Poimintoja: Turkulaisten lähiöiden erityispiirteistä

  • Poimintoja-sarjassa julkaisen blogimuistiinpanoja kirjallisuudesta, jota luen omaa tutkimustani varten.

Anne Virtasen väitöskirja Tilasta Paikkaan, estetiikasta ekologiaan. (2000) käsittelee paikan kokemista ja paikkaidentiteettiä. Ihminen muodostaa käsityksiä itsestään myös paikan kautta. Ihminen on osa paikkaa ja paikka osa ihmistä. Tutkimuksessaan Virtanen on kyselyin ja haastatteluin kerännyt neljän eri tyyppisen lähiöalueen asukkaiden kokemuksia. Alueet ovat Vasaramäki, Uittamo, Varissuo ja Majakkaranta.

Tutkija kysyi rastitettavissa kysymyslomakkeissa esimerkiksi viihtymisestä, liikkumisesta ja alueen hyvistä ja huonoista ominaisuuksista. Lomakkeita palautettiin lähemmäs 800 kappaletta. Lomakkeessa oli mahdollisuus antaa yhteystiedot laajempaa haastattelua varten, ja niitä annettiinkin. Aineiston analyysissä Virtanen esittelee tuloksia jaettuna teemoihin.

Luonto on toistuvasti tutkimuksissa esitetty yhtenä lähiöiden parhaista puolista. Sen vastakohtana tiivis rakentaminen esiintyy vastauksissa negatiivisena. Mielenkiintoista on, että Varissuon kohdalla tiiviys mainitaan useammin negatiivisena, vaikka todellisuudessa Majakkaranta on alueista ainoa, jonka tiiviysluku eroaa huomattavasti muista alueista. Tämä selittynee sillä, että rakennusten sijoittelu, fyysinen muoto ja kasvillisuus vaikuttavat mielikuvaan tiiviydestä. Majakkaranta on myös arkkitehtuuriltaan uudempaa, ja ilmeisesti alueen visuaalisuus kokonaisuudessaan koetaan miellyttävämmäksi.

Alueiden visuaalisuutta koskevissa kysymyksissä Uittamo sai muita enemmän mainintoja ympäristön kauneudesta ja pihojen viihtyvyydestä. Sen sijaan Varissuo mainitaan harvemmin kuin muut alueet. Epämieluisina mainitaan Varissuon rakennukset, City-Uittamon parkkipaikat ja Majakkarannan vähäisen kasvillisuuden vuoksi keskeneräisen tuntuiset alueet. Vasaramäen pihoja pidettiin viihtyisinä, kun taas Uittamolla ja Majakkarannassa tuli useammin esiin laajemman alueen maisemalliset piirteet.

Luonnon runsautta pidetään kauniina, kun taas ”laatikkoarkkitehtuuria” rumana. Harmaa väri ja elementtiseinät koetaan yleisesti rumina. Sen sijaan miellyttäviksi mainittujen materiaalien kirjo on laajempi. Jos luontoa on paljon, sen koetaan hieman kompensoivan rumaksi koettuja rakennuksia. Matalamman ja pienemmän tehokkuuden metsälähiömäisissä Vasaramäessä ja Uittamolla kerrostalovaltaisuus ei häiritse yhtä paljon kuin tehokkaammin rakennetuilla alueilla.

Visuaalisuuden lisäksi Virtanen käsittelee ääni- ja hajumaailmoja, sosiaalisuutta, ekologista elämäntapaa, turvallisuutta, rauhallisuutta, kotoisuutta ja vierautta. Haastattelukatkelmat tuovat esiin kokemusten moninaisuuden, josta tutkija on kuitenkin löytänyt selviä eroja eri kaupunginosien kesken.

 

Kaupunki ei ole vain puhtaan järjen tuotetta ajatuksina, puheina ja teksteinä vaan myös aistein tavoitettavaa käsinkosketeltavaa, kuultavaa, haistettavaa, nähtävää ja kehon kielellä konkreettisesti maistettavaa fysikaalisuutta.

Varissuo silta mv
Kuvat Varissuolta.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s