Vuoteni 2023 kului pitkälti kaupunkitutkimuksen parissa, Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteisessä tutkimushankkeessa Hyvinvoinnin suunniteltu, koettu ja aistittu sosio-materiaalisuus Turun Linnakaupungissa, jota rahoittaa Turun kaupunkitutkimusohjelma. Tutkimme Turun linnan läheisyyteen rakennettuja ja yhä muuttuvia uusia alueita. Työryhmässä meitä tutkijoita on kuusi; lisäkseni etnologit Tiina Suopajärvi, Jenni Rinne, Sanna Lillbroända-Annala sekä kulttuurihistorioitsija Silja Laine ja museologi Maija Mäki.

Tutustumassa alueeseen. Vasemmalta Jaana Kähkärö, Sanna Lillbroända-Annala, Tiina Suopajärvi, Jenni Rinne, Ari-Pekka Miettinen, Silja Laine, Päivi Leinonen (=minä) ja Inga Strauss.

Kevät kului suunnitelmia tehdessä, mutta kesän kynnyksellä pääsimme laittamaan kädet saveen – tai ainakin jalat, sillä tutkimusmenetelmämme ytimessä on aistietnografiset kävelyhaastattelut, joiden aikana keskustelemme haastateltavien kanssa alueen herättämistä tunnelmista ja aistikokemuksista. Me tutkijat ja opiskelija-avustajat teimme ahkerasti kävelyhaastatteluja kartoittaen kehittyvän kaupunginosan aistimaisemia. Haastattelimme alueella asuvia henkilöitä, alueella työskenteleviä sekä suunnittelijoita ja muita viranomaisia. Yhteensä 34 videoitua haastattelua tarjoaa mielenkiintoisen ja laajan aineiston, jota ryhdyttiin analysoimaan syksyn aikana. 

Kerätyn aineiston avulla selvitämme, mistä tekijöistä kaupunkilaisten arki Turun Linnakaupungin alueella muodostuu. Keskeisin kysymyksemme on: Miten alueen sosio-materiaalinen ympäristö, sen historia ja ajalliset kerrokset sekä siellä liikkuminen vaikuttavat kaupunkilaisten hyvinvointiin? Pohdimme myös, miten tätä ympäristöä voitaisiin suunnitella tukemaan alueen erilaisten asukkaiden ja toimijoiden hyvinvointia.

Joulukuussa esittelimme Kulttuurientutkimuksen päivillä alustavia havaintojamme. Tapahtuman teemana oli odottamattomuus, ja keskityimme seikkaan, joka mielestämme oli hieman yllättävä: radanvarren käyttö virkistyspaikkana. Haastattelut osoittivat, että monille alueen käyttäjille aluetta halkovan radan varsi on säännöllisessä käytössä oleva kulkureitti. Ennakko-oletuksemme oli, että rata koettaisiin aluetta rajaavana ja kulkemista häiritsevänä tekijänä. Väylällä kulkeminen ja radan ylittäminen on oikeasti kiellettyä, mutta polkua käyttävät yhtä lailla alueella vuosikymmeniä asuneet kuin uudetkin asukkaat. Omilla havaintoretkillänikin huomasin, että kävely- pyörä- ja skuuttiliikenne radan tuntumassa oli ajoittain vilkastakin. Kiinnostavaa on myös, että haastatelluille väylä ei ole pelkästään kulkureitti, vaan eräänlainen viherkeidas villiintyneine pusikkoineen. Alueen epämääräisyys koetaan myös kiehtovana muutoin niin tarkasti suunnitellun ympäristön keskellä. Joillekin reitti edustaa myös katoavaa maisemaa, johon liittyy henkilökohtaisia muistoja. Mielenkiinnolla pohdittiin, millainen on väylän tulevaisuus, jos rata siirtyy lähemmäksi satama-aluetta, kuten on kaavailtu.

Kävelyjen aikana on tietenkin tullut esiin lukemattomia muitakin aiheita. Usein mainittu, iso teema on yhteisöllisyys. Yleisemminkin suunnittelijoita pohdituttaa, miten yhteisöllisyyttä voisi rakentaa uudelle alueelle, jossa ei vielä ole asukkaita. Asukkaat pohtivat yhteistilojen ja piha-alueiden käyttöä, mutta moni toteaa, että pihalla oleiluun ei lopulta kiireisessä elämässä juuri jää aikaa. Tämä herättää kysymään, minkälaista yhteisöllisyyttä alueille lopulta halutaan? Onko tulevaisuuden yhteisöllisyys jotain aivan muuta kuin pihatalkoita ja pullakahveja taloyhtiön kerhotiloissa?

Kulttuurintutkimuksessa tutkijat tekevät jo projektia suunnitellessa valintoja, jotka väistämättä vaikuttavat hankkeen kulkuun ja tuloksiin. Osana aineiston analyysiä pohdimme myös valitsemamme metodin, eli videoidun kävelyhaastattelun ominaispiirteitä. Tekeillä on artikkeli, jossa tarkastelemme kävelyä ja videohaastattelua toimintana, johon käytettävä laitteisto omalta osaltaan vaikuttaa. Toimintaa ei kuitenkaan voi tutkia täysin erillään haastattelujen sisällöstä, vaan nämä muokkaavat toinen toisiaan.

Tutkimuksemme seuraavassa vaiheessa pureudumme tarkemmin tulevaisuuskuviin, joita alueeseen liitetään. Järjestämme tulevaisuustyöpajan tiistaina 30.1. klo 14–18 Forum Marinumin Messi-tilassa. Kutsumme Linnakaupungin asukkaat ja muut alueen kehittämisestä kiinnostuneet osallistumaan tilaisuuteen. Työpajassa pohdimme erilaisten virikkeiden avulla alueen mahdollisia ja toivottuja tulevaisuuskuvia. Työpajaan ei tarvitse ilmoittautua ja paikalle voi tulla itselle parhaiten sopivaan aikaan, ei siis tarvitse olla alusta loppuun. Tarjolla on pientä purtavaa työskentelyn lomassa. Työpajatyöskentely taltioidaan tutkimuksen tarpeisiin.

Tervetuloa pohtimaan kanssamme mahdollisia tulevaisuuksia! 

Päivitys 8.5.
Hankkeemme on ollut tiiviisti kytköksissä myös Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen opetuksessa. Lukuvuoden 2023-2024 ajan etnologian ja museologian opiskelijat ovat perehtyneet tutkimusaineistoon ja toteuttaneet sen pohjalta verkkosivuston Hyvinvoiva Linnakaupunki, jossa esitellään erilaisia näkökulmia Linnakaupungin arkeen, historiaan ja tulevaisuuteen. Yhteistyökumppanina on ollut Linnakaupunkiin perustettava Historian ja tulevaisuuden museo, ja sivuilla kerrotaan myös sen suunnittelusta. Hienot sivut tuli!

Kuvat: Päivi Leinonen, ja tutkimusryhmä | Photos: Päivi Leinonen and research group