1980-luku – Talotarinat

1000plus1 lähiötarinaa: Jouluerikoinen

23.12.201823.12.2018Kategoriassa 1970-luku, 1980-luku, LähiöAvainsanat 1000plus1, asukkaat, Lähiö, Myyrmäki, VantaaKommentoi

Olen tehnyt tämän vuoden aikana yhteistyötä Humans of Myyr York kuvaaja Olli Bergin kanssa. Aloitimme kesäkuussa Pihlajamäestä.

Projektin muotoutuessa annoimme sille nimen 1000+1 lähiön tarinoita. Elokuussa tarinoita kerättiin Kannelmäessä ja syyskuussa Olarissa. Marraskuussa alue laajeni pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, kun vuorossa oli Turun Runosmäki. Tässä vaiheessa nimi muuntui jouhevampaan – ja someystävällisempään – muotoon 1000plus1 lähiötarinaa, käyttäen hashtagia #1000plus1.

1000plus1 lähiötarinaa Myyrmäessä

Eräs ilmiselvä paikka on toistaiseksi jäänyt esittelemättä. Nimittäin Humans of Myyr Yorkin kotirintama Myyrmäki. Humans-sivustolla on jaettu katupotretteja jo viiden vuoden ajan, mutta useimmista kuvista ympäristö on rajattu lähes näkymättömiin. 1000plus1 lähiötarinaa yhdistää ympäristön ja ihmiset. Siispä Myyrmäki on hyvä paikka päättää tämä vuosi.

Kerroin Myyrmäestä hieman jo ennen 1000plus1-projektin käynnistymistä, täällä: Kuukauden lähiö: Myyrmäki

Psst…

Kuvauskierroksella tapasimme myös joulupukin ja muorin. Paljastui, että heillä on nykyisin asunto Myyrmäessä – yhä kiireisemmäksi muuttunut työelämä on pakottanut pukinkin etsimään uusia ratkaisuja arjen kiireisiin. Pukilla on toinenkin työ nykytanssiteatteri Mamia Companyssa.

HYVÄÄ JOULUA!

Kaikki tarinat ovat nähtävissä myös Talotarinoiden Youtube-kanavalla.

#1000plus1 -lähiötarinoita kokoavat yhteistyössä Humans of Myyr York ja Talotarinat.

Piparitalo 2018

23.12.20187.3.2019Kategoriassa 1980-luku, Arkkitehtuuri, KotonaAvainsanat piparitalo, viestintätaloKommentoi

Totuttuun tapaan rakennan tänäkin vuonna piparista jonkun blogissa esittelemäni rakennuksen. Tänä vuonna varsinaisia arkkitehtuurikohteita on ollut kovin vähän, ja valitun kohteen kilpailijana oli oikeastaan vain Itä-Suomen hovioikeuden talo Kuopiossa. Muuten täällä onkin ollut enemmän kokonaisia asuinalueita – toki esimerkiksi Merihakaa olisi ollut jännittävä yrittää rakentaa.

Valitsin nyt kuitenkin Pasilan Viestintätalon. Postmoderni rakennus onkin pipariprojektiin huomattavan nuorta arkkitehtuuria, sillä kaikki aikaisemmat kohteet ovat edustaneet 1960-luvun arkkitehtuuria – näin voi sanoa myös Mikkolan 1971 valmistuneesta ostoskeskuksesta. Lue juttu oikeasta Viestintätalosta: Viestintätalon aikakausi päättymässä?

PS. Tämänkin talon rakentamisessa olen ottanut runsaasti ”taiteellisia vapauksia”. Julkisivulaatoitus on miten sattuu, mutta korjausta pinnat odottavat tosielämässäkin. Monin paikoin kömpelön toteutuksen korvaa kaareva lasikatto, josta olen sentään aika ylpeä!

Aikaisempien vuosien piparitalot näet täältä.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Koivutorin kulmilla

23.9.201823.12.2018Kategoriassa 1980-luku, Lähiö, OstaritAvainsanat koivukylä, ostoskeskus, VantaaKommentoi

Koivukylässä Koivutorin ostoskeskuksessa toteutettiin kesällä Seinähullu Vantaa -hankkeeseen liittyen seinämaalauksia. Vuonna 1981 valmistunut ostoskeskus on itsessäänkin mielenkiintoinen ja arkkitehturiltaan monitahoinen. Sen päätasojen väliin on sijoiteltu terassimaisia oleskelupaikkoja penkkeineen. Punatiilinen kokonaisus poikkeaa ympäröivien rakennusten betonipinnoista.

