Arkkitehtuurituristi ja terassitalot

Nämä Touko Nerosen terassitalot ovat yksinkertaisesti hienot. Auringossa hehkuvien parvekkeiden kalteva rivistö on erikoinen näky suomalaisessa maisemassa. Pihoja kunnostetaan parhaillaan, joten ympäristö ei ole parhaimmillaan. Näissäkin taloissa olisi todella kiinnostavaa käydä sisällä.

Vuosaaren terassitalo

Terassitalo remonttia

Taloista näkee kuvia yleensä vain parvekkeiden puolelta. Paikan päällä selviää, että rakennus on kalteva toiseltakin puolelta, se tavallaan nojaa taaksepäin. Yhä erikoisempaa.

Vuosaaren terassitalot copy

Terassitalo pihan puoli

Portaikko on puolipyöreässä lasitiili-ikkunaisessa tornissa.

Terassitalo 2016

Terassitalojen viereen rakennetaan uusi asuintalo, joka muotoilultaan muistuttaa Nerosen taloja. En ollut perillä uudisrakennussuunnitelmista, ja uudisrakennuksen kuva aiheutti ensin pientä hämmennystä. Suunnitelmassa takana näkyy lämpökeskus, joka kunnostetaan arvoiseensa kuntoon.

Vuosaari Auringonsilta esite

Arkkitehtuurituristi lähiössä

Olen tutkiskellut lähiöitä siellä sun täällä jo vuosien ajan. Toimintaa voi kutsua arkkitehtuuriturismiksi tai lähiöturismiksi. Tällä Vuosaaren retkellä turismi korostui, sillä seuranani oli kuvataiteilija ja toimittaja Fredrika Biström, joka kirjoitti harrastuksestani artikkelin Hufvudstadsbladetiin.  Kierros oli erittäin antoisa ja mukavaa oli. Juttu ilmestyy lauantaina 30.4.

Arkkitehtuurituristi ottaa parhaista kohteista arkkitehtuuriselfien. – Kuva Fredrika Biström.

a_MG_7255

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

Monimuotoinen Vuosaari

Pari viikkoa sitten vietin aurinkoisen päivän Vuosaaressa arkkitehtuurituristina. Alue on pysynyt minulle tuntemattomana ja  asia oli syytä korjata. Vuosaari on lähiöalueena poikkeuksellisen monimuotoinen, ja sitä verrataan jopa Tapiolan puutarhakaupunkiin. Vuosaaren talot eivät todellakaan edusta vain yhtä tai kahta tyyliä, vaan joukkoon mahtuu myös muutamia erikoisuuksia.

Maisemasta selvästi erottuvat ainakin ”laivatalot”. Lauri Silvennoisen suunnittelemien talojen joiden terävät päädyt nousevat ylös kuin laivan keula. Talot rakennettiin vuosina 1965-66. Olisin utelias näkemään päätyjen asuntoihin sisälle.

 

Laivatalo kulma

 

Laivatalo Ovi

 

Vuosaari Laivatalo

 

Samoihin aikoihin rakennettiin Niilo Kokon suunnittelema taloryhmä, johon kuuluu kaksi poikkeuksellista sisäpihataloa. Kokonaisuus ei välity kuvissa kunnolla. Kyseessä on siis rakennus, jonka keskellä on kahdelta sivulta avoin atriumpiha. Pilarit ja pohjakerroksen massat muodostavat jännittävän labyrinttimaisen tunnelman. Sisäpihan puolella ikkunat ovat ymmärrettävästi pienet.

Vuosaari atriumpiha

 

Atriumtalo Vuosaaressa

 

Atriumtalo käytävä

 

Atriumtalo ovi

 

Kaikesta muusta poikkeaa Vuosaaren kirkko, joka onkin valmistunut hieman asuinrakennuksia myöhemmin, 1980. Sen suunnittelivat Pirkko ja Arvi Ilonen. Tämä edustaa jo uutta tyylikautta, jossa graafisuuden korvaa moninaiset ja vaihtelevat yksityiskohdat.

Vuosaaren kirkko

 

Tässä todellinen maamerkki, Vuosaaren lämpökeskus. Vuonna 1973 valmistuneen rakennuksen suunnitteli Touko Neronen. Keskus on nyt huonossa kunnossa, mutta se kunnostetaan lähiaikoina.

 

Lämpökeskus

 

Nerosen neroutta ilmentävät myös nämä omaleimaiset talot, joissa on aavistus etelän aurinkorantojen tunnelmaa. Palaan Terassitaloihin seuraavassa postauksessa.

Vuosaari Terassitalo auringossa

 

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Ostari piparina

Blogin loppuvuosi on näköjään mennyt ihan pipariksi, mutta menköön. Vuoden piparitalon mallia hetken mietittyäni valinta oli hyvin selvä. Mikkolan ostoskeskus on ihanteellisen selkeä neljän massan kokonaisuus, siispä oletin rakentamisen onnistuvan. Yksityiskohtiin en ole vaatinut täydellistä yhdennäköisyytä, eikä se minun leipurintaidoilla onnistuisikaan. Olen kuitenkin tuonut julkisivuissa näkyvän punaisen pilari-palkkirakenteen mukaan. Toiveikkaana ripottelin lopuksi hieman ’lunta’ viimeisiin kuviin.

Valinta oli sopiva siksikin, että ostari on esiintynyt blogissani kuluneena vuonna ja Mikkola oli muutenkin esillä elokuisen Lähiöfestivaalin johdosta. Ostoskeskus on valmistunut vuonna 1971 ja sen on suunnitellut arkkitehti Ilmo Valjakka. Oikeasta ostarista lisää kuvia kesän postauksessa Ostari ja festari Mikkolassa.

 

k-market_piparitalo_0_0

Nyt seinässä on vielä sinivalkoinen SIWA-teksti. Tähän tullee muutos, kun Siwat siirtyvät Keskon omistukseen. Mielenkiinnolla odottelen, mitä siitä seuraa.

piparkakku_ostari_ilmakuva_0_0

_dsc0016_1

Sydänroskis – tärkeä yksityiskohta.

mikkola_roskis_2_0

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Hakunila: Vuoden kaupunginosa ja muistoja

Kotiseutuliitto on valinnut vuoden kaupunginosaksi Vantaan Hakunilan. Kävin sen kunniaksi jälleen kotiseutumatkalla. Nyt, kun perheessämme on juuri koulunsa aloittanut ekaluokkalainenkin, oli sopiva aika käydä muistelemassa oman koulu-urani alkua Hakunilanrinteen koululla. Tutultahan se näytti.

 

Pienimmät koululaiset ulkoilivat yläpihalla (kuvassa). Koulutalon toisella puolella on alapihan kenttä, ja sen toisella laidalla Hakunilan koulu eli yläaste. Nyt nämä nimet ovat kuitenkin historiaa, sillä koulut yhdistyivät tämän lukuvuoden alussa Lehtikuusen kouluksi.

Yläasteen puolella sijaitsi myös koulun isompi liikuntasali, johon liittyy hyviä muistoja – esimerkiksi Aristokatit-kuoron jokavuotiset konsertit, joissa kuultiin jopa Abban ja Beatlesin kappaleita, ja Hakunilan Riennonlentopallotreenit, joissa äidin pelatessa kulutin aikaani esiintymislavan verhojen takana lavasteiden ja jumppapatjojen seassa. Vähemmän mukavat muistot liittyvät hammashoitolaan ja terveystarkastukseen, jossa minut tuomittiin loppuiäkseni käyttämään silmälaseja. Se oli kolmasluokkalaiselle järkyttävää.

Hakunilan koulu ei ole ollenkaan hullumpi 1970-luvun koulurakennus. Sen suunnitteli arkkitehtitoimisto Perko&Rautamäki. Rakennuksen seinässä on tunnistettava geometrinen kuviointi. Arkkitehti Reijo Perko on toteuttanut moniin muihinkin rakennuksiin taidetta, muun muassa Käpy-teoksen Espoon Dipolin pihaan.

 

 

Hakunila sijoittuu korkealle mäelle. Koulupäivän jälkeen kuljin nämä hurjilta tuntuvat portaat ylös. Huh, onpas vihreää – silloin ennen maisema oli aivan eri näköinen. Sen voi todeta Helsingin Sanomien kaupunginosasarjan Hakunila-osasta. Kurkkaa artikkeli täältä.

 

 

Portaikko päättyy pienelle aukiolle, jonka reunoilla on tyypillisiä Hakunilan taloja. Aukion laidalla  oli myös Henrikssonin K-kauppa, joka oli äitini työpaikka. Nyt kaupan paikalla on kerrostalo.

 

 

 

 

Hakunilan maisemaan kuuluvat olennaisesti myös Hakunilantien ylittävät kävelysillat.

 

 

Edellinen kotiseutumatkani kohdistui Hakunilan viereiseen Vaaralaan. Lue postaus Kotiseutuni: keksitalot ja arvokas kulttuuriperintö Vantaalla.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

 

Uudet kylät

Onko kuvassa kylä vai lähiö? Ehkä molempia.

Turun Jyrkkälässä on meneillään kyläyttämiskokeilu, jonka tarkoituksena on lisätä asukkaiden välistä kommunikaatiota ja yhteistoimintaa. Nimenmukaisesti lähtökohtana on perinteinen kylä, jossa ihmiset tunsivat toisensa, auttoivat ja saivat apua, kuulivat ja tulivat kuulluiksi. Projekti kuuluu Jyrkkälän alueen laaja-alaiseen kokonaiskehityssuunnitelmaan.

Hankkeen vetäjä ja kouluttaja Meri Lähteenoksa kehitti Tampereella Annikinkadun puutalokorttelissa asuessaan kyläytymisen mallin. Kortteliin rakentui vähitellen tiivis ja eloisa kyläyhteisö lähes spontaanisti, asukaslähtöisesti. Lähteenoksa tarkasteli tapahtunutta prosessina ja poimi siitä elementtejä ja työkaluja, jotka voitaisiin ottaa käyttöön muuallakin. Nyt pilottiprojektina on Jyrkkälän 1960-1970 -luvuilla rakennettu lähiö, joka ympäristönä on hyvin erilainen kuin puutalokortteli Tampereella.

Kyseessä on tärkeä asia, jolle todella on tilausta. Yhteisöllisyyttä on jo jonkin aikaa peräänkuulutettu asumiskeskusteluissa, mutta kenelläkään ei ole tuntunut olevan käytännön keinoja sen rakentamiseen.
Mielestäni Merin kyläytymisoppi kuulostaa uskottavalta ja voi jopa onnistua. Olisi hienoa, jos uusia kyliä syntyisi vähitellen joka puolelle. Toivon menestystä hankkeelle ja odotan mielenkiinnolla tuloksia.
Jyrkkälä3.jpg

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Tottumiskysymys


Pihalajamäen lähiö Helsingissä on 
ensimmäinen kaavalla suojeltu 
1960-luvun elementtilähiö.

Ainahan on niin, että oman ajan rakennussuunnittelua pidetään arkkitehtipiireissä ajanmukaisena. Erilaisia suunnittelupalkintoja jaetaan vuosittain laadukkaina pidetyille rakennuksille. Palkinnot kertovat nimenomaan ammattilaisten mausta. Kansa tykkää tai ei. Asukkaiden mieltymykset voivat olla aivan muuta kuin arkkitehtikunnan virallinen näkemys. Tästä esimerkiksi käy vaikkapa 2000-luvun alussa rakennettu Vantaan Kartanonkosken alue, joka on asukkaiden suosiossa mutta arkkitehtipiireissä usein moitittu epäaidoksi. Värikäs ja hieman romanttinen tyyli tuo mieleen englantilaistyylisen kaupunkimaisen rivitaloasutuksen, joka meillä on jäänyt harvinaiseksi.



Rakennusmuodit vaihtelevat parinkymmenen vuoden sykleissä. Siirrytään rauhallisesta ilmeestä kulmikkaaseen modernismiin ja takaisin. Kun uutuudenviehätys katoaa, saattaa reilun pari vuosikymmentä vanha rakennus näyttää kuluneelta ja tyyliltään epämuodikkaalta. 1980-luvulla ei tiedetty mitään rumempaa kuin 1960-luvun betonielementtirakennus. Väitän, että vähintään kyllästyneesti suhtaudutaan nyt 1990-luvun haalean mitäänsanomattomiin pintoihin, kun taas 1970-luku on jo muodikkaasti retroa. Jossain määrin jo 1980-luvun puoleltakin löytyy retrostatuksen saaneita elementtejä. Henkilökohtaisesti tunnustan, että mieltymykseni osuu täysin tähän parin vuosikymmenen kaavaan. 1980-luvun lopun klinkkeripintaiset, monimuotoisten ulokkeiden kombinaatiot herättävät mielessäni ainoastaan kysymyksen ”tuleeko vielä aika, joka nostaa tämänkin tyylin arvoonsa?”


Tietenkin kaikkina aikoina on rakennettu sekä hyvää että huonoa ympäristöä. Rakennusten arkkitehtoninen arvo ja ajankestävyys mitataan vuosikymmenten kuluessa. Tietyt rakennukset säilyttävät kasvonsa myös vanhentuessaan. Tällainen ajattomuus on tavoiteltavaa. Toisaalta erityisesti vanhempien rakennusten kohdalla korostetaan, että aikakaudelle ominaiset piirteet on säilytettävä. Erinomaiset suunnittelijat erottuvat hyvistä ja keskinkertaisista kyvyllään suunnitella yhtä aikaa ajatonta ja ajanmukaista.


Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned