Koivutorin kulmilla

Koivukylässä Koivutorin ostoskeskuksessa toteutettiin kesällä Seinähullu Vantaa -hankkeeseen liittyen seinämaalauksia. Vuonna 1981 valmistunut ostoskeskus on itsessäänkin mielenkiintoinen ja arkkitehturiltaan monitahoinen. Sen päätasojen väliin on sijoiteltu terassimaisia oleskelupaikkoja penkkeineen. Punatiilinen kokonaisus poikkeaa ympäröivien rakennusten betonipinnoista.

Koivukylän keskusta tulee uudistumaan lähivuosina. Uudistus koskee myös Koivutoria ainakin osittain. Muutaman vuoden takaisessa selvityksessään Vantaan Kaupunkisuunnittelulatakunta esitti, että Koivutori kuuluu niihin ostoskeskuksiin, joiden säilyttämistä tulisi tukea. Ostoskeskuksen ovat suunnitelleet Eero Valjakka ja Aarno Passoja.

Koivutori Koivukylä ostoskeskus

Koivukylä ostarilla

Koivukylä punatiiliä

Kytötien ylittävä kävelysilta yhdistää kerrostaloalueen ostoskeskukseen. Sillan toisessa päässä on vanhempi Rautkallionkatu 3:n ostoskeskus. (Harmillisesti siitä ei ole kuvaa.) Matala pelkistetty rakennus yhdistyy paikoitustasoon.

Koivukylä_ylikulkusilta

Punatiiliset yksityiskohdat jatkuvat Koivukylän puistotien ylittävässä sillassa. Sillan kruunaa sienikatos pubin kulmalla.

Koivukylä sienikatos

Koivukylä sieni sillalla

Koivukylä silta

Koivukylä sillan alla

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Merihaka

Merihaka kukkalaatikko

Kuukauden lähiö ei ole aivan varsinaisesti lähiö, koska se sijaitsee Helsingin  kantakaupungin alueella. Toisaalta lähiö-sanan käyttö on liukuvaa ja virallinen määrittely puuttuu. Useimmiten kuitenkin lähiö tarkoittaa selkeästi keskustan ulkopuolelle rakennettua yhtenäistä kerrostalovaltaista aluetta.

Vuosina 1973–1986 rakennettua Merihakaa voi hyvin kutsua ainakin kaupunkilähiöksi. Onhan se ulkoisesti kovasti monen muun 1970-luvulla rakennetun lähiön kaltainen, tosin talot ovat massiivisemman oloisia kuin Suomessa yleensä. Alue on rakennettu entiselle teollisuusalueelle. Asemakaavassa pyrittiin tehokkaaseen maankäyttöön, mutta asuntoihin haluttiin väljyyden tuntua ja valoa. Aravan rakentamisohjeet ovat määränneet esimerkiksi ikkunoiden pinta-alasta ja keittiön varustelutasosta.

Alueen suunnitteluperiaatteisiin kuului autoilun erottaminen jalankulkuväylistä. Tämä toteutettiin sijoittamalla alueen alle autokansi, jossa sijaitsee myös bussipysäkki.

Merihaka6

Merihaka5

Runsaasti moitteita saanut Merihaka on viime vuosina esiintynyt mediassa uudessa valossa. Asukkaat arvostavat alueen hyvää sijaintia, käytännöllisiä ratkaisuja ja asukkaiden välistä yhteisöllisyyttä. Ajan myötä betonin harmauskin on saanut sävyjä. Helsingin Sanomien artikkeliin haastatellun asukkaan mielestä ihmiset ovat pehmentäneet betonin.

Merihaka Leikkipaikka

Merihaka4

Merihaka penkki

Merihaka Market

Merihaka ovenkahva

Merihaka2

Kaupunkiviljelyä betonin keskellä.

Merihaka viljelylaatikot

Monista asunnoista on näkymä suoraan merelle.

Merihaka3

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Facade Goes Fashion: Menin metroon

 

Metro ja oranssi asu_

Nythän on sillä lailla, että viimeisimmän tiedon mukaan Länsimetro aukeaa 18.11. Sen kunniaksi julkaisen pitkästä aikaa Facade Goes Fashion -teemassa. Tätä postausta olen itse asiassa suunnitellut teeman alkuajoista asti. Kauan kesti, mutta niinhän metroasioissa on tapana.

Metroasu
Kuvaustaustana Marimekon Tulikipinä-verho vuodelta 1985.

Helsingin metroon sulaudutaan tietenkin kiiltävällä oranssilla. Muovinen sadetakki sopii myös marraskuiseen säähän, mutta vaatii jotain lämmintä alle. Laukku on valittu paitsi värin, myös muodon vuoksi. Asun osat on hankittu pitkän ajan kuluessa, aina kun jotain sopivaa on osunut eteen, lähinnä vihonviimeisistä alennuksista. Kengät ja hohtonauhat löytyivät verkkokaupoista – en enää muista mistä. Huomaa myös kynsilakka, joka on osuvasti merkkiä Kone Helsinki.

  • Takki ja laukku etsivät uutta kotia, siispä järjestän arvonnan. Jos haluat pukeutua metroon, osallistu arvontaan Facebookissa tai Instagramissa.

selfp

Hgin metro liukuportaat

Kengännauhavalossa on kolme säätömahdollisuutta: jatkuva valo, nopeasti vilkkuva ja hitaammin vilkkuva.

Valokengännauhat

Metromuistoja

Olen ollut tyytyväinen metron asiakas sen ensimmäisestä vuodesta saakka. Kaverin kanssa ajoimme Vantaan rajalta bussilla Helsinkiin tarkoituksenamme ainoastaan ajella metrolla koko lastenlipun voimassaoloajan. Kotitalon kellarikäytävät ja naapurikerrostalon hissit oli jo nähty. Vihdoin jotain uutta ja jännittävää!

Metroasemat

Tiesitkö tätä?
  • Metroasemien penkit on suunnitellut Yrjö Kukkapuro. Metrovaunut ovat Antti Nurmesniemen ja Börje Rajalinin suunnittelemat. Varhaisissa suunnitelmissa penkit oli sijoitettu peräkkäin, sillä suomalaisten ei vielä 1970-luvulla uskottu haluavan istua vastakkain.

Facade Goes Fashion -teema etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä – joskus taiteen ja designin puolelle poiketen. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on myös itsenäinen blogi osoitteessa www.facadegoesfashion.blogspot.com.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Ala-Malmi

Kuukauden lähiöksi valikoitui Helsingin Malmi, joka oli yksi Lähiöfestin tapahtumapaikoista – tapahtumasta lisää täällä.

Ala-Malmilla Teerisuontien, Vilppulantien ja Pekanraitin väliin asettuu hyvin yhtenäinen kerrostalokortteli 1980-luvun alusta. Minua ovat aina viehättäneet tällaiset labyrinttimaisesti toisiinsa lomittuvat korttelipihat. Välillä pihat yhdistyvät toisiinsa porttikongin kautta ja kulman takaa pääsee taas seuraavalle pihalle. Talot muistuttavat toisiaan, mutta pihat ja erilaiset kulkureitit ovat monimuotoiset. Kolmessa vuosikymmenessä tämäkin alue on saanut puista runsaasti vihreyttä tiilenpunaisen kaveriksi.

Asukasnäkökulmaa sain muun muassa yhdeksänvuotiaalta, jonka mukaan ”tää on ihan paras paikka, täällä on tosi kiva asua.” Myös aikuiset Lähiöfestissä haastatellut kertoivat viihtyvänsä hyvin.

Teerisuontie Malmi

Tiilijulkisivut Malmi

Vilppulantien alue

Kerrostalo Helsinki Malmi

Alueen raunoilla on hieman uudempaa kerrosta.

Kerrostalo Malmilla

Puistomaista Malmi

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kerrostalo galleriana

Katajainen kansa Suomi100

Olipa onni, että lomamatkan reitille osui Mäntyharju. Siellähän on Katajainen kansa -näyttely päivittäin auki vielä parin viikon ajan. Purettava talo on mainio paikka taidenäyttelylle, kun kaikki vuonna 1980 rakennetun talon huoneistot ovat näyttelytiloina.  Eikä vain huoneistot, vaan kellarikäytävät, portaikot ja talon sauna.

 

Kellarikäytävä

 

 

Kerrostalokämppä_

Kovin suuria tiloja ei tällaisen tavistalon kämpissä tietenkään ole, mutta taiteilijat ovat sovittaneet teokset tiloihin. Eräs asunto oli saanut uuden mustavalkoisen kuvioinnin yksityiskohtia myöten.

Mustavalkoinen keittiö

reikä parketissa

Itse pidin eniten teoksista, joissa talon materiaalit ja rakennusosat oli kekseliäästi otettu osaksi taideteosta.

Säteitä

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

Kotona: messinkiä ja runebergintorttuja

Kotiin tuli pieni mutta kaivattu uudistus, kun löysin viikolla messinginvärisen tarjoiluvaunun. Halusimme kahvihetkiin ja pikkupurtaville sopivan pöydän. Sen piti olla pyöreä mahtuakseen näppärästi nojatuolien väliin. Läpimitaltaan 30-40 cm ja mielellään pyörällinen. Näyttävä saisi olla, ehkä jopa vähän kitch. Messinginväri oli mielessä, näin pöytä olisi hyvä pari lampulle, jonka esittelin blogissa äskettäin. Vaatimuksista olisi voinut hieman joustaakin, jos sopivan kokoinen ja silmää miellyttävä pöytänen olisi tullut vastaan. Ei tarvinnut, sillä Mimmin kirppiksellä odotellut ilmeisesti 1970-lukulainen vaunu on juuri sellainen, jonka mielessäni näin. Nyt se on myös käytössä testattu runebergintorttukahveilla. Toimii.

Katso tuota kiiltoa!

tarjoiluvaunu-ja-verho

tarjoiluvaunu-messinkia

tarjoiluvaunu-ja-verho

tarjoiluvaunu-ja-aarikka

Tortut haettin hyväksi koetusta Taikinajuuresta Turun Vähä-Heikkilästä.

runebergintortut

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Majakkahuoneesta-blogissa vierailijana

Arvoisat lukijat, on tullut aika esitellä kautta aikain ensimmäinen blogivierailuni. Sain vierailla Majakkahuoneesta-blogissa, joka esittelee kiinnostavasti ajankohtaisia paikkoja, arkkitehtuuria ja kaupunkikuvaa Helsingistä. Blogia kirjoittaa – yksityishenkilönä – Helsingin rakennusvalvontaviraston yliarkkitehti Henna Helander.

Kirjoituksen aihe piti siis löytää Helsingistä. Löytyihän sieltäkin vanha asuntomessualue, jota en ole aikaisemmin esitellyt. Siis, käykääpä katsomassa Majakkahuoneesta kirjoitukseni Asuntomessut Torpparinmäessä 1981 – uusin silmin, ja muitakin blogin Helsinki-juttuja.

 

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Tottumiskysymys


Pihalajamäen lähiö Helsingissä on 
ensimmäinen kaavalla suojeltu 
1960-luvun elementtilähiö.

Ainahan on niin, että oman ajan rakennussuunnittelua pidetään arkkitehtipiireissä ajanmukaisena. Erilaisia suunnittelupalkintoja jaetaan vuosittain laadukkaina pidetyille rakennuksille. Palkinnot kertovat nimenomaan ammattilaisten mausta. Kansa tykkää tai ei. Asukkaiden mieltymykset voivat olla aivan muuta kuin arkkitehtikunnan virallinen näkemys. Tästä esimerkiksi käy vaikkapa 2000-luvun alussa rakennettu Vantaan Kartanonkosken alue, joka on asukkaiden suosiossa mutta arkkitehtipiireissä usein moitittu epäaidoksi. Värikäs ja hieman romanttinen tyyli tuo mieleen englantilaistyylisen kaupunkimaisen rivitaloasutuksen, joka meillä on jäänyt harvinaiseksi.



Rakennusmuodit vaihtelevat parinkymmenen vuoden sykleissä. Siirrytään rauhallisesta ilmeestä kulmikkaaseen modernismiin ja takaisin. Kun uutuudenviehätys katoaa, saattaa reilun pari vuosikymmentä vanha rakennus näyttää kuluneelta ja tyyliltään epämuodikkaalta. 1980-luvulla ei tiedetty mitään rumempaa kuin 1960-luvun betonielementtirakennus. Väitän, että vähintään kyllästyneesti suhtaudutaan nyt 1990-luvun haalean mitäänsanomattomiin pintoihin, kun taas 1970-luku on jo muodikkaasti retroa. Jossain määrin jo 1980-luvun puoleltakin löytyy retrostatuksen saaneita elementtejä. Henkilökohtaisesti tunnustan, että mieltymykseni osuu täysin tähän parin vuosikymmenen kaavaan. 1980-luvun lopun klinkkeripintaiset, monimuotoisten ulokkeiden kombinaatiot herättävät mielessäni ainoastaan kysymyksen ”tuleeko vielä aika, joka nostaa tämänkin tyylin arvoonsa?”


Tietenkin kaikkina aikoina on rakennettu sekä hyvää että huonoa ympäristöä. Rakennusten arkkitehtoninen arvo ja ajankestävyys mitataan vuosikymmenten kuluessa. Tietyt rakennukset säilyttävät kasvonsa myös vanhentuessaan. Tällainen ajattomuus on tavoiteltavaa. Toisaalta erityisesti vanhempien rakennusten kohdalla korostetaan, että aikakaudelle ominaiset piirteet on säilytettävä. Erinomaiset suunnittelijat erottuvat hyvistä ja keskinkertaisista kyvyllään suunnitella yhtä aikaa ajatonta ja ajanmukaista.


Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned