Urbaania pöhinää ja teollisuushistoriaa Tallinnassa

Asuintaloja ja kioskibaari Noblessnerin alueella Tallinnassa.

Kävin Tallinnassa tutustumassa alueisiin, joissa on sitä kuuluisaa pöhinää: Noblessner, Telliskivi ja Koplin Põhjalan tehtaan alue. Näitä yhdistää se, että ne on rakennettu entisille teollisuusalueille ajan trendien mukaisesti. Alueet ovat erilaisia siinä, miten tehokkaasti muutos on toteutettu; kerralla kaikki uusiksi vs. pikkuhiljaa keskeneräisyyttä sietäen.

Noblessner on uusi trendikäs alue entisen sukellusvenetelakan alueella. Merelliseen ympäristöön on rakennettu uusia asuintaloja, joiden julkisivujen monimuotoisuus kiinnittää huomioni: ei mitään pientä yksityiskohtien vaihtelua, vaan melko reipasta – tämähän ei ole Tallinnassa mitään uutta. Rannan tuntumassa kun ollaan, ovat parvekkeet tärkeitä, ja muutamassa talossa ne suorastaan työntyvät merelle päin.

Asuintaloja Noblessnerin alueella Tallinnassa.

Ravintoloita Noblessnerin alueella Tallinnassa.

Vanhoissa teollisuushalleissa on ravintola- ja kulttuuripalveluja. Kaikki on siistiä ja modernia. Sataman aluetta on noin vuosikymmenen ajan kehittänyt kiinteistökehitysyhtiö, ja viimeistelty tunnelma kielii, että uudistus on tehty kokonaissuunnitelman mukaan. Materiaalisen kulttuuriperinnnön aiheiden tutkija Irina Seits kirjoittaa artikkelissaan, että alueen historiaa tuodaan esiin valikoidussti ja mahdollisuuksia olisi paljon enempään.

Telliskiven muutos on tapahtunut toisella tapaa, ruohonjuuritasolta alkaen. Kulttuuritoimijat löysivät alueen potentiaalin parikymmentä vuotta sitten ja nyt on muodostunut vetovoimaiseksi kulttuurikeskukseksi. Isona toimijana on valokuvataiteen museo Fotografiska, mutta sen lisäksi on lukuisia pienempiä gallerioita, erilaisia putiikkeja ja ruoka- ja kahvilatarjontaa joka kulman takana.

Samantyyppinen kehitys on käynnissä Koplissa entisen Põhjalan kumitehtaan alueella, mutta varhaisemmassa vaiheessa. Tämä näkyy vallitsevasta keskeneräisyyden ja kuluneisuuden asteesta, sillä monin paikoin rakennukset ovat siinä tilassa, mihin ne tehtaan poistuttua jäivät. Tyylikkäät kaupat ja baarit elävät kuitenkin sulassa sovussa raunioromantiikan kanssa, ja kontrastithan aina muodostavat kiinnostavia kokonaisuuksia.

***

Urban Bustle and Industrial History in Tallinn

I visited some of Tallinn’s interesting areas known for their famous buzz: Noblessner, Telliskivi, and the Põhjala Factory area in Kopli. What they have in common is that they’ve all been developed on former industrial sites, as has been done in many other cities for quite some time. The areas differ in how thoroughly the transformation has been carried out: from a complete overhaul to embracing a certain degree of incompleteness.

Noblessner is a new and trendy area built on the site of a former submarine shipyard. In this seaside environment, new residential buildings have been constructed, and what catches my eye is the diversity of the facades – nothing new in Tallinn. In some buildings, the balconies reach out toward the sea. The old industrial halls now house restaurants and cultural services in clean and modern form. The area has been developed for about a decade by a real estate development company, and the polished atmosphere suggests that the renewal has been carried out according to a comprehensive master plan. Researcher Irina Seits, who studies material cultural heritage, writes in an article that the area’s history is presented selectively, and there would be potential for much more.

Telliskivi has developed in a different way – starting from the grassroots level. Cultural actors discovered the potential of the area about twenty years ago, and it has since become a vibrant cultural hub. One of the major players is the photography art museum Fotografiska, but there are also numerous smaller galleries, boutiques, and food and coffee spots around every corner. A similar kind of development is now underway in Kopli, in the former Põhjala rubber factory area, though it’s still in an earlier stage. This is evident from the prevailing sense of incompleteness and worn-out charm. Many buildings remain in the state they were left in after the factory shut down,but the stylish shops and bars coexist seamlessly with this ”ruin romanticism,” and contrasts like these often create truly interesting environments.


Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kaupunkikulttuurin Tallinna

Kävinhän minä Tallinnassa muuaallakin kuin lähiössä (siitä juttu täällä). Tallinnassakin keskusta-alueen ympärillä olevat kaupunginosat ovat nousseet suosioon. Asuintaloja korjataan ja trendikkäitä ravintoloita ilmestyy tiuhaan. Kalamajan alue on viime vuosina ollut tällainen nouseva alue. Lähellä Telliskivessä on todellinen kulttuurikeskittymä Loomelinnak. Entinen teollisuusalue on nyt luovan alan toimijoiden ja ravintoloiden täyttämä. Kävin siellä päivällä syömässä – toistaiseksi jäi näkemättä, mitä alueella tapahtuu iltaisin.

bar_ilmatar

pingis_telliskivi

telliskivi_kivi_paber_kaarid

telliskivi_ravintolat

Jos Tallinnassa viipyy useamman päivän, kannattaa hankkia edullinen bussi- ja raitiovaunukortti – kolmen vuorokauden kortti maksoi pantteineen 7 €.

Raitiovaunulinjalla 1 on viehättävät sähkölinjatolpat.

raitiovaunulinja_tolppa

Parhaat palat matkan ruokakokemuksista löytyivät tällä kertaa kuitenkin keskustasta. Oishii Sushissa herkut tulevat japanilaiseen tapaan syöjän eteen. Käytännöllistä ja mukavaa!

sushi_linja

Vanhassa kaupungissa ravintola Lusikas on syystä kehuttu.

jalkiruoka_lusikas

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Lähiömaisemaa Tallinnasta

Parhaillaan Vantaalla on käynnissä Lähiöfestivaali, josta kerroin hieman edellisessä postauksessa. Nyt siis sopii esitellä lähiömaisemaa vähän muualtakin – esimerkiksi Virosta. Äskeisellä Tallinnan matkalla laajensin kaupunkituntemustani uusille alueille. Piti käydä katsomassa myös neuvostoaikana rakennettu Väike Öismäen lähiö.

Erityistä alueessa on se, että se noudattaa ympyräasemakaavaa. Suunnittelusta vastasi Mart Port (1922-2012), joka toimi Neuvostoliiton valtiollisen arkkitehtitoimiston Eesti Projektin pääarkkitehtina vuosina 1961–1989. Hän suunnitteli myös Viru Hotellin rakennuksen. Alueella on myös 300 metriä pitkä Tallinnan suurin kerrostalo, ns. ’Kiinanmuuri’. Se ei ole aloituksen kuvassa, mutta on tyyliltään vastaava. Monumentaalisuus ja yhtenäisyys kuului ajan henkeen.

Parvekkeiden etuseinissä on kiinnostavia muotoja monenkirjavissa väreissä.

Alueen keskellä on viihtyisä virkistysalue ja tekojärvi.

Pitkät talot muodostavat korttelipihoja. Korttelien väleihin sijoittuu muusta maisemasta kohoavia tornitaloja.

Tietenkin alueella on myös ostoskeskuksensa, joka muistuttaa aika paljon suomalaisia lähiöostareita R-kioskeineen.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned