Materiaalien ikääntymisen teema on läsnä kaiken aikaa, kun tutkimuskohteena on 50 vuoden ikäinen rakennettu maisema. Suotuisana nähtävää ikääntymistä kutsutaan patinaksi, kun taas vähemmän toivotulla tavalla tapahtuvana se on rapistumista. Mutta missä kulkee raja – siinäpä vasta kysymys.

Patinan luonnetta pohtiessani ensimmäisenä nousee mieleen muutoksen hitaus. Äkillinen vaurioituminen ei ole patinaa, ainakaan jos tarkoitetaan esimerkiksi törmäämisellä aiheutettua reikää seinässä. Toisaalta, jos seinään kohdistuu jatkuvasti pieniä töytäisyjä, joista jää vain pieni jälki, voi lopputulos ajan mittaan näyttää patinoituneelta. Mielestäni patina tarkoittaa myös käytön jälkiä. Pienet tölväisyt voivat olla luonnollisia käytön jälkiä toisin kuin voimakas törmäys, joka rikkoo kohteen. Patinoitunut objekti on vielä kohtalaisen ehjä ja ainakin periaatteessa toimii käyttötarkoituksessaan.

Patina voi olla myös likaa, joka voidaan poistaa pesemällä – ei kuitenkaan äkillisesti syntynyttä likaa, kuten maalatut töhryt. Jos ajan kulumisen halutaan näkyvän tummumisena, ei pesemiseen ryhdytä. Herkkien materiaalien pesu voi sitä paitsi vaurioittaa pintaa, ja pesemisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Materiaalit ovat esteettiseltä luonteeltaan erilaisia, ja toisissa materiaaleissa likaantuminen koetaan häiritsevämpänä kuin toisissa. Valkoisena hohtavassa kiiltävässä seinässä lika häiritsee enemmän kuin röpelöisessä ja sävyltään vaihtelevassa tiiliseinässä.

Kuitenkin myös hidas vanheneminen voi aiheuttaa äkillisen muutoksen, kun rappeutuminen on jatkunut riittävän pitkään; sään vaihtelut rapauttavat laastia vähitellen ja lopulta laastilla kiinnitetty laatta irtoaa seinästä. Jälleen uusi rajanvetokysymys: onko palojen tippuminen viehättävää ajan patinaa vai epätoivottavaa rikkoontumista? Laatan tarkoitus on muodostaa kosteutta kestävä pinta ja laatan puuttuminen heikentää seinän alkuperäisiä ominaisuuksia. Näin ollen kyseessä on ennemmin haitallinen rapistuminen kuin patina.

Patinoituminen voi johtua paitsi ihmisen toiminnasta, myös ympäröivien olosuhteiden, esimerkiksi sään, vaikutuksesta. Esimerkiksi käsittelemätön puu harmaantuu, ja tätä yleensä pidetään suotuisana muutoksena. Jatkuvasti kostea puu sen sijaan alkaa lahota, mikä on epätoivottavaa. Toisin kuin harmaantuva puu, lahoava puu menettää kestävyysominaisuutensa ja siinä voi esiintyä terveydelle vaarallista homekasvustoa. Lahoavaa puuta ei pidetä esteettisestikään miellyttävänä. Onko tässä syynä kulttuurisesti opittu tapa nähdä epäsuotuisa muutos myös epäesteettisenä?

Kokonaan oma kysymyksensä on, kuinka patinaan tulisi reagoida – korjataanko heti vai annetaanko rauhassa kulahtaa? Tiilisessä pihamuurissa palojen puuttuminen ei välttämättä haittaa muurin funktiota, ja rappeutuminen voidaan nähdä jopa esteettisesti viehättävänä. Ajan mittaan puuttuvat palat nopeuttavat rappion edistymistä, kun vesi pääsee rakenteen sisään. Käyttäjän tarpeet ja mieltymykset ratkaisevat, kuinka tärkeää on vaurioiden korjaaminen.

Näiden pohdintojen yhteenvetona esitän oman käsitykseni patinasta:

Patina on hitaan prosessin seurauksena syntynyt ihmisen toiminnan tai olosuhteiden aiheuttama muutos, joka ei olennaisesti heikennä kohteen käyttöön liittyviä ominaisuuksia.

Määritelmää saa vapaasti kommentoida ja täydentää!

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned