Sähkökaappitaidetta Pihlajistossa

Olen aikaisemmin kertonut Helsingin työväenopiston kahdesta kurssista, joissa olin opettamassa ja jotka liittyvät lähiömaisemaa tutkivaan väitöskirjatyöhöni. Kurssien kuvausretket kohdistuivat Jakomäkeen ja Pihlajistoon. Jo ensimmäisen kurssin yhteydessä ajatuksena oli toteuttaa jonkinlainen näyttely kurssilaisten kuvista.

Perinteiselle, sisätilaan sijoitettavalle näyttelylle ei tuntunut löytyvän hyvää paikkaa. Ehkä hyvä niin, sillä toisen kurssin jälkeen kurssin valokuvataiteilija-opettaja sai idean kysyä lupaa kaappien käyttöön alueen sähkökaappien omistajalta. Helenillä on jo ennestään runsaasti kokemusta sähkökaappien taideprojekteista, ja yritys antaa mielellään luvan kaappien ulkonäön parantamiseen, mutta edellytyksenä on suunnitelmien esittäminen tarkasti etukäteen.

Eri puolille Pihlajistoa kiinnitetyt kuvat on painettu ulkokäyttöön tarkoitetulle alumiinilevyille ja liimattu kaappiin kestävällä liimalla. Yhteensä kahdeksan sähkökaappia sai uuden ilmeen. Kaapit ovat erikokoisia, ja kuvia on yhdessä kaapissa yksi tai useita. Näyttely on tarkoitettu kohtalaisen pysyväksi.

Kolmen tunnin ulkoilun jälkeen pizza ja kuuma (ja vahva!) tee lämmittivät Pihlajiston pizzeriassa.

Arkkitehtuuripiparitalo 2019

Saatiinpa se piparitalo tällekin vuodelle, vaikka varsinaisia arkkitehtuurikohteita on blogissa esitelty hyvin vähän. Itse asiassa nitä on vain yksi. Ajattelin ensin, että Säynätsalon kunnantalo on aivan liian iso ja vaikea pipariprojektiksi. Hieman tunnusteltuani päätin ryhtyä toimeen.

Helpottaakseni urakkaa toteutin piparista vain näyttävimmän, korkean osan. Sehän onkin mukavan monitahoinen ja särmikäs… Näön vuoksi matalammat osat ovat kuitenkin pahvisina mukana.

Katso videolta tekovaiheet ja lopputulos!

Noh, joulun jälkeen pääsi syntymään vielä toinen rakennelma, nimittäin eräs hyvin ajankohtainen hanke – ei piparitalo, vaan monta taloa. Kas, tässä on ikuistettuna Turun kauppatorin kuoppa, eli kuoppatori. Samanaikaisesti oli käynnissä myös Börsin purku. Kuvassa myös sosiaalisesta mediasta tuttu hirviö.

Sirkusta rakennustelineillä

Sirkustaiteilijat ovat pukeutuneet rakennustyömiesten vaatteisiin ja taiteilevat keinulaudalla

Minusta on aina kiinnostavaa, kun yhdistetään taide ja rakennustyömaa − edellyttäen tietenkin, että se tehdään hyvin. Ja hyvin on tehty tanssiteatteri Hurjaruuthin tämänvuotisessa talvisirkuksessa BAU.

Yleisemmin taide liittyy valmiisiin rakennuksiin, jotka voivat olla taideteoksia itsekin. Rakentamisen vaihe on vähemmän esillä, ja pyritään pikemminkin piilottamaan katseilta kaupunkikuvassa. Pressuja ja aitoja ei toki ole viritetty vain näkösuojaksi, vaan myös turvallisuuden takia. Pohdiskelin tätä aihetta jo aikaisemmin Pia Sirénin mainioon näyttelyyn liittyen: Raksaestetiikkaa.

Piilotetun nostaminen valokeilaan on virkistävää. Talvisirkuksessa yhdistelmä on itse asiassa melko luonteva, sillä rakennustyömaallahan on hyvin paljon elementtejä, joita sirkuksessakin on totuttu näkemään: tikkaita, telineitä, kulkusiltoja ja nostoköysiä. Kansainvälinen taiteilijakaarti sai rakennettua siivouksesta ja evästauoista hienoja kohtauksia isompien numeroiden väleihin. Suosittelen!

Hurjaruuthin Youtube-kanavalla on pieni katsaus kulissien taakse.

Syksyn värejä Pihlajistossa

Helsingin työväenopistolla järjestettiin nyt toistamiseen viikonopun mittainen Lähiökuvauskurssi. Kurssin ohjelma oli pitkälti sama kuin kevään kurssilla, josta kerroin aikaisemmin: Jakomäen olemusta etsimässä. Tunnelma erosi kuitenkin melkoisesti toukokuisesta(!) räntäkelistä, ja tällä kertaa saimme nauttia kuulaasta syyssäästä ja hienosta ruskasta.

Kuvapari: Toisessa kuvassa kirjoittaja valokuvaa ja toisessa hänen ottamansa valokuva ajorampista.
Kuvaaja kuvassa − ja oikealla näkymä linssin läpi. (Vasen kuva Lauri Veijalainen.)

Pihlajiston kerrostalot ovat hyvin tyypillisiä 1970-luvun taloja – niitä parjattuja betonilaatikoita. Keskusteluissa kävi ilmi, että maiseman säännönmukaisuus miellytti monia. Lisäksi ympäristöä pidettiin yleisilmeeltään siistinä. Huomattavaa oli myös mäkinen ja kallioinen maasto, jonka ansiosta monet talot vaikuttivat ehkä korkeammilta kuin olivatkaan.

Moni mainitsi myös ihmisten vähäisen liikkumisen alueella lauantai-iltapäivänä. Tunnelma oli hieman unelias.

Kerrostalon pohjakerroksessa on aukko, josta pääsee sisäpihalle

Vuonna 1970 rakennetun Satopihlaja-yhtiön talot ovat kolmikerroksisia. Yhtiö sai runsaasti julkisuutta muutaman vuoden takaisesta tosi-tv-sarjasta Putkiremontti. − Mielestäni muuten aivan mahtavan hullu idea!

Asfaltoitu mäki ja mäen päällä kerrostalo
Satopihlaja mäen päällä.

henkari roikkuu pyykkinkuivatustelineessä pihalla

Kurssilaiset saivat kuvausvirikkeeksi tehtävälistan, jonka itsekin pidin mielessä. Kuivaustelineessä roikkuva henkari täyttänee tehtävän jotain unohdettua ja pyöreä muoto löytyy Alkumuna-veistoksesta. Teoksen toteutti unkarilainen taiteilija Tamás Ortutay, ja se on Budapestin kaupungin Helsingille lahjoittama.

Alkumuna-niminen taideteos on muodoltaan pyöreä, halkaisija n 1,5 metriä
Alkumuna tunnetaan myös nimellä Maailman synty.

Ikkunan kautta kuvattuna heijastuksena kerrostalon piha on kuin impressionistinen maalaus – vai mitä?

kerrostalon ikkunoita ja muutama puu näkyvät hieman epäselvänä heijastuksena toisesta ikkunasta

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuvausharjoituksia Säynätsalossa

Elokuun lopussa on vietetty Alvar Aalto -viikkoa ainakin Jyväskylässä ja Turun Seudulla. Osallistuin Jyväskylässä Luovan valokuvauksen keskuksen järjestämään arkkitehtuurivalokuvauksen työpajaan Säynätsalon kunnantalolla, joka on yksi Alvar Aallon merkittävimmistä töistä.

Oli hienoa päästä mukaan, ja olenkin toivonut tällaista tilaisuutta jo pitkään. Työpajan ohjaanana toimi Tuomas Uusheimo, joka hiljattain menestyi juuri Aaltoon liittyvillä Paimion parantolan kuvilla kansainvälisessä kilpailussa.

Säynätsalonkunnantalo_2

Kahden päivän aikana ehdittiin käydä monipuolisesti sekä perusasioita että erityisempiä kysymyksiä. Viikonlopun jälkeen katson huomattavasti kriittisemmin omia kuviani − tämänkin jutun aloituskuvassa on kaikenlaista pielessä…

 

Säynätsalonkunnantalo_8

Työpajassa kuvien katselu yhdessä oli kiinnostavaa ja opettavaista. Kuinka erilaisia tapoja ihmisillä onkaan kuvata samaa kohdetta. Erilaisilla kuvaustehtävillä kuvaamiseen tulee lisää mielenkiintoa ja haastetta. Säynätsalossa tehtävänä oli rakentaa kuvista jonkinlainen sarja, jonka teema oli vapaa. Joku rakensi teeman materiaalin mukaan, toinen taas keskittyi sisätilojen tunnelmaan tai tiettyjen muotojen toistoon.

Omassa sarjassani kuvasin porrasmaisuutta, joka toistuu rakennuksessa monin paikoin.

Säynätsalonkunnantalo_1

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Arkkitehtuurituristi Liettuassa

 

Dainava Kaunas

On päässyt vierähtämään monta vuotta siitä, kun viimeksi kävin oikein ulkomailla lähiössä. Tänä kesänä matkustin Liettuassa ja vietin pari päivää Kaunasissa. Yksi kaupungin suurimmista lähiöalueista on 1960-luvulla rakennettu Dainava.

Ornamentti_Dainava

Huomio kiinnittyy koko julkisivun korkuisiin betoniornamentteihin, jotka ilmeisesti antavat näkösuojaa osaan parveketta. Onko tämä nyt se wau-elementti?

Megadeth Dainava

Koristeelliset metalliristikot ikkunoiden suojana kuuluvat katukuvaan heti Suomenlahden eteläpuolella.

Kissa Dainava

Kissa puikahti hetkeä myöhemmin avoimesta ovesta sisään.

Dainava puiston laidalla

Asuinalueen vieressä on laaja Ystävyyden puisto (Draugystės parkas), jossa vuorottelevat tiheä mäntymetsä ja rakennetut aukiot. Aukion laidoilla maasto polveili hauskoina kumpuina.

Puisto_shakki

Rouvat Dainava

Pohdin, ovatkohan parvekkeiden pintamateriaalien kunnossapito kunkin osakkaan vastuulla, sillä pintojen kunto ja tyyli vaihtelivat suuresti.

Neuvostoaikana rakennettujen talojen ilme on suomalaisen silmään usein eksoottinen, mutta paikoitellen maisema näyttää hyvinkin tutulta. Osa taloista oli kunnostettu äskettäin, ja niiden julkisivut olivat siistejä ja yhtenäisiä. Talojen väliin mahtui koivikkoa ja muita puita – ja linnuille pönttöjä!

Linnunpönttö Dainava

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

What the Urban?! ja elämäni lähikaupat

Kirjoitin uuteen What the Urban?! -blogiin lähikaupoista tekstin, jossa peilaan omia kauppakokemuksiani elintarvikekaupan kehitykseen. 

Kirjoitus paljastaa esimeskiksi miksi lähikauppoja oli ennen aina kaksi vierekkäin. Kirjoitan myös Hakunilan K-hallin luovista ratkaisuista ja muistelen kahvitaukoja Kontulan ostarilla. Linkki tekstiin tässä: Kotipihan kaupasta automarkettiin. 

What the Urban on Helsingin yliopiston Kaupunkitutkimusinstituutti Urbarian ja Kaupunkitutkimuskollektiivi KATUKOn ylläpitämä blogi monitieteellisen kaupunkitutkimuksen sanan levittämiseksi. Katso myös muut mielenkiintoiset kaupunkitekstit!

Kuvassa on K‑Market Myllypadontie Myllypurontiellä Helsingissä.

 

Sivuston kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Arkkitehtuurikävelyllä Runosmäessä

Tutkimukseni kenttätyöt saivat jatkoa Runosmäen kirjaston kanssa yhteistyössä järjestetyllä arkkitehtuuri- ja valokuvauskävelyllä. Lämpimänä toukokuisena iltana 1970-luvun aikana rakennettu lähiö näytti parhaita puoliaan: rauhallista ja vehreää.

Kävelyn oppaana toimi turkulaisen arkkitehtuurin ja paikallishistorian tutkija Mikko Laaksonen, joka valmistelee parhaillaan kirjaa Turun lähiöistä. Hän painotti Runosmäen kaavoituksen kunnianhimoisia lähtökohtia, mitä ei välttämättä tule ajatelleeksi kovin arkisen tuntuisessa ympäristössä. Runosmäki on suunniteltu kompaktikaupungin ideologian mukaisesti säännönmukaisiksi kortteleiksi. Erityisesti liikenteen järjestely tuntuu onnistuneelta, sillä alueen kävelyreitit ja oleskelualueet ovat lähes täysin erillään autoliikenteen alueista.

Runosmäki pesubetoni

Rakennustyypit ovat tuttuja monista muistatkin saman aikakauden lähiöistä, ja siksi ensivaikutelma on tavanomainen. Huomattavan määrän rakennuksia alueelle suunnitteli Arkkitehtitoimisto Pekka Pitkänen. Pitkänen käytti usein ikkunoissa ja ovissa selkeää sinistä ja punaista. Muita suunnittelijoita alueella olivat Heikki Sarainmaa ja ATR-toimistot Oy.

Runosmäen seurakuntatalo

Tarkemmin katsoessa huomaa, että Runosmäessä on käytetty monia erilaisia ratkaisuja ja erikoisempia kokeilujakin. Yksi niistä on lasiseinäinen silta, joka yhdistää kaksi kerrostaloa toisiinsa.

Kerrostalo kulkusilta

Osa rakennuksista on vielä ulkoisesti alkuperäisen näköisiä, mutta monissa julkisivu on myös uudistettu. 2000-luvulla yleiset kasettipinnat saivat kävelyn osanotajilta ristiriitaisia kommentteja. Toisaalta uutta siistiä ilmettä pidettiin positiivisena, mutta myös kolkkona.

Runosmäki julkisivukasetti

Tarkoituksenani oli haastatella kierrokselle osallistuneita heidän ottamien valokuvien avulla. Tältä osin tulos oli laiha, sillä vain pari kävelijää innostui myös valokuvaamaan. Tämänkin voi kääntää voitoksi: seuraavaksi päiväksi sovitussa keskustelutilaisuudessa aikaa oli käytettävissä runsaasti, ja aiheessa päästiin pintaa syvemmälle tunnemaisemaan. Laatu korvasi määrän. Niin minä kuin haastateltavanikin toivomme, että tätä periaatetta ei unohdeta nykyisten lähiöiden täydennysrakennussuunnitelmien kohdalla.

Runosmäki kädenjälki
Erilaisia kädenjälkiä.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

Jakomäen olemusta etsimässä

Olin mukana järjestämässä Helsingin työväenopistolle valokuvauskurssia, jossa kuvattiin helsinkiläistä lähiömaisemaa. Kaksipäiväisen kurssin ensimmäisenä päivänä matkattiin Kalliosta itään, Jakomäkeen. Toisen päivän ohjelmana oli kuvista keskusteleminen ryhmässä ja lisäksi haastattelin kuvaajia kahden kesken.

Kurssilaiset saivat valokuvaaja Vilma Pimenoffilta oppia kuvauksen tekniikkaan ja vinkkejä erilaisten kuvakulmien hyödyntämiseen. Itse kerroin valokuvan käytöstä kulttuurintutkimuksen aineistona ja esittelin lyhyesti oman tutkimukseni. Kurssin sisällössä valokuvaukseen yhdistyi tutkimuksellinen näkökulma ja esimerkit valokuvan käyttötavoista.

Lähtökohta Jakomäen retkelle oli kiinnostava, sillä kukaan kurssilaisista ei ollut aikaisemmin siellä käynyt. Siispä retkelle lähdettiin mielikuvien varassa, mutta avoimella mielellä.

DSC_2808

Kuvausreissusta tuli melko erinäköinen kuin oli kuviteltu, ensinnäkin siksi, että aamupäivän aurinkoinen sää muuttui paikoin sankaksi räntäsateeksi. Toiseksi yllätti maiseman moderni ilme. Jakomäki on yksi niistä lähiöistä, joissa rakennuksia on päädytty purkamaan. Tilalle on tullut uusia taloja, jotka voisivat ulkonäkönsa puolesta sijaita millä tahansa uudella alueella.

Oli todella kiinnostavaa nähdä kurssilaisten otoksia seuraavana päivänä. Kukin oli kuvannut omalla tyylillään osittain samoja kohteita. Taiteellista näkemystä ja hienoja oivalluksia ei puuttunut. Kuvista on mahdollisesti tulossa näyttely, mutta paikkaa ja aikaa ei vielä ole ratkaistu.

Uutta Jakomäkeä

Jakomäki kerrostaloja

Myös vanhemmat rakennukset on kunnostettu ja useissa tapauksissa saaneet täysin uusitun julkisivun.

Hiekkalaatikko&räntää

Perinteistä lähiömaisemaa edustaa luonto: kerrostalojen keskellä on paljon kallioista metsää ja avarat pihat ovat vehreitä.

Jakomäki kallio

Alkuperäistä ilmettä löytyy ostarin ympäristöstä. Vieressä on kirjasto, jonka ovi kävi tiuhaan.

Kirjastolla

Huokotien pohjoispuolella on Suurmetsänä tunnettu kerrostaloalue. Virallisesti Suurmetsä on laajempi alue, johon koko Jakomäki kuuluu. Erään kerrostalon pihalta löytyi näinkin perinteinen näkymä halkopinoineen ja koivuineen.

DSC_2814


Kuvat: Aloituskuva Minna Haataja, muut Päivi Leinonen

Arjen kaupunkia aistimassa

Vuosittaiset Kaupunkitutkimuksen päivät vietettiin Helsingissä 25.-26.4. Vuoden teeman, arjen kaupungin, aiheita käsiteltiin muun muassa asumisen, liikenteen ja ympäriston kokemisen näkökulmista. Itselleni mieleen jäi erityisesti esitykset kaupungissa liikkumisesta ja moniaistisesta ympäristökokemuksesta. Seminaareissa ongelmaksi muodistuu usein runsauden pula, kun ei voi millään seurata kaikkia esitelmiä, joita haluaisi.

Kutsuvierasluennoitsija Paul Cheshire esitti kiinnostavaa tietoa asumisen hintojen muodostumisesta. Suhteutettuna yleiseen talouskehitykseen asumisen hinnat ovat metropoleissa kasvaneet jatkuvasti ja huomattavasti. Kaupunkien ympärille kaavoitetut vihreät vyöhykkeet estävät laajenemisen, ja siksi niiden sisäpuolisella alueella asuminen on yhä kalliimpaa. Tämän seurauksena yhä suurempi osa hyvinkin toimeentulevista asettuu asumaan kauemmaksi, ja liikkuu päivittäin jopa 300 kilometriä työhön ja takaisin. Tämä on toteutunut jo Helsingissäkin.

Kaupunki arjen liikuttajana -työryhmässä esiteltiin ”kaupunkiliikenteen etnografiaa”. Opiskelijat olivat tutkineet esimerkiksi metromatkustajien mielikuvia idän ja lännen metroasemista sekä metron järjestysmiehistä. Saimme kuulla muun muassa kuvauksen metron hajusta.

Mielenkiintoinen oli myös Laura Forsmanin esitys moniaististen kokemusten tutkimuksesta. Turun yliopiston yksikkö Aistila toteutti aistilähtöisen Miltä merellinen Turku tuntuu? -tutkimuksen, joka selvitti eri aistimusten (näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tunto) yhteisvaikutuksesta syntyviä kokemuksia merellisestä Turusta. Ajatus eri aistien huomioimisesta ei ole uusi, mutta oli kiinnostava kuulla menetelmistä tutkijalta, jonka tausta on elintarviketeollisuudessa. Tutkimusraportti on julkaistu Turun kaupungin sivuilla.

Esitelmistä inspiroituneena on hyvä jatkaa oma tutkimusta – kaikki aistit hereillä.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned