Lähiö – Sivu 2 – Talotarinat

Arkkitehtuurikävelyllä Runosmäessä

24.5.201924.5.2019Kategoriassa 1970-luku, Arkkitehtuuri, Asuinrakennukset, Lähiö, TutkimusAvainsanat Lähiö, Runosmäki, Turku, TutkimusKommentoi

Tutkimukseni kenttätyöt saivat jatkoa Runosmäen kirjaston kanssa yhteistyössä järjestetyllä arkkitehtuuri- ja valokuvauskävelyllä. Lämpimänä toukokuisena iltana 1970-luvun aikana rakennettu lähiö näytti parhaita puoliaan: rauhallista ja vehreää.

Kävelyn oppaana toimi turkulaisen arkkitehtuurin ja paikallishistorian tutkija Mikko Laaksonen, joka valmistelee parhaillaan kirjaa Turun lähiöistä. Hän painotti Runosmäen kaavoituksen kunnianhimoisia lähtökohtia, mitä ei välttämättä tule ajatelleeksi kovin arkisen tuntuisessa ympäristössä. Runosmäki on suunniteltu kompaktikaupungin ideologian mukaisesti säännönmukaisiksi kortteleiksi. Erityisesti liikenteen järjestely tuntuu onnistuneelta, sillä alueen kävelyreitit ja oleskelualueet ovat lähes täysin erillään autoliikenteen alueista.

Rakennustyypit ovat tuttuja monista muistatkin saman aikakauden lähiöistä, ja siksi ensivaikutelma on tavanomainen. Huomattavan määrän rakennuksia alueelle suunnitteli Arkkitehtitoimisto Pekka Pitkänen. Pitkänen käytti usein ikkunoissa ja ovissa selkeää sinistä ja punaista. Muita suunnittelijoita alueella olivat Heikki Sarainmaa ja ATR-toimistot Oy.

Tarkemmin katsoessa huomaa, että Runosmäessä on käytetty monia erilaisia ratkaisuja ja erikoisempia kokeilujakin. Yksi niistä on lasiseinäinen silta, joka yhdistää kaksi kerrostaloa toisiinsa.

Osa rakennuksista on vielä ulkoisesti alkuperäisen näköisiä, mutta monissa julkisivu on myös uudistettu. 2000-luvulla yleiset kasettipinnat saivat kävelyn osanotajilta ristiriitaisia kommentteja. Toisaalta uutta siistiä ilmettä pidettiin positiivisena, mutta myös kolkkona.

Tarkoituksenani oli haastatella kierrokselle osallistuneita heidän ottamien valokuvien avulla. Tältä osin tulos oli laiha, sillä vain pari kävelijää innostui myös valokuvaamaan. Tämänkin voi kääntää voitoksi: seuraavaksi päiväksi sovitussa keskustelutilaisuudessa aikaa oli käytettävissä runsaasti, ja aiheessa päästiin pintaa syvemmälle tunnemaisemaan. Laatu korvasi määrän. Niin minä kuin haastateltavanikin toivomme, että tätä periaatetta ei unohdeta nykyisten lähiöiden täydennysrakennussuunnitelmien kohdalla.

Runosmäki kädenjälki — Erilaisia kädenjälkiä.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Jakomäen olemusta etsimässä

12.5.201913.5.2019Kategoriassa 1970-luku, Asuinrakennukset, Lähiö, TutkimusAvainsanat Helsinki, Jakomäki, Lähiö, lähiömaisema, valokuvausYksi kommentti

Olin mukana järjestämässä Helsingin työväenopistolle valokuvauskurssia, jossa kuvattiin helsinkiläistä lähiömaisemaa. Kaksipäiväisen kurssin ensimmäisenä päivänä matkattiin Kalliosta itään, Jakomäkeen. Toisen päivän ohjelmana oli kuvista keskusteleminen ryhmässä ja lisäksi haastattelin kuvaajia kahden kesken.

Kurssilaiset saivat valokuvaaja Vilma Pimenoffilta oppia kuvauksen tekniikkaan ja vinkkejä erilaisten kuvakulmien hyödyntämiseen. Itse kerroin valokuvan käytöstä kulttuurintutkimuksen aineistona ja esittelin lyhyesti oman tutkimukseni. Kurssin sisällössä valokuvaukseen yhdistyi tutkimuksellinen näkökulma ja esimerkit valokuvan käyttötavoista.

Lähtökohta Jakomäen retkelle oli kiinnostava, sillä kukaan kurssilaisista ei ollut aikaisemmin siellä käynyt. Siispä retkelle lähdettiin mielikuvien varassa, mutta avoimella mielellä.

Kuvausreissusta tuli melko erinäköinen kuin oli kuviteltu, ensinnäkin siksi, että aamupäivän aurinkoinen sää muuttui paikoin sankaksi räntäsateeksi. Toiseksi yllätti maiseman moderni ilme. Jakomäki on yksi niistä lähiöistä, joissa rakennuksia on päädytty purkamaan. Tilalle on tullut uusia taloja, jotka voisivat ulkonäkönsa puolesta sijaita millä tahansa uudella alueella.

Oli todella kiinnostavaa nähdä kurssilaisten otoksia seuraavana päivänä. Kukin oli kuvannut omalla tyylillään osittain samoja kohteita. Taiteellista näkemystä ja hienoja oivalluksia ei puuttunut. Kuvista on mahdollisesti tulossa näyttely, mutta paikkaa ja aikaa ei vielä ole ratkaistu.

Myös vanhemmat rakennukset on kunnostettu ja useissa tapauksissa saaneet täysin uusitun julkisivun.

Perinteistä lähiömaisemaa edustaa luonto: kerrostalojen keskellä on paljon kallioista metsää ja avarat pihat ovat vehreitä.

Alkuperäistä ilmettä löytyy ostarin ympäristöstä. Vieressä on kirjasto, jonka ovi kävi tiuhaan.

Huokotien pohjoispuolella on Suurmetsänä tunnettu kerrostaloalue. Virallisesti Suurmetsä on laajempi alue, johon koko Jakomäki kuuluu. Erään kerrostalon pihalta löytyi näinkin perinteinen näkymä halkopinoineen ja koivuineen.

Kuvat: Aloituskuva Minna Haataja, muut Päivi Leinonen

1000plus1 lähiötarinaa: Jouluerikoinen

23.12.201823.12.2018Kategoriassa 1970-luku, 1980-luku, LähiöAvainsanat 1000plus1, asukkaat, Lähiö, Myyrmäki, VantaaKommentoi

Olen tehnyt tämän vuoden aikana yhteistyötä Humans of Myyr York kuvaaja Olli Bergin kanssa. Aloitimme kesäkuussa Pihlajamäestä.

Projektin muotoutuessa annoimme sille nimen 1000+1 lähiön tarinoita. Elokuussa tarinoita kerättiin Kannelmäessä ja syyskuussa Olarissa. Marraskuussa alue laajeni pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kun vuorossa oli Turun Runosmäki. Tässä vaiheessa nimi muuntui jouhevampaan – ja someystävällisempään – muotoon 1000plus1 lähiötarinaa, käyttäen hashtagia #1000plus1.

1000plus1 lähiötarinaa Myyrmäessä

Eräs ilmiselvä paikka on toistaiseksi jäänyt esittelemättä. Nimittäin Humans of Myyr Yorkin kotirintama Myyrmäki. Humans-sivustolla on jaettu katupotretteja jo viiden vuoden ajan, mutta useimmista kuvista ympäristö on rajattu lähes näkymättömiin. 1000plus1 lähiötarinaa yhdistää ympäristön ja ihmiset. Siispä Myyrmäki on hyvä paikka päättää tämä vuosi.

Kerroin Myyrmäestä hieman jo ennen 1000plus1-projektin käynnistymistä, täällä: Kuukauden lähiö: Myyrmäki

Psst…

Kuvauskierroksella tapasimme myös joulupukin ja muorin. Paljastui, että heillä on nykyisin asunto Myyrmäessä – yhä kiireisemmäksi muuttunut työelämä on pakottanut pukinkin etsimään uusia ratkaisuja arjen kiireisiin. Pukilla on toinenkin työ nykytanssiteatteri Mamia Companyssa.

HYVÄÄ JOULUA!

Kaikki tarinat ovat nähtävissä myös Talotarinoiden Youtube-kanavalla.

#1000plus1 -lähiötarinoita kokoavat yhteistyössä Humans of Myyr York ja Talotarinat.

1000plus1 lähiötarinaa: Runosmäki

25.11.201823.12.2018Kategoriassa 1970-luku, LähiöAvainsanat 1000plus1, asukkaat, Lähiö, Runosmäki, TurkuKommentoi

1000plus1 lähiötarinaa on tähän asti pysytellyt pääkaupunkiseudulla, mutta nyt maisemia ja ihmisiä myös Turun Runosmäestä.

Runosmäki on lähinnä 1970-luvulla rakennettu asuinalue. Tiiviillä alueella kävelyreitteihin on kiinnitetty huomiota. Asuintaloja ovat suunnitelleet useat arkkitehdit, muun muassa Pekka Pitkänen, jonka suunnittelema koulurakennus on poissa käytöstä sisäilmaongelmien vuoksi. Koulu näyttäytyy Talotarinoiden aikaisemmassa osoitteessa parissakin postauksessa.

Runosmäen rakennuskannasta voi lukea tarkemmin Jimi Antikaisen opinnäytetyöstä Lähiöiden rakennettu kulttuuriympäristö.

#1000plus1 -lähiötarinoita kokoavat yhteistyössä Humans of Myyr York ja Talotarinat.

Havukosken värit

23.11.201823.11.2018Kategoriassa 1970-luku, Asuinrakennukset, Lähiö, VäritAvainsanat Havukoski, koivukylä, Lähiö, Vantaa, VäritKommentoi

Elämme vuoden harmainta aikaa, mutta eipä anneta sen lannistaa. Värejä löytyy ympäristöstä, myös sieltä ”harmaiden betonilaatikkojen” keskeltä. Nämä kuvat Vantaan Havukoskelta on kyllä otettu jo kesällä mukavammissa olosuhteissa. Edellinen postaukseni Koivutorilta on hyvin läheisissä maisemissa, sillä Havukoski kuuluu Koivukylän suuralueeseen, ja nimiä käytetään usein rinnakkain.

Havukosken maamerkkinäkin toimivat tornitalot on värikoodattu, mutta varsinainen väri-iloittelu löytyy matalampien talojen korttelista. Elementtikerrostalojen arkkitehtuurissa on tyypillisesti alimman kerroksen betoniseinissä käytetty värejä laajalla skaalalla – pastellisävyisestä persikasta maastonvihreään ja ruskeaan, ja kirkkaisiin väreihin, kuten tässä.

Alue on noteerattu rakennushistoriallisesti merkittäväksi ja se on yksi pääkaupunkiseudun suurimmista yhtenäisistä lähiöistä. Aiheesta juttu Vantaan Sanomissa.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Koivutorin kulmilla

23.9.201823.12.2018Kategoriassa 1980-luku, Lähiö, OstaritAvainsanat koivukylä, ostoskeskus, VantaaKommentoi

Koivukylässä Koivutorin ostoskeskuksessa toteutettiin kesällä Seinähullu Vantaa -hankkeeseen liittyen seinämaalauksia. Vuonna 1981 valmistunut ostoskeskus on itsessäänkin mielenkiintoinen ja arkkitehturiltaan monitahoinen. Sen päätasojen väliin on sijoiteltu terassimaisia oleskelupaikkoja penkkeineen. Punatiilinen kokonaisus poikkeaa ympäröivien rakennusten betonipinnoista.

Koivukylän keskusta tulee uudistumaan lähivuosina. Uudistus koskee myös Koivutoria ainakin osittain. Muutaman vuoden takaisessa selvityksessään Vantaan Kaupunkisuunnittelulatakunta esitti, että Koivutori kuuluu niihin ostoskeskuksiin, joiden säilyttämistä tulisi tukea. Ostoskeskuksen ovat suunnitelleet Eero Valjakka ja Aarno Passoja.

Kytötien ylittävä kävelysilta yhdistää kerrostaloalueen ostoskeskukseen. Sillan toisessa päässä on vanhempi Rautkallionkatu 3:n ostoskeskus. (Harmillisesti siitä ei ole kuvaa.) Matala pelkistetty rakennus yhdistyy paikoitustasoon.

Punatiiliset yksityiskohdat jatkuvat Koivukylän puistotien ylittävässä sillassa. Sillan kruunaa sienikatos pubin kulmalla.

Katso myös lähialueeseen liittyvä postaus Havukosken värit.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

1000+1 lähiön tarinoita: Olari

9.9.201823.12.2018Kategoriassa 1970-luku, LähiöAvainsanat 1000plus1, asukkaat, Espoo, Lähiö, OlariKommentoi

Lähiötarinat laajenevat nyt jo Espoon puolelle. Tapasimme olarilaisia muun muassa Avaruuskadulla, Maapallonradalla ja Kuutamoisella. Alueen suunnittelijat Simo Järvinen ja Eero Valjakka halusivat rakentaa alueen, joka erottuu muista. Suunnittelijat saivatkin Olarin johdosta valtionpalkinnon vuonna 1975.

Olarissa toteutui autoton keskusta ja kaupunkimainen ostoskatu. Erikoisuutena oli ostoskeskukseen yhdistyvä talvipuutarha, joka sijaitsi osittain katutason alapuolella. Vierailumme aikana puutarha on muisto vain ja ostoskeskuksen kulmilla on rauhallista.

#1000plus1 lähiön tarinoita kokoavat yhteistyössä Humans of Myyr York ja Talotarinat.

Klikkaa kuvasta Youtube-videoon.

1000+1 lähiön tarinoita: Kannelmäki

1.8.201823.12.2018Kategoriassa 1970-luku, LähiöAvainsanat 1000plus1, asukkaat, Helsinki, Kannelmäki, LähiöKommentoi

Lähiötarinoita alkaa ilmestyä niin tiuhaan, että kuukauden lähiö -teema ei tahdo riittää. Jatkossa lähiöjuttuja ilmestyy säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin.

Nyt sarjaan lisätään Humans of Myyr Yorkin kanssa yhteistyössä tehty kuvakokoelma, jossa tavataan myös asukkaita. Annoimme projektille nimeksi 1000 + 1 lähiön tarinoita #1000plus1. Teema jatkuu epäsäännöllisesti, mutta toivottavasti pitkään.

Kannelmäki on ollut blogissa esillä useammankin kerran. Aiemmat postaukset keskittyivät Kannelmäen vanhempaan osaan ja Sitratorille, mutta nyt liikutaan laajemmin myös radan toisella puolella.

Tässä linkit aikaisempiin juttuihin:

Kannelmäen vanha ostari

Unelma Kannelmäessä

Arkkitehtuurituristi Kannelmäen kirkossa

Kotoista Kannelmäkeä

Siirry kuvaesitykseen klikkaamalla!

Kannelmäen kuvat Päivi Leinonen ja Olli Berg

Kuukauden lähiö: Merihaka

22.7.201823.12.2018Kategoriassa 1970-luku, 1980-luku, Kuukauden lähiö, LähiöAvainsanat Helsinki, Lähiö, merihaka3 kommenttia

Kuukauden lähiö ei ole aivan varsinaisesti lähiö, koska se sijaitsee Helsingin kantakaupungin alueella. Toisaalta lähiö-sanan käyttö on liukuvaa ja virallinen määrittely puuttuu. Useimmiten kuitenkin lähiö tarkoittaa selkeästi keskustan ulkopuolelle rakennettua yhtenäistä kerrostalovaltaista aluetta.

Vuosina 1973–1986 rakennettua Merihakaa voi hyvin kutsua ainakin kaupunkilähiöksi. Onhan se ulkoisesti kovasti monen muun 1970-luvulla rakennetun lähiön kaltainen, tosin talot ovat massiivisemman oloisia kuin Suomessa yleensä. Alue on rakennettu entiselle teollisuusalueelle. Asemakaavassa pyrittiin tehokkaaseen maankäyttöön, mutta asuntoihin haluttiin väljyyden tuntua ja valoa. Aravan rakentamisohjeet ovat määränneet esimerkiksi ikkunoiden pinta-alasta ja keittiön varustelutasosta.

Alueen suunnitteluperiaatteisiin kuului autoilun erottaminen jalankulkuväylistä. Tämä toteutettiin sijoittamalla alueen alle autokansi, jossa sijaitsee myös bussipysäkki.

Runsaasti moitteita saanut Merihaka on viime vuosina esiintynyt mediassa uudessa valossa. Asukkaat arvostavat alueen hyvää sijaintia, käytännöllisiä ratkaisuja ja asukkaiden välistä yhteisöllisyyttä. Ajan myötä betonin harmauskin on saanut sävyjä. Helsingin Sanomien artikkeliin haastatellun asukkaan mielestä ihmiset ovat pehmentäneet betonin.

Kaupunkiviljelyä betonin keskellä.

Monista asunnoista on näkymä suoraan merelle.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Pihlajamäki

30.6.20181.7.2018Kategoriassa 1960-luku, Asuinrakennukset, LähiöAvainsanat asukkaat, Helsinki, Lähiö, PihlajamäkiKommentoi

Kuukauden lähiö -postaus on nyt saanut aivan uuden muodon. Myös sisältö on uudistunut, sillä rakennusten ja maisemien lisäksi mukana on ihmisiä. Olen tehnyt yhteistyötä Humans of Myyr York -kuvaajana tunnetun Olli Bergin kanssa, ja tässä kuvaesityksessä Pihlajamäessä tapaamamme ihmiset kertovat mietteitään. Tarinoita on tarkoitus tehdä jatkossa lisää eri paikoista.

Humans of Myyr Yorkin Facebook- ja Instagram-postauksissa osa tarinoista on pidempinä.

Pihlajamäki tunnetaan kauas näkyvistä pistekerrostaloista. Maineikkaan Saton alueen suunnitteli Lauri Silvennoinen, ja siihen kuuluvat myös maisemassa kaartuvat matalat ja pitkät talot nauhaikkunoineen. Hakan rakennuttamat talot alueen koillisosassa suunnittelivat Esko Korhonen ja Sulo Savolainen.

Vuosina 1959-1965 rakennettu alue oli Suomessa ensimmäinen suojelukaavan saanut lähiö, kun kaava valmistui 2007. Täysin ennallaan ei Pihlajamäki pysy, sillä ostoskeskuksen uudempi osa aiotaan purkaa ja korvata uudisrakennuksella, kuten on jo tehty monilla saman aikakauden ostareilla. Vanhempi, Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema kokonaisuus säilyy.

Blogin kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned