Tänäkin kesänä moni Minerit-levyillä verhottu talo saa uuden pinnan. Mineriitit eli asbestisementtilevyt vaihdetaan yleensä lautaverhoukseen, joka monessa tapauksessa onkin ollut rakennuksen alkuperäinen pinta. Aikaa kestämättömäksi ja epäterveelliseksi osoittautunut materiaali katoaa vähitellen katukuvasta.
Asbestisementtilevyjen käyttö puutalojen seinissä yleistyi 1950-luvulla, ja sitä pidettiin aluksi helppona ja huoltovapaana materiaalina. Myöhemmin huomattiin, ettei levy ollutkaan ikuinen. Lopulta se oli myös vaikeampi huoltaa kuin lautaseinä. Asbestin työterveyshaittoihin herättiin 1970-luvulla, ja nykyisissä kuitulevyissä asbesti on korvattu muilla kuiduilla. Ehjänä levy ei aiheuta vaaraa, mutta hajotessaan siitä irtoaa asbestia.
Levypintaiset seinät sinänsä eivät katoa mihinkään, sillä nykyisin saatavilla on monenlaisia verhoilulevyjä, joista tietyn malliset muistuttavat paljon Minerit-levyjä. Nykyisin arvostetaan rakennuksen rakennusajankohdan mukaista ulkoasua, ja siksi nämä 1950-luvulta lähtien mineriitillä modernisoidut talot häviävät vähitellen. Mutta entä ne rakennukset, joissa Minerit-levy todella oli alkuperäinen materiaali? Tällaisessa tapauksessa levyjulkisivun muuttaminen lautaverhoilluksi on yhtä radikaalia kuin päinvastainen toimenpide.
- Tiesitkö tätä:
Minerit-levy on esimerkki siitä, miten yksittäisen tuotteen nimestä muodostuu kansan suussa materiaalia tarkoittava yleisnimi. Minerit oli alunperin Paraisten Kalkki Oy:n Muijalan tehtaalla valmistetun asbestisementtilevyn tuotenimi, joka otettiin käyttöön vuonna 1959. Sitä ennen käytettiin nimeä eterniitti, joka taas juontuu Itävallassa vuonna 1900 patentoidun vastaavan tuotteen nimestä Eternit – ’ikuinen’.
Talotarinat 