Helsinki – Sivu 2 – Talotarinat

Facade Goes Fashion: Menin metroon

15.11.20177.12.2017Kategoriassa 1980-luku, Facade Goes FashionAvainsanat Helsinki, metro, oranssiKommentoi

Nythän on sillä lailla, että viimeisimmän tiedon mukaan Länsimetro aukeaa 18.11. Sen kunniaksi julkaisen pitkästä aikaa Facade Goes Fashion -teemassa. Tätä postausta olen itse asiassa suunnitellut teeman alkuajoista asti. Kauan kesti, mutta niinhän metroasioissa on tapana.

Metroasu — Kuvaustaustana Marimekon Tulikipinä-verho vuodelta 1985.

Helsingin metroon sulaudutaan tietenkin kiiltävällä oranssilla. Muovinen sadetakki sopii myös marraskuiseen säähän, mutta vaatii jotain lämmintä alle. Laukku on valittu paitsi värin, myös muodon vuoksi. Asun osat on hankittu pitkän ajan kuluessa, aina kun jotain sopivaa on osunut eteen, lähinnä vihonviimeisistä alennuksista. Kengät ja hohtonauhat löytyivät verkkokaupoista – en enää muista mistä. Huomaa myös kynsilakka, joka on osuvasti merkkiä Kone Helsinki.

Takki ja laukku etsivät uutta kotia, siispä järjestän arvonnan. Jos haluat pukeutua metroon, osallistu arvontaan Facebookissa tai Instagramissa.

Kengännauhavalossa on kolme säätömahdollisuutta: jatkuva valo, nopeasti vilkkuva ja hitaammin vilkkuva.

Metromuistoja

Olen ollut tyytyväinen metron asiakas sen ensimmäisestä vuodesta saakka. Kaverin kanssa ajoimme Vantaan rajalta bussilla Helsinkiin tarkoituksenamme ainoastaan ajella metrolla koko lastenlipun voimassaoloajan. Kotitalon kellarikäytävät ja naapurikerrostalon hissit oli jo nähty. Vihdoin jotain uutta ja jännittävää!

Tiesitkö tätä?

Metroasemien penkit on suunnitellut Yrjö Kukkapuro. Metrovaunut ovat Antti Nurmesniemen ja Börje Rajalinin suunnittelemat. Varhaisissa suunnitelmissa penkit oli sijoitettu peräkkäin, sillä suomalaisten ei vielä 1970-luvulla uskottu haluavan istua vastakkain.

Facade Goes Fashion -teema etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä – joskus taiteen ja designin puolelle poiketen. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on myös itsenäinen blogi osoitteessa www.facadegoesfashion.blogspot.com.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Siltamäki

12.11.20177.12.2017Kategoriassa 1960-luku, 1970-luku, Asuinrakennukset, LähiöAvainsanat Helsinki, Kerrostalot, Lähiö, SiltamäkiKommentoi

Siltamäki näyttää tavallistakin tavallisemmalta kerrostaloalueelta – ja sitähän se onkin, mutta se on myös yksi ensimmäisiä tämän lähiötyypin edustajia. Aikaisemmin, 1960-luvulla vallitsi monumentaalinen tyyli, jossa alueista rakennettiin visuaalisesti näyttäviä kokonaisuuksia. Suunnittelijoiden parissa heräsi kritiikkiä siitä, ettei tällainen aluesuunnittelu luonut asukkaille aitoja kohtaamisen mahdollisuuksia.

Lähiöitä alettiin suunnitella aivan uudella tavalla – nyt rakennettiin kontaktikaupunkeja. Tiivissä korttelikaavassa rakennukset sijoittuvat suorakulmaisesti toisiinsa, ja niiden väliin jää atrium-tyyppisiä pihoja. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston inventointiraportissa todetaan, että

Siltamäki on ainoa alue Helsingissä, jossa kontaktipihan idea toteutui puhdaspiirteisessä muodossa.

Siltamäki rakennettiin vuosina 1967-1972. Suunnittelija Pentti Ahola tunnetaan myös Tapiolan Hakalehdon atriumtaloista.

Palvelut ovat keskittyneet ostoskeskukseen.

Seurakuntakodin arkkitehtuuria.

Ja vähän taidetta: Puistoalueella on Arvo Siikamäen veistos Lepotauko 1970-luvulta.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Ala-Malmi

19.10.20177.12.2017Kategoriassa 1980-luku, Asuinrakennukset, LähiöAvainsanat Helsinki, kaupunginosat, kerrostalo, Lähiö, MalmiKommentoi

Kuukauden lähiöksi valikoitui Helsingin Malmi, joka oli yksi Lähiöfestin tapahtumapaikoista – tapahtumasta lisää täällä.

Ala-Malmilla Teerisuontien, Vilppulantien ja Pekanraitin väliin asettuu hyvin yhtenäinen kerrostalokortteli 1980-luvun alusta. Minua ovat aina viehättäneet tällaiset labyrinttimaisesti toisiinsa lomittuvat korttelipihat. Välillä pihat yhdistyvät toisiinsa porttikongin kautta ja kulman takaa pääsee taas seuraavalle pihalle. Talot muistuttavat toisiaan, mutta pihat ja erilaiset kulkureitit ovat monimuotoiset. Kolmessa vuosikymmenessä tämäkin alue on saanut puista runsaasti vihreyttä tiilenpunaisen kaveriksi.

Asukasnäkökulmaa sain muun muassa yhdeksänvuotiaalta, jonka mukaan ”tää on ihan paras paikka, täällä on tosi kiva asua.” Myös aikuiset Lähiöfestissä haastatellut kertoivat viihtyvänsä hyvin.

Alueen raunoilla on hieman uudempaa kerrosta.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Helsingin lähiöitä kalenterissa

14.10.201725.5.2018Kategoriassa LähiöAvainsanat Helsinki, kalenteri, LähiöKommentoi

Nyt Talotarinoilla on oma pieni kalenterikauppa osoitteessa https://holvi.com/shop/talotarinat/.

Kalenterin sivuilla nähdään 12 lähiötä Helsingistä: Roihuvuori, Kulosaari, Pikku Huopalahti, Vuosaari, Pohjois-Haaga, Pihlajamäki, Kurkimäki, Puotila, Jakomäki, Kannelmäki, Siltamäki ja Kontula. Joka sivulla on yksi historiallinen kuva Helsingin kaupunginmuseon arkistosta sekä tuoreempia kuvia.

Kalenterin ~~18 €:n~~ 6,50 hintaan sisältyvät postikulut Suomessa.

Tervetuloa ostoksille!

Lähiöitä rakentamassa: Lähiöfest2017

8.10.20174.1.2018Kategoriassa LähiöAvainsanat Helsinki, Kontula, Lähiöfest2017, lähiöfestivaali, Malmi, Pohjois-Haaga, VuosaariKommentoi

Lähiöfestiä vietettiin Helsingissä koko viikko syyskuun lopussa. Itse olin mukana viikonloppuna, ja siihen mahtuikin aika monipuolinen kattaus tapahtumia. Perjantain seminaarissa puhuivat muun muassa Anni Sinnemäki ja Mari Vaattovaara. Molemmat painottivat eriarvoisuuden kitkemistä kaupungeistamme. Myönnettiin, että alueellista eriarvoisuutta jossain määrin jo on, ja se uhkaa lisääntyä. Sinnemäki korosti, että alueen vetovoiman nousu vaatii paljon työtä, päätöksiä ja investointeja.

Iltapäivä oli varattu ulkomaisille vierailijoille, jotka ovat tahoillaan tehneet merkittävää työtä kaupunkikehityksen eteen. Heidän joukossaan oli esimerkiksi Jaanus Juss, joka on yksi Tallinnan Telliskivessä toimivan luovan talouden keskuksen perustajista. Telliskiveä esiteltiin blogissa pari vuotta sitten: Kaupunkikulttuurin Tallinna.

Lauantaina vuorossa oli Vuosaareen lukioon perustettu pop-up ravintola Safka, jonka lähiömenun laati Harri Syrjänen.

Iltapäivällä alkoi oma osuuteni Malmin tapahtumatorilla haastattelujen ja keskustelujen merkeissä. Kysyin vierailijoilta Miltä lähiö näyttää? Teltassa vieraili myös PopUp Raparperitaivas, joka järjestää yhteisöllisiä tapahtumia Malmilla.

Illalla ehdin käymään vielä Kontulassa, jossa Vahanen Oy esitteli visioita tulevaisuuden lähiöstä. Muun muassa legopalikoilla oli havainnollistettu uuden kaavan mahdollistaman rakennusoikeuden eräs toteutusvaihtoehto. Ei ehkä kovin todennäköinen vaihtoehto, mutta tarkoituksena oli lähinnä näyttää, kuinka suuria rakennusmassat voivat tulevaisuudessa olla.

Sunnuntaina haastattelut jatkuivat Pohjois-Haagassa. Kaikille tapahtumatoreille oli tuotu hauska Helsinki-palapeli. Näin sitä kaupunkia rakennetaan!

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Pohdintoja betoniarkkitehtuurista: Roihuvuoren koulu

15.12.201619.3.2017Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, YleinenAvainsanat Aarno Ruusuvuori, brutalismi, Helsinki, konstruktivismi, koulu, koulurakennus, RoihuvuoriKommentoi

Pysytään 1960-luvulla yhä, kohteena Aarno Ruusuvuoren sunnittelema, 1967 valmistunut Roihuvuoren koulu Helsingissä.

Osallistuin syksyn aikana Tampereen teknillisen yliopiston järjestämälle arkkitehtuurin kritiikin kurssille. Antoisan kurssin yksi tulos oli ymmärtää, mitä kaikkea kritiikki voi olla ja miten monella tavalla kohdetta voi lähestyä.

Tutkiskelin Roihuvuoren koulua kolmen tekstin verran. Yhdessä kirjoituksessa pohdin, millainen on konstruktivistisen betonirakennuksen luonne. Tulkintani mukaan koulurakennus edustaa

avoimuutta – avoimet tilaratkaisut, tilojen yhteys, ikkunoiden runsaus
joustavuutta – monikäyttöisyys on huomioitu suunnittelussa
rehellisyyttä – konstruktivismin periaatteiden mukaan rakenteet näkyvät sellaisenaan
arvovaltaisutta – selkeä, jämäkkä ulkomuoto herättää kunnioitusta

Teksti Brutaalia arvomaisemaa – Roihuvuoren koulu on luettavissa kurssin blogissa. Blogista löytyvät myös muut kurssin aikana syntyneet kiinnostavat kritiikit.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Lamppuja ja muita herkkuja – PYP

7.12.20167.12.2016Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, YleinenAvainsanat Helsinki, hotelli, Hotelli Rantapuisto, lamput, sisustus, valaisimet, VuosaariKommentoi

Esittelin viimeksi upeaa Hotelli Rantapuistoa, joka tunnetaan myös PYP-pankin entisenä koulutuskeskuksena. Palataan vielä interiöörin hienoihin yksityiskohtiin. Ensimmäinen tulee vastaan jo ovella: ovenkahvana on tunnistettava pankin logo.

Sisustuksessa on käytetty erilaisia puupintoja – tässä sormipaneelia.

Lamppuja, ihania lamppuja.

Tällainen valaistusratkaisu ei tarvitse erillistä varjostinta.

Valaisimia tarvitaan ulkoalueillakin.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

1960-lukua parhaimmillaan: Hotelli Rantapuisto

4.12.20164.12.2016Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, YleinenAvainsanat 1960-luku, Helsinki, hotelli, koulutuskeskus, Martta Ypyä, Ragnar Ypyä, Vuosaari, YhdyspankkiKommentoi

Yövyin Hotelli Rantapuistossa Helsingin Vuosaaressa muutama viikko sitten. Olin kuullut, että paikka on hieno, mutta yllätyin.

Martta ja Ragnar Ypyä suunnittelivat kokonaisuuden Pohjoismaiden Yhdyspankin koulutuskeskukseksi, joka valmistui vuonna 1963. Kun pankin käyttötarve väheni, alkoi keskus 2000-luvulla tarjota majoitusta muillekin tahoille. Hyvä niin, sillä minä todella nautin viikonlopustani tässä uniikissa paikassa.

Ypyöiden suunnittelussa puun käyttö on erityistä. Rantapuiston tärkeimmissä aulatiloissa on erikoisia kattokonstruktioita, jotka yhdessä valaistuksen kanssa tekevät tilasta todella kiinnostavan. Millaisia yksityiskohtia joka puolella upeasti säilyneinä!

Eteenpäin. Mitähän käytävän päästä löytyy!

Vastaus: risteyskohdista löytyy erityylisiä aulatiloja.

Sitten ravintolaan. Ypyät osasivat käyttää myös tiiltä. Tässä takka, jonka muoto muistuttaa odottavan äidin vatsaa.

Punatiili ja puu hallitsevat julkisivuissakin. Siipien ja erillisrakennusten väliin jää erilaisia pihatiloja.

Yksityiskohdat on huomioitu kaikkialla. Huomaa betonin muotoilu terassin reunassa!

Hotellihuoneen sisustus ei sentään ollut 1960-luvulta. Tätä näkymää olisin voinut katsella vielä muutaman lisäyön verran.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Leikkimieltä museossa

19.6.201619.3.2017Kategoriassa Arkkitehtuuri, Museot ja näyttelytAvainsanat Arkkitehtuuri, arkkitehtuurimuseo, design, Designmuseo, Eero Aarnio, Helsinki, museo, rakenteluKommentoi

Arkkitehtuurikasvatusta

Arkkitehtuurimuseossa avattiin alkuvuodesta arkkitehtuurikasvatuksen huone. Museosta onkin puuttunut toiminnallinen tila, mutta asia on nyt korjattu. Rakennuspalikoita löytyy kiitettävä määrä ja värit ilahduttavat aikuisenkin silmää.

Palikoista valtaosa on Durat-muovia. Olen ihaillut Durat-tuotteita jo vuosia, ja halusin jo siksi päästä hiplaamaan kappaleita. Durat on Suomessa kehitetty materiaali, joka sisältää noin 30% teollisuudelta kerättyä jätemuovia. Kuvassa alinna oleva penkki on niinikään kestävää Duratia.

Eero Aarnio Designmuseossa

Arkkitehtuurimuseon vieressä on Designmuseo – ja sielläkin pääsee leikkimään! Museo esittelee tällä hetkellä Eero Aarnion tuotantoa, ja se näkyy myös toimintahuoneessa.

Eero Aarnion tuotteet osaavat yllättää. Saman tekee tämä näyttely, jossa näyttelyesineet eivät pysy paikallaan, vaan liukuvat pyörien pitkin näyttelytilaa. Sattumoisin Aarnion tuotteita on näkynyt täällä blogissanikin viime aikoina – esimerkiksi postauksessa Ikivihreä mustana.

Museovieraiden luovia näkemyksiä Ponista.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Monimuotoinen Vuosaari

28.4.201615.10.2016Kategoriassa 1960-luku, 1970-luku, Arkkitehtuuri, Asuinrakennukset, Lähiö, YleinenAvainsanat Helsinki, kaupunginosat, kerrostalo, Lähiö, lähiömaisema, lämpökeskus, Vuosaaren kirkko, VuosaariKommentoi

Pari viikkoa sitten vietin aurinkoisen päivän Vuosaaressa arkkitehtuurituristina. Alue on pysynyt minulle tuntemattomana ja asia oli syytä korjata. Vuosaari on lähiöalueena poikkeuksellisen monimuotoinen, ja sitä verrataan jopa Tapiolan puutarhakaupunkiin. Vuosaaren talot eivät todellakaan edusta vain yhtä tai kahta tyyliä, vaan joukkoon mahtuu myös muutamia erikoisuuksia.

Maisemasta selvästi erottuvat ainakin ”laivatalot”. Lauri Silvennoisen suunnittelemien talojen joiden terävät päädyt nousevat ylös kuin laivan keula. Talot rakennettiin vuosina 1965-66. Olisin utelias näkemään päätyjen asuntoihin sisälle.

Samoihin aikoihin rakennettiin Niilo Kokon suunnittelema taloryhmä, johon kuuluu kaksi poikkeuksellista sisäpihataloa. Kokonaisuus ei välity kuvissa kunnolla. Kyseessä on siis rakennus, jonka keskellä on kahdelta sivulta avoin atriumpiha. Pilarit ja pohjakerroksen massat muodostavat jännittävän labyrinttimaisen tunnelman. Sisäpihan puolella ikkunat ovat ymmärrettävästi pienet.

Kaikesta muusta poikkeaa Vuosaaren kirkko, joka onkin valmistunut hieman asuinrakennuksia myöhemmin, 1980. Sen suunnittelivat Pirkko ja Arvi Ilonen. Tämä edustaa jo uutta tyylikautta, jossa graafisuuden korvaa moninaiset ja vaihtelevat yksityiskohdat.

Tässä todellinen maamerkki, Vuosaaren lämpökeskus. Vuonna 1973 valmistuneen rakennuksen suunnitteli Touko Neronen. Keskus on nyt huonossa kunnossa, mutta se kunnostetaan lähiaikoina.

Nerosen neroutta ilmentävät myös nämä omaleimaiset talot, joissa on aavistus etelän aurinkorantojen tunnelmaa. Palaan Terassitaloihin seuraavassa postauksessa.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned