Facade Goes Fashion: Tikkitakki ja kupla

Kuplahalli on aina jotenkin absurdi ilmestys maisemassa; outo poikkeus, josta tulee mieleen kehnon avaruuselokuvan lavastus. Kiinnitin huomiota erityisesti tähän halliin, jonka pinta on kuin jälleen muodikas tikkitoppaus. Asuun tarvittava tikkitakki ja laukku löytyivät nettikirpputoreilta.
* * *
The bubble shaped sports halls are a bit weird exceptions in landscape. I noted especially this hall with a surface just like the fashionable quilted fabrics.

 


Asu:
Takki | Jacket | J.A.P Company
Laukun merkki tuntematon | Bag unknown

  • Facade Goes Fashion -teema  etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Myös muunlaiset sulautumiset ovat mahdollisia. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on aikaisemmin ollut itsenäinen blogi osoitteessa  www.facadegoesfashion.blogspot.fi.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

 

 

 

 

 

Facade Goes Fashion: Rosoa ja herkkuja ystävänpäivään

Keinonahkaiset laukut Etsy:
Kultainen – 60s gold alligator vinyl handbag – CameoCatVintage
Ruskea – Vinyl Fake Croc Skin Stamped Purse – PassionFlowerVintage
Punainen – Pink faux crocodile handbag – ImagineFashionShop
Betonisydämen on valmistanut taiteilija Maria Vuorinen.
Taustakuva: Flickr ”Lulu-belle” CC BY 2.0

Ihailen aina kulahtaneita maalipintoja, joissa maali lohkeilee muodostaen kiinnostavia kuviointeja. Sehän näyttää kovin samanlaiselta kuin krokotiilikuvioitu nahka, eikö vain? Etsyn vintageosastolta löytyi paljon klassista ”krokotiiliä”. Valikoidut tuotteet eivät ole oikeasti krokotiilinnahkaisia, vaan keinonahasta tai muusta nahasta valmistettuja.

* * *

I admire patinated painted walls, where the cracks form interesting patterns. I noticed that they look a lot like crocodile patterned leather, don’t they? In Etsy’s vintage department there is a huge selection of crocodile classics. The examples here are made of artificial leather or other leather than crocodile.

Cracked2
Nahkatuotteet Etsy:
Vintage Brahmin Crocodile embossed purse – Revampworld
Antique Leather Crocodile Travel Wallet – ShopKingDude
Taustakuvat: Pixabay CC0 / oma
cracked3
Etsystä myös:
Kengät – Ralph Lauren vintage Crocodile penny loafers – Mauirocksoap
Käsilaukku – 1950s vegan red faux alligator handbag – SplendoreBoutique
Taustakuva: Flickr/Dietmar Down Under CC BY 2.0

Ja löytyyhän tätä uutenakin, myös herkullisissa karkkiväreissä!

Cracked6
Pinkki lompakko Mexx | Violetti laukku Gerry Weber | Zalando 
Taustakuva: Flickr/eklektik2xs CC BY-SA 2.0
Cracked7
Ruskea lompakko Valentino | Meikkilaukku Mi-Pac | Zalando 
Taustakuva: Flickr/rumpleteaser CC BY 2.0

  • Facade Goes Fashion -teema  etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Myös muunlaiset sulautumiset ovat mahdollisia. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on aikaisemmin ollut itsenäinen blogi osoitteessa  www.facadegoesfashion.blogspot.fi.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Facade Goes Fashion: Herkkää töhryä Kööpenhaminassa

Kööpenhaminassa kuvaamani töhryinen seinä on kummalla tavalla viehättävä. Mitkä värit!

* * *

In Copenhagen I photographed a wall with some beautiful coloured daubs.

Hilfiger Denim -toppi sulautuisi seinään täydellisesti (Zalando.uk)


  • Facade Goes Fashion -teema  etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Myös muunlaiset sulautumiset ovat mahdollisia. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on aikaisemmin ollut itsenäinen blogi osoitteessa  www.facadegoesfashion.blogspot.fi.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kotiseutumatkalla Vantaalla

Piipahdin lapsuuden maisemissa. Lapsena en tiennyt, että alueelta löytyy esimerkiksi rakennushistoriallisesti arvokas rivitalojen alue, suunnittelijoina Bengt Lundsten ja Kaija ja Heikki Siren.

Korkeimpaan suojeluluokkaan A1 on nostettu arkkitehti Bengt Lundstenin suunnittelemat Koivumäentie 29:n rivitalot (1970). Kaksikerroksisten rakennusten väritys on lämminhenkinen ja ne ovat säilyneet ulkoasultaan lähes alkuperäisinä. Alue jatkuu Koivumäentie 23:ssa, joka tehtyjen julkisivumuutosten takia sai suojeluluokakseen A2. Lundsten tunnetaan erityisesti Jyväskylän Kortepohjan alueesta, jota pidetään merkittävänä kehitysaskeleena koko myöhemmälle korttelipihoihin perustuvalle lähiösuunnittelulle. Koivumäentien taloissa on nähtävissä selvää samankaltaisuutta Kortepohjan kanssa.





Itse asuin kerrostalossa pihalla, joka esitellään asemakaavan muutokseen liittyvässä suunnitelmassa seuraavasti:

”Keksitalot”: Koivumäentien länsipuolella sijaitsee kolme historiallisesti mielenkiintoista asuintaloa, jotka valmistuivat vuonna 1956. Vielä 1960-luvun alkupuolella talot nököttivät itsekseen korkean Koivumäenkallion juurella, sen itäpuolella, muuten aukean ja tyhjän pellon laidalla. Oy Fazer Ab rakennutti ”keksitalot” henkilökuntansa työsuhdeasunnoiksi.

Rakennukset ovat Vantaan ensimmäisiä asuinkerrostaloja ja ne on nimetty kolmen silloin valmistetun Fazerin keksin mukaan. Joka rakennuksen päätyä koristi näkyvällä paikalla keksin mukaan nimetyn rakennuksen keksimuotoinen kohokuva. Siro-rakennus oli alun perin väriltään vaaleankeltainen, Marie vaaleanpunainen ja Onni ruskeahko. Oy Fazer Ab myi myöhemmin asunnot asukkaiden lunastettaviksi osakehuoneistoiksi. Rakennuksissa ei enää ole keksikuvia eikä niille tunnusomaisia värejäkään.

(Asemakaavamuutoksessa läheiselle peltoalueelle suunnitellaan asuintaloja. Suunnitelma päivätty 7.4.2014.)

  • Vaaralassa on myös persoonallinen kirkkorakennus, jota esittelen täällä.

 


Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned


 

Facade Goes Fashion: Puretun talon seinässä pisaroi

Kansalaisryhmä on ottanut tavakseen merkitä hylättyjä ja laiminlyötyjä taloja värikkäillä kyynelillä. Turussa Itäisen Pitkäkatu 64:n puurakennus oli yksi näistä purkua odottavista itkevistä taloista. Pitkään tyhjillään olleen talon purku alkoi lokakuussa 2014 – muutama päivä näiden kuvien ottamisen jälkeen.

Sopeuduin maisemaan Marimekon Pisaroi-sukkahousuilla.


Tears on the Wall

Colourful tears on the wall tell that this house in Turku is just waiting to be torn down. I matched with the facade by Marimekko tights – just a few days before its demolition in October 2014.





Viikkoa myöhemmin paikalla näytti tältä.

Itäinen Pitkäkatu 64, Purku
Asu:
Sukkahousut • Tights • Marimekko
 
Takki • Coat • Vero Moda
 
Kengät • Shoes • Rieker

  • Facade Goes Fashion -teema  etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Myös muunlaiset sulautumiset ovat mahdollisia. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on aikaisemmin ollut itsenäinen blogi osoitteessa  www.facadegoesfashion.blogspot.fi.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned


Piparitalo 1960-luvun tyyliin

Kiirettä pitää niin, ettei bloggaamiseen meinaa löytyä aikaa. Muun touhun keskellä sain sentään viikonloppuna rakennettua piparkakkutalon monen vuoden tauon jälkeen.


Leipominen oli hauskaa ja mallin suunnittelu sitäkin hauskempaa. Kovin kaukaa ei ideaa lähdetty etsimään; mallina kotitalomme, kerrostalo vuosimallia 1966.

dscn7228

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Vielä kerran Ehojoki

… ja Turun rumin rakennus.

Kyllä, Aarne Ehojoen suunnittelema Kelan rakennus on nyt ”virallisesti” julistettu Turun rumimmaksi rakennukseksi – paikallislehti Turkulaisen äänestyksessä. Ymmärrän yskän. Olenpa saattanut itsekin sanoa rakennusta joskus… mmm… vähemmän kauniiksi.

Mutta – pakko todeta, että viime vuosina olen alkanut tuntea jonkinlaista viehätystä tätä sinapinkeltaista möhköä kohtaan. Onhan tuo väri aika uniikki, ja oikeastaan lempivärinikin (ainakin muissa yhteyksissä). Julkisivujen lasitetut klinkkerilaatat ovat kieltämättä hienot, ne kuuluisat Alvar Aallon suunnittelemat.




Kaunis ei ehkä ole sopiva sana kuvaamaan tätä muutama vuosi sitten kaavalla suojeltua rakennusta. Turun maakuntamuseon luonnehdinnan mukaan ”talon julkisivut puhuttelevat edelleen suljetulla ja ankaralla muotokielellään”Sanottaisiinko vaikka omintakeinen, huomattava,  ja mitä niitä nyt olisi. Ristiriitaisia tunteita herättävä selvästikin.

Kauneuskilpailuissa ei kovin hyvin ole pärjännyt myöskään Turun virastotalo. Siitä ehkä ensi kerralla…


Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Ehojoki Turun yliopistolla

Kun nyt tuli mainittua Ehojoki ja Turun yliopisto, niin tässä kuvia, joita näppäilin kirjanhakureissulla.

Turun kauppakorkeakoulun rakennus valmistui 1958 ja sitä on sen jälkeen laajennettu useassa osassa. Myös laajennukset viimeisintä, 2000-luvulla tehtyä lukuunottamatta ovat Ehojoen suunnittelemia. Tämä rakennus tuli minulle tutuksi, kun asuin pari vuotta aivan sen vieressä puutalossa. Sisällä kävin ensimmäisen kerran vasta eilen kirjastossa asioidessani.

dscn3470

 

Siirrymme Yliopistonmäelle. Rinteessä on (ainakin vielä) vuonna 1975 valmistunut Juslenia…

dscn3483


dscn3478

dscn3486

ja alempana Henrikinkadulla 1969 valmistunut Fennicum, jossa itse opiskelin. Eivät ehkä vastaa kaikkiin nykyajan vaatimuksiin, mutta ovat hyviä esimerkkejä oman aikansa julkisesta rakentamisesta. En purkaisi ihan kevyin perustein. Onko Juslenian kohdalla tutkittu kunnolla peruskorjaus- ja laajennusmahdollisuudet?

dscn3491-copy

dscn3497

dscn3489


Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Missä pienet rivitaloasunnot?

En ole koskaan asunut rivitalossa. Nykyistä asuintaloani, 1930-luvun lopulla rakennettua, kaksikerroksista puutaloa en laske rivitaloksi vaikka se joissain tapauksissa sellaiseksi luokitellaankin. Ensinnäkin, ainakin täällä Turussa tämäntyyppisiä taloja kutsutaan yleisesti ”puutaloiksi”. Kaikki tietävät, että puutalo ei ole mikä tahansa puusta rakennettu talo, vaan juuri sellainen idyllinen 1900-luvun alkupuolen talo mielikuvituksekkaasti lukemattomin eri tavoin laajennettuine asuntoineen. Toiseksi, myös tilastokeskuksen käytämän määrittelyn mukaan rakennus, jossa päällekkäin sijaitsee erillisiä asuntoja tai niiden osia, on pienkerrostalo.
En ole siis koskaan asunut rivitalossa, enkä erityisemmin ole halunnutkaan. Viime vuosina olen kuitenkin tuntenut viehätystä tietyntyyppisiä rivareita kohtaan. Sellaisten simppelillä tavalla kodikkaiden, konstailemattomien. Asuntoilmoituksissa, joita katselen vain huvikseni, katseeni etsiytyy usein juuri rivitalojen osastoon. Olenpa jonain kiireettömänä kesäpäivänä käynyt asuntoesittelyssäkin. Ihan huvikseni, tietenkin.
Mikä tahansa ei käy. Pitäisi olla 1960-70-luvulta, sopivasti ajan hampaan syömä mutta ryhdikäs, kohtuullisen matkan päässä keskustasta ja samalla suunnalla kuin nykyinen kotini. Liian iso ei saa olla, 3 huonetta riittäisi. Siinäpä se; valtaosa myynnissä olevista rivitaloasunnoista on suuria, 4-5 huoneen asuntoja. Kolmioita on jonkin verran, mutta kaksio on jo harvinaisuus. Myös uudet rivitaloasunnot ovat ylensä huomattavan suuria.

rivareita10

Pikkupaikkakunnilta löytyisi kyllä rivitalokaksioita. Tämä selittyy sillä, että maaseutukunnissa rivitalon rooli on  toisenlainen kuin kaupunkimaisilla alueilla. Kaupungeissa rivitaloasukkaat ovat leimallisesti kouluttautuneita ja varakkaita. Maaseudulla tällaista asetelmaa ei ole. Kun kerrostaloasuntojen osuus on vähäinen, sijoittuu rivitaloihin kohtuuhintaisia vuokra- ja osakehuoneistoja.

Nykyisin yhä useampi elää yksin  ja lapsettomien pariskuntien määrä nousee. Asumisen laatuun ollaan halukkaita sijoittamaan. Olisiko mahdollista rakentaa myös kaupunkialueille enemmän pienehköjä rivitaloasuntoja?

rivareita11




Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Pysyvyys vs. muutos

Jatkan hieman vielä edellisen aiheen tiimoilta. Oma kysymyksensä on suhtautuminen uuteen ja vanhaan. Vanha on nyt arvossaan, ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Rakennussuojelu on kehittynyt viimeisen 30 vuoden aikana, kun vanhan rakennuskannan katoamista alettiin pitää ongelmana. Aikaisemmin tällaista ongelmaa ei ollut, oli vain ikäviä vanhanaikaisia puurakennuksia, jotka olivat kehittymisen tiellä. Tämä tuli harvinaisen selväksi  juuri tv:ssäkin esitetyssä Taistelu Turusta -dokumentissa, jossa alalla vaikuttaneet todistivat raa’asta pelistä. Nykyisin suhtautuminen on jopa päinvastainen. Monen mielestä (ainakin) kaikki 1950-luvun jälkeen rakennettu on automaattisesti rumaa. Joidenkin mielestä uudet talot pitäisi rakentaa samannäköisiksi kuin viime vuosisadan alussa.


Onneksi asenteet ovat muuttuneet, eikä purkupäätöksiä tehdä enää yhtä helposti kuin ennen. Mutta kehittyvä ja elävä ympäristö tarvitsee myös muutosta. Uuden ja vanhan yhdistyessä ympäristöön syntyy luonnollista monikerroksellisuutta. Nykyisin uudehkot rakennukset ovat tulevaisuuden vanhoja rakennuksia, joiden kohtaloista luultavasti tullaan vielä käymään vivahteikkaita keskusteluja; mikä on uutta, mikä vanhaa, mikä tarpeeksi vanhaa ja mikä vain vanhanaikaista…


 Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned