Sähköt poikki – riittääkö lämpö?

Pääsin lokakuussa kurkistamaan mielenkiintoiseen Jäätyvä 2017 -harjoitukseen, jossa harjoiteltiin eri organisaatioiden  yhteistoimintaa laajan sähkökatkoksen varalta. Kuvitellussa tilanteessa sähkönsaanti keskeytyisi peräti kahden viikon ajaksi laajalla alueella. Tilanne on täysin mahdollinen, vaikkei kovin todennäköinen.

Erilaisia varajärjestelmiä on kyllä rakennettu ja suunnitelmia laadittu esimerkiksi sairaaloille. Osanottajien kommenteissa esitettiin kuitenkin aiheellisesti huoli tavallisten terveiden, omissa kodeissaan asuvien kansalaisten selviytymisestä. Onko riittävästi elin­tar­vik­kei­ta ja vettä? Onko käteistä rahaa ostoksia varten? Saako autoon bensaa? Onko paristoja lamppuihin ja radioihin – kun Internet ja matkapuhelimet eivät toimi, toimii tiedonvälitys parhaiten radion kautta.

Entä lämmitys? Pientaloissa usein on korvaava lämmityslaite, mutta valtaosa kerrostaloista on kaukolämmöstä ja sähköstä riippuvaisia. Ylen sivuilla on hienosti havainnollistettu kerrostaloasukkaaan kohtaamat ongelmat: Pitkä sähkökatko saisi yhteiskunnan polvilleen 48 tunnissa – tiedätkö miten varautua?

Täällä Fingrid-lehteen kirjoittamani artikkeli Jäätyvä 2017 -harjoituksesta.

Kuukauden lähiö: Siltamäki

Siltamäki näyttää tavallistakin tavallisemmalta kerrostaloalueelta – ja sitähän se onkin, mutta se on myös yksi ensimmäisiä tämän lähiötyypin edustajia. Aikaisemmin, 1960-luvulla vallitsi monumentaalinen tyyli, jossa alueista rakennettiin visuaalisesti näyttäviä kokonaisuuksia. Suunnittelijoiden parissa heräsi kritiikkiä siitä, ettei tällainen aluesuunnittelu luonut asukkaille aitoja kohtaamisen mahdollisuuksia.

Lähiöitä alettiin suunnitella aivan uudella tavalla – nyt rakennettiin kontaktikaupunkeja. Tiivissä korttelikaavassa rakennukset sijoittuvat suorakulmaisesti toisiinsa, ja niiden väliin jää atrium-tyyppisiä pihoja. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston inventointiraportissa todetaan, että

Siltamäki on ainoa alue Helsingissä, jossa kontaktipihan idea toteutui puhdaspiirteisessä muodossa.

Siltamäki rakennettiin vuosina 1967-1972. Suunnittelija Pentti Ahola tunnetaan myös Tapiolan Hakalehdon atriumtaloista.

Sisäänkäynti kerrostalo

Siltamäki alitus

Siltamäki_aukio

Hiekkalaatikolla Siltamäessä

Palvelut ovat keskittyneet ostoskeskukseen.

Siltamäen ostari

Seurakuntakodin arkkitehtuuria.

Siltamäki Seurakuntakoti

Ja vähän taidetta: Puistoalueella on Arvo Siikamäen veistos Lepotauko 1970-luvulta.

Kasvoton nainen Siltamäessä

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Ala-Malmi

Kuukauden lähiöksi valikoitui Helsingin Malmi, joka oli yksi Lähiöfestin tapahtumapaikoista – tapahtumasta lisää täällä.

Ala-Malmilla Teerisuontien, Vilppulantien ja Pekanraitin väliin asettuu hyvin yhtenäinen kerrostalokortteli 1980-luvun alusta. Minua ovat aina viehättäneet tällaiset labyrinttimaisesti toisiinsa lomittuvat korttelipihat. Välillä pihat yhdistyvät toisiinsa porttikongin kautta ja kulman takaa pääsee taas seuraavalle pihalle. Talot muistuttavat toisiaan, mutta pihat ja erilaiset kulkureitit ovat monimuotoiset. Kolmessa vuosikymmenessä tämäkin alue on saanut puista runsaasti vihreyttä tiilenpunaisen kaveriksi.

Asukasnäkökulmaa sain muun muassa yhdeksänvuotiaalta, jonka mukaan ”tää on ihan paras paikka, täällä on tosi kiva asua.” Myös aikuiset Lähiöfestissä haastatellut kertoivat viihtyvänsä hyvin.

Teerisuontie Malmi

Tiilijulkisivut Malmi

Vilppulantien alue

Kerrostalo Helsinki Malmi

Alueen raunoilla on hieman uudempaa kerrosta.

Kerrostalo Malmilla

Puistomaista Malmi

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kerrostalococktail Kuopiosta

Kävin Kuopiossa. En tiedä, onko vieraassa kaupungissa silmät jotenkin enemmän auki, mutta näin todella paljon tällaisia arkisella tavalla persoonallisia kerrostaloja. Jaan kokemukseni täällä oikein kunnon kuvailoittelun muodossa. Kaikki talot ovat keskustassa tai ainakin sen tuntumassa. Kuvakollaasissa muun muassa erilaisia betoniristikkoja, mosaiikkilaattaelementtejä ja suorakulmakatto. Huisia!

cof
Kuvaajakin kurkkaa, moikka!

Näitä kiiltäviä lasimaisia pinnoitelevyjä olen nähnyt monissa eri sävyissä; tässä upea syvän vihreä Erikoista on myös sen käyttö näin laajalti, hallitsevana materiaalina. Melkoinen ilmestys!

sdr

Shakkiruutuseinä on hieno.

cof

Talon pääty on yllättäen ihan eri sabluunasta.

cof

Löytyipä vielä turkoosit ikkunankarmitkin. Sama väri toistuu pystyrimoissa, joiden funktio on ymmärtääkseni ainoastaan esteettinen. Jos tiedät paremmin, kerro ihmeessä! Tässä ympyrä sulkeutuukin näppärästi, sillä postauksen aloituskuvana on rakennuksen toinen puoli betoniristikkoparvekkeineen.

cof

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Suikkila

Talotarinoiden kuva-arkistoon on kertynyt melkoisesti kuvia lähiöistä. Siksi polkaistaan käyntiin teema ”Kuukauden lähiö”. Sarjan käynnistää Turun Suikkila. Alue toimii myös jatkona kevään Pekka Pitkänen -teemalle. Pitkäsen arkkitehtitoimisto on suunnitellut lähes kaikki Suikkilan rakennukset sekä laatinut alueen yleissuunnitelman.

Suikkila Keltainen talo 1000px

Bergeninkadun ja Leningradinkadun kulmaan sijoittuu kortteli, jonka talot edustavat Pitkäselle tyypillistä koruttomuutta. Perusvärit erottuvat harmaista julkisivuista selkeinä muotoina.

Suikkila Siniharmaa 1000px

Suikkila 2E 1000px

Suikkila Lasitiilet 1000px

Talinkorventien pistetalot valmistuivat hieman aikaisemmin kuin muu Suikkila, 1960-luvun lopulla.

Suikkila pistetalo 1000px

Kaitaistentiellä on ryhmä kolmikerroksisia pitkiä lamellitaloja.

Suikkila Sisäänkäynti 1000px

Toinen Suikkilan ostoskeskuksista oli päässyt kuvaushetkellä sammaloitumaan (vuonna 2014.) Täytyykin käydä tarkistamassa tilanne!

Suikkila ostari 1000px

Myös rappukäytävistä voi löytää grafisia linjoja.

Suikkila rappukäytävä 1000px

Portaikko

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

 

Kerrostalo galleriana

Katajainen kansa Suomi100

Olipa onni, että lomamatkan reitille osui Mäntyharju. Siellähän on Katajainen kansa -näyttely päivittäin auki vielä parin viikon ajan. Purettava talo on mainio paikka taidenäyttelylle, kun kaikki vuonna 1980 rakennetun talon huoneistot ovat näyttelytiloina.  Eikä vain huoneistot, vaan kellarikäytävät, portaikot ja talon sauna.

 

Kellarikäytävä

 

 

Kerrostalokämppä_

Kovin suuria tiloja ei tällaisen tavistalon kämpissä tietenkään ole, mutta taiteilijat ovat sovittaneet teokset tiloihin. Eräs asunto oli saanut uuden mustavalkoisen kuvioinnin yksityiskohtia myöten.

Mustavalkoinen keittiö

reikä parketissa

Itse pidin eniten teoksista, joissa talon materiaalit ja rakennusosat oli kekseliäästi otettu osaksi taideteosta.

Säteitä

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

Facade Goes Fashion: Karvatakki Patterinhaassa

Karvatakki Patterinhaka

Ilmojen lämmettyä hieman on teddykarvainen takki sopiva. Materiaali muistuttaa struktuuriltaan 1940- ja 1950-luvuilla suosittua röpelörappausta, jonka värikin on usein hailakka ruskea. Tosin alkuperäinen väri on ollut kirkkaampi, ja nykyinen sävy johtuu vuosikymmenten aikana kertyneestä liasta ja pölystä. Kaapista löytyi sopivasti parvekkeiden mukainen poolopusero – huomaa kauluksen poimupeltiä muistuttava neulos.

Arkkitehtuuriasuni kuvauspaikka löytyi Patterinhaasta, joka on Turun ensimmäinen lähiö. Alueen ensimmäinen kerrostalo valmistui vuonna 1954. Alueen suunnittelivat arkkitehdit Aarne Ehojoki ja Veijo Kahra ja rakentajana oli Rakennustoimisto A. Puolimatka.

 

Karvatakki ja rappaus

 

Röpelörappaus julkisivu

 

Patterinhaka 1000

 

Kerrostalo Patterinhaka

 

  • Facade Goes Fashion -teema  etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on myös itsenäinen blogi osoitteessa  www.facadegoesfashion.blogspot.com.
  • The English version: Suburban Teddy Bear

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kylpyhuone merelle ja muita aarteita: Didrichsenin taidemuseo

Didrichsen Henry Moore 1000.jpg

Didrichsenin taidemuseossa Kuusisaaressa on syytä käydä jo Viljo Revellin suunnitteleman rakennuksen vuoksi. Matala moderni rakennus atriumpihoineen tuo mieleen Yhdysvaltain länsirannikon modernismin. Didrichsenin perheen koti valmistui vuonna 1958, ja kuusi vuotta myöhemmin sitä laajennettiin museosiivellä. Taidetta on nähtävänä myös rakennuksen ympäristön veistospuistossa.

Didrichsenin merkittävään taidekokoelmaan kuuluu esimerkiksi uima-altaan viereen sijoitettu Henry Mooren Reclining Figure (Lepäävä hahmo). Se oli ensimmäinen Mooren teos jonka Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen hankkivat kokoelmiinsa vuonna 1960 Revellin ehdotuksesta. Tuoreempiin teoksiin kuuluu Lionel Smitin veistos (alla), joka on lainattu museoon toistaiseksi.

Didrichsen Lionel Smit 1000

Asumissiivessä ihailen kirjasto- ja takkanurkkausten hillittyä tunnelmaa. Oleskelutilan erikoisuutena on viherkasvialue, jonka yläpuolella on suuri kattoikkuna. Tätä en saanut kuviin tallennettua hyvin, joten menkää itse katsomaan!

Didrichsen Kirjasto 1000

Revell interiöööri Didrichsen 1000

Koska tapanani on viehättyä pienimuotoisesta ja tavallisesta, löysin tästäkin rakennuksesta suosikkipaikkani vähän sivummalta. Pieni asuinhuone käytävän päässä on kalustettu yksinkertaisin tiikkihuonekaluin – käytännöllistä ja kaunista.

Didrichsen Vierashuone 1000

Huoneeseen kuuluu oma kylpyhuone roosanvärisine mosaiikkilaattoineen. Tämmöinen mullekin, kiitos.

Didrichsen Kylpyamme 1000

Eikä siinä vielä kaikki, sillä kylpyhuoneen suuresta ikkunasta on esteetön näkymä merelle!

Bath with a view 1000

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Taloyhtiöterveisiä!

Kotitaloni juhli viime vuonna 50-vuotisjuhlaa. Koko tapaus meinasi jäädä huomaamatta, mutta onneksi eräs asukas oli tarkkana. Kakkukahvit juotiin yhtiökokouksessa ja alkuaikoja muisteltiin. Värkkäsin juhlaa varten kortin, jolla muistimme alkuperäisiä asukkaita. Vanhoista talonkirjoista selvisi, että heitä asuu talossa yhä 16 huoneistossa.

Elämme aika tyypillisessä 1960-luvun kerrostalossa. Se tarkoittaa esimerkiksi putkiremontin lähestymistä. Asiassa on otettu nyt ensimmäisiä askelia, ja tänään on tarkoitus valita hankesuunnitteluun toteuttava yritys. Tiedossa mielenkiintoisia aikoja!

Mutta monenlaista on jo tehtykin. Viime vuonna uusittiin ulko-ovet. Alkuperäiset puuovet olivat monin paikoin rapautuneet. Vauriot eivät olleet ainoastaan kosmeettisia, siis pelkällä pintaremontilla ei päästy. Hallitus päätti vaihtaa ovet metallisiin.  Itse olisin ollut puuovien ovien teettämisen kannalla, mutta enemmistö päätti näin. Lopputulos on kuitenkin minunkin mielestäni siisti ja talon ilmeeseen sopiva.

 

uusi-ovi

 

Sisäänkäyntien esteettömyyttä parannettiin, ja tähän haettiin ARA:n esteettömyysavustusta. Asfaltti ja jalkaralli ovat nyt samalla tasolla. Koodilla toimiva oviautomatiikka avaa oven. Myös valaistusta lisättiin. Vaikka remontti viimeistelyineen kesti roimasti yli arvioidun, on lopputulokseen ilmeisesti oltu tyytyväisiä. Sen voi päätellä siitä, että syksyn yhtiökokouksessa remontista ei puhuttu sanaakaan – ja se on poikkeuksellista.

 

esteeton-ralli

 

Vanhoissa puuovissa oli tyylikkäät 1960-lukulaiset vetimet. Ne saivat mennä ovien mukana kaatopaikalle. Paitsi, että minä pelastin muutaman itselleni ns. arkistoon 🙂

ovenkahva-1960luku

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Nuorekas Aallon Terassitalo

Talotarinoihin on kertynyt koko joukko Alvar Aalto-postauksia. Viime kesänäkään Aallolta ei voitu välttyä, kun matka kulki Kauttuan kautta. Ohiajomatkalla katsastimme Terassitalon. Funktionalistinen rakennus valmistui 1938, mutta nopeasti katsoen sitä voisi luulla paljon tuoreemmaksi. Yksityiskohdista huomaa rakennusajan, mutta pääpiirteiltään rakennus istuu hyvin nykyiseenkin rakennusmuotiin.

Johtuuko ajattomuus pelkistetyistä linjoista ja taitavasta suunnittelusta, vai siitä että nykyinen rakentaminen jatkaa yhä hyvin vahvasti funktionalismin jalanjäljillä?

alvar-aallon-terassitalo

Vuokra-asunto Terassitalosta?

Terassitalo on suunniteltu A. Ahlströmin paperitehtaan henkilökunnan asunnoiksi.   Samankaltaisia taloja oli suunniteltu rakennettavaksi viisi, ja niiden lisäksi tornitaloja. Talvisota sotki suunnitelmat, ja vain yksi talo rakennettiin. Ahlström omistaa rakennuksen edelleen ja vuokraa asuntoja yksityisille. Muuten – yhdessä ikkunassa luki VUOKRATAAN vielä heinäkuussa. Jos etsit tältä seudulta asuntoa, niin tarkistapa tilanne!

Yhdessä huoneistossa on huoneistonäyttely, joka valitettavasti jäi tällä erää näkemättä. Raumalainen-lehden artikkelissa täällä on pari kuvaa myös sisältä.

alvar-aalto-terassitalo-nayttely

Talo sijoittuu maastoon niin, että jokaiseen kerrokseen on käynti maantasosta. Kerrostaloille ominaisia porraskäytäviä ei ole. Alemman kerroksen katolla on sen yläpuolisen huoneiston terassi.

kauttuan-terassitalo

tarassitalo-kauttua-eura

Ikkunan alla on tuuletuskanava.

terassitalo-ikkuna-tuuletus

terassitalo-parvekkeet

Katso muut Aalto-postaukseni linkistä Alvar Aalto.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned