Kategoria: Arkkitehtuuri

Katoavaa kaupunkikuvaa: Kasarmikatu 21

Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, YleinenAvainsanat , , , ,

Helsingin rakennusviraston entinen talo on kohta historiaa. Kiinteistö puretaan ja paikalle rakennetaan uusi. Näin suuri purkutyö näin keskeisellä sijainnilla on harvinainen – nykyisin. Purkamisen syyksi on
esitetty rakennusten huono kunto ja suuri peruskorjauksen tarve,
jotta talo voitaisiin saada nykykäyttöön sopivaksi. Monien mielestä on varmaan hyvä vaan, että tällainen laatikko puretaan. Paikalle nousee sitten aikanaan uusi laatikko. Eikä muuten ole ensimmäinen purku tällä tontilla. Rakennusviraston alta nimittäin purettiin Engelin suunnittelema koulu.

Vuonna 1961 valmistuneen rakennuksen on suunnitellut Arkkitehti Lauri Pajamies. Arkkitehtuuriltaan rakennus on varsin ryhdikäs 1960-luvun toimistorakennus. Ikkunoiden muodostama rasterijulkisivu puukarmeineen on tyylikäs. Helsingin kaupunginmuseo puolsi purkamista, vaikka se totesi rakennuksen historiallisen merkittävyyden. Rakennuksen sisäpuolella on paikoin alkuperäisenä säilynyttä toimistointeriööriä. Harmi, etten ehtinyt käymään, kun rakennus oli syksyllä vielä käytössä.

kasarmikatu-rakennusvirasto

kasarmikatu-21-ikkunat

kasarmik21-ovikyltti

kasarmikatu21-ikkunateipit

kasarmikatu21-kulma

  •  Paikka noin puoli vuotta myöhemmin, kesäkuussa 2016.

Kasarmikatu kesäkuu2016

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Läheltä kaunis Enson pääkonttori

Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, YleinenAvainsanat , , , Kommentoi

Nyt modernia yli 50 vuoden takaa. Vuonna 1962 valmistunut Enso-Gutzeitin pääkonttori (nykyisin Stora Enso) on ollut vihatun rakennuksen maineessa, mutta luulen että viha on jo laantumassa, ainakin syytä olisi.

Alvar Aallon toimistorakennus on ollut merkittävä rakennushanke jo sijaintinsa vuoksi. Rakennusta kannattaa mennä katsomaan lähempää, sillä silloin rakennuksen materiaalit ja yksityiskohdat vasta huomaa. Pinta on valkoista Carraran marmoria – sitä samaa kuin Finlandia-talossa. 1960-luvun rakennuksissa yleensäkin on paljon hienoja yksityiskohtia, jotka jäävät helposti huomaamatta.

 

Ikkunoiden ruudut ja kolmiulotteisuus muodostavat tehokkaan vaikutelman. Huomaa puuikkunat!

Pilareissa yhdistyvät marmori ja kupari.

Peilissä pilkottaa Uspenskin katedraali. Kiipesin kirkon mäelle nähdäkseni Enson talon kunnolla tältäkin puolelta.

Helsinki Enso Uspenski

 

Kuvaan saatiin myös Finnair Skywheel.

  • Aalto-aiheita lisää vanhemmassa Talotarinat-blogissa hakusanalla Alvar Aalto
  • Katso millainen arkkitehtuuriasu syntyi rakennuksen innoittamana: postaus Sokeripalana.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos Päivi Leinonen if not mentioned

 

Bryggmania Vantaalla

Kategoriassa Arkkitehtuuri, Kirkkoarkkitehtuuri, YleinenAvainsanat , , , , ,

Pysytään yhä Vantaalla. Reitille osui sopivasti Honkanummen hautausmaa. Erik Bryggman suunnitteli Honkanummen siunauskappelin viimeisenä työnään. Vuonna 1955 valmistunut kappeli ei ole saavuttanut yhtä suurta mainetta kuin Turun Ylösnousemuskappeli, mutta upea arkkitehtuurinähtävyys on tämäkin.

Rakennuksen muoto on harvinaisen pelkistetty. Kaksi terävää kolmiota – iso ja pieni kappeli – yhdistyvät matalalla osalla toisiinsa. Bryggmanin hienovaraista tyyliä edustaa esimerkiksi pienemmän kappelin julkisivussa ristin taustalla ristin muotoinen syvennys. Samaa ideaa on käytetty Ylösnousemuskappelissa. Myös ulko-ovi ja oven viereinen seinäreliefi muistuttavat Ylösnousemuskappelista.

Sarjaan kuuluu kolmaskin siunauskappeli, jossa on piirteitä molemmista tässä mainituista töistä: Metsolan siunauskappeli Lohjalla.

Muut Bryggman-postaukset löydät linkistä: Erik Bryggman.

 

siunauskappeli_ruumisvaunut

honkanummi_siunauskappeli_ovi

Minua viehättää Bryggmanin töissä materiaalien käyttö; luonnonmateriaalit pehmentävät funktionalistisia muotoja. Kasvit ovat tärkeässä osassa.

honkanummen_hautausmaa

kiviportaat_istutus_0

honkanummen_kappeli_ruusu

honkanummi_erik_bryggman

honkanummen_kappeli_paanukatto
honkanummen_siunauskappeli_taivas

honkanummen_kappeli_ruumisvaunut

Sisälle emme päässeet, koska lauantaina siunaustilaisuuksia on tiuhaan. Taas mennään…

honkanummen_hautausmaa_pappi
????????????????????????????????????

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Hakunila: Vuoden kaupunginosa ja muistoja

Kategoriassa 1970-luku, Arkkitehtuuri, Lähiö, YleinenAvainsanat , , , ,

Kotiseutuliitto on valinnut vuoden kaupunginosaksi Vantaan Hakunilan. Kävin sen kunniaksi jälleen kotiseutumatkalla. Nyt, kun perheessämme on juuri koulunsa aloittanut ekaluokkalainenkin, oli sopiva aika käydä muistelemassa oman koulu-urani alkua Hakunilanrinteen koululla. Tutultahan se näytti.

 

Pienimmät koululaiset ulkoilivat yläpihalla (kuvassa). Koulutalon toisella puolella on alapihan kenttä, ja sen toisella laidalla Hakunilan koulu eli yläaste. Nyt nämä nimet ovat kuitenkin historiaa, sillä koulut yhdistyivät tämän lukuvuoden alussa Lehtikuusen kouluksi.

Yläasteen puolella sijaitsi myös koulun isompi liikuntasali, johon liittyy hyviä muistoja – esimerkiksi Aristokatit-kuoron jokavuotiset konsertit, joissa kuultiin jopa Abban ja Beatlesin kappaleita, ja Hakunilan Riennonlentopallotreenit, joissa äidin pelatessa kulutin aikaani esiintymislavan verhojen takana lavasteiden ja jumppapatjojen seassa. Vähemmän mukavat muistot liittyvät hammashoitolaan ja terveystarkastukseen, jossa minut tuomittiin loppuiäkseni käyttämään silmälaseja. Se oli kolmasluokkalaiselle järkyttävää.

Hakunilan koulu ei ole ollenkaan hullumpi 1970-luvun koulurakennus. Sen suunnitteli arkkitehtitoimisto Perko&Rautamäki. Rakennuksen seinässä on tunnistettava geometrinen kuviointi. Arkkitehti Reijo Perko on toteuttanut moniin muihinkin rakennuksiin taidetta, muun muassa Käpy-teoksen Espoon Dipolin pihaan.

 

 

Hakunila sijoittuu korkealle mäelle. Koulupäivän jälkeen kuljin nämä hurjilta tuntuvat portaat ylös. Huh, onpas vihreää – silloin ennen maisema oli aivan eri näköinen. Sen voi todeta Helsingin Sanomien kaupunginosasarjan Hakunila-osasta. Kurkkaa artikkeli täältä.

 

 

Portaikko päättyy pienelle aukiolle, jonka reunoilla on tyypillisiä Hakunilan taloja. Aukion laidalla  oli myös Henrikssonin K-kauppa, joka oli äitini työpaikka. Nyt kaupan paikalla on kerrostalo.

 

 

 

 

Hakunilan maisemaan kuuluvat olennaisesti myös Hakunilantien ylittävät kävelysillat.

 

 

Edellinen kotiseutumatkani kohdistui Hakunilan viereiseen Vaaralaan. Lue postaus Kotiseutuni: keksitalot ja arvokas kulttuuriperintö Vantaalla.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

 

Majakkahuoneesta-blogissa vierailijana

Kategoriassa 1980-luku, Arkkitehtuuri, Asuinrakennukset, YleinenAvainsanat , , , , ,

Arvoisat lukijat, on tullut aika esitellä kautta aikain ensimmäinen blogivierailuni. Sain vierailla Majakkahuoneesta-blogissa, joka esittelee kiinnostavasti ajankohtaisia paikkoja, arkkitehtuuria ja kaupunkikuvaa Helsingistä. Blogia kirjoittaa – yksityishenkilönä – Helsingin rakennusvalvontaviraston yliarkkitehti Henna Helander.

Kirjoituksen aihe piti siis löytää Helsingistä. Löytyihän sieltäkin vanha asuntomessualue, jota en ole aikaisemmin esitellyt. Siis, käykääpä katsomassa Majakkahuoneesta kirjoitukseni Asuntomessut Torpparinmäessä 1981 – uusin silmin, ja muitakin blogin Helsinki-juttuja.

 

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Lähiömaisemaa Tallinnasta

Kategoriassa Arkkitehtuuri, Asuinrakennukset, Lähiö, Ostarit, YleinenAvainsanat , , , , ,

Parhaillaan Vantaalla on käynnissä Lähiöfestivaali, josta kerroin hieman edellisessä postauksessa. Nyt siis sopii esitellä lähiömaisemaa vähän muualtakin – esimerkiksi Virosta. Äskeisellä Tallinnan matkalla laajensin kaupunkituntemustani uusille alueille. Piti käydä katsomassa myös neuvostoaikana rakennettu Väike Öismäen lähiö.

Erityistä alueessa on se, että se noudattaa ympyräasemakaavaa. Suunnittelusta vastasi Mart Port (1922-2012), joka toimi Neuvostoliiton valtiollisen arkkitehtitoimiston Eesti Projektin pääarkkitehtina vuosina 1961–1989. Hän suunnitteli myös Viru Hotellin rakennuksen. Alueella on myös 300 metriä pitkä Tallinnan suurin kerrostalo, ns. ’Kiinanmuuri’. Se ei ole aloituksen kuvassa, mutta on tyyliltään vastaava. Monumentaalisuus ja yhtenäisyys kuului ajan henkeen.

Parvekkeiden etuseinissä on kiinnostavia muotoja monenkirjavissa väreissä.

Alueen keskellä on viihtyisä virkistysalue ja tekojärvi.

Pitkät talot muodostavat korttelipihoja. Korttelien väleihin sijoittuu muusta maisemasta kohoavia tornitaloja.

Tietenkin alueella on myös ostoskeskuksensa, joka muistuttaa aika paljon suomalaisia lähiöostareita R-kioskeineen.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Tottumiskysymys

Kategoriassa 1960-luku, 1970-luku, 1980-luku, 1990-luku, Arkkitehtuuri, LähiöYksi kommentti


Pihalajamäen lähiö Helsingissä on 
ensimmäinen kaavalla suojeltu 
1960-luvun elementtilähiö.

Ainahan on niin, että oman ajan rakennussuunnittelua pidetään arkkitehtipiireissä ajanmukaisena. Erilaisia suunnittelupalkintoja jaetaan vuosittain laadukkaina pidetyille rakennuksille. Palkinnot kertovat nimenomaan ammattilaisten mausta. Kansa tykkää tai ei. Asukkaiden mieltymykset voivat olla aivan muuta kuin arkkitehtikunnan virallinen näkemys. Tästä esimerkiksi käy vaikkapa 2000-luvun alussa rakennettu Vantaan Kartanonkosken alue, joka on asukkaiden suosiossa mutta arkkitehtipiireissä usein moitittu epäaidoksi. Värikäs ja hieman romanttinen tyyli tuo mieleen englantilaistyylisen kaupunkimaisen rivitaloasutuksen, joka meillä on jäänyt harvinaiseksi.



Rakennusmuodit vaihtelevat parinkymmenen vuoden sykleissä. Siirrytään rauhallisesta ilmeestä kulmikkaaseen modernismiin ja takaisin. Kun uutuudenviehätys katoaa, saattaa reilun pari vuosikymmentä vanha rakennus näyttää kuluneelta ja tyyliltään epämuodikkaalta. 1980-luvulla ei tiedetty mitään rumempaa kuin 1960-luvun betonielementtirakennus. Väitän, että vähintään kyllästyneesti suhtaudutaan nyt 1990-luvun haalean mitäänsanomattomiin pintoihin, kun taas 1970-luku on jo muodikkaasti retroa. Jossain määrin jo 1980-luvun puoleltakin löytyy retrostatuksen saaneita elementtejä. Henkilökohtaisesti tunnustan, että mieltymykseni osuu täysin tähän parin vuosikymmenen kaavaan. 1980-luvun lopun klinkkeripintaiset, monimuotoisten ulokkeiden kombinaatiot herättävät mielessäni ainoastaan kysymyksen ”tuleeko vielä aika, joka nostaa tämänkin tyylin arvoonsa?”


Tietenkin kaikkina aikoina on rakennettu sekä hyvää että huonoa ympäristöä. Rakennusten arkkitehtoninen arvo ja ajankestävyys mitataan vuosikymmenten kuluessa. Tietyt rakennukset säilyttävät kasvonsa myös vanhentuessaan. Tällainen ajattomuus on tavoiteltavaa. Toisaalta erityisesti vanhempien rakennusten kohdalla korostetaan, että aikakaudelle ominaiset piirteet on säilytettävä. Erinomaiset suunnittelijat erottuvat hyvistä ja keskinkertaisista kyvyllään suunnitella yhtä aikaa ajatonta ja ajanmukaista.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned