedon julkaisussa.

Madallettu kerrostalo Kummatti

Kummatti on aikaisemmin kärsinyt huonosta maineesta, ja alueen väestörakennekin on muuttunut. Nyt osa asunnoista on senioriasuntoja. Erikorkuisina polveilevat värikkäät talot vastaavat varmasti enemmän nykyasukkaan toiveita, kuin entinen lähiön perusmalli. Samanlaisia lähtötilanteita on muuallakin, ja uskon että erilaisia purku- ja muokkausratkaisuja tullaan  näkemään tulevaisuudessa lisää.

Grillikatos Kummatti
Alueen toisella laidalla olevia lamellitaloja ei ole uudistettu yhtä rankoin ottein, mutta parvekkeissa ja pihan rakennelmissa on mielenkiintoisia postmodernistisia muotoja, jotka lie lisätty 1990-luvun korjauksissa.

Parvekkeet talvella Kummatti

Kerrostalo_Kummatti

Pyöräkatos Raahessa

Pyöreys jatkuu Suitsikadulla.

Pyöräkatos Kummatti

Nämä rakennukset ovatkin vasta 1990-luvulla rakennettuja – huomaa ikkunoiden pikkuruudut. Punainen ristikko tuuletusparvekkeiden edessä on aika hauska.

Tuuletusparvekkeita Raahe

Portti Kummatti
Alueen nimen alkuperä olisi kyllä mielenkiintoista tietää. Internet kertoi minulle, että Kummatti tai Kummattikali tarkoittaa myös Intiassa harjoitettua perinnetanssia!

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned