1960-luku – Talotarinat

Kirjakombo: iloista 1960-lukua, murrosten 1970-lukua ja Helsinki-kuvia

30.6.202425.6.2024Kategoriassa 1960-luku, 1970-luku, Museot ja näyttelytAvainsanat 1960-luku, 1970-luku, HelsinkiKommentoi

Arava-jutun jatkoksi esittelen tässä muutaman muunkin kirjan, jotka mielestäni muodostavat mukavan kokonaisuuden. Nämä kirjat eivät ole uutuuksia, vaan enemmän jonkinlaisia kirjahyllyyni unohtuneita helmiä.

”Soppaa syöden isä ja äiti säästivät arava-asunnon Kontulasta.” Arava mainitaan myös Arkkitehtuurimuseon näyttelyjulkaisussa Värikkäämpi, iloisempi, hienostuneempi. Näkökulmia 1960-luvun arkkitehtuuriin. Nimensä mukaisesti se esittelee laajan näkökulman 1960-luvun rakentamiseen, eikä pysyttele pelkästään asuntoarkkitehtuurissa. Uusi estetiikka, konstruktivismi, kokeellisuus, värit – siinä eräitä 1960-luvun teemoja, joita teos esittelee laadukkain kuvin. Teos on kokoelman vanhin, sillä näyttely järjestettiin jo vuonna 2016 (onko siitäkin jo niin kauan!)

Kappas, olen tehnyt näyttelystä aikanaan jutunkin 1960-luvulle Arkkitehtuurimuseossa.

*Moduulisuus oli 1960-luvulla iso ilmiö. Kuva näyttelyjulkaisusta.*

Tästä siirrymmekin luontevasti 1970-luvulle, mutta pysymme yhä Arkkitehtuurimuseon julkaisuissa. Murrosten vuosikymmen. Arki, aatteet ja arkkitehtuuri 1970-luvun Suomessa liittyi niinikään vuosikymmenteemaiseen näyttelyyn, joka järjestettiin viime vuonna (2023). Hieno kokonaisuus esittelee esimerkiksi 1970-luvun rentoa kotityyliä, lähiöiden muutosta, matkailun arkkitehtuuria, purkuvimmaa ja ympäristöasioihin heräämistä. Painava teos jättää mieleeni vain yhden kysymyksen: Onko suunnittelu 1980-luvun arkkitehtuurin näyttelystä jo käynnistynyt?

Mukavaa ja rentoa 1970-lukua. Kuvat näyttelyjulkaisusta.

Näyttelystä juttu: Betoniunelmia.

Lopuksi aarre, jonka löysin Helsingin kapunginmuseon kaupasta: 2014 julkaistu Asfalttia ja auringonkukkia. Simo ja Eeva Ristan Helsinki-valokuvia 1969-1979. Olen jo pitkään ihaillut parin valokuvia, joten pakkohan tämä oli ostaa, kun hintakaan ei ollut paha. Kirjassa on Ilkka Malmbergin kirjoittama esipuhe, mutta muut tekstit ovat vain pieniä johdantoja eri teemoihin. Kuvat ovat pääosassa.

*Ihmisiä makkarakojun ympärillä lumisella Kauppatorilla. Simo Rista, 1970. Helsingin kaupunginmuseo.*

Kirjoitin blogissa aikaisemmin Simo Ristasta.

Koteja suomalaisille -kirjaesittely ja Aravan loppu

25.6.202425.6.2024Kategoriassa 1950-luku, 1960-luku, AsuinrakennuksetAvainsanat Arava, AravataloKommentoi

On taas aika esitellä teemaan sopivaa kirjallisuutta. Tietokirjailija Mikko Laaksosen uusin teos ilmestyi keväällä 2024. Koteja suomalaisille. Arava-arkkitehtuuria 1949–1966 esittelee Arava-rakentamisen taustoja ja kehitystä. Kirjassa käydään runsain esimerkein läpi asuinalueita ympäri Suomen, mutta myös pohjoismaista yhteistyötä ja suomalaisen arkkitehtuurin vaikutusta Virossa ja Puolassa käsitellään.

Kuvituksesta merkittävä osa on pohjaratkaisuja erilaisista asunto- ja rakennustyypeistä. Moni ehkä mieltää aravatuotannon liittyvän kerrostaloihin, mutta Arava rahoitti yhtä lailla omakotitaloja. Arava olikin mukana myös tyyppitalojen kehittelyssä.

Kuvat teoksesta.

Katso myös esittely kirjailijan edellisestä teoksesta: Turun lähiöt

Arava eli Asuntorakennustuotannon valtuuskunta perustettiin 1949 asuntopulan takia järjestämään halpakorkoisia lainoja asuntotuotantoon. Kyse ei ollut vain rahoitusjärjestelmästä, sillä Arava-tuotannossa pyrittiin kehittämään uudenlaisia ratkaisuja ja varmistamaan asumisen laatu erilaisilla suunnitteluohjeistuksilla, joiden täyttäminen oli lainan ehtona.

Arava sellaisenaan lakkautettiin 1966, mutta aravarahoitus ja aravatalot jäivät termeinä elämään viitaten valtion asuntotuotannon lainajärjestelmään. Aravan tehtävät siirtyivät Asuntohallitukselle ja myöhemmin yhä toimivalle ARAlle (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus). Nyt ARAnkin tie päättyy, sillä luin juuri tänään(!) uutisen lakkauttamisesta ja sulauttamisesta Ympäristöministeriöön (https://valtioneuvosto.fi/-/talouspoliittinen-ministerivaliokunta-linjasi-aran-ja-valtion-asuntorahaston-tulevaisuudesta). Sopii toivoa, että tämä ei tarkoita asumisen laadun romahtamista, jota kyllä mielestäni on jo tapahtunut.

Tiederuno: Lähiön valoarvot

15.5.202415.5.2024Kategoriassa 1960-luku, 1970-luku, TutkimusAvainsanat Lähiö, tiederunoKommentoi

Osallistuin viime vuonna Ethene-kustantamon järjestämään tiederunokilpailuun. Kilpailuun lähetetyt 43 runoa julkaistiin tänä vuonna ilmestyneessä teoksessa Tiederunoja, toimittajana Heli Katajamäki.

Tiederuno on runo, jossa kirjoittaja käyttää oikein tieteellistä terminologiaa, käsitteitä, periaatteita tai tietoa erilaisten ilmiöiden analyyttisessä käsittelyssä. Tiederuno laajentaa tieteestä kirjoittamisen tapoja. Runokilpailussa määrittelynä esitettiin myös, että runo perustuu joko kokonaan tai osittain ainakin yhteen tieteelliseen lähteeseen. Oma runoni liittyy tutkimukseen, jossa valokuvien ja haastattelujen avulla selvitettiin tyypillisen lähiömaiseman esteettistä kokemista.

Runojen kirjoittajana olen täysin noviisi, mutta kokeilu oli varsin innostava. Ehkä näitä syntyy vielä lisääkin…

Lähiön valoarvot

Ikääntyvä lähiö –
arvoja ja estetiikkaa?

Tavallisuuden julkisivuissa
ennakkoluulon elementit,
tylsyyden kritiikki ja
aluekehityssuunnitelmat.

Betoninharmaat mielikuvat
resoluutioina ruudulla,
valokuvahaastattelussa
tulkinnat sanoitettuna.

Visuaalisina muistiinpanoina
pyykkitelineiden takapihat,
kadonneet karusellit,
menneen merkit rajattuina.

Kuvan kautta tunteisiin,
barthesilaiseen punctumiin.
Arjen abstraktioita –
Dokumenttia vai taidetta?

Jotain uutta, jotain vanhaa,
heijastuksia, kohinaa.
Elementeistä rakennan
arkimaiseman etnografian.

Stereotypian perspektiivissä
uudet valoarvot

Lähde:
Leinonen, P. 2022. Taidelähtöinen tutkimus lähiömaisemassa. Valokuva-aineisto arkisen maiseman esteettisten ominaisuuksien tarkastelussa. J@rgonia 20, 40: 112–138. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202302131713

Kerrostalon elementtiseinää ja etualalla pihlajanoksia

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Näyttely: Rakas vihattu betoni

17.9.202318.9.2023Kategoriassa 1960-luku, Museot ja näyttelytAvainsanat betoni, betoniarkkitehtuuri, brutalismi, Sibeliusmuseo2 kommenttia

Kirjoitin viimeksi Betoniunelmia-näyttelystä ja samalla teemalla jatkan. Sibeliusmuseossa Turussa on avautunut näyttely Rakas vihattu Betoni – Brutalismi Suomessa. Näyttely esittelee betoniarkkitehtuurin kotimaisia huippukohteita, jotka tunnetusti herättävät ristiriitaisia tunteita. Brutalismilla tarkoitetaan konstruktivistista rakennustyyliä, jolle on tunnusomaista käsittelemättömät betonipinnat.

Esiteltävät kohteet ovat pääosin julkisia rakennuksia. Valikoima osoittaa betonirakennusten monimuotoisuuden ja haluaa murtaa stereotyyppistä näkemystä betonirakennusten ankeudesta. Näyttelyn kiistaton tähti on näyttelypaikka itse, vuonna 1968 valmistunut Woldemar Baeckmanin suunnittelema Sibeliusmuseo. Museorakennus kätkee sisäänsä yllättävän paljon, sillä sen tilat jatkuvat myös maanalaisessa kerroksessa. Rakennusmassan sisällä on yllätyksenä myös japanilaishenkinen atriumpiha.

Paitsi, että paikan pääsee näyttelyssä kokemaan henkilökohtaisesti, on se myös esitelty muita kohteita laajemmin. Näyttely sijoittuu museon takaosan käytävälle ja yhteen näyttelyhuoneeseen. Käytävältä avautuu näkymä puutarhaan, jonka paikalla on aikoinaan ollut Kuninkaallisen Turun akatemian kasvitieteellinen puutarha.

Näkymä puutarhaan ja osa näyttelyyn kuuluvasta betonitaideteoksesta.

Kokemisen arvoinen on myös Sibelius-sali. Musiikkimuseossa kun ollaan, on salin akustiikka erinomainen. Näyttelyn avajaisissa esiintyi Pyramidit-yhtye, jonka tunnelmallisiin jazz-sessioihin oli valittu kappaleita brutalismin aikakaudelta.

Avajaispuheissa mainittiin, että Sibeliusmuseo kuuluu niihin rakennuksiin, jotka ovat sisä- ja ulkopuolelta hyvin erilaisia tunnelmaltaan; ulkopuolen karu kuori pehmenee sisälle tultaessa. Ulkopuoli on kieltämättä suoraviivaisempi, mutta mielestäni ei kuitenkaan karu tai vaatimaton. Kun ensimmäisen kerran kävin museossa vuosia sitten, ihastuin erityisesti julkisivun kuviointiin ja ornamenttimaiseen ikkunaan, joka on kuin koru.

En tarkoita vähätellä sisätiloja, sillä pilarit ja kulmikkaasti poimuileva katto ovat yhdessä todella vaikuttavat.

Sibelius-salin interiööriä. Kuvassa vasemmalla näyttelyn kuraattori Mikko Laaksonen, joka myös valmistelee kirjaa aiheesta.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Putkiremontti piparina

24.12.20208.12.2021Kategoriassa 1960-luku, AsuinrakennuksetAvainsanat korjausrakentaminen, piparitalo, putkiremontti3 kommenttia

Piparitalot 2020 kertovat omakohtaisen vuoden teeman: putkiremontti x2.

Molemmat ovat onnellisesti takana. Rintamamiestalon pikarempasta kerroinkin jo erillisessä julkaisussa. Isompi remontti kesti koko yhtiössä vuoden verran ja omassakin asunnossani kylpyhuoneremontteineen, koronaviivästyksineen ja viimeistelytöineen pari kuukautta. Lopputarkastukset tehtiin sopivasti joulua edeltävällä viikolla. Olipahan vuosi.

Myös eri rakennusten välisiä linjoja uusittiin, ja piha oli kesällä hetken aikaa myllätty. Kuvaan kuuluu tietenkin työmaaparakit ja pihalle sijoitetut kylpyhuonekalusteet.

Arkkitehtuurituristi Liettuassa

18.8.201919.8.2019Kategoriassa 1960-luku, Asuinrakennukset, Lähiö, MatkoillaAvainsanat kerrostalo, Lähiö, puistoKommentoi

On päässyt vierähtämään monta vuotta siitä, kun viimeksi kävin oikein ulkomailla lähiössä. Tänä kesänä matkustin Liettuassa ja vietin pari päivää Kaunasissa. Yksi kaupungin suurimmista lähiöalueista on 1960-luvulla rakennettu Dainava.

Huomio kiinnittyy koko julkisivun korkuisiin betoniornamentteihin, jotka ilmeisesti antavat näkösuojaa osaan parveketta. Onko tämä nyt se wau-elementti?

Koristeelliset metalliristikot ikkunoiden suojana kuuluvat katukuvaan heti Suomenlahden eteläpuolella.

Kissa puikahti hetkeä myöhemmin avoimesta ovesta sisään.

Asuinalueen vieressä on laaja Ystävyyden puisto (Draugystės parkas), jossa vuorottelevat tiheä mäntymetsä ja rakennetut aukiot. Aukion laidoilla maasto polveili hauskoina kumpuina.

Pohdin, ovatkohan parvekkeiden pintamateriaalien kunnossapito kunkin osakkaan vastuulla, sillä pintojen kunto ja tyyli vaihtelivat suuresti.

Neuvostoaikana rakennettujen talojen ilme on suomalaisen silmään usein eksoottinen, mutta paikoitellen maisema näyttää hyvinkin tutulta. Osa taloista oli kunnostettu äskettäin, ja niiden julkisivut olivat siistejä ja yhtenäisiä. Talojen väliin mahtui koivikkoa ja muita puita – ja linnuille pönttöjä!

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kevät tuo, kevät tuo… kenttätyöt

7.3.201910.3.2019Kategoriassa 1960-luku, TutkimusAvainsanat Ispoinen, Lähiö, TutkimusKommentoi

Tutkimushankkeeni kenttätyövaihe lähestyy. Olen suunnitellut yhteistyöorganisaatioiden kanssa toukokuulle valokuvatyöpajat kahdessa lähiössä, toinen Turussa ja toinen Helsingissä.

Työssäni tutkin valokuvien avulla lähiömaiseman kokemista. Metodi on periaatteessa yksinkertainen: tutkimukseen osallistuvat henkilöt ottavat valokuvia kohdealueella, ja kuvaamisen jälkeen keskustelen heidän kanssaan kuvista. Haastatteluissa haluan päästä kuvien pintaa syvemmälle; mitä ajatuksia kuva herättää ja miksi. Liittyykö maisemaan muistoja tai nostalgisia tunteita? Ja miksi harmaita elementtiseiniä usein sanotaan rumiksi, vaikka harmaa monessa muussa paikassa on kaunis väri?

Kiinnostavimmat kysymykset ovat alueeseen liittyvät mielikuvat ja niiden suhde koettuun maisemaan. Mikä osa yleisillä käsityksillä ja alueen arvostuksella on siihen, millaisena alue nähdään?

Odotan mielenkiinnolla, mihin keskustelut johtavat. Jännittävää!

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Pihlajamäki

30.6.20181.7.2018Kategoriassa 1960-luku, Asuinrakennukset, LähiöAvainsanat asukkaat, Helsinki, Lähiö, PihlajamäkiKommentoi

Kuukauden lähiö -postaus on nyt saanut aivan uuden muodon. Myös sisältö on uudistunut, sillä rakennusten ja maisemien lisäksi mukana on ihmisiä. Olen tehnyt yhteistyötä Humans of Myyr York -kuvaajana tunnetun Olli Bergin kanssa, ja tässä kuvaesityksessä Pihlajamäessä tapaamamme ihmiset kertovat mietteitään. Tarinoita on tarkoitus tehdä jatkossa lisää eri paikoista.

Humans of Myyr Yorkin Facebook- ja Instagram-postauksissa osa tarinoista on pidempinä.

Pihlajamäki tunnetaan kauas näkyvistä pistekerrostaloista. Maineikkaan Saton alueen suunnitteli Lauri Silvennoinen, ja siihen kuuluvat myös maisemassa kaartuvat matalat ja pitkät talot nauhaikkunoineen. Hakan rakennuttamat talot alueen koillisosassa suunnittelivat Esko Korhonen ja Sulo Savolainen.

Vuosina 1959-1965 rakennettu alue oli Suomessa ensimmäinen suojelukaavan saanut lähiö, kun kaava valmistui 2007. Täysin ennallaan ei Pihlajamäki pysy, sillä ostoskeskuksen uudempi osa aiotaan purkaa ja korvata uudisrakennuksella, kuten on jo tehty monilla saman aikakauden ostareilla. Vanhempi, Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema kokonaisuus säilyy.

Blogin kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Brutaalisti oikeutta

12.1.201812.1.2018Kategoriassa 1960-luku, 1990-luku, ArkkitehtuuriAvainsanat betoni, betoniarkkitehtuuri, Kuopio, modernismiKommentoi

Syksyisen Kuopion reissun kuvasatoa on vielä jäljellä yhden kohteen verran, ja se onkin oikea modernismin ystävän herkkupala. Heikki Castrénin suunnittelema Itä-Suomen hovioikeuden oikeustalo valmistui vuonna 1968. Rakennusmassoiltaan harvinaisenkin suoralinjainen brutalistinen rakennus on tehokas ilmestys kadunkulmassa Minna Canthin kadun varrella. Tämä, jos joku on sitä kuuluisaa rouheaa betoniarkkitehtuuria!

Vuonna 1991 valmistuneen laajennuksen suunnitteli Juhani Pallasmaa. Uudisosa on korostetusti erilainen alkuperäisosan kanssa jo puolipyöreän muotonsa vuoksi.

Rakennuksia yhdistävä silta ei yritä sulautua maisemaan.

Kas näin: perinne kurkistaa lipan alta.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kuukauden lähiö: Roihuvuori

4.1.20184.1.2018Kategoriassa 1950-luku, 1960-luku, Asuinrakennukset, LähiöAvainsanat Helsinki, Lähiö, Roihuvuori4 kommenttia

Kuukauden lähiö on Roihuvuori, joka myös avaa Helsingin lähiöt -kalenterin vuoden.

Käytän Finna-arkistosivuilta löytyviä kuvia, koska ne ovat kertakaikkiaan hienoja. Kuvista välittyy monissa lähiömuisteluissa toistuva asia: pihalla oli aina lapsia. Ja sitä pihaa riittää, sillä Roihuvuori kuuluu aluerakentamisen ensimmäiseen aaltoon, jossa väljyys oli ihanne. Tällaisia laajoja nurmikkoalueita ei nykypihoille mahdu. Eipä silti, kiireinen nykyihminen aikatauluineen ja harrastuksineen ei taida juuri pihalla ehtiä oleilemaankaan?

Lapsia Prinsessantie 4:n pihalla 1970. Kuva: Simo Rista. Ylempi kuva Eeva Rista. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat.

200233 -1460 . — Roihuvuorentie 18 1957-1959. Ikkunasta näkyy Roihuvuorentie 9. Kuva: Olavi Mannonen. Helsingin kaupuninmuseon kokoelmat.

Kuvassa vietetään kotoista hetkeä uudessa ja avarassa roihuvuorelaisessa kodissa. Seutu on arvossaan yhä, vaikka väliin mahtui 1900-luvun lopun vuosikymmenet, jolloin lähiöistä pikemmin haluttiin pois. Nyt Roihuvuori on ensimmäisiä lähiöalueita, joiden kohdalla puhutaan gentrifikaatiosta. Ilmiöllä tarkoitetaan keskiluokkaisen, hyvin toimeentulevan väestön halukkuutta muuttaa alueelle. Aiemmin gentrifikaatio on toteutunut kantakaupunkien alueilla monissa entisissä työväestön kaupunginosissa.

2680 -5 . N11817 — Roihuvuorentie 26. Elannon myymälä ja baari 1958. Taustalla Vuorenpeikontie 3. Kuva: Friman Erik. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat.

Vuorenpeikontien taloja nykyisin. Rakennuksiin ei ole tehty suuria ulkoisia muutoksia.

Mäen päällä on Roihuvuoren koulu. Aarno Ruusuvuoren suunnittelema koulu valmistui vuonna 1967. Toisten ihailema, toisten kammoksuma koulu oli jo purkulistalla sisäilmaongelmien vuoksi, mutta päätettiin korjata arkkitehtuuriltaan merkittävänä. Koulusta lisää kirjoituksessa Pohdintoja betoniarkkitehtuurista: Roihuvuoren koulu.

Koulun ikkunastakin näkyy maamerkki Roihuvuoren vesitorni.

200628 . N260929 — Roihuvuoren vesitornin rakentaminen kesällä 1979, Kuva: Jukka Naapuri Jukka. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned