Olen aikaisemmin pariin otteeseen kertonut Turun Linnakaupunkiin sijoittuneen tutkimushankkeen kuulumisia. Kaksivuotinen projekti päättyi vuodenvaihteessa, mutta tulosten yhteenveto on jatkunut sen jälkeenkin. Työskentely sujui hyvässä tekemisen meiningissä ja kokonaisuudessan hanke tuntui onnistuneelta. Aiheen parissa olisi kiinnostavaa jatkaa tulevaisuudessakin, ja uuden alueen ollessa kyseessä olisi myös perusteltua toteuttaa seurantaa pidemmälläkin aikajänteellä.
Hyvän yleiskuvan hankkeesta saa Turun kaupunkitutkimusohjelman julkaisemasta tutkimuskatsauksesta. Tarkemmin kohdistuneita näkökulmia on kahdessa julkaistussa artikkelissa, jotka sattumoisin ovat molemmat englanninkielisiä.
Kirjoitin yhdessä Sanna Lillbroända-Annalan kanssa Ethnologia Fennica -lehteen artikkelin Walking with Ines – Sensing Urban Transformation. Tässä artikkelissa pohdimme yhden kävelyhaastattelun reittiä seuraten paitsi ympäristön aistimista, myös kävelyä ja tallennustekniikkaa menetelmällisestä näkökulmasta.
Kirjoitin Barcelonassa järjestettyyn Urban Futures − Cultural Pasts konferenssiin liittyvään julkaisuun artikkelin Sensory Pasts, Presents and Futures in Building a New Maritime Turku, jossa tarkastelin mereen ja satamaan liitettyjä aistikokemuksia sekä ajatuksia alueen menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Teksti löytyy sivulta 354.
Ja lisää on tulossa, sillä syksyllä julkaistaan SKS:n kustantama tiedekirja Tekojen kaupunki. Siinä on mukana kaksi Linnakaupunkiin liittyvää kirjoitusta ja muutakin huippukiinnostavaa tuoretta kaupunkitutkimusta!
Sensory Ethnography in Linnakaupunki – Publications
The two-year research project focusing on Turku’s Linnakaupunki district concluded at the turn of the year, but the process of summarizing the results continued all spring. A good overview of the project can be found in the report published by the Turku Urban Research Program (in Finnish only). More focused perspectives are presented in two published articles:
Sensory Pasts, Presents and Futures in Building a New Maritime Turku in AMPS Proceedings Series (p. 354).
And there’s more to come – the book Tekojen kaupunki (Cities in the Making) will be published this fall, featuring two texts about Linnakaupunki and much more!
Aloituskuva: Päivi Leinonen | Lead image: Päivi Leinonen
Tiivistä uutta kaupunkia. Tätä luonnehdintaa käytetään nyt monien uusien asuinalueiden kohdalla. Seuraan mielenkiinnolla keskustelua, sillä uusi alue oli kohteena myös tutkimushankkeessa, jossa työskentelin 2023-2024. Turun Linnakaupunki käsittää useita erityyppisiä asuinalueita ja varsinkin tiiviimmin rakennetut ovat saaneet jo rakennusaikana kritiikkiä osakseen. Tiivis kaupunki on arvostelijoiden mielestä ahdas, ankea ja jopa slummimainen. Tässä jutussa ei nyt mennä Turkuun tämän enempää, vaan Helsingin Jätkäsaareen. Näitä alueita toisinaan verrataan toisiinsa ja monia yhtäläisyyksiä onkin: keskustan läheisyys, satama, tiiviys – ja se arvostelu. Somessa kauhistellaan, mutta Jätkäsaaren asukkaat näkevät myös merenläheisyyttä, puistoja, palveluja ja yhteisöllisyyttä (HS 29.7.2024).
Kävin katsomassa itse loppukesästä, miltä Jätkäsaari näyttää. Tämä on tietenkin vierailijan näkökulma, enkä voi sanoa asumisen arjesta tai asunnoista mitään. Kyllä, talot ovat paikoitellen lähekkäin. Kaduilla kulkiessa ei kuitenkaan tarvitse kävellä kovin pitkään, ennen kuin vastaan tulee jonkinmoinen aukio. Monotonisuudesta arkkitehtuuria ei ainakaan voi syyttää, sillä värejä ja muotoja riittää. Saattaisiko välillä jopa kaivata hieman yhtenäisyyttä?
Totta on sekin, että vihreyttä on talojen välissä niukasti. Luonnollisesti puut ovat uusilla pihoilla vielä hentoja. Vehreys on suunnitellusti keskitetty alueen läpi mutkittelevalle puistovyöhykkeelle. Päämäärättömästi vaeltelevalle kulkijalle puisto tuntuu tulevan eteen tämän tästä, sillä se on todella iso. Aurinkoisena aamuna ei tunnu erityisen ahtaalta tai ankealta.
Pst. Klikkaa kuvat isommiksi – Click photos to see them bigger!
In English:
Many new residential areas are described as dense and urban. I am following the discussion with interest, as a new district like this was also the subject of the research project where I worked in 2023-2024. Dense areas are often criticized for being cramped, dreary, and even slum-like. One example is Jätkäsaari in Helsinki. Nevertheless, residents of Jätkäsaari also appreciate the proximity to the sea, parks, services, and a strong sense of community (HS 29.7.2024). I visited Jätkäsaari at the end of the summer to see what it looked like.
Of course, this is only a visitor’s perspective, so I can’t speak to daily life or the apartments themselves. It is true that the buildings are situated close together in blocks. However, as I walked through the streets, I didn’t have to go far before reaching some kind of square. I can’t fault the architecture for being monotonous, as there are enough variations in colors and shapes. I even wondered if a bit more unity might be nice. It’s also true that there isn’t much greenery between the buildings, but as planned, it is concentrated in a park zone that winds through the area. An aimless wanderer like me frequently comes across the park, as it is quite large. On a sunny morning the area doesn’t feel particularly cramped or dreary.
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Vuoteni 2023 kului pitkälti kaupunkitutkimuksen parissa, Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteisessä tutkimushankkeessa Hyvinvoinnin suunniteltu, koettu ja aistittu sosio-materiaalisuus Turun Linnakaupungissa, jota rahoittaa Turun kaupunkitutkimusohjelma. Tutkimme Turun linnan läheisyyteen rakennettuja ja yhä muuttuvia uusia alueita. Työryhmässä meitä tutkijoita on kuusi; lisäkseni etnologit Tiina Suopajärvi, Jenni Rinne, Sanna Lillbroända-Annala sekä kulttuurihistorioitsija Silja Laine ja museologi Maija Mäki.
Tutustumassa alueeseen. Vasemmalta Jaana Kähkärö, Sanna Lillbroända-Annala, Tiina Suopajärvi, Jenni Rinne, Ari-Pekka Miettinen, Silja Laine, Päivi Leinonen (=minä) ja Inga Strauss.
Kevät kului suunnitelmia tehdessä, mutta kesän kynnyksellä pääsimme laittamaan kädet saveen – tai ainakin jalat, sillä tutkimusmenetelmämme ytimessä on aistietnografiset kävelyhaastattelut, joiden aikana keskustelemme haastateltavien kanssa alueen herättämistä tunnelmista ja aistikokemuksista. Me tutkijat ja opiskelija-avustajat teimme ahkerasti kävelyhaastatteluja kartoittaen kehittyvän kaupunginosan aistimaisemia. Haastattelimme alueella asuvia henkilöitä, alueella työskenteleviä sekä suunnittelijoita ja muita viranomaisia. Yhteensä 34 videoitua haastattelua tarjoaa mielenkiintoisen ja laajan aineiston, jota ryhdyttiin analysoimaan syksyn aikana.
Kerätyn aineiston avulla selvitämme, mistä tekijöistä kaupunkilaisten arki Turun Linnakaupungin alueella muodostuu. Keskeisin kysymyksemme on: Miten alueen sosio-materiaalinen ympäristö, sen historia ja ajalliset kerrokset sekä siellä liikkuminen vaikuttavat kaupunkilaisten hyvinvointiin? Pohdimme myös, miten tätä ympäristöä voitaisiin suunnitella tukemaan alueen erilaisten asukkaiden ja toimijoiden hyvinvointia.
Joulukuussa esittelimme Kulttuurientutkimuksen päivillä alustavia havaintojamme. Tapahtuman teemana oli odottamattomuus, ja keskityimme seikkaan, joka mielestämme oli hieman yllättävä: radanvarren käyttö virkistyspaikkana. Haastattelut osoittivat, että monille alueen käyttäjille aluetta halkovan radan varsi on säännöllisessä käytössä oleva kulkureitti. Ennakko-oletuksemme oli, että rata koettaisiin aluetta rajaavana ja kulkemista häiritsevänä tekijänä. Väylällä kulkeminen ja radan ylittäminen on oikeasti kiellettyä, mutta polkua käyttävät yhtä lailla alueella vuosikymmeniä asuneet kuin uudetkin asukkaat. Omilla havaintoretkillänikin huomasin, että kävely- pyörä- ja skuuttiliikenne radan tuntumassa oli ajoittain vilkastakin. Kiinnostavaa on myös, että haastatelluille väylä ei ole pelkästään kulkureitti, vaan eräänlainen viherkeidas villiintyneine pusikkoineen. Alueen epämääräisyys koetaan myös kiehtovana muutoin niin tarkasti suunnitellun ympäristön keskellä. Joillekin reitti edustaa myös katoavaa maisemaa, johon liittyy henkilökohtaisia muistoja. Mielenkiinnolla pohdittiin, millainen on väylän tulevaisuus, jos rata siirtyy lähemmäksi satama-aluetta, kuten on kaavailtu.
Kävelyjen aikana on tietenkin tullut esiin lukemattomia muitakin aiheita. Usein mainittu, iso teema on yhteisöllisyys. Yleisemminkin suunnittelijoita pohdituttaa, miten yhteisöllisyyttä voisi rakentaa uudelle alueelle, jossa ei vielä ole asukkaita. Asukkaat pohtivat yhteistilojen ja piha-alueiden käyttöä, mutta moni toteaa, että pihalla oleiluun ei lopulta kiireisessä elämässä juuri jää aikaa. Tämä herättää kysymään, minkälaista yhteisöllisyyttä alueille lopulta halutaan? Onko tulevaisuuden yhteisöllisyys jotain aivan muuta kuin pihatalkoita ja pullakahveja taloyhtiön kerhotiloissa?
Kulttuurintutkimuksessa tutkijat tekevät jo projektia suunnitellessa valintoja, jotka väistämättä vaikuttavat hankkeen kulkuun ja tuloksiin. Osana aineiston analyysiä pohdimme myös valitsemamme metodin, eli videoidun kävelyhaastattelun ominaispiirteitä. Tekeillä on artikkeli, jossa tarkastelemme kävelyä ja videohaastattelua toimintana, johon käytettävä laitteisto omalta osaltaan vaikuttaa. Toimintaa ei kuitenkaan voi tutkia täysin erillään haastattelujen sisällöstä, vaan nämä muokkaavat toinen toisiaan.
Tutkimuksemme seuraavassa vaiheessa pureudumme tarkemmin tulevaisuuskuviin, joita alueeseen liitetään. Järjestämme tulevaisuustyöpajan tiistaina 30.1. klo 14–18 Forum Marinumin Messi-tilassa. Kutsumme Linnakaupungin asukkaat ja muut alueen kehittämisestä kiinnostuneet osallistumaan tilaisuuteen. Työpajassa pohdimme erilaisten virikkeiden avulla alueen mahdollisia ja toivottuja tulevaisuuskuvia. Työpajaan ei tarvitse ilmoittautua ja paikalle voi tulla itselle parhaiten sopivaan aikaan, ei siis tarvitse olla alusta loppuun. Tarjolla on pientä purtavaa työskentelyn lomassa. Työpajatyöskentely taltioidaan tutkimuksen tarpeisiin.
Tervetuloa pohtimaan kanssamme mahdollisia tulevaisuuksia!
Päivitys 8.5. Hankkeemme on ollut tiiviisti kytköksissä myös Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen opetuksessa. Lukuvuoden 2023-2024 ajan etnologian ja museologian opiskelijat ovat perehtyneet tutkimusaineistoon ja toteuttaneet sen pohjalta verkkosivuston Hyvinvoiva Linnakaupunki, jossa esitellään erilaisia näkökulmia Linnakaupungin arkeen, historiaan ja tulevaisuuteen. Yhteistyökumppanina on ollut Linnakaupunkiin perustettava Historian ja tulevaisuuden museo, ja sivuilla kerrotaan myös sen suunnittelusta. Hienot sivut tuli!
Kuvat: Päivi Leinonen, ja tutkimusryhmä | Photos: Päivi Leinonen and research group
Talotarinat 