Jätkäsaari: ankeaa vai miellyttävän modernia uutta kaupunkia?

Tiivistä uutta kaupunkia. Tätä luonnehdintaa käytetään nyt monien uusien asuinalueiden kohdalla. Seuraan mielenkiinnolla keskustelua, sillä uusi alue oli kohteena myös tutkimushankkeessa, jossa työskentelin 2023-2024. Turun Linnakaupunki käsittää useita erityyppisiä asuinalueita ja varsinkin tiiviimmin rakennetut ovat saaneet jo rakennusaikana kritiikkiä osakseen. Tiivis kaupunki on arvostelijoiden mielestä ahdas, ankea ja jopa slummimainen. Tässä jutussa ei nyt mennä Turkuun tämän enempää, vaan Helsingin Jätkäsaareen. Näitä alueita toisinaan verrataan toisiinsa ja monia yhtäläisyyksiä onkin: keskustan läheisyys, satama, tiiviys – ja se arvostelu. Somessa kauhistellaan, mutta Jätkäsaaren asukkaat näkevät myös merenläheisyyttä, puistoja, palveluja ja yhteisöllisyyttä (HS 29.7.2024).

Kävin katsomassa itse loppukesästä, miltä Jätkäsaari näyttää. Tämä on tietenkin vierailijan näkökulma, enkä voi sanoa asumisen arjesta tai asunnoista mitään. Kyllä, talot ovat paikoitellen lähekkäin. Kaduilla kulkiessa ei kuitenkaan tarvitse kävellä kovin pitkään, ennen kuin vastaan tulee jonkinmoinen aukio. Monotonisuudesta arkkitehtuuria ei ainakaan voi syyttää, sillä värejä ja muotoja riittää. Saattaisiko välillä jopa kaivata hieman yhtenäisyyttä?

Totta on sekin, että vihreyttä on talojen välissä niukasti. Luonnollisesti puut ovat uusilla pihoilla vielä hentoja. Vehreys on suunnitellusti keskitetty alueen läpi mutkittelevalle puistovyöhykkeelle. Päämäärättömästi vaeltelevalle kulkijalle puisto tuntuu tulevan eteen tämän tästä, sillä se on todella iso. Aurinkoisena aamuna ei tunnu erityisen ahtaalta tai ankealta.

Pst. Klikkaa kuvat isommiksi – Click photos to see them bigger!

In English:

Many new residential areas are described as dense and urban. I am following the discussion with interest, as a new district like this was also the subject of the research project where I worked in 2023-2024. Dense areas are often criticized for being cramped, dreary, and even slum-like. One example is Jätkäsaari in Helsinki. Nevertheless, residents of Jätkäsaari also appreciate the proximity to the sea, parks, services, and a strong sense of community (HS 29.7.2024). I visited Jätkäsaari at the end of the summer to see what it looked like.

Of course, this is only a visitor’s perspective, so I can’t speak to daily life or the apartments themselves. It is true that the buildings are situated close together in blocks. However, as I walked through the streets, I didn’t have to go far before reaching some kind of square. I can’t fault the architecture for being monotonous, as there are enough variations in colors and shapes. I even wondered if a bit more unity might be nice. It’s also true that there isn’t much greenery between the buildings, but as planned, it is concentrated in a park zone that winds through the area. An aimless wanderer like me frequently comes across the park, as it is quite large. On a sunny morning the area doesn’t feel particularly cramped or dreary.


Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kirjakombo: iloista 1960-lukua, murrosten 1970-lukua ja Helsinki-kuvia

Arava-jutun jatkoksi esittelen tässä muutaman muunkin kirjan, jotka mielestäni muodostavat mukavan kokonaisuuden. Nämä kirjat eivät ole uutuuksia, vaan enemmän jonkinlaisia kirjahyllyyni unohtuneita helmiä.

”Soppaa syöden isä ja äiti säästivät arava-asunnon Kontulasta.” Arava mainitaan myös Arkkitehtuurimuseon näyttelyjulkaisussa Värikkäämpi, iloisempi, hienostuneempi. Näkökulmia 1960-luvun arkkitehtuuriin. Nimensä mukaisesti se esittelee laajan näkökulman 1960-luvun rakentamiseen, eikä pysyttele pelkästään asuntoarkkitehtuurissa. Uusi estetiikka, konstruktivismi, kokeellisuus, värit – siinä eräitä 1960-luvun teemoja, joita teos esittelee laadukkain kuvin. Teos on kokoelman vanhin, sillä näyttely järjestettiin jo vuonna 2016 (onko siitäkin jo niin kauan!)

Kappas, olen tehnyt näyttelystä aikanaan jutunkin 1960-luvulle Arkkitehtuurimuseossa.

Moduulisuus oli 1960-luvulla iso ilmiö. Kuva näyttelyjulkaisusta.

Tästä siirrymmekin luontevasti 1970-luvulle, mutta pysymme yhä Arkkitehtuurimuseon julkaisuissa. Murrosten vuosikymmen. Arki, aatteet ja arkkitehtuuri 1970-luvun Suomessa liittyi niinikään vuosikymmenteemaiseen näyttelyyn, joka järjestettiin viime vuonna (2023). Hieno kokonaisuus esittelee esimerkiksi 1970-luvun rentoa kotityyliä, lähiöiden muutosta, matkailun arkkitehtuuria, purkuvimmaa ja ympäristöasioihin heräämistä. Painava teos jättää mieleeni vain yhden kysymyksen: Onko suunnittelu 1980-luvun arkkitehtuurin näyttelystä jo käynnistynyt?

Mukavaa ja rentoa 1970-lukua. Kuvat näyttelyjulkaisusta.


Lopuksi aarre, jonka löysin Helsingin kapunginmuseon kaupasta: 2014 julkaistu Asfalttia ja auringonkukkia. Simo ja Eeva Ristan Helsinki-valokuvia 1969-1979. Olen jo pitkään ihaillut parin valokuvia, joten pakkohan tämä oli ostaa, kun hintakaan ei ollut paha. Kirjassa on Ilkka Malmbergin kirjoittama esipuhe, mutta muut tekstit ovat vain pieniä johdantoja eri teemoihin. Kuvat ovat pääosassa.

Ihmisiä makkarakojun ympärillä lumisella Kauppatorilla. Simo Rista, 1970. Helsingin kaupunginmuseo.

Valokuvauskurssi Meri-Rastilassa

Tänäkin vuonna Helsingin työväenopistolla järjestettiin kaksi valokuvauskurssia, joilla perehdyttiin lähiömaisemaan. Paitsi valokuvaamalla, aihetta tarkastellaan myös keskustelujen ja tutustuen aiheeseen muun muassa lähiörakentamisen historian kautta. Syksyn kurssi järjestettiin Meri-Rastilassa.

Graafinen maalaus kerrostalon seinässä

Niin 1990-lukulaista!

Tuhk-astia laattapintaisella seinällä,

Lähiö määritellään joissain lähteissä käsittämään alueita 1950-luvulta 1980-luvulle, ja itsekin helposti miellän varsinaisen lähiöaikakauden päättyvän 1980-luvulle. Kyse on toisaalta rakentamisen volyymin laskusta, muta toisaalta ehkä mielikuvista; lähiön ajatellaan näyttävän stereotyyppisesti 1970-luvun ruutuelementtitaloita, kun 1980-luvun aikana alettiin sekä kaavoituksessa että julkisivuratkaisuissa suosia monimuotoisempaa tyyliä.

Virallista määritelmää lähiölle ei kuitenkaan ole. On mielenkiintoista pohtia sanojen merkityksiä ja mitä erilaisilla nimityksillä halutaan kertoa. Uusista alueista puhutaan mieluummin esimerkiksi kaupunginosina ja asuinalueina, vaikka monin tavoin ne ovat hyvin samankaltaisia kuin perinteiset lähiöt  – tosin tiiviimpiä usein,

Leikkikassakone, lasten lelu kerrostalon pihalla

Yksi tunnusomainen piirre vanhemmille lähiöille on piha-alueen luonnontilainen kallio. Uudemmilla alueilla näitä ei enää juuri ole.

Kerrostalo ja pihan kalliota

Meri-Rastilaa tullaan vahvasti uudistamaan lähivuosina. Esimerkiksi Helsingin kaupungin vuokra-asuntojen kortteli osoitteessa Meri-Rastilantie 19 aiotaan purkaa.

Kaksikerroksinen talo, pihalla liukumäki

Toisessa purettavaksi suunitellussa korttelissa sammakko toivottaa tervetuloa riikinkukon seuratessa sivummalla.

Koristeita puutarhassa: sammakko ja riikinkukko

Kevään kurssi olikin jännittävä tapaus, sillä se järjestettiin etänä. Kokonaisuus toimi yllättävän hyvin, vaikka yhteiset keskustelut jäivätkin netin varaan. Livekurssien yhdessä tekeminen kahvitaukoineen tarjoaa eri tavalla mahdollisuuden tutustumiseen ja ajatusten vaihtoon.

Sekä Meri-Rastilan kuvia että kevään kuvia Maunulasta on nähtävillä Instagramissa Lähiöestetiikkaa-tilillä.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Elämää kuin elokuvissa?

Kirjoitin pienen katsauksen lähiöön sijoittuvista elokuvista. Halusin tarkastella, millaisia lähiökuvauksia on tehty ja millaisena lähiöelämä niissä näyttäytyy. Olin nähnyt pari elokuvista aikaisemmin, mutta muuten valitsin tunnettuja elokuvia eri vuosikymmeniltä ilman juurikaan ennakotietoja. Yllättävän samankaltaisia asetelmia löytyi tästä kuuden elokuvan kattauksesta.

Esteettiseltä kannalta katsottuna elokuvat tarjosivat välillä nautittavan jylhää maisemaa ja tehokkaita rajauksia ruutuelementtipintoihin.

Lue juttu What The Urban -blogista

Kuvat ruutukappauksia Täältä tullaan elämä -elokuvasta.

Sähkökaappitaidetta Pihlajistossa

Olen aikaisemmin kertonut Helsingin työväenopiston kahdesta kurssista, joissa olin opettamassa ja jotka liittyvät lähiömaisemaa tutkivaan väitöskirjatyöhöni. Kurssien kuvausretket kohdistuivat Jakomäkeen ja Pihlajistoon. Jo ensimmäisen kurssin yhteydessä ajatuksena oli toteuttaa jonkinlainen näyttely kurssilaisten kuvista.

Perinteiselle, sisätilaan sijoitettavalle näyttelylle ei tuntunut löytyvän hyvää paikkaa. Ehkä hyvä niin, sillä toisen kurssin jälkeen kurssin valokuvataiteilija-opettaja sai idean kysyä lupaa kaappien käyttöön alueen sähkökaappien omistajalta. Helenillä on jo ennestään runsaasti kokemusta sähkökaappien taideprojekteista, ja yritys antaa mielellään luvan kaappien ulkonäön parantamiseen, mutta edellytyksenä on suunnitelmien esittäminen tarkasti etukäteen.

Eri puolille Pihlajistoa kiinnitetyt kuvat on painettu ulkokäyttöön tarkoitetulle alumiinilevyille ja liimattu kaappiin kestävällä liimalla. Yhteensä kahdeksan sähkökaappia sai uuden ilmeen. Kaapit ovat erikokoisia, ja kuvia on yhdessä kaapissa yksi tai useita. Näyttely on tarkoitettu kohtalaisen pysyväksi.

Kolmen tunnin ulkoilun jälkeen pizza ja kuuma (ja vahva!) tee lämmittivät Pihlajiston pizzeriassa.

Syksyn värejä Pihlajistossa

Helsingin työväenopistolla järjestettiin nyt toistamiseen viikonopun mittainen Lähiökuvauskurssi. Kurssin ohjelma oli pitkälti sama kuin kevään kurssilla, josta kerroin aikaisemmin: Jakomäen olemusta etsimässä. Tunnelma erosi kuitenkin melkoisesti toukokuisesta(!) räntäkelistä, ja tällä kertaa saimme nauttia kuulaasta syyssäästä ja hienosta ruskasta.

Kuvapari: Toisessa kuvassa kirjoittaja valokuvaa ja toisessa hänen ottamansa valokuva ajorampista.
Kuvaaja kuvassa − ja oikealla näkymä linssin läpi. (Vasen kuva Lauri Veijalainen.)

Pihlajiston kerrostalot ovat hyvin tyypillisiä 1970-luvun taloja – niitä parjattuja betonilaatikoita. Keskusteluissa kävi ilmi, että maiseman säännönmukaisuus miellytti monia. Lisäksi ympäristöä pidettiin yleisilmeeltään siistinä. Huomattavaa oli myös mäkinen ja kallioinen maasto, jonka ansiosta monet talot vaikuttivat ehkä korkeammilta kuin olivatkaan.

Moni mainitsi myös ihmisten vähäisen liikkumisen alueella lauantai-iltapäivänä. Tunnelma oli hieman unelias.

Kerrostalon pohjakerroksessa on aukko, josta pääsee sisäpihalle

Vuonna 1970 rakennetun Satopihlaja-yhtiön talot ovat kolmikerroksisia. Yhtiö sai runsaasti julkisuutta muutaman vuoden takaisesta tosi-tv-sarjasta Putkiremontti. − Mielestäni muuten aivan mahtavan hullu idea!

Asfaltoitu mäki ja mäen päällä kerrostalo
Satopihlaja mäen päällä.

henkari roikkuu pyykkinkuivatustelineessä pihalla

Kurssilaiset saivat kuvausvirikkeeksi tehtävälistan, jonka itsekin pidin mielessä. Kuivaustelineessä roikkuva henkari täyttänee tehtävän jotain unohdettua ja pyöreä muoto löytyy Alkumuna-veistoksesta. Teoksen toteutti unkarilainen taiteilija Tamás Ortutay, ja se on Budapestin kaupungin Helsingille lahjoittama.

Alkumuna-niminen taideteos on muodoltaan pyöreä, halkaisija n 1,5 metriä
Alkumuna tunnetaan myös nimellä Maailman synty.

Ikkunan kautta kuvattuna heijastuksena kerrostalon piha on kuin impressionistinen maalaus – vai mitä?

kerrostalon ikkunoita ja muutama puu näkyvät hieman epäselvänä heijastuksena toisesta ikkunasta

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Jakomäen olemusta etsimässä

Olin mukana järjestämässä Helsingin työväenopistolle valokuvauskurssia, jossa kuvattiin helsinkiläistä lähiömaisemaa. Kaksipäiväisen kurssin ensimmäisenä päivänä matkattiin Kalliosta itään, Jakomäkeen. Toisen päivän ohjelmana oli kuvista keskusteleminen ryhmässä ja lisäksi haastattelin kuvaajia kahden kesken.

Kurssilaiset saivat valokuvaaja Vilma Pimenoffilta oppia kuvauksen tekniikkaan ja vinkkejä erilaisten kuvakulmien hyödyntämiseen. Itse kerroin valokuvan käytöstä kulttuurintutkimuksen aineistona ja esittelin lyhyesti oman tutkimukseni. Kurssin sisällössä valokuvaukseen yhdistyi tutkimuksellinen näkökulma ja esimerkit valokuvan käyttötavoista.

Lähtökohta Jakomäen retkelle oli kiinnostava, sillä kukaan kurssilaisista ei ollut aikaisemmin siellä käynyt. Siispä retkelle lähdettiin mielikuvien varassa, mutta avoimella mielellä.

DSC_2808

Kuvausreissusta tuli melko erinäköinen kuin oli kuviteltu, ensinnäkin siksi, että aamupäivän aurinkoinen sää muuttui paikoin sankaksi räntäsateeksi. Toiseksi yllätti maiseman moderni ilme. Jakomäki on yksi niistä lähiöistä, joissa rakennuksia on päädytty purkamaan. Tilalle on tullut uusia taloja, jotka voisivat ulkonäkönsa puolesta sijaita millä tahansa uudella alueella.

Oli todella kiinnostavaa nähdä kurssilaisten otoksia seuraavana päivänä. Kukin oli kuvannut omalla tyylillään osittain samoja kohteita. Taiteellista näkemystä ja hienoja oivalluksia ei puuttunut. Kuvista on mahdollisesti tulossa näyttely, mutta paikkaa ja aikaa ei vielä ole ratkaistu.

Uutta Jakomäkeä

Jakomäki kerrostaloja

Myös vanhemmat rakennukset on kunnostettu ja useissa tapauksissa saaneet täysin uusitun julkisivun.

Hiekkalaatikko&räntää

Perinteistä lähiömaisemaa edustaa luonto: kerrostalojen keskellä on paljon kallioista metsää ja avarat pihat ovat vehreitä.

Jakomäki kallio

Alkuperäistä ilmettä löytyy ostarin ympäristöstä. Vieressä on kirjasto, jonka ovi kävi tiuhaan.

Kirjastolla

Huokotien pohjoispuolella on Suurmetsänä tunnettu kerrostaloalue. Virallisesti Suurmetsä on laajempi alue, johon koko Jakomäki kuuluu. Erään kerrostalon pihalta löytyi näinkin perinteinen näkymä halkopinoineen ja koivuineen.

DSC_2814


Kuvat: Aloituskuva Minna Haataja, muut Päivi Leinonen

Viestintätalon aikakausi päättymässä?

Viestintätalon valmistuminen Pasilaan vuonna 1987 oli merkittävä tapaus. Kun Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n rakennuttama talo otettiin käyttöön, oli pääjuhlassa vieraana tasavallan presidentti ja rouva Koivisto.

Arkkitehti Ilmo Valjakan työtä esiteltiin lukuisissa kansainvälisissä arkkitehtuurijulkaisuissa. Italialainen l’ARCA vertasi rakennusta keskiaikaiseen kylään keskustorin, holvien ja kapeiden käytävien vuoksi. Rakennus valittiin vuoden betonirakenteeksi 1986.

Talon postmoderni arkkitehtuuri hämmästyttää lukuisilla yksityiskohdillaan kaikkialla. Kulkureiteille osuu monia kiinnostavia näkymiä, mutta voiko jännittäviä kulmia ja kaaria olla liikaa? Onneksi rakennusmassan selkeä neliön muoto ja neutraalit värit tasapainottavat runsautta.

Otavamedia aula

Otavamedia8

Nyt kolmen vuosikymmenen jälkeen Yhtyneet Kuvalehdet tunnetaan nimellä Otavamedia. Talo ei kuitenkaan kanna tätä nimeä enää pitkään, sillä Otavamedia muuttaa Pasilan uuteen Triplaan sen valmistuessa.

Viestintätalo on korjaamisen tarpeessa. Julkisivua peittää verkko, joka estää laattoja putoamasta ihmisten päälle. Otavan verkkosivuilla kerrotaan, että rakennus siirtyy parin vuoden kuluessa YIT:n omistukseen. YITn tavoitteena on kehittää ja peruskorjata tilat uusiin käyttötarkoituksiin ja uusille käyttäjille.

Talon avajaisissa vuonna 1987 silloinen pääministeri Harri Holkeri lausui:

”Tämän talon henkinen kivijalka on Suomen kansan luku- ja kirjoitustaito.”

Toivottavasti kivijalka pitää, vaikka julkisivun tila näyttää huolestuttavalta.

Otavamedia9

Klinkkerilaatta irti

Otavamedian talo

* Olen käyttänyt lähteenä Yhtyneiden Kuvalehtien julkaisemaa kirjaa Talo – The House.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

1000+1 lähiön tarinoita: Kannelmäki

Lähiötarinoita alkaa ilmestyä niin tiuhaan, että kuukauden lähiö -teema ei tahdo riittää. Jatkossa lähiöjuttuja ilmestyy säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin.

Nyt sarjaan lisätään Humans of Myyr Yorkin kanssa yhteistyössä tehty kuvakokoelma, jossa tavataan myös asukkaita. Annoimme projektille nimeksi 1000 + 1 lähiön tarinoita #1000plus1. Teema jatkuu epäsäännöllisesti, mutta toivottavasti pitkään.

Kannelmäki on ollut blogissa esillä useammankin kerran. Aiemmat postaukset keskittyivät Kannelmäen vanhempaan osaan ja Sitratorille, mutta nyt liikutaan laajemmin myös radan toisella puolella.

Tässä linkit aikaisempiin juttuihin:

Kannelmäen vanha ostari

Unelma Kannelmäessä

Arkkitehtuurituristi Kannelmäen kirkossa

Kotoista Kannelmäkeä

Siirry kuvaesitykseen klikkaamalla!

Kannelmäki 1000+1


Kannelmäen kuvat Päivi Leinonen ja Olli Berg

 

Kuukauden lähiö: Merihaka

Merihaka kukkalaatikko

Kuukauden lähiö ei ole aivan varsinaisesti lähiö, koska se sijaitsee Helsingin  kantakaupungin alueella. Toisaalta lähiö-sanan käyttö on liukuvaa ja virallinen määrittely puuttuu. Useimmiten kuitenkin lähiö tarkoittaa selkeästi keskustan ulkopuolelle rakennettua yhtenäistä kerrostalovaltaista aluetta.

Vuosina 1973–1986 rakennettua Merihakaa voi hyvin kutsua ainakin kaupunkilähiöksi. Onhan se ulkoisesti kovasti monen muun 1970-luvulla rakennetun lähiön kaltainen, tosin talot ovat massiivisemman oloisia kuin Suomessa yleensä. Alue on rakennettu entiselle teollisuusalueelle. Asemakaavassa pyrittiin tehokkaaseen maankäyttöön, mutta asuntoihin haluttiin väljyyden tuntua ja valoa. Aravan rakentamisohjeet ovat määränneet esimerkiksi ikkunoiden pinta-alasta ja keittiön varustelutasosta.

Alueen suunnitteluperiaatteisiin kuului autoilun erottaminen jalankulkuväylistä. Tämä toteutettiin sijoittamalla alueen alle autokansi, jossa sijaitsee myös bussipysäkki.

Merihaka6

Merihaka5

Runsaasti moitteita saanut Merihaka on viime vuosina esiintynyt mediassa uudessa valossa. Asukkaat arvostavat alueen hyvää sijaintia, käytännöllisiä ratkaisuja ja asukkaiden välistä yhteisöllisyyttä. Ajan myötä betonin harmauskin on saanut sävyjä. Helsingin Sanomien artikkeliin haastatellun asukkaan mielestä ihmiset ovat pehmentäneet betonin.

Merihaka Leikkipaikka

Merihaka4

Merihaka penkki

Merihaka Market

Merihaka ovenkahva

Merihaka2

Kaupunkiviljelyä betonin keskellä.

Merihaka viljelylaatikot

Monista asunnoista on näkymä suoraan merelle.

Merihaka3

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned