Missä arkkitehtuuri loppuu ja taide alkaa?

Bryggman-instituutin järjestämässä seminaarissa Arkkitehtuuri ja kuvataide nähtiin erinomaisia esityksiä  arkkitehturin ja taiteen kohtaamisesta. Jäin pohtimaan, missä oikeastaan kulkee raja.

Esitellyt tapaukset olivat kovin erilaisia, mutta hyvin usein taide on jotain mikä tuodaan arkkitehtuuriin jälkikäteen tai rakennustyön loppuvaiheessa, irrallisena teoksena. Keskustelun joissain kommenteissa havaitsin sellaisen sävyn, että irrallinen taide rakennuksessa olisi jotenkin heppoista taiteen sijoittamista – parempaa olisi arkkitehtuuriin integroitu taide. Sellaistakin nähtiin, esimerkiksi ALA Arkkitehtien Kilden-konserttitalon valoteos ja pysyväksi tarkoitettu seinämaalaus. Näissäkin tapauksissa taiteilijalta on erikseen tilattu työ, joka on arkkitehdeille valmistuessaan enemmän tai vähemmän yllätys.

Yleisöstä esitettiin kysymys koskien arkkitehdin suhtautumista siihen, että taiteilija on mukana jo rakennussuunnittelussa. Esintymisvuorossa ollut arkkitehti ei pitänyt tilannetta toivottavana, vaan pikemminkin kokisi sen osoittavan tilaajan epäluottamusta arkkitehdin luovuutta kohtaan.

Rakennukseen integroitu taide on kiinni rakennusosissa pysyvästi. Se on esimerkiksi uniikki seinäreliefi tai veistosmainen tilanerottaja. Parhaimmillaan teos liittyy rakennuksen luonteeseen ja kertoo tarinaa. Missä menee raja – milloin seinäkuviointi on taidetta ja milloin se on itse arkkitehtuuria, vai sittenkin käsityöläisen taidonnäyte? Vastausta voi etsiä reliefin suunnittelijasta tai toteuttajasta – tunnustetun taiteilijan toteuttama teos on taidetta, kun taas käsityöläisen tekemänä puhutaan taideteollisuudesta, ainakin jos työn on suunnitellut joku muu. Usein arkkitehdit itsekin suunnittelevat rakennuksiin näyttäviä yksityiskohtia – ovatko ne taidetta vai arkkitehtuuria? Onko arkkitehti taiteilija? Monessa tapauksessa raja on häilyvä.

Tietenkin rakennus itsessään voi olla kuin taideteos, kuten kuvan Frank Gehryn Lou Ruvo Center. Mutta rakennus on silti rakennus, ja sillä on aina jokin muu tarkoitus, kuin vain tuottaa esteettinen elämys. Arkkitehtuuri on kylläkin rakennustaidetta, mutta rinnastuu tarkemmin designiin eli käyttöesineisiin. Entä voiko rakennus olla osa taideteosta? Kyllä, jos aluesuunnittelua pidetään taiteena. Mutta ei, jos taiteena pidetään sellaisia objekteja, joiden ensisijainen funktio on esteettisen kokemuksen tuottaminen.

Joku minua viisaampi ehkä osaisi vastata kysymyksiini. Toisaalta voin kysyä myös: onko taiteen ja arkkitehtuurin rajanveto kovin tärkeää?


Kuva (Pixabay):  Lou Ruvo Center for Brain Health – Frank Gehry.  

Taidevinkki: Kaupunkikuvia ommellen

Rakennusaiheisen taiteen esittely jatkuu. Nyt taidevinkkinä tekstiilitaiteilija Sanna Lappalaisen kaupunkikuvia. Aiheina on 1900-luvun alkupuolen tyypillinen kaupunkinäkymä massiivisine kivijalkoineen. Monien töiden kohteeksi tarkentuu ovi ja sen ympäristö melko tiukalla rajauksella. Rakennusten sävyt toistuvat töissä harmonisina.

Lopputulos on yllättävän tarkka ja maalauksenomainen. Töiden tekninen puoli on minulle täysi arvoitus, sillä olen nähnyt niitä vain kuvissa. Tilaisuus lähempään tarkasteluun koittanee viimeistään elokuussa Galleria Å:n näyttelyssä 25.8.-17.9.2017 Turussa.

Pohdin tietenkin, miltä näyttäisi 1970-luvun elementtitalo taiteilijan käsittelyssä!

 

galleria maria helmikuu 17 040

Taidetta lähikaupan seinästä

No kappas! Löysin taiteilijan, joka on osunut asian ytimeen. Asian, joka minullakin on usein mielessä. Arkiset ympäristöt, ostarien kulmat ja kioskien rapistuneet julkisivut ovat Jenni Yppärilän huomion kohteena. Nämä rumankauniit näkymät on tällä kertaa irrotettu taustastaan ja nostettu esille kolmiulotteisina maalauksina. Olen innoissani.

alikulku-gif-1379694906713

 
Jatkuvasti ohikuljetut paikat ovat tavallisuudessaan kiinnostavia – tai toisille kaikkea muuta. Niin kutsutut epäpaikat ovat yksi tämän ajan ilmiöistä, ja ne ovat saaneet runsaasti erilaisia tulkintoja taiteessa. Aivan tällaiseen toteutustapaan en ole vielä törmännyt. Yppärilän tyyli on hyvin realistinen, mutta toisaalta maiseman puuttuminen vie todellisesta pois. Lisätietoa taiteilijasta löytyy hänen verkkosivultaan  www.jenniypparila.com.

 

grilli

 

Epäpaikat eivät ole vain taiteilijoiden suosiossa. Instagram ja muut kuvapalvelut ovat tehneet kuvien julkaisun helpoksi kaikille älypuhelimen omistajille. Satunnaisia maisemaotoksia näppäillään ja näennäisen mitäänsanomattomista yksityiskohdista tykkäillään sosiaalisen median kuvavirrassa. Määrällisesti ne eivät kuitenkaan pärjää kauniille sisustus- ja poreerauskuville, vaan pysyvät vielä marginaalissa. Jos toisin olisi, menettäisikö aihe kiinnostuksensa?

 

Kuvat: www.jenniypparila.com