Havaintoja arkkitehtuurista ja arjen kauneudesta
Piparitalot 2020 kertovat omakohtaisen vuoden teeman: putkiremontti x2.
Molemmat ovat onnellisesti takana. Rintamamiestalon pikarempasta kerroinkin jo erillisessä julkaisussa. Isompi remontti kesti koko yhtiössä vuoden verran ja omassakin asunnossani kylpyhuoneremontteineen, koronaviivästyksineen ja viimeistelytöineen pari kuukautta. Lopputarkastukset tehtiin sopivasti joulua edeltävällä viikolla. Olipahan vuosi.
Elämä on yhtä putkiremonttia. Siltä on tuntunut tänä poikkeuksellisena keväänä, kun kaikki muu on ollut pysähdyksissä, mutta taloyhtiön putkiremontti etenee suunnitelmien mukaan saavuttaen pian omankin asuntoni linjan. Eikä siinä vielä kaikki! Nimittäin perintönä saamani rintamamiestalonkin putkisto oli uusimisen tarpeessa, ja se oli järkevää tehdä nyt asukkaiden vaihtuessa. Ainoa vaan, että asia putkahti mieleen vasta, kun vuokrasopimus oli jo tehty ja muutto sovittu jo muutaman viikon päähän.
Omakotitalon vesijohtojen uusiminen on onneksi huomattavasti yksinkertaisempaa kuin sadan asunnon taloyhtiössä, jossa projektia suunniteltiin vuosia. Itse työ vei vaan kolmisen päivää, eikä vesikatkoa ollut kuin yhtenä päivänä. Vesijohtojen uusimisen lisäksi viemäriputkien kunto tarkastettiin kuvaamalla ja todettiin toimivaksi.
Lämmin vesi oli poissa hieman pidempään, koska samalla vesivaraajan sähkötöiden asennusta ei saatu aivan samalle päivälle. Vanha vesivaraaja oli jo iäkäs ja onnettoman pieni kokonaisen perheen tarpeisiin. Vanha varaaja oli myös asennettu hieman arveluttavalla tavalla keittiöön, ja uusi saatiin sovitettua järkevämmin kellariin, josta mahdolliset vuodot eivät pääse aiheuttamaan suurempia vaurioita.
LVI-järjestelmän lisäksi vanhassa talossa kannattaa tarkastaa muutkin tavallisimmat kosteuteen liittyvät vaaranpaikat:
2. Kellaritiloihin kulkeutuu maaperän kosteutta, jos seiniä ei ole tehokkaasti eristetty. Olennaista on huolehtia, että kosteus kulkeutuu myös pois lattiakaivon tai -kanavan kautta. Kellarissa tulisi olla tuuletusluukkuja, jotka voi avata kesäkaudeksi.
3. Kosteissa tiloissa ja vesialtaiden läheisyydessä on tarkistettava, että vedellä ei ole kulkureittiä esimerkiksi allaskaapin alle tai seinärakenteisiin, joissa vesi voi jäädä muhimaan. Vettä eristävien pintojen tulee olla ehjät ja silikonieristeet on uusittava tarpeen mukaan.
Hieman lisätyötä ilmeni vielä yläkertaan sijoitetun suihkutilan osalta, koska muovimatto oli rikki. Omatekoisen paikan ja vähäisen käytön vuoksi vesivahinkoa ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Pinnat uusitaan ja samalla tila siistiytyy.
Muutaman viikon työ tuo lisää asumismukavuutta vuosiksi eteenpäin. Seuraavana kunnostuskohteena on luultavasti julkisivu…
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Kuukauden lähiöpostaus tulee Turusta. Jyrkkälään kuuluu hyvää, sillä alueen laaja peruskorjaus on valmistumassa. Kun nyt asiaa mietin, olen kuullut Jyrkkälän suunnalta pelkästään hyvää. Olen eri yhteyksissä tutustunut Jyrkkälän hankkeisiin vuosien varrella. Aina on ollut meneillään jotain uutta, jotain, mitä ei ole muualla vielä tehty. Tunnelma on ollut innostunut ja positiivinen.
Kiinteistöosakeyhtiö Jyrkkälänpolku omistaa yli 600 vuokra-asuntoa 17 kerrostalossa. Talot on rakennettu vuosina 1968-1974. Saman omistajan hallussa aluetta on pystytty kehittämään yhtenäisesti ja suunnitelmallisesti.
Vuonna 2012 tutustuin Jyrkkälän kyläytymiskokeiluun. Alueella pyrittiin systemaattisesti rakentamaan sosiaalinen naapuriapuverkosto. Mallina oli Annikin puutaloyhteisö Tampereella, jossa verkosto syntyi ja kehittyi vastaamaan asukkaiden tarpeisiin. En tiedä, mikä oli kokeilun lopputulos ja vaikutus, mutta ainakin alueella on vahva sosiaalinen verkosto, jota ylläpidetään – missäpä muualla kuin sosiaalisessa mediassa. Tällaiseen kokeiluun ryhtyminen kertoo mielestäni, ettei Jyrkkälänpolun hallinnossa kovin tiukoissa pipoissa pönötetä.
Myös Jyrkkälän talojen perusparannus on uraauurtava. Nyt loppusuoralla olevassa rakennusurakassa on noudatettu allianssimallia, mikä tarkoittaa sitä, että hankkeen kaikki osapuolet valitaan jo ennen varsinaista suunnitteluvaihetta. Tämä mahdollistaa tavallista paremman valmistautumisen ja tilanteiden ennakoinnin, kun allianssi suunnittelee ja toteuttaa hanketta yhdessä, konkreettisesti samoissa työtiloissa työskennellen. Perinteisissä urakkamalleissa rakennuttaja valitsee ensin suunnittelijat ja kilpailuttaa sitten suunnitelmien perusteella urakoitsijat.
Hankkeessa on uudistettu rakennusten tekniikkaa ja julkisivuja. Kahden talon päätyjen pinta on aurinkopaneelia – uutta tämäkin. Alueen värikkäämpi ilme on asukkaiden mieleen. Näin minulle kerrottiin viimeisimmällä Jyrkkälä-vierailullani tämän vuoden puolella. Kerrottiin paljon muutakin. Jälleen tuli sellainen olo, että jotain erityistä Jyrkkälässä on.
Olin hieman tykästynyt vanhoihin jättikirjaimiin. Uusissa tunnisteissa on käytössä useita erilaisia tyylejä, kuten julkisuvuissakin. Osa kirjaimista on suorastaan taidetta, mutta vaatimaton Z melkein hukkuu julkisivuun. OP-talossa olen näkevinäni Bauhaus-vaikutteita ja LMN-kirjaimet loistavat upeasti pimeällä. Kuulemma taksikuskit kaipailevat vanhoja selkeitä kirjaimia.
Mitähän Jyrkkälästä seuraavaksi kuuluu? Kuva-animaatiossa muutama visio 😉
Klikkaa kuvasta YouTubeen.
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Kummallisen niminen lähiö Raahesssa ei muutenkaan ole kaikkein tavallisin kerrostaloalue. Erikoista on se, että osa 1970-luvulla rakennetuista taloista on madallettu vuosina 2007-2008 toteutetussa perusparannuksessa. Alueelta purettiin 120 asuntoa, eli kolmannes. Purku kohdistui vähemmän kysyttyihin suuriin perheasuntoihin. Muutostyön suunnitteli Arkkitehtitoimisto Harri Hagan.
Kiinnostavaa on myös elementtien kierrätys. Puretut seinäelementit on otettu uusiokäyttöön ja niitä on hyödynnetty autosuojien rakentamisessa. Lisätietoa projektista Rakennustiedon julkaisussa.
Kummatti on aikaisemmin kärsinyt huonosta maineesta, ja alueen väestörakennekin on muuttunut. Nyt osa asunnoista on senioriasuntoja. Erikorkuisina polveilevat värikkäät talot vastaavat varmasti enemmän nykyasukkaan toiveita, kuin entinen lähiön perusmalli. Samanlaisia lähtötilanteita on muuallakin, ja uskon että erilaisia purku- ja muokkausratkaisuja tullaan näkemään tulevaisuudessa lisää.
Alueen toisella laidalla olevia lamellitaloja ei ole uudistettu yhtä rankoin ottein, mutta parvekkeissa ja pihan rakennelmissa on mielenkiintoisia postmodernistisia muotoja, jotka lie lisätty 1990-luvun korjauksissa.
Pyöreys jatkuu Suitsikadulla.
Nämä rakennukset ovatkin vasta 1990-luvulla rakennettuja – huomaa ikkunoiden pikkuruudut. Punainen ristikko tuuletusparvekkeiden edessä on aika hauska.
Alueen nimen alkuperä olisi kyllä mielenkiintoista tietää. Internet kertoi minulle, että Kummatti tai Kummattikali tarkoittaa myös Intiassa harjoitettua perinnetanssia!
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Kotitaloni juhli viime vuonna 50-vuotisjuhlaa. Koko tapaus meinasi jäädä huomaamatta, mutta onneksi eräs asukas oli tarkkana. Kakkukahvit juotiin yhtiökokouksessa ja alkuaikoja muisteltiin. Värkkäsin juhlaa varten kortin, jolla muistimme alkuperäisiä asukkaita. Vanhoista talonkirjoista selvisi, että heitä asuu talossa yhä 16 huoneistossa.
Elämme aika tyypillisessä 1960-luvun kerrostalossa. Se tarkoittaa esimerkiksi putkiremontin lähestymistä. Asiassa on otettu nyt ensimmäisiä askelia, ja tänään on tarkoitus valita hankesuunnitteluun toteuttava yritys. Tiedossa mielenkiintoisia aikoja!
Mutta monenlaista on jo tehtykin. Viime vuonna uusittiin ulko-ovet. Alkuperäiset puuovet olivat monin paikoin rapautuneet. Vauriot eivät olleet ainoastaan kosmeettisia, siis pelkällä pintaremontilla ei päästy. Hallitus päätti vaihtaa ovet metallisiin. Itse olisin ollut puuovien ovien teettämisen kannalla, mutta enemmistö päätti näin. Lopputulos on kuitenkin minunkin mielestäni siisti ja talon ilmeeseen sopiva.
Sisäänkäyntien esteettömyyttä parannettiin, ja tähän haettiin ARA:n esteettömyysavustusta. Asfaltti ja jalkaralli ovat nyt samalla tasolla. Koodilla toimiva oviautomatiikka avaa oven. Myös valaistusta lisättiin. Vaikka remontti viimeistelyineen kesti roimasti yli arvioidun, on lopputulokseen ilmeisesti oltu tyytyväisiä. Sen voi päätellä siitä, että syksyn yhtiökokouksessa remontista ei puhuttu sanaakaan – ja se on poikkeuksellista.
Vanhoissa puuovissa oli tyylikkäät 1960-lukulaiset vetimet. Ne saivat mennä ovien mukana kaatopaikalle. Paitsi, että minä pelastin muutaman itselleni ns. arkistoon 🙂
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Lohjalta löytyy myös lähiömaisemaa. Kävin Mäntynummessa, josta paikallisoppaani on kotoisin. Mäntynymmi onkin hyvä esimerkki lähiöiden tilanteesta. Lähiön maisemaa halutaan kohentaa ja nykyaikaistaa. Tässä kuvassa yksi talo on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Mielestäni muutos ei ole ollenkaan hassumpi. Tehostevärit ovat voimakkaat, mutta niitä on käytetty selkeästi, rakennusten tyyliin sopivalla tavalla. Talon tunnistaa vielä helposti 1970-luvun rakennukseksi.
Takapuolella uusitut parvekkeet muuttavat talon ilmettä vielä modernimpaan suuntaan.
Vertailun vuoksi viereinen talo, jossa parvekkeet ovat ennallaan. Julkisivu on selvästi kunnostettu äskettäin.
Alueen muut talot vielä odottavat toimenpiteitä.
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Tänäkin kesänä moni Minerit-levyillä verhottu talo saa uuden pinnan. Mineriitit eli asbestisementtilevyt vaihdetaan yleensä lautaverhoukseen, joka monessa tapauksessa onkin ollut rakennuksen alkuperäinen pinta. Aikaa kestämättömäksi ja epäterveelliseksi osoittautunut materiaali katoaa vähitellen katukuvasta.
Asbestisementtilevyjen käyttö puutalojen seinissä yleistyi 1950-luvulla, ja sitä pidettiin aluksi helppona ja huoltovapaana materiaalina. Myöhemmin huomattiin, ettei levy ollutkaan ikuinen. Lopulta se oli myös vaikeampi huoltaa kuin lautaseinä. Asbestin työterveyshaittoihin herättiin 1970-luvulla, ja nykyisissä kuitulevyissä asbesti on korvattu muilla kuiduilla. Ehjänä levy ei aiheuta vaaraa, mutta hajotessaan siitä irtoaa asbestia.
Levypintaiset seinät sinänsä eivät katoa mihinkään, sillä nykyisin saatavilla on monenlaisia verhoilulevyjä, joista tietyn malliset muistuttavat paljon Minerit-levyjä. Nykyisin arvostetaan rakennuksen rakennusajankohdan mukaista ulkoasua, ja siksi nämä 1950-luvulta lähtien mineriitillä modernisoidut talot häviävät vähitellen. Mutta entä ne rakennukset, joissa Minerit-levy todella oli alkuperäinen materiaali? Tällaisessa tapauksessa levyjulkisivun muuttaminen lautaverhoilluksi on yhtä radikaalia kuin päinvastainen toimenpide.
Minerit-levy on esimerkki siitä, miten yksittäisen tuotteen nimestä muodostuu kansan suussa materiaalia tarkoittava yleisnimi. Minerit oli alunperin Paraisten Kalkki Oy:n Muijalan tehtaalla valmistetun asbestisementtilevyn tuotenimi, joka otettiin käyttöön vuonna 1959. Sitä ennen käytettiin nimeä eterniitti, joka taas juontuu Itävallassa vuonna 1900 patentoidun vastaavan tuotteen nimestä Eternit – ’ikuinen’.
Talotarinat 