Päivi Leinonen

Brutaalia pipariarkkitehtuuria

18.12.201623.12.2018Kategoriassa 1960-luku, KotonaAvainsanat koulurakennus, modernismi, piparitaloKommentoi

On aika paljastaa vuoden piparitalo. Viime vuoden tapaan valitsin kohteeksi vuoden aikana blogissa esitellyn rakennuksen. Itse rakennuksenkin esittely pääsi blogiin vasta muutama päivä sitten, mutta pipariprojektin aiheen olin ehtinyt jo päättää hyvissä ajoin.

Aikaisemmat piparitaloni: Ostari piparina ja Piparitalo 60-luvun tyyliin

Roihuvuoren piparikoulu

Ei siitä ihan täydellinen tullut. Jotkut saumat repsottavat pahasti, mutta sovitaan vaikka niin, että teos kuvaa tilannetta ennen remonttia, tai ehkä jopa korjausten ollessa käynnissä. Täytyy myös huomauttaa, että koulu ei ole mittakaavassa.

Työ alkoi kaavojen suunnittelulla ja testauksella. Olen sitä ihmistyyppiä, joka nauttii monessa asiassa suunnittelusta ja valmisteluista eniten. Kaavojen parissa askartelu on kivaa!

Elementit kasassa.

Kyllä tästä jotain taitaa tulla…

… ja tulikin.

PS. Ella ja kaverit -elokuvasta inspiroituneena rakensimme poikani kanssa toisenkin koulun. Etualalla on siis Ellan pieni koulu, josta luokka joutuu muuttamaan jättimäiseen betonikouluun.

Söpöhän siitä tuli.

Kummasta sinä pidät enemmän?

PS. Katso myös Talotarinat 5 vuotta -juhla-arvonta täällä.

Facade Goes Fashion -teema etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Myös muunlaiset sulautumiset ovat mahdollisia. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on aikaisemmin ollut itsenäinen blogi osoitteessa www.facadegoesfashion.blogspot.fi.

Pohdintoja betoniarkkitehtuurista: Roihuvuoren koulu

15.12.201619.3.2017Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, YleinenAvainsanat Aarno Ruusuvuori, brutalismi, Helsinki, konstruktivismi, koulu, koulurakennus, RoihuvuoriKommentoi

Pysytään 1960-luvulla yhä, kohteena Aarno Ruusuvuoren sunnittelema, 1967 valmistunut Roihuvuoren koulu Helsingissä.

Osallistuin syksyn aikana Tampereen teknillisen yliopiston järjestämälle arkkitehtuurin kritiikin kurssille. Antoisan kurssin yksi tulos oli ymmärtää, mitä kaikkea kritiikki voi olla ja miten monella tavalla kohdetta voi lähestyä.

Tutkiskelin Roihuvuoren koulua kolmen tekstin verran. Yhdessä kirjoituksessa pohdin, millainen on konstruktivistisen betonirakennuksen luonne. Tulkintani mukaan koulurakennus edustaa

avoimuutta – avoimet tilaratkaisut, tilojen yhteys, ikkunoiden runsaus
joustavuutta – monikäyttöisyys on huomioitu suunnittelussa
rehellisyyttä – konstruktivismin periaatteiden mukaan rakenteet näkyvät sellaisenaan
arvovaltaisutta – selkeä, jämäkkä ulkomuoto herättää kunnioitusta

Teksti Brutaalia arvomaisemaa – Roihuvuoren koulu on luettavissa kurssin blogissa. Blogista löytyvät myös muut kurssin aikana syntyneet kiinnostavat kritiikit.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Juhla-arvonta – Talotarinat 5 vuotta

13.12.201613.12.2016Kategoriassa Bloggaaminen, Lähiö, YleinenAvainsanat arvonta, blogiarvonta, kalenteri, Lähiö, Turku9 kommenttia

Tättärää!

Talotarinat-blogin ensimmäinen postaus on päivätty 13.12.2011, eli nythän on synttärit! Vuosiin on mahtunut monenlaisia vaiheita ja aiheita. Kuudes vuosi käynnistyy hyvissä tunnelmissa, sillä kirjoittajan päässä muhii innostavia kehitysideoita.

Synttäreiden kunniaksi arvon 2 kpl Turun lähiöt -seinäkalenteria. Esittelin kalenterin aiemmassa postauksessa täällä. Lisätietoa myös sivun alaosassa.

Arvonnan ohjeet:

Kerro, mikä Turun lähiöistä on viehättävin. Perustelut ovat tervetulleita. Voit kommentoida täällä blogissa, Facebookissa tai Instagramissa arvonnasta kertovaan julkaisuun.

Laita kommenttiin sähköpostiosoite, johon voin ilmoittaa voitosta. Jos vastaat Facebookissa tai Instagramissa ja sinuun saa sitä kautta yhteyden, ei osoite ole välttämätön. Palkinto postitetaan Suomessa sijaitsevaan postiosoitteeseen.

Arvonta sulkeutuu 19.12. klo 24.00.

Lamppuja ja muita herkkuja – PYP

7.12.20167.12.2016Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, YleinenAvainsanat Helsinki, hotelli, Hotelli Rantapuisto, lamput, sisustus, valaisimet, VuosaariKommentoi

Esittelin viimeksi upeaa Hotelli Rantapuistoa, joka tunnetaan myös PYP-pankin entisenä koulutuskeskuksena. Palataan vielä interiöörin hienoihin yksityiskohtiin. Ensimmäinen tulee vastaan jo ovella: ovenkahvana on tunnistettava pankin logo.

Sisustuksessa on käytetty erilaisia puupintoja – tässä sormipaneelia.

Lamppuja, ihania lamppuja.

Tällainen valaistusratkaisu ei tarvitse erillistä varjostinta.

Valaisimia tarvitaan ulkoalueillakin.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

1960-lukua parhaimmillaan: Hotelli Rantapuisto

4.12.20164.12.2016Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, YleinenAvainsanat 1960-luku, Helsinki, hotelli, koulutuskeskus, Martta Ypyä, Ragnar Ypyä, Vuosaari, YhdyspankkiKommentoi

Yövyin Hotelli Rantapuistossa Helsingin Vuosaaressa muutama viikko sitten. Olin kuullut, että paikka on hieno, mutta yllätyin.

Martta ja Ragnar Ypyä suunnittelivat kokonaisuuden Pohjoismaiden Yhdyspankin koulutuskeskukseksi, joka valmistui vuonna 1963. Kun pankin käyttötarve väheni, alkoi keskus 2000-luvulla tarjota majoitusta muillekin tahoille. Hyvä niin, sillä minä todella nautin viikonlopustani tässä uniikissa paikassa.

Ypyöiden suunnittelussa puun käyttö on erityistä. Rantapuiston tärkeimmissä aulatiloissa on erikoisia kattokonstruktioita, jotka yhdessä valaistuksen kanssa tekevät tilasta todella kiinnostavan. Millaisia yksityiskohtia joka puolella upeasti säilyneinä!

Eteenpäin. Mitähän käytävän päästä löytyy!

Vastaus: risteyskohdista löytyy erityylisiä aulatiloja.

Sitten ravintolaan. Ypyät osasivat käyttää myös tiiltä. Tässä takka, jonka muoto muistuttaa odottavan äidin vatsaa.

Punatiili ja puu hallitsevat julkisivuissakin. Siipien ja erillisrakennusten väliin jää erilaisia pihatiloja.

Yksityiskohdat on huomioitu kaikkialla. Huomaa betonin muotoilu terassin reunassa!

Hotellihuoneen sisustus ei sentään ollut 1960-luvulta. Tätä näkymää olisin voinut katsella vielä muutaman lisäyön verran.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Turun lähiöt seinäkalenterina

28.11.201627.7.2017Kategoriassa Lähiö, YleinenAvainsanat kalenteri, Kerrostalot, lähiöt, seinäkalenteriKommentoi

Huomio Turun lähiöt! Nyt saatavana seinäkalenteri vuodelle 2017 tyylikkäin mustavalkokuvin. Kuviin on napattu kullekin lähiölle leimallinen tyyli tai kiehtova yksityiskohta. Kaikki kuvat ovat nähtävissä sivun alaosan kuvakarusellissa. Kalenteri on kierresidottu ja ripustuskoukulla varustettu.

Kalenteria saa verkkokaupasta – loppuvuoden tarjous 6,50€ sisältää postikulut.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

1960-luvulle Arkkitehtuurimuseossa

21.11.201630.11.2016Kategoriassa 1960-luku, Bloggaaminen, YleinenAvainsanat 1960, arkkitehtuurimuseoKommentoi

Nyt on Arkkitehtuurimuseossa minulle sopiva näyttely: VÄRIKKÄÄMPI, ILOISEMPI, HIENOSTUNEEMPI. 1960-LUVUN SUOMALAISTA ARKKITEHTUURIA.

Kuten nimikin kertoo, yksi näyttelyn teemoista on värit. Toisaalta huomattava osa rakennuksista on ollut selkeän mustavalkoisia tai betonin ominaislaatua korostavia, siis harmaita. Suunnittelu vapautui totutuista muodoista, ja betonista rakennettiin veistoksellisia maamerkkejä. Näiden lisäksi esiin on nostettu moduuleihin perustuva suunnittelu.

Kuvien ja videoiden lisäksi esillä on kiinnostavia pienoismalleja.

Näyttelyn puitteet on rakennettu teemaan sopiviksi. Keltaisessa Pastilli-tuolissa voi katsoa Hakan asuntotuotannosta kertovaa mainoselokuvaa.

Tästähän minä tykkään, ja blogikin on viime aikoina vahvasti keskittynyt kyseiseen aikakauteen. Omista kuva-arkistoistani löytyi monia kohteita, jotka ovat päässeet näyttelyyn mukaan. Tässä muutama.

Värikästä ja iloista

Yllä Bengt Lundstenin suunnittelema Jyväskylän Kortepohja, jonka korttelipiharakennetta pidettiin esimerkillisinä mallina modernille aluesuunnittelulle.

Samankaltaista ideaa on toteutettu Turun ylioppilaskylässä. Läntisen osan suunnittelivat Erkki Valovirta ja Jan Söderlund. Nuo värit!

Veistoksellista

Yksi puoli 1960-lukua on veistoksellisuus. Loistavana esimerkkinä siitä on Kannelmäen 1968 valmistunut kirkko, jonka suunnittelivat arkkitehdit Marjatta ja Martti Jaatinen. Kirkosta blogissa juttua jo aikaisemmin: Arkkitehtuurituristina: Kannelmäen kirkko.

Hienovaraisempaa veistoksellisuutta edustavat Pihlajamäen kerrostalot, jotka kuuluvat nykyisin kaavalla suojeltuun rakennusperintöön.

Tästä saankin linkin blogini historiaan – nimittäin Talotarinoiden ensimmäisessä postauksessa mainitsin Pihlajamäen esimerkkinä siitä, miten rakennustyylit ja niiden arvostus muuttuvat vuosikymmenten kuluessa. Postaus on päivätty 13.12.2011. Katso postaus Tottumiskysymys.

Talotarinat aloitti Bloggerissa, mutta siirtyi seuraavana vuonna Asuntomessujen blogialustalle. Asuntomessuvuosiin mahtui monia kiinnostavia kokemuksia, mutta nyt blogi kaipasi uudistumista ja itsenäistymistä. Nyt olen siis riippumaton bloggaaja WordPress-maailmassa.

Ps. En viitsi kaikkia vanhoja postauksia edes tutkia, ja voi olla, etten ihan kaikesta ole enää samaa mieltä. Postausten muuttaminen olisi jotenkin tökeröä, joten sielläpä ovat!

Vinkki: Arkkitehtuurimuseossa on käyty ennenkin – täällä postauksia aiheesta: Talotarinat Arkkitehtuurimuseossa

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Facade Goes Fashion: Yayoi Kusama sulautuu taustaan

20.11.201626.11.2016Kategoriassa Facade Goes Fashion, YleinenAvainsanat muoti, näyttely, Yayoi KusamaKommentoi

Pitihän tämä ilotulitus käydä katsomassa. Yayoi Kusaman In Infinity -näyttelyssä HAM:ssa nähdään pilkkuja, palloja, kurpitsoja, ja lisää pilkkuja. On toki muutakin taiteilijan pitkän uran varrelta.

Kusaman kantavana teemana on sulautuminen maailmaan ja taustaan – ja sitähän Facade Goes Fashion juuri käsittelee. Kusama on kiinnostunut muodista ja luonut yhteistyössä Louis Vuittonin kanssa riemastuttavan malliston. Kas tässä maistiaisia!

Louis Vuitton red top, €400 / Louis vuitton shoes / Louis Vuitton bangle bracelet, €390

Louis Vuitton yellow flat, €545 / Louis vuitton handbag, €1.505 / Louis Vuitton handbags tote, €1.210 / Louis Vuitton brown shawl

Itse en valitettavasti ollut niin kaukonäköinen, että olisin valinnut teemanmukaisen asun viikonloppureissuun. Pisarat-sukkahousut sentään vähän sinnepäin.

Facade Goes Fashion -teema etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Myös muunlaiset sulautumiset ovat mahdollisia. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on myös itsenäinen blogi osoitteessa www.facadegoesfashion.blogspot.com.

Ostarilla: Punaiset penkit ja pikku-Tapiola

26.10.201623.11.2016Kategoriassa 1960-luku, Ostarit, Värit, YleinenAvainsanat Aarne Ervi, design, Heikintori, leikkipaikka, ostari, ostoskeskus, penkki, Tapiola, VideoKommentoi

Tapiolassa monin paikoin huomio kiinnittyy jämeränoloisiin puisiin penkkeihin. Penkit otettiin käyttöön juuri Heikintorin avajaisissa. Penkin suunnittelija on pieni mysteeri, mutta joidenkin asiaa tuntevien mielestä se ei ollut ainakaan arkkitehti Ervi. Penkkien kirkas väritys ei ilmeisesti ollut alkuperäinen, vaan valkoinen. Liikekeskuksessa näkyy ainakin punaisia ja oransseja penkkejä, ja vihreän muistelen nähneeni jossain. Kirkas punainen näkyy muuallakin ostoskeskuksen alueella. Kulttuurikeskuksen edustalla penkin kuuluu olla valkoinen. Onkohan vielä muita? Tietolähteenä: Artikkeli Helsingin Sanomissa .

Aarne Ervin suunnittelema ostoskeskus on otettu käyttöön vuonna 1968, ja se kuuluu museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listalle. Tapiolan keskustaa uudistetaan parhaillaan, ja Heikintorin läheisyyteen on rakennettu uusi Ainoa-kauppakeskus. Heikintori sen sijaan odottaa kohennusta, josta on keskusteltu vuosia. Huomaan, että monet penkeistäkin ovat kipeästi kunnostuksen tarpeessa.

Liikekeskittymän oivaltavan leikkipaikan esittelin postauksessa Mini-Tapiola.

Videona kunnianosoitus penkille!

Mukana myös muutama väriehdotus…

Punaisia väripilkkuja muuallakin kuin penkeissä:

Lasten leikkipaikalta löytyy ihana yllätys: sinne on rakennettu pienoiskoossa Aarne Ervin suunnittelema Keskustorni ja Viljo Revellin Taskumattitalot. Nämä Tapiolan arkkitehtuurin helmet on saatu mustilla, harmailla ja valkoisilla laatoilla yllättävän näköisiksi, vaikka taiteellisia vapauksia on vähän otettu. Toimii!

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Nuorekas Aallon Terassitalo

22.10.201623.11.2016Kategoriassa Arkkitehtuuri, Asuinrakennukset, YleinenAvainsanat 1930-luku, Alvar Aalto, Arkkitehtuuri, Arkkitehtuurituristi, funktionalismi, Kauttua, terassi, terassitaloKommentoi

Talotarinoihin on kertynyt koko joukko Alvar Aalto-postauksia. Viime kesänäkään Aallolta ei voitu välttyä, kun matka kulki Kauttuan kautta. Ohiajomatkalla katsastimme Terassitalon. Funktionalistinen rakennus valmistui 1938, mutta nopeasti katsoen sitä voisi luulla paljon tuoreemmaksi. Yksityiskohdista huomaa rakennusajan, mutta pääpiirteiltään rakennus istuu hyvin nykyiseenkin rakennusmuotiin.

Johtuuko ajattomuus pelkistetyistä linjoista ja taitavasta suunnittelusta, vai siitä että nykyinen rakentaminen jatkaa yhä hyvin vahvasti funktionalismin jalanjäljillä?

Vuokra-asunto Terassitalosta?

Terassitalo on suunniteltu A. Ahlströmin paperitehtaan henkilökunnan asunnoiksi. Samankaltaisia taloja oli suunniteltu rakennettavaksi viisi, ja niiden lisäksi tornitaloja. Talvisota sotki suunnitelmat, ja vain yksi talo rakennettiin. Ahlström omistaa rakennuksen edelleen ja vuokraa asuntoja yksityisille. Muuten – yhdessä ikkunassa luki VUOKRATAAN vielä heinäkuussa. Jos etsit tältä seudulta asuntoa, niin tarkistapa tilanne!

Yhdessä huoneistossa on huoneistonäyttely, joka valitettavasti jäi tällä erää näkemättä. Raumalainen-lehden artikkelissa täällä on pari kuvaa myös sisältä.

Talo sijoittuu maastoon niin, että jokaiseen kerrokseen on käynti maantasosta. Kerrostaloille ominaisia porraskäytäviä ei ole. Alemman kerroksen katolla on sen yläpuolisen huoneiston terassi.