Koivukylän keskusta tulee uudistumaan lähivuosina. Uudistus koskee myös Koivutoria ainakin osittain. Muutaman vuoden takaisessa selvityksessään Vantaan Kaupunkisuunnittelulatakunta esitti, että Koivutori kuuluu niihin ostoskeskuksiin, joiden säilyttämistä tulisi tukea. Ostoskeskuksen ovat suunnitelleet Eero Valjakka ja Aarno Passoja.

Kytötien ylittävä kävelysilta yhdistää kerrostaloalueen ostoskeskukseen. Sillan toisessa päässä on vanhempi Rautkallionkatu 3:n ostoskeskus. (Harmillisesti siitä ei ole kuvaa.) Matala pelkistetty rakennus yhdistyy paikoitustasoon.

Punatiiliset yksityiskohdat jatkuvat Koivukylän puistotien ylittävässä sillassa. Sillan kruunaa sienikatos pubin kulmalla.

Katso myös lähialueeseen liittyvä postaus Havukosken värit.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Viestintätalon aikakausi päättymässä?

11.8.201824.12.2018Kategoriassa 1980-luku, ArkkitehtuuriAvainsanat Helsinki, liikerakennus, PasilaKommentoi

Viestintätalon valmistuminen Pasilaan vuonna 1987 oli merkittävä tapaus. Kun Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n rakennuttama talo otettiin käyttöön, oli pääjuhlassa vieraana tasavallan presidentti ja rouva Koivisto.

Arkkitehti Ilmo Valjakan työtä esiteltiin lukuisissa kansainvälisissä arkkitehtuurijulkaisuissa. Italialainen l’ARCA vertasi rakennusta keskiaikaiseen kylään keskustorin, holvien ja kapeiden käytävien vuoksi. Rakennus valittiin vuoden betonirakenteeksi 1986.

Talon postmoderni arkkitehtuuri hämmästyttää lukuisilla yksityiskohdillaan kaikkialla. Kulkureiteille osuu monia kiinnostavia näkymiä, mutta voiko jännittäviä kulmia ja kaaria olla liikaa? Onneksi rakennusmassan selkeä neliön muoto ja neutraalit värit tasapainottavat runsautta.

Nyt kolmen vuosikymmenen jälkeen Yhtyneet Kuvalehdet tunnetaan nimellä Otavamedia. Talo ei kuitenkaan kanna tätä nimeä enää pitkään, sillä Otavamedia muuttaa Pasilan uuteen Triplaan sen valmistuessa.

Viestintätalo on korjaamisen tarpeessa. Julkisivua peittää verkko, joka estää laattoja putoamasta ihmisten päälle. Otavan verkkosivuilla kerrotaan, että rakennus siirtyy parin vuoden kuluessa YIT:n omistukseen. YITn tavoitteena on kehittää ja peruskorjata tilat uusiin käyttötarkoituksiin ja uusille käyttäjille.

Talon avajaisissa vuonna 1987 silloinen pääministeri Harri Holkeri lausui:

”Tämän talon henkinen kivijalka on Suomen kansan luku- ja kirjoitustaito.”

Toivottavasti kivijalka pitää, vaikka julkisivun tila näyttää huolestuttavalta.

* Olen käyttänyt lähteenä Yhtyneiden Kuvalehtien julkaisemaa kirjaa Talo – The House.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Merihaka

22.7.201823.12.2018Kategoriassa 1970-luku, 1980-luku, Kuukauden lähiö, LähiöAvainsanat Helsinki, Lähiö, merihaka3 kommenttia

Kuukauden lähiö ei ole aivan varsinaisesti lähiö, koska se sijaitsee Helsingin kantakaupungin alueella. Toisaalta lähiö-sanan käyttö on liukuvaa ja virallinen määrittely puuttuu. Useimmiten kuitenkin lähiö tarkoittaa selkeästi keskustan ulkopuolelle rakennettua yhtenäistä kerrostalovaltaista aluetta.

Vuosina 1973–1986 rakennettua Merihakaa voi hyvin kutsua ainakin kaupunkilähiöksi. Onhan se ulkoisesti kovasti monen muun 1970-luvulla rakennetun lähiön kaltainen, tosin talot ovat massiivisemman oloisia kuin Suomessa yleensä. Alue on rakennettu entiselle teollisuusalueelle. Asemakaavassa pyrittiin tehokkaaseen maankäyttöön, mutta asuntoihin haluttiin väljyyden tuntua ja valoa. Aravan rakentamisohjeet ovat määränneet esimerkiksi ikkunoiden pinta-alasta ja keittiön varustelutasosta.

Alueen suunnitteluperiaatteisiin kuului autoilun erottaminen jalankulkuväylistä. Tämä toteutettiin sijoittamalla alueen alle autokansi, jossa sijaitsee myös bussipysäkki.

Runsaasti moitteita saanut Merihaka on viime vuosina esiintynyt mediassa uudessa valossa. Asukkaat arvostavat alueen hyvää sijaintia, käytännöllisiä ratkaisuja ja asukkaiden välistä yhteisöllisyyttä. Ajan myötä betonin harmauskin on saanut sävyjä. Helsingin Sanomien artikkeliin haastatellun asukkaan mielestä ihmiset ovat pehmentäneet betonin.

Kaupunkiviljelyä betonin keskellä.

Monista asunnoista on näkymä suoraan merelle.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Facade Goes Fashion: Menin metroon

15.11.20177.12.2017Kategoriassa 1980-luku, Facade Goes FashionAvainsanat Helsinki, metro, oranssiKommentoi

Nythän on sillä lailla, että viimeisimmän tiedon mukaan Länsimetro aukeaa 18.11. Sen kunniaksi julkaisen pitkästä aikaa Facade Goes Fashion -teemassa. Tätä postausta olen itse asiassa suunnitellut teeman alkuajoista asti. Kauan kesti, mutta niinhän metroasioissa on tapana.

Metroasu — Kuvaustaustana Marimekon Tulikipinä-verho vuodelta 1985.

Helsingin metroon sulaudutaan tietenkin kiiltävällä oranssilla. Muovinen sadetakki sopii myös marraskuiseen säähän, mutta vaatii jotain lämmintä alle. Laukku on valittu paitsi värin, myös muodon vuoksi. Asun osat on hankittu pitkän ajan kuluessa, aina kun jotain sopivaa on osunut eteen, lähinnä vihonviimeisistä alennuksista. Kengät ja hohtonauhat löytyivät verkkokaupoista – en enää muista mistä. Huomaa myös kynsilakka, joka on osuvasti merkkiä Kone Helsinki.

Takki ja laukku etsivät uutta kotia, siispä järjestän arvonnan. Jos haluat pukeutua metroon, osallistu arvontaan Facebookissa tai Instagramissa.

Kengännauhavalossa on kolme säätömahdollisuutta: jatkuva valo, nopeasti vilkkuva ja hitaammin vilkkuva.

Metromuistoja

Olen ollut tyytyväinen metron asiakas sen ensimmäisestä vuodesta saakka. Kaverin kanssa ajoimme Vantaan rajalta bussilla Helsinkiin tarkoituksenamme ainoastaan ajella metrolla koko lastenlipun voimassaoloajan. Kotitalon kellarikäytävät ja naapurikerrostalon hissit oli jo nähty. Vihdoin jotain uutta ja jännittävää!

Tiesitkö tätä?

Metroasemien penkit on suunnitellut Yrjö Kukkapuro. Metrovaunut ovat Antti Nurmesniemen ja Börje Rajalinin suunnittelemat. Varhaisissa suunnitelmissa penkit oli sijoitettu peräkkäin, sillä suomalaisten ei vielä 1970-luvulla uskottu haluavan istua vastakkain.

Facade Goes Fashion -teema etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä – joskus taiteen ja designin puolelle poiketen. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on myös itsenäinen blogi osoitteessa www.facadegoesfashion.blogspot.com.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Ala-Malmi

19.10.20177.12.2017Kategoriassa 1980-luku, Asuinrakennukset, LähiöAvainsanat Helsinki, kaupunginosat, kerrostalo, Lähiö, MalmiKommentoi

Kuukauden lähiöksi valikoitui Helsingin Malmi, joka oli yksi Lähiöfestin tapahtumapaikoista – tapahtumasta lisää täällä.

Ala-Malmilla Teerisuontien, Vilppulantien ja Pekanraitin väliin asettuu hyvin yhtenäinen kerrostalokortteli 1980-luvun alusta. Minua ovat aina viehättäneet tällaiset labyrinttimaisesti toisiinsa lomittuvat korttelipihat. Välillä pihat yhdistyvät toisiinsa porttikongin kautta ja kulman takaa pääsee taas seuraavalle pihalle. Talot muistuttavat toisiaan, mutta pihat ja erilaiset kulkureitit ovat monimuotoiset. Kolmessa vuosikymmenessä tämäkin alue on saanut puista runsaasti vihreyttä tiilenpunaisen kaveriksi.

Asukasnäkökulmaa sain muun muassa yhdeksänvuotiaalta, jonka mukaan ”tää on ihan paras paikka, täällä on tosi kiva asua.” Myös aikuiset Lähiöfestissä haastatellut kertoivat viihtyvänsä hyvin.

Alueen raunoilla on hieman uudempaa kerrosta.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kerrostalo galleriana

27.7.20174.1.2018Kategoriassa 1980-luku, Asuinrakennukset, Museot ja näyttelyt, taideAvainsanat Katajainen kansa, kerrostalo, Mäntyharju, purkutalo, taidenäyttelyKommentoi

Olipa onni, että lomamatkan reitille osui Mäntyharju. Siellähän on Katajainen kansa -näyttely päivittäin auki vielä parin viikon ajan. Purettava talo on mainio paikka taidenäyttelylle, kun kaikki vuonna 1980 rakennetun talon huoneistot ovat näyttelytiloina. Eikä vain huoneistot, vaan kellarikäytävät, portaikot ja talon sauna.

Kovin suuria tiloja ei tällaisen tavistalon kämpissä tietenkään ole, mutta taiteilijat ovat sovittaneet teokset tiloihin. Eräs asunto oli saanut uuden mustavalkoisen kuvioinnin yksityiskohtia myöten.

Itse pidin eniten teoksista, joissa talon materiaalit ja rakennusosat oli kekseliäästi otettu osaksi taideteosta.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kotona: messinkiä ja runebergintorttuja

5.3.201621.4.2017Kategoriassa 1980-luku, Kotona, YleinenAvainsanat messinki, runebergintorttu, tarjoiluvaunu

Kotiin tuli pieni mutta kaivattu uudistus, kun löysin viikolla messinginvärisen tarjoiluvaunun. Halusimme kahvihetkiin ja pikkupurtaville sopivan pöydän. Sen piti olla pyöreä mahtuakseen näppärästi nojatuolien väliin. Läpimitaltaan 30-40 cm ja mielellään pyörällinen. Näyttävä saisi olla, ehkä jopa vähän kitch. Messinginväri oli mielessä, näin pöytä olisi hyvä pari lampulle, jonka esittelin blogissa äskettäin. Vaatimuksista olisi voinut hieman joustaakin, jos sopivan kokoinen ja silmää miellyttävä pöytänen olisi tullut vastaan. Ei tarvinnut, sillä Mimmin kirppiksellä odotellut ilmeisesti 1970-lukulainen vaunu on juuri sellainen, jonka mielessäni näin. Nyt se on myös käytössä testattu runebergintorttukahveilla. Toimii.

Katso tuota kiiltoa!

Tortut haettin hyväksi koetusta Taikinajuuresta Turun Vähä-Heikkilästä.

Lisää kotipostauksia Kotona-kategoriassa.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Majakkahuoneesta-blogissa vierailijana

10.8.201523.11.2016Kategoriassa 1980-luku, Arkkitehtuuri, Asuinrakennukset, YleinenAvainsanat 1980-liku, Bloggaaminen, blogit, Majakkahuoneesta, Torpparinmäki, vieraskirjoitus

Arvoisat lukijat, on tullut aika esitellä kautta aikain ensimmäinen blogivierailuni. Sain vierailla Majakkahuoneesta-blogissa, joka esittelee kiinnostavasti ajankohtaisia paikkoja, arkkitehtuuria ja kaupunkikuvaa Helsingistä. Blogia kirjoittaa – yksityishenkilönä – Helsingin rakennusvalvontaviraston yliarkkitehti Henna Helander.

Kirjoituksen aihe piti siis löytää Helsingistä. Löytyihän sieltäkin vanha asuntomessualue, jota en ole aikaisemmin esitellyt. Siis, käykääpä katsomassa Majakkahuoneesta kirjoitukseni Asuntomessut Torpparinmäessä 1981 – uusin silmin, ja muitakin blogin Helsinki-juttuja.

Katso myös: Kesäkuussa 2016 vierailin Rakennustiedon Tieto rakentaa laatua -blogissa

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned