Urbaania pöhinää ja teollisuushistoriaa Tallinnassa

Asuintaloja ja kioskibaari Noblessnerin alueella Tallinnassa.

Kävin Tallinnassa tutustumassa alueisiin, joissa on sitä kuuluisaa pöhinää: Noblessner, Telliskivi ja Koplin Põhjalan tehtaan alue. Näitä yhdistää se, että ne on rakennettu entisille teollisuusalueille ajan trendien mukaisesti. Alueet ovat erilaisia siinä, miten tehokkaasti muutos on toteutettu; kerralla kaikki uusiksi vs. pikkuhiljaa keskeneräisyyttä sietäen.

Noblessner on uusi trendikäs alue entisen sukellusvenetelakan alueella. Merelliseen ympäristöön on rakennettu uusia asuintaloja, joiden julkisivujen monimuotoisuus kiinnittää huomioni: ei mitään pientä yksityiskohtien vaihtelua, vaan melko reipasta – tämähän ei ole Tallinnassa mitään uutta. Rannan tuntumassa kun ollaan, ovat parvekkeet tärkeitä, ja muutamassa talossa ne suorastaan työntyvät merelle päin.

Asuintaloja Noblessnerin alueella Tallinnassa.

Ravintoloita Noblessnerin alueella Tallinnassa.

Vanhoissa teollisuushalleissa on ravintola- ja kulttuuripalveluja. Kaikki on siistiä ja modernia. Sataman aluetta on noin vuosikymmenen ajan kehittänyt kiinteistökehitysyhtiö, ja viimeistelty tunnelma kielii, että uudistus on tehty kokonaissuunnitelman mukaan. Materiaalisen kulttuuriperinnnön aiheiden tutkija Irina Seits kirjoittaa artikkelissaan, että alueen historiaa tuodaan esiin valikoidussti ja mahdollisuuksia olisi paljon enempään.

Telliskiven muutos on tapahtunut toisella tapaa, ruohonjuuritasolta alkaen. Kulttuuritoimijat löysivät alueen potentiaalin parikymmentä vuotta sitten ja nyt on muodostunut vetovoimaiseksi kulttuurikeskukseksi. Isona toimijana on valokuvataiteen museo Fotografiska, mutta sen lisäksi on lukuisia pienempiä gallerioita, erilaisia putiikkeja ja ruoka- ja kahvilatarjontaa joka kulman takana.

Samantyyppinen kehitys on käynnissä Koplissa entisen Põhjalan kumitehtaan alueella, mutta varhaisemmassa vaiheessa. Tämä näkyy vallitsevasta keskeneräisyyden ja kuluneisuuden asteesta, sillä monin paikoin rakennukset ovat siinä tilassa, mihin ne tehtaan poistuttua jäivät. Tyylikkäät kaupat ja baarit elävät kuitenkin sulassa sovussa raunioromantiikan kanssa, ja kontrastithan aina muodostavat kiinnostavia kokonaisuuksia.

***

Urban Bustle and Industrial History in Tallinn

I visited some of Tallinn’s interesting areas known for their famous buzz: Noblessner, Telliskivi, and the Põhjala Factory area in Kopli. What they have in common is that they’ve all been developed on former industrial sites, as has been done in many other cities for quite some time. The areas differ in how thoroughly the transformation has been carried out: from a complete overhaul to embracing a certain degree of incompleteness.

Noblessner is a new and trendy area built on the site of a former submarine shipyard. In this seaside environment, new residential buildings have been constructed, and what catches my eye is the diversity of the facades – nothing new in Tallinn. In some buildings, the balconies reach out toward the sea. The old industrial halls now house restaurants and cultural services in clean and modern form. The area has been developed for about a decade by a real estate development company, and the polished atmosphere suggests that the renewal has been carried out according to a comprehensive master plan. Researcher Irina Seits, who studies material cultural heritage, writes in an article that the area’s history is presented selectively, and there would be potential for much more.

Telliskivi has developed in a different way – starting from the grassroots level. Cultural actors discovered the potential of the area about twenty years ago, and it has since become a vibrant cultural hub. One of the major players is the photography art museum Fotografiska, but there are also numerous smaller galleries, boutiques, and food and coffee spots around every corner. A similar kind of development is now underway in Kopli, in the former Põhjala rubber factory area, though it’s still in an earlier stage. This is evident from the prevailing sense of incompleteness and worn-out charm. Many buildings remain in the state they were left in after the factory shut down,but the stylish shops and bars coexist seamlessly with this ”ruin romanticism,” and contrasts like these often create truly interesting environments.


Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Ala-Malmi

Kuukauden lähiöksi valikoitui Helsingin Malmi, joka oli yksi Lähiöfestin tapahtumapaikoista – tapahtumasta lisää täällä.

Ala-Malmilla Teerisuontien, Vilppulantien ja Pekanraitin väliin asettuu hyvin yhtenäinen kerrostalokortteli 1980-luvun alusta. Minua ovat aina viehättäneet tällaiset labyrinttimaisesti toisiinsa lomittuvat korttelipihat. Välillä pihat yhdistyvät toisiinsa porttikongin kautta ja kulman takaa pääsee taas seuraavalle pihalle. Talot muistuttavat toisiaan, mutta pihat ja erilaiset kulkureitit ovat monimuotoiset. Kolmessa vuosikymmenessä tämäkin alue on saanut puista runsaasti vihreyttä tiilenpunaisen kaveriksi.

Asukasnäkökulmaa sain muun muassa yhdeksänvuotiaalta, jonka mukaan ”tää on ihan paras paikka, täällä on tosi kiva asua.” Myös aikuiset Lähiöfestissä haastatellut kertoivat viihtyvänsä hyvin.

Teerisuontie Malmi

Tiilijulkisivut Malmi

Vilppulantien alue

Kerrostalo Helsinki Malmi

Alueen raunoilla on hieman uudempaa kerrosta.

Kerrostalo Malmilla

Puistomaista Malmi

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Facade Goes Fashion: Karvatakki Patterinhaassa

Karvatakki Patterinhaka

Ilmojen lämmettyä hieman on teddykarvainen takki sopiva. Materiaali muistuttaa struktuuriltaan 1940- ja 1950-luvuilla suosittua röpelörappausta, jonka värikin on usein hailakka ruskea. Tosin alkuperäinen väri on ollut kirkkaampi, ja nykyinen sävy johtuu vuosikymmenten aikana kertyneestä liasta ja pölystä. Kaapista löytyi sopivasti parvekkeiden mukainen poolopusero – huomaa kauluksen poimupeltiä muistuttava neulos.

Arkkitehtuuriasuni kuvauspaikka löytyi Patterinhaasta, joka on Turun ensimmäinen lähiö. Alueen ensimmäinen kerrostalo valmistui vuonna 1954. Alueen suunnittelivat arkkitehdit Aarne Ehojoki ja Veijo Kahra ja rakentajana oli Rakennustoimisto A. Puolimatka.

 

Karvatakki ja rappaus

 

Röpelörappaus julkisivu

 

Patterinhaka 1000

 

Kerrostalo Patterinhaka

 

  • Facade Goes Fashion -teema  etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on myös itsenäinen blogi osoitteessa  www.facadegoesfashion.blogspot.com.
  • The English version: Suburban Teddy Bear

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Monimuotoinen Vuosaari

Pari viikkoa sitten vietin aurinkoisen päivän Vuosaaressa arkkitehtuurituristina. Alue on pysynyt minulle tuntemattomana ja  asia oli syytä korjata. Vuosaari on lähiöalueena poikkeuksellisen monimuotoinen, ja sitä verrataan jopa Tapiolan puutarhakaupunkiin. Vuosaaren talot eivät todellakaan edusta vain yhtä tai kahta tyyliä, vaan joukkoon mahtuu myös muutamia erikoisuuksia.

Maisemasta selvästi erottuvat ainakin ”laivatalot”. Lauri Silvennoisen suunnittelemien talojen joiden terävät päädyt nousevat ylös kuin laivan keula. Talot rakennettiin vuosina 1965-66. Olisin utelias näkemään päätyjen asuntoihin sisälle.

 

Laivatalo kulma

 

Laivatalo Ovi

 

Vuosaari Laivatalo

 

Samoihin aikoihin rakennettiin Niilo Kokon suunnittelema taloryhmä, johon kuuluu kaksi poikkeuksellista sisäpihataloa. Kokonaisuus ei välity kuvissa kunnolla. Kyseessä on siis rakennus, jonka keskellä on kahdelta sivulta avoin atriumpiha. Pilarit ja pohjakerroksen massat muodostavat jännittävän labyrinttimaisen tunnelman. Sisäpihan puolella ikkunat ovat ymmärrettävästi pienet.

Vuosaari atriumpiha

 

Atriumtalo Vuosaaressa

 

Atriumtalo käytävä

 

Atriumtalo ovi

 

Kaikesta muusta poikkeaa Vuosaaren kirkko, joka onkin valmistunut hieman asuinrakennuksia myöhemmin, 1980. Sen suunnittelivat Pirkko ja Arvi Ilonen. Tämä edustaa jo uutta tyylikautta, jossa graafisuuden korvaa moninaiset ja vaihtelevat yksityiskohdat.

Vuosaaren kirkko

 

Tässä todellinen maamerkki, Vuosaaren lämpökeskus. Vuonna 1973 valmistuneen rakennuksen suunnitteli Touko Neronen. Keskus on nyt huonossa kunnossa, mutta se kunnostetaan lähiaikoina.

 

Lämpökeskus

 

Nerosen neroutta ilmentävät myös nämä omaleimaiset talot, joissa on aavistus etelän aurinkorantojen tunnelmaa. Palaan Terassitaloihin seuraavassa postauksessa.

Vuosaari Terassitalo auringossa

 

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Unelma Kannelmäessä

Viimeksi esittelin vanhaa Kannelmäkeä 1950-60 -luvuilta. Nyt kurkataan radan toiselle puolelle, jossa rakennuskanta on vähän uudempaa. Uuden keskustan ydin on Sitratori, jonka keskellä on pari vuotta ollut huomiota herättävä taideteos Unelma. Veistos on Oona Tikkaojan työ vuodelta 2012, jolloin se juhlisti Helsinki 200 vuotta pääkaupunkina -juhlavuotta sekä Design-pääkaupunkivuotta 2012 Siltasaarenkadulla Kalliossa. Helsingin kaupungin Lähiöprojekti oli mukana teoksen siirtämisessä Kannelmäkeen.

 

 

kannelmaki-unelma-taideteos

 

 

kannelmaki_unelma-teos

 

Leikkisä veistos todella erottuu ympäristöstään – tällaisena harmaana kevätpäivänä varsinkin. Mutta on väriä muuallakin. Torin laidalla on kulttuurikeskus Kanneltalo, jonka portaikon seinämä on saanut pirteän maalauksen. Postmodernistista rakennusta olisi voinut tutkia enemmänkin.

 

 

kannelmaki_seinamaalaus

 

 

 

kannelmaki_kanneltalo

 

kannelmaki_keskus

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kotoista Kannelmäkeä

Jatketaan Kannelmäen kierrosta. Kannelmäen vanhempi osa on rakennettu 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla. Melko väljästi sijoitetut talot ja pihat näytävät hyvin kotoisilta. Mittakaava on maltillinen ja yksityiskohtiakin löytyy. Tässä näkymiä Kanneltien varrelta.

 

 

kannelmaki-kerrostalo

 

 

kannelmaki-kerrostalo_3

 

kannelmaki-kerrostalo_2

 

 

 

kannelmaki-kerrostalo-ovi

 

 

 

kannelmaki-mosaiikkilaatta

 

Kanneltien pohjoispuolella on 1970-luvulla rakennettu rivitaloalue Kannelkylä. Se olisi kyllä ansainnut lähempääkin tarkastelua, mutta nyt tyydyin tähyilemään alutta etäämmältä.

 

 

kannelmaki-rivitaloja

 

Maisemaan kuuluvat myös nämä mystiset tiilirakennukset. Hengenvaara! Livsfara!

kannelmaki-muuntamo

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Hakunila: Vuoden kaupunginosa ja muistoja

Kotiseutuliitto on valinnut vuoden kaupunginosaksi Vantaan Hakunilan. Kävin sen kunniaksi jälleen kotiseutumatkalla. Nyt, kun perheessämme on juuri koulunsa aloittanut ekaluokkalainenkin, oli sopiva aika käydä muistelemassa oman koulu-urani alkua Hakunilanrinteen koululla. Tutultahan se näytti.

 

Pienimmät koululaiset ulkoilivat yläpihalla (kuvassa). Koulutalon toisella puolella on alapihan kenttä, ja sen toisella laidalla Hakunilan koulu eli yläaste. Nyt nämä nimet ovat kuitenkin historiaa, sillä koulut yhdistyivät tämän lukuvuoden alussa Lehtikuusen kouluksi.

Yläasteen puolella sijaitsi myös koulun isompi liikuntasali, johon liittyy hyviä muistoja – esimerkiksi Aristokatit-kuoron jokavuotiset konsertit, joissa kuultiin jopa Abban ja Beatlesin kappaleita, ja Hakunilan Riennonlentopallotreenit, joissa äidin pelatessa kulutin aikaani esiintymislavan verhojen takana lavasteiden ja jumppapatjojen seassa. Vähemmän mukavat muistot liittyvät hammashoitolaan ja terveystarkastukseen, jossa minut tuomittiin loppuiäkseni käyttämään silmälaseja. Se oli kolmasluokkalaiselle järkyttävää.

Hakunilan koulu ei ole ollenkaan hullumpi 1970-luvun koulurakennus. Sen suunnitteli arkkitehtitoimisto Perko&Rautamäki. Rakennuksen seinässä on tunnistettava geometrinen kuviointi. Arkkitehti Reijo Perko on toteuttanut moniin muihinkin rakennuksiin taidetta, muun muassa Käpy-teoksen Espoon Dipolin pihaan.

 

 

Hakunila sijoittuu korkealle mäelle. Koulupäivän jälkeen kuljin nämä hurjilta tuntuvat portaat ylös. Huh, onpas vihreää – silloin ennen maisema oli aivan eri näköinen. Sen voi todeta Helsingin Sanomien kaupunginosasarjan Hakunila-osasta. Kurkkaa artikkeli täältä.

 

 

Portaikko päättyy pienelle aukiolle, jonka reunoilla on tyypillisiä Hakunilan taloja. Aukion laidalla  oli myös Henrikssonin K-kauppa, joka oli äitini työpaikka. Nyt kaupan paikalla on kerrostalo.

 

 

 

 

Hakunilan maisemaan kuuluvat olennaisesti myös Hakunilantien ylittävät kävelysillat.

 

 

Edellinen kotiseutumatkani kohdistui Hakunilan viereiseen Vaaralaan. Lue postaus Kotiseutuni: keksitalot ja arvokas kulttuuriperintö Vantaalla.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned