Kirjakombo: iloista 1960-lukua, murrosten 1970-lukua ja Helsinki-kuvia

Arava-jutun jatkoksi esittelen tässä muutaman muunkin kirjan, jotka mielestäni muodostavat mukavan kokonaisuuden. Nämä kirjat eivät ole uutuuksia, vaan enemmän jonkinlaisia kirjahyllyyni unohtuneita helmiä.

”Soppaa syöden isä ja äiti säästivät arava-asunnon Kontulasta.” Arava mainitaan myös Arkkitehtuurimuseon näyttelyjulkaisussa Värikkäämpi, iloisempi, hienostuneempi. Näkökulmia 1960-luvun arkkitehtuuriin. Nimensä mukaisesti se esittelee laajan näkökulman 1960-luvun rakentamiseen, eikä pysyttele pelkästään asuntoarkkitehtuurissa. Uusi estetiikka, konstruktivismi, kokeellisuus, värit – siinä eräitä 1960-luvun teemoja, joita teos esittelee laadukkain kuvin. Teos on kokoelman vanhin, sillä näyttely järjestettiin jo vuonna 2016 (onko siitäkin jo niin kauan!)

Kappas, olen tehnyt näyttelystä aikanaan jutunkin 1960-luvulle Arkkitehtuurimuseossa.

Moduulisuus oli 1960-luvulla iso ilmiö. Kuva näyttelyjulkaisusta.

Tästä siirrymmekin luontevasti 1970-luvulle, mutta pysymme yhä Arkkitehtuurimuseon julkaisuissa. Murrosten vuosikymmen. Arki, aatteet ja arkkitehtuuri 1970-luvun Suomessa liittyi niinikään vuosikymmenteemaiseen näyttelyyn, joka järjestettiin viime vuonna (2023). Hieno kokonaisuus esittelee esimerkiksi 1970-luvun rentoa kotityyliä, lähiöiden muutosta, matkailun arkkitehtuuria, purkuvimmaa ja ympäristöasioihin heräämistä. Painava teos jättää mieleeni vain yhden kysymyksen: Onko suunnittelu 1980-luvun arkkitehtuurin näyttelystä jo käynnistynyt?

Mukavaa ja rentoa 1970-lukua. Kuvat näyttelyjulkaisusta.


Lopuksi aarre, jonka löysin Helsingin kapunginmuseon kaupasta: 2014 julkaistu Asfalttia ja auringonkukkia. Simo ja Eeva Ristan Helsinki-valokuvia 1969-1979. Olen jo pitkään ihaillut parin valokuvia, joten pakkohan tämä oli ostaa, kun hintakaan ei ollut paha. Kirjassa on Ilkka Malmbergin kirjoittama esipuhe, mutta muut tekstit ovat vain pieniä johdantoja eri teemoihin. Kuvat ovat pääosassa.

Ihmisiä makkarakojun ympärillä lumisella Kauppatorilla. Simo Rista, 1970. Helsingin kaupunginmuseo.

Pekka Pitkäsen punaista Säkylässä

Tammikuussa blogissani nähtiin turkulaisen arkkitehdin Pekka Pitkäsen työtä, Pallivahan seurakuntatalo. Enpäs olekaan Pitkästä esitellyt aikaisemmin, vaikka hänen suunnittelemissaan kohteissa on tullut vierailtua kamerankin kanssa. Korjaan asian pienellä Pitkäs-sarjalla kevään aikana.

Tässä Säkylän seurakuntatalo vuodelta 1966. Pitkänen suunnitteli useita kirkollisia rakennuksia, jotka ovat tyyliltään pitkälle vietyä modernismia. Pitkäsen 1960-luvun töissä tyypillisesti betonipintaa värittävät perusvärit. Säkylässä julkisivun valkoinen väri korostaa rakennuksen veistoksellisuutta.

 

sakylan-seurakuntatalo_

 

Yksityiskohdat paljastuvat saavuttaessa lähemmäksi. Sisäänkäynnin kohdalla väriä on runsaasti: punaisen metallin ja lasin konstruktio toivottaa vieraan tervetulleeksi.

sisaankaynti-sakylan_srk-pieni

 

punainen-ovi-pitkanen

 

Kauempaa tehostevärejä ei välttämättä huomaa, sillä ne ovat usein erilaisten ulokkeiden takana hieman piilossa.

punainen-karmi

 

Punaista sisälläkin.

nakymasisapihalle

 

Kiinteistökokonaisuuteen kuuluu asuinrivitalo. Olisin tietysti halunnut päästä sisään, mutta niin hyvä tuuri ei käynyt. Vierailun aikaan viime kesänä koko talo oli kuulemma myynnissä!

 

sakyla-srk-asuinsiipi

 

Lopuksi se pakollinen ajan kerrostumia -kuva vanhan kirkon heijastuksineen.

sakylan-kirkko-ja-srk-talo

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Voi Pallivaha! Arvoarkkitehtuurin purkuaikeet

Jos Turun ja Kaarinan seurakunnan suunnitelmat toteutuvat, ei näitä portaita pitkin kuljeta enää Pekkä Pitkäsen suunnittelemaan seurakuntakeskukseen. Kirkkoa on korjattu pitkään, ja nyt seurakunta haluaisi kuitenkin purkaa rakennuksen. Minun on aina vaan vaikea uskoa, ettei kosteus- ja sisäilmaongelmia pystyttäisi nykymenetelmillä poistamaan. Korjaaminen on aina kallista, eihän siitä mihinkään pääse, mutta purettuja merkkiteoksia kun ei saa takaisin edes rahalla.

pallivahan-srk-talo

Seurakuntakeskusta kutsutaan myös kirkoksi, mutta Kirkkohallitus ei käyttöönoton yhteydessä virallisesti määritellyt rakennusta kirkoksi. Myöhemminkään tätä määrittelyä ei tehty. Tämä osaltaan helpottaa purkuluvan saantia, koska asiaa ei tarvitse päättää Kirkkohallituksessa. Rakennusvalvonnan lupa kuitenkin tarvitaan, ja todennäköisesti museonkin kantaa kysytään.

Pallivahan kirkko valmistui vuonna 1968. Ruskeatiilinen rakennus muodostuu erikokoisista massoista, ja kokonaisuus tarjoaa kiinnostaviaia näkymiä eri suuntiin. Pekka Pitkäsen modernistinen arkkitehtuuri on kansainvälisestikin arvostettua. Jos keskus puretaan, menetetään jälleen pala 1960-luvun rakennuskantaa. Tulevat sukupolvet sitten ihmettelevät menneiden vuosikymmenten säälimätöntä purkuintoa.

pallivaha-srk-piha-pieni

pallivaha-srk-ikkunat

pallivaha-kello

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Taloyhtiöterveisiä!

Kotitaloni juhli viime vuonna 50-vuotisjuhlaa. Koko tapaus meinasi jäädä huomaamatta, mutta onneksi eräs asukas oli tarkkana. Kakkukahvit juotiin yhtiökokouksessa ja alkuaikoja muisteltiin. Värkkäsin juhlaa varten kortin, jolla muistimme alkuperäisiä asukkaita. Vanhoista talonkirjoista selvisi, että heitä asuu talossa yhä 16 huoneistossa.

Elämme aika tyypillisessä 1960-luvun kerrostalossa. Se tarkoittaa esimerkiksi putkiremontin lähestymistä. Asiassa on otettu nyt ensimmäisiä askelia, ja tänään on tarkoitus valita hankesuunnitteluun toteuttava yritys. Tiedossa mielenkiintoisia aikoja!

Mutta monenlaista on jo tehtykin. Viime vuonna uusittiin ulko-ovet. Alkuperäiset puuovet olivat monin paikoin rapautuneet. Vauriot eivät olleet ainoastaan kosmeettisia, siis pelkällä pintaremontilla ei päästy. Hallitus päätti vaihtaa ovet metallisiin.  Itse olisin ollut puuovien ovien teettämisen kannalla, mutta enemmistö päätti näin. Lopputulos on kuitenkin minunkin mielestäni siisti ja talon ilmeeseen sopiva.

 

uusi-ovi

 

Sisäänkäyntien esteettömyyttä parannettiin, ja tähän haettiin ARA:n esteettömyysavustusta. Asfaltti ja jalkaralli ovat nyt samalla tasolla. Koodilla toimiva oviautomatiikka avaa oven. Myös valaistusta lisättiin. Vaikka remontti viimeistelyineen kesti roimasti yli arvioidun, on lopputulokseen ilmeisesti oltu tyytyväisiä. Sen voi päätellä siitä, että syksyn yhtiökokouksessa remontista ei puhuttu sanaakaan – ja se on poikkeuksellista.

 

esteeton-ralli

 

Vanhoissa puuovissa oli tyylikkäät 1960-lukulaiset vetimet. Ne saivat mennä ovien mukana kaatopaikalle. Paitsi, että minä pelastin muutaman itselleni ns. arkistoon 🙂

ovenkahva-1960luku

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

1960-lukua parhaimmillaan: Hotelli Rantapuisto

Yövyin Hotelli Rantapuistossa Helsingin Vuosaaressa muutama viikko sitten. Olin kuullut, että paikka on hieno, mutta yllätyin.

Martta ja Ragnar Ypyä suunnittelivat kokonaisuuden Pohjoismaiden Yhdyspankin koulutuskeskukseksi, joka valmistui vuonna 1963. Kun pankin käyttötarve väheni, alkoi keskus 2000-luvulla tarjota majoitusta muillekin tahoille. Hyvä niin, sillä minä todella nautin viikonlopustani tässä uniikissa paikassa.

Ypyöiden suunnittelussa puun käyttö on erityistä. Rantapuiston tärkeimmissä aulatiloissa on erikoisia kattokonstruktioita, jotka yhdessä valaistuksen kanssa tekevät tilasta todella kiinnostavan. Millaisia yksityiskohtia joka puolella upeasti säilyneinä!

rantapuisto-kirjasto

Eteenpäin. Mitähän käytävän päästä löytyy!

pyp-kaytavalla

Vastaus: risteyskohdista löytyy erityylisiä aulatiloja.

rantapuisto-eras-aula

Sitten ravintolaan. Ypyät osasivat käyttää myös tiiltä. Tässä takka, jonka muoto muistuttaa odottavan äidin vatsaa.

rantapuisto-ravintola-takka

hotelli-rantapuisto-katto

 

rantapuisto-pihaa

Punatiili ja puu hallitsevat julkisivuissakin. Siipien ja erillisrakennusten väliin jää erilaisia pihatiloja.

 

piharakennuksia

 

Yksityiskohdat on huomioitu kaikkialla. Huomaa betonin muotoilu terassin reunassa!

rantanakyma

Hotellihuoneen sisustus ei sentään ollut 1960-luvulta. Tätä näkymää olisin voinut katsella vielä muutaman lisäyön verran.

auringonlasku

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

Rakennusviraston purkutyömaalla

Pari kuukautta sitten täällä oli muutama kuva entisestä Rakennusviraston rakennuksesta Kasarmikadulla. Nyt purku on jo hyvässä vauhdissa, eikä rakennuksesta ole enää paljon jäljellä. Pääsin purun keskelle haistelemaan tunnelmia.

Rakennuksen purkaminen tuntuu aina dramaattiselta. Tapauksen historiallisen arvon ymmärtää myös hankkeessa mukana oleva kiinteistökehitysyhtiö HGR Property Partners, joka tallentaa purun vaiheet huolellisesti.

Aikaisempi postaus täälläKatoavaa kaupunkikuvaa: Kasarmikatu 21

Rakennusvirasto Kasarminkatu

Rakennusvirasto Kasarminkatu

Rakennusvirasto Kasarminkatu

Rakennusvirasto Kasarminkatu

Rakennusvirasto Kasarminkatu

Rakennusvirasto Kasarminkatu

Rakennusvirasto Kasarminkatu

saro-ikkunassa-pieni

Repsottaava kaihdin

Rakennusvirasto Kasarminkatu

Ympäröivät näkymät sentään säilyvät. Vanhat rakennukset säästyivät nykyistä paljon voimakkaamman purkuaallon kynsistä.  Näin ei olisi, jos kaikki silloin vanhanaikainen ja ruma olisi saanut mennä.

Kasarmitori

Kuvat Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos Päivi Leinonen, if not mentioned

Läheltä kaunis Enson pääkonttori

Nyt modernia yli 50 vuoden takaa. Vuonna 1962 valmistunut Enso-Gutzeitin pääkonttori (nykyisin Stora Enso) on ollut vihatun rakennuksen maineessa, mutta luulen että viha on jo laantumassa, ainakin syytä olisi.

Alvar Aallon toimistorakennus on ollut merkittävä rakennushanke jo sijaintinsa vuoksi. Rakennusta kannattaa mennä katsomaan lähempää, sillä silloin rakennuksen materiaalit ja yksityiskohdat vasta huomaa. Pinta on valkoista Carraran marmoria – sitä samaa kuin Finlandia-talossa. 1960-luvun rakennuksissa yleensäkin on paljon hienoja yksityiskohtia, jotka jäävät helposti huomaamatta.

 

Ikkunoiden ruudut ja kolmiulotteisuus muodostavat tehokkaan vaikutelman. Huomaa puuikkunat!

Pilareissa yhdistyvät marmori ja kupari.

Peilissä pilkottaa Uspenskin katedraali. Kiipesin kirkon mäelle nähdäkseni Enson talon kunnolla tältäkin puolelta.

Helsinki Enso Uspenski

 

Kuvaan saatiin myös Finnair Skywheel.

  • Aalto-aiheita lisää vanhemmassa Talotarinat-blogissa hakusanalla Alvar Aalto
  • Katso millainen arkkitehtuuriasu syntyi rakennuksen innoittamana: postaus Sokeripalana.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos Päivi Leinonen if not mentioned

 

Piparitalo 1960-luvun tyyliin

Kiirettä pitää niin, ettei bloggaamiseen meinaa löytyä aikaa. Muun touhun keskellä sain sentään viikonloppuna rakennettua piparkakkutalon monen vuoden tauon jälkeen.


Leipominen oli hauskaa ja mallin suunnittelu sitäkin hauskempaa. Kovin kaukaa ei ideaa lähdetty etsimään; mallina kotitalomme, kerrostalo vuosimallia 1966.

dscn7228

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned