Didrichsen – Talotarinat

Kun yksi ei riitä – Vuoden piparitalot

23.12.20174.1.2018Kategoriassa Kotona, Museot ja näyttelytAvainsanat Didrichsen, museo, piparitaloYksi kommentti

Talotarinoiden perinteisen arkkitehtuuripiparin suunnittelu jäi tänä vuonna viime tippaan. Koska vuoteni on ollut kiireinen, on blogi puolestaan elänyt hitaammassa rytmissä. Postauksia ja arkkitehtuuriesittelyjä on kertynyt aiempaa vähemmän, eikä pipariksi taipuvia kohteita meinannut tulla mieleen.

Löytyihän se lopulta. Huhtikuussa postasin: Kylpyhuone merelle ja muita aarteita: Didrichsenin taidemuseo. Piparimuseo on mittasuhteiltaan ja yksityiskohdiltaan hyvinkin viitteellinen. Tunnistettavin elementti on sisäpihan uima-allas. Pidin tärkeänä huomioida rakennuksen aikakaudelle tyypilliset kattoikkunat, joita todellisuudessa on paljon enemmän.

Altaan laidalla on Henry Mooren veistos, jota nallekarkki esittää kelvollisesti. Mittakaavan vääristymän vuoksi veistokselle ei meinannut jäädä tilaa, ja se on pipariversiossa melkein vedessä.

Myös lainassa oleva Lionel Smitin veistos on saanut uuden tulkinnan.

Veistoksia on enemmänkin, sillä museon ympärille levittäytyy veistospuisto, jossa esitellään modernia kuvanveistoa. Kuvan teoksella ei ole vastinetta todellisessa veistospuistossa.

Koska perheen lapsijäsenen mielestä arkkitehtuuripiparitalo ei välttämättä ole hauska, tein myös toisen talon. Sen esikuvana on legotalo ja tyyli funkkishenkinen. Talo on kalustettu englanninlakuilla ja varustettu aurinkopaneelilla. Nallekarkit saavat esittää tässä talossa nalleja.

Katso vanhemmat pipariprojektit:
Brutaalia pipariarkkitehtuuria
Ostari piparina
Piparitalo 1960-luvun tyyliin

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kylpyhuone merelle ja muita aarteita: Didrichsenin taidemuseo

1.4.20173.4.2017Kategoriassa 1950-luku, Arkkitehtuuri, Asuinrakennukset, Museot ja näyttelyt, taide, YleinenAvainsanat Didrichsen, kylpyhuone, taidemuseo, Viljo RevellKommentoi

Didrichsenin taidemuseossa Kuusisaaressa on syytä käydä jo Viljo Revellin suunnitteleman rakennuksen vuoksi. Matala moderni rakennus atriumpihoineen tuo mieleen Yhdysvaltain länsirannikon modernismin. Didrichsenin perheen koti valmistui vuonna 1958, ja kuusi vuotta myöhemmin sitä laajennettiin museosiivellä. Taidetta on nähtävänä myös rakennuksen ympäristön veistospuistossa.

Didrichsenin merkittävään taidekokoelmaan kuuluu esimerkiksi uima-altaan viereen sijoitettu Henry Mooren Reclining Figure (Lepäävä hahmo). Se oli ensimmäinen Mooren teos jonka Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen hankkivat kokoelmiinsa vuonna 1960 Revellin ehdotuksesta. Tuoreempiin teoksiin kuuluu Lionel Smitin veistos (alla), joka on lainattu museoon toistaiseksi.

Asumissiivessä ihailen kirjasto- ja takkanurkkausten hillittyä tunnelmaa. Oleskelutilan erikoisuutena on viherkasvialue, jonka yläpuolella on suuri kattoikkuna. Tätä en saanut kuviin tallennettua hyvin, joten menkää itse katsomaan!

Koska tapanani on viehättyä pienimuotoisesta ja tavallisesta, löysin tästäkin rakennuksesta suosikkipaikkani vähän sivummalta. Pieni asuinhuone käytävän päässä on kalustettu yksinkertaisin tiikkihuonekaluin – käytännöllistä ja kaunista.