Lohjalta löytyy myös lähiömaisemaa. Kävin Mäntynummessa, josta paikallisoppaani on kotoisin. Mäntynymmi onkin hyvä esimerkki lähiöiden tilanteesta. Lähiön maisemaa halutaan kohentaa ja nykyaikaistaa. Tässä kuvassa yksi talo on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Mielestäni muutos ei ole ollenkaan hassumpi. Tehostevärit ovat voimakkaat, mutta niitä on käytetty selkeästi, rakennusten tyyliin sopivalla tavalla. Talon tunnistaa vielä helposti 1970-luvun rakennukseksi.
Takapuolella uusitut parvekkeet muuttavat talon ilmettä vielä modernimpaan suuntaan.
Vertailun vuoksi viereinen talo, jossa parvekkeet ovat ennallaan. Julkisivu on selvästi kunnostettu äskettäin.
Alueen muut talot vielä odottavat toimenpiteitä.
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Jatkan raporttia Lohjalta. Sieltähän löytyi myös Erik Bryggmanin suunnittelema Metsolan siunauskappeli, ja olihan se nähtävä, kun lähellä oltiin. Kappeli on valmistunut vuonna 1956, siis vuosi arkkitehdin kuoleman jälkeen.
Kappelissa on selviä yhteneväisyyksiä Vantaan Honkanummen siunauskappeliin (1955). Samaa on kolmiomainen muoto, joka Vantaalla toistui harvinaisella tavalla raennuksen kahdessa eri osassa. Yhtymäkohtia löytyy myös 1941 valmistuneeseen Turun Ylösnousemuskappeliin. Turussa ja Lohjalla rakennuksen sisäänkäynnin edessä on samankaltainen katos ja pylväikkö. Kaikkien kolmen kappelin ovet muistuttavat toisiaan.
Lisää Bryggmanista hakusanalla Erik Bryggman(klikkaa) Bryggmania Vantaalla Bryggmania Turun hautausmaalla
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Retrokeittiössä on tällä kertaa hyödynnetty ruokakortistoa oikein kunnolla, peräti neljän ruokaohjeen verran. Illanistujaisiin tehtiin useita pieniä seurusteluruokia. Täydennystä kokonaisuuteen löydettiin vielä keittokirjasta ja yksi elementti kehitettiin itse. Huom. jälkiruokakortti on kuvassa vielä piilossa, jottei loppuhuipennus paljastuisi heti.
Kuvassa Maija LavosenMarimekolle suunnittelema Kievari-pöytäliina
Kylmänä tarjoiltavan tomaattikeiton ohjeen kertoi vuoden 1975 Kodin uusi keittokirja.
Kylmä tomaattikeitto
Ohjeen mukaiset ainekset ovat:
vettä
perunajauhoja
tomaattimehutölkki
suola ja paprikajauhe.
Tomaattimehun vaihdoimme säilykkeeseen, jossa oli tomaatteja tomaattimehussa. Lisäsimme kuullotettua sipulia ja chilijauhetta. Valmistus on äärimmäisen yksinkertainen: soseutetaan, kiehautetaan, suurustetaan ja annetaan jäähtyä. Tarjoiluvaiheessa keittoon lisättiin piparjuuri-tuorejuustosilmä.
Sienitäytteiset pikku piiraat
Teimme piiraat valmiista taikinalevyistä, joita pakastimessa oli ennestään. Ohjeen mukaiseen taikinaan käytetään
100 g juustoraastetta
3,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
200 g margariinia 1 dl kylmää vettä.
Täytteen ainekset ovat:
tölkki herkkusieniä kermakastikkeessa
100 g savustettua kinkkua
50 g juustoraastetta.
Käytimme sekasieniä ja kinkun jätin pois. Piiraita paistetaan 250 asteessa 10-15 minuuttia.
Juuston raastamiseen oiva väline on Bodumin muovinen raastin. Toimii ainakin tässä aivan yhtä hyvin kuin metallinen. Lautanen on Sarviksen Katrilli-sarjaa.
Häränsilmä kinkun kera
on lihansyöjän herkkuleipä. Ohjeen mukaiset ainekset:
4 viipaletta vaaleaa vuokaleipää
voita tai pöytämargariinia
sinappia
100 g savukinkkua
3 rkl ruohosipulisilppua tai purjon vihreää osaa suikaleina
1 rkl kaprista
4 raakaa keltuaista
Leipiä paahdettiin vähän, ja voideltiin sinapilla (ohjeessa ensin myös voilla). Käytimme prosciuttoa, italialaista ilmakuivattua kinkkua. Pieneksi paloiteltuun lihaan sekoitettiin kevätsipulia ja kapriksia. Leiville asetellaan lihat ja kananmunan keltuaiset.
Vastapainoksi kokki kehitti kalaleivän. Leivän päällä on kuhaceviche, jonka ainekset ovat:
kuhafile sitruunamehu chili sipuli suola
Kala paloitellaan, jätetään muista aineksista sekoitettuun marinadiin muutamaksi tunniksi ja seos asetellaan paahdetuille leiville.
Avocadosalaatti:
salaatinpää
2 avocadoa
sitruuna
hapahko omena
pieni sipuli tai pätkä purjoa
(purkillinen taskurapua tai katkarapuja)
pieni putki majoneesia
1 dl kermaviiliä tai 1 dl vatkattua kermaa
suolaa, mustaapippuria
1-2 rkl tomaattisosetta, tomaatti- tai chilikastiketta
hiukan paprikajauhetta
(nippu tilliä)
Ainekset paloitellaat ja sekoitataan keskenään – yllättäen. Kortin ohje huomattavasti pidempi, mutta en katso tarpeelliseksi sitä tässä toistaa.
Ja kas, kaikki on valmista. Vaihdoin pöytäliinaksi ruskean kankaan, jonka alkuperästä ei ole tietoa. Liina sopii kattauksen teemaan ja on mielestäni kaunis. Leivät tarjoillaan Sarviksen melamiinitarjottimilta, joita valmistettiin 1950-60-luvuilla. Punaiselle Rostin ottimellekin löytyi viimein käyttöä. Juomalasina on Décembren jykevät lasit.
Sitten jälkiruuan pariin. Ananasihanuudet valittiin pitkälti ulkonäkönsä vuoksi, ja onhan ananasrengas mitä sopivin päätös retroillalliselle. Ohje on yksinkertainen: kahden ananasrenkaan väliin laitetaan vatkattu kermavaahto, johon on sekoitettu hasselpähkinää, suklaarouhetta, cocktailhedelmien paloja ja tilkka likööriä. Cocktailkirsikka kruunaa komeuden.
Visuaalisuus ennen kaikkea! Näyttävä sommitelma syntyy jo tässä vaiheessa.
Mustat lautaset ovat Sarviksen tuotantoa – Ornamin, Melami – kuten oranssi tarjotinkin.
Mustat kahvikupit ovat olleet hieman unohduksissa ylähyllyllä, mutta tähän kokonaisuuteen ne istuivat hienosti. Kuppien valmistajasta ei ole muuta tietoa kuin pohjan teksti FRANCE. Jälkiruokajuomalaseista ei ole senkään vertaa viitteitä, mutta kirpputorimyyjän mukaan ne ovat kotimaista puristelasia jostain 1970-luvun kieppeiltä.
Ananasakäämä!
Kuvat Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos Päivi Leinonen, if not mentioned
Vierailin muutama viikko sitten Plastexin tehtaalla Lohjalla. Plastexin tuotteita löytyy varmaan jokaikisestä suomalaisesta kodista, mutta monet esineistä ovat niin arkisia, ettei niiden alkuperää tule ajatelleeksi. Osa tuotteista on jo klassikkoja, ja uusia klassikkoja suunnitellaan jatkuvasti. Olipa mukava omin silmin nähdä, kuinka tuotteita tehtiin paikan päällä, Suomessa.
Aluksi katsaus ’museoon’. Michelin-ukko olisi hieno lisä sisustukseen (ja ehdottoman tarpeellinen…)
Tehdaskierroksella:
Liukuhihnalta putkahteli lapioita, kylmäkalleja ja – kardemummaputkiloita!
Karkkivärejä!
Kerhopullo on klassikko. Omani taisi olla kirkkaanvihreä. En ihmettele, että pullo menestyy, koska se on todella näppärän kokoinen ja muotoinen.
Vanha tuttu kastelukannu on saanut seurakseen modernin, kulmikkaamman version. Hauskan näköinen on sekin. Itselläni on kotona aidosti vanha kannu aidosti vanhan värisenä – Katso täältä, mikä on väri 🙂
Kannumalleja on useita, ja esittelinkin jo aikaisemmin Eero Aarnion suunnitteleman EverGreen-kannun, jota käytän parvekkeella. Katso: Kukkia ja kotimaista designia parvekkeella.
Blogiyhteistyö: Plastex
Suomen Asuntomessut
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
En ole kummoinen viherpeukalo, mutta näihin aikoihin vuodesta minutkin tavoittaa vastustamaton halu hankkia parvekekukkia. Ihailen puutarhakaupassa erikoisia kasveja kaikissa väreissä, mutta yleensä päädyn valitsemaan jotain hyvin perinteistä. Tälläkin kertaa parvekkeelle tuli markettaa ja begoniaa. Ruusun sain äitienpäivänä.
Parvekkeellani on nyt myös suomalaista muotoilua; kannu ja sumutinpullo ovat Eero Aarnion Plastexille suunnittelemaa Evergreen-sarjaa. Nämä lähtivät mukaan, kun kävin äskettäin Plastexin tehtaalla Lohjalla. Vierailusta postaus Plastexilla kylässä.
Mutta onhan minulla tietenkin se perinteinen kastelukannukin – katso postaus Kaivon paikka.
Eikä siinä vielä kaikki… Plastexin valikoimiin kuuluu myös tällainen ihmeellinen uutuus – sumutepullo, jolla saa aikaan tasaisen, pitkään jatkuvan sumutteen. Kyllä nyt kelpaa sumuttaa!
Mutta mutta – kukkien kauneus ei pääse oikeuksiinsa, jos parveke on talven jäljiltä pölyinen ja parvekelasit suttuiset, kuten sumutuskuvassa. Tuumasta toimeen. Pesin lasit, imuroin ja pyyhin lattiat. Paljon parempi.
1960-luvulla parvekkeiden koolla ei pröystäilty, vaikka kasvua edelliseen vuosikymmeneen verrattuna oli jo tapahtunut. Puusohva vie huomattavan ison osan pinta-alasta, mutta se ei haittaa. Tähän on mukava köllähtää leppoisina kesäpäivinä.
Yhteistyössä: Plastex
PS. Plastex on mukana myös Seinäjoen asuntomessujen bloggaajapäivässä 19.7. Me bloggaajat järjestämme koko päiväksi ohjelmaa yhdessä messutalossa. Tästä lisää myöhemmin…
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Nämä Touko Nerosen terassitalot ovat yksinkertaisesti hienot. Auringossa hehkuvien parvekkeiden kalteva rivistö on erikoinen näky suomalaisessa maisemassa. Pihoja kunnostetaan parhaillaan, joten ympäristö ei ole parhaimmillaan. Näissäkin taloissa olisi todella kiinnostavaa käydä sisällä.
Taloista näkee kuvia yleensä vain parvekkeiden puolelta. Paikan päällä selviää, että rakennus on kalteva toiseltakin puolelta, se tavallaan nojaa taaksepäin. Yhä erikoisempaa.
Portaikko on puolipyöreässä lasitiili-ikkunaisessa tornissa.
Terassitalojen viereen rakennetaan uusi asuintalo, joka muotoilultaan muistuttaa Nerosen taloja. En ollut perillä uudisrakennussuunnitelmista, ja uudisrakennuksen kuva aiheutti ensin pientä hämmennystä. Suunnitelmassa takana näkyy lämpökeskus, joka kunnostetaan arvoiseensa kuntoon.
Arkkitehtuurituristi lähiössä
Olen tutkiskellut lähiöitä siellä sun täällä jo vuosien ajan. Toimintaa voi kutsua arkkitehtuuriturismiksi tai lähiöturismiksi. Tällä Vuosaaren retkellä turismi korostui, sillä seuranani oli kuvataiteilija ja toimittaja Fredrika Biström, joka kirjoitti harrastuksestani artikkelin Hufvudstadsbladetiin. Kierros oli erittäin antoisa ja mukavaa oli. Juttu ilmestyy lauantaina 30.4.
Pari viikkoa sitten vietin aurinkoisen päivän Vuosaaressa arkkitehtuurituristina. Alue on pysynyt minulle tuntemattomana ja asia oli syytä korjata. Vuosaari on lähiöalueena poikkeuksellisen monimuotoinen, ja sitä verrataan jopa Tapiolan puutarhakaupunkiin. Vuosaaren talot eivät todellakaan edusta vain yhtä tai kahta tyyliä, vaan joukkoon mahtuu myös muutamia erikoisuuksia.
Maisemasta selvästi erottuvat ainakin ”laivatalot”. Lauri Silvennoisen suunnittelemien talojen joiden terävät päädyt nousevat ylös kuin laivan keula. Talot rakennettiin vuosina 1965-66. Olisin utelias näkemään päätyjen asuntoihin sisälle.
Samoihin aikoihin rakennettiin Niilo Kokon suunnittelema taloryhmä, johon kuuluu kaksi poikkeuksellista sisäpihataloa. Kokonaisuus ei välity kuvissa kunnolla. Kyseessä on siis rakennus, jonka keskellä on kahdelta sivulta avoin atriumpiha. Pilarit ja pohjakerroksen massat muodostavat jännittävän labyrinttimaisen tunnelman. Sisäpihan puolella ikkunat ovat ymmärrettävästi pienet.
Kaikesta muusta poikkeaa Vuosaaren kirkko, joka onkin valmistunut hieman asuinrakennuksia myöhemmin, 1980. Sen suunnittelivat Pirkko ja Arvi Ilonen. Tämä edustaa jo uutta tyylikautta, jossa graafisuuden korvaa moninaiset ja vaihtelevat yksityiskohdat.
Tässä todellinen maamerkki, Vuosaaren lämpökeskus. Vuonna 1973 valmistuneen rakennuksen suunnitteli Touko Neronen. Keskus on nyt huonossa kunnossa, mutta se kunnostetaan lähiaikoina.
Nerosen neroutta ilmentävät myös nämä omaleimaiset talot, joissa on aavistus etelän aurinkorantojen tunnelmaa. Palaan Terassitaloihin seuraavassa postauksessa.
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Jatkoksi eiliselle Luolavuori-postaukselle: Turku Energian kaukolämpötunnelin suulle ilmestyi viime vuonna hätkähdyttävä seinämaalaus. Ennen karulla seinämällä lepää nyt Vuorenneito. Teos on enemmän kuin pelkkä maalaus, sillä siihen liittyy myös viereinen sähkökaappi, joka on maalattu herätyskelloksi tuulikelloineen. Teoksen on suunnitellut ja toteuttanut taiteilija Mauri Kosonen maurikosonen.net
Neito sopeutuu yllättävän hyvin sisäänkäynnin ja kallion muotoihin. Tallensin teoksen videolle:
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Kevään aikana olen ollut tekemisissä energia-asioiden kanssa. Vierailin Turun Rakenna ja sisusta -messuilla Löydä sähkömies -osastolla. Sähkömiehiä löytyi haastateltaviksi, ja kirjoitin messukuulumisista maaliskuussa ilmestyneeseen Sähkömaailma-lehteen.
Kävin sulautumassa Turun ylioppilaskylän arkkitehtuuriin, kun maassa vielä oli lunta. 1970-luvulla rakennettujen talojen julkisivujen jujuna on kontrastivärien käyttö. Srukturalistista suunnittelua edustava Turun läntinen ylioppilaskylä on Museoviraston mukaanvaltakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö. Alueen suunnittelivat arkkitehdit Jan Söderlund ja Erkki Valovirta.
Jatkuvasti mukana kulkevissa asusteissani olen mieltynyt vihreään, ja tarvikkeita on kertynyt koko sarja: Marimekon lompakko, Lumia-puhelin ja Pantone-käyntikorttikotelo. Kontrastiksi löytyi villakankainen lainatakki.
Red and Green in The Student Village
When there was still snow, I visited The Student Village in Turku. The National Board of Antiquities has qualified the area as an important built heritage. The colouring of the 1970s houses is based on contrasting colours: green on red, yellow and orange on blue. I built my outfit with green accessories contrasting to a red wool coat.
Vaihtoehtoisia värimaailmoja: keltaista ja oranssia sinisellä taustalla.
Facade Goes Fashion -teema etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Myös muunlaiset sulautumiset ovat mahdollisia. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on aikaisemmin ollut itsenäinen blogi osoitteessa www.facadegoesfashion.blogspot.fi.
Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned
Talotarinat 