Olen paljossa samaa mieltä kuin Kaj Kalin uusimman Glorian kodin (1/2012) kolumnissaan ”Punaisten talojen kaipuu”. Kalin tuo kärkkäästi esiin mielipiteensä nykyarkkitehtuurista, joka on pitkälti modernia valkoisen ja harmaan yhdistelyä, ehkä elävöitettynä käsittelemättömällä betonilla, metallilla ja puulla.
Kalin kirjoittaa myös sisustajien puolueista, valkoisista ja värikkäistä. Kieltämättä sisustuslehdissä nousevat selkeästi esiin nämä täysin erilaiset sisustusmaut. Valkoisen kannattajat ylistävät värittömyyden rauhoittavaa vaikutusta ja yksinkertaista tyylikkyyttä. Toinen ääripää on koti, jonka kaikki pinnat ovat mitä kirkkaimmilla väreillä pinnoitetut. Tyyleissä löytyy vaihtoehtoja: eksoottinen, maalaishenkinen, leikkisä, retro, pelkistetty…
Useimmat – kuten minäkin – valitsevat jotain siitä välistä. Suomalaisissa kodeissa vaalea väritys on edelleen hyvin tavallinen, mutta voimakas tehosteväri yhdellä seinällä tuntuu olevan jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Modernissa kodissa myös aidot materiaalit puu, metalli, betoni ja tiili näkyvät omissa väreissään.En asetu tiukasti kummallekaan puolelle. Tunnustan kyllä väriä, kuten kuvista näkyy. Myönnän kuitenkin kaipaavani välillä seesteisyyttä, yksinkertaisuutta, lepoa silmille. Se kaunis valkoinen huone, jossa ei ole mitään ylimääräistä, jää toistaiseksi haaveeksi. Verhojen ja mattojen vaihtelu saa riittää. Ja jos kesällä saisin sen räikyvänpunaisella somistetun oven maalattua…
Kalin kirjoittaa myös sisustajien puolueista, valkoisista ja värikkäistä. Kieltämättä sisustuslehdissä nousevat selkeästi esiin nämä täysin erilaiset sisustusmaut. Valkoisen kannattajat ylistävät värittömyyden rauhoittavaa vaikutusta ja yksinkertaista tyylikkyyttä. Toinen ääripää on koti, jonka kaikki pinnat ovat mitä kirkkaimmilla väreillä pinnoitetut. Tyyleissä löytyy vaihtoehtoja: eksoottinen, maalaishenkinen, leikkisä, retro, pelkistetty… 
Useimmat – kuten minäkin – valitsevat jotain siitä välistä. Suomalaisissa kodeissa vaalea väritys on edelleen hyvin tavallinen, mutta voimakas tehosteväri yhdellä seinällä tuntuu olevan jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Modernissa kodissa myös aidot materiaalit puu, metalli, betoni ja tiili näkyvät omissa väreissään.En asetu tiukasti kummallekaan puolelle. Tunnustan kyllä väriä, kuten kuvista näkyy. Myönnän kuitenkin kaipaavani välillä seesteisyyttä, yksinkertaisuutta, lepoa silmille. Se kaunis valkoinen huone, jossa ei ole mitään ylimääräistä, jää toistaiseksi haaveeksi. Verhojen ja mattojen vaihtelu saa riittää. Ja jos kesällä saisin sen räikyvänpunaisella somistetun oven maalattua…
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Talotarinat 
Kaj Kalin on minusta todella taitava kolumnisti, jota luen mielelläni! Tämäkin kysymys oli kiinnostava. Eikö kansanperinteessämme olekin erilaisia tapoja olla yksinkertaisen tyylikäs: pirtti ei ole valkoinen huone, mutta siellä ei ole mitään turhaa.
TykkääTykkää
Ja toisinpäin: valkoinenkaan ei välttämättä ole pelkistetty, vaan vaikkapa romanttisen runsas – pitsiä, tyynyjä, vanhoja kalusteita yms.
TykkääTykkää