Kotoista Kannelmäkeä

Jatketaan Kannelmäen kierrosta. Kannelmäen vanhempi osa on rakennettu 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla. Melko väljästi sijoitetut talot ja pihat näytävät hyvin kotoisilta. Mittakaava on maltillinen ja yksityiskohtiakin löytyy. Tässä näkymiä Kanneltien varrelta.

 

 

kannelmaki-kerrostalo

 

 

kannelmaki-kerrostalo_3

 

kannelmaki-kerrostalo_2

 

 

 

kannelmaki-kerrostalo-ovi

 

 

 

kannelmaki-mosaiikkilaatta

 

Kanneltien pohjoispuolella on 1970-luvulla rakennettu rivitaloalue Kannelkylä. Se olisi kyllä ansainnut lähempääkin tarkastelua, mutta nyt tyydyin tähyilemään alutta etäämmältä.

 

 

kannelmaki-rivitaloja

 

Maisemaan kuuluvat myös nämä mystiset tiilirakennukset. Hengenvaara! Livsfara!

kannelmaki-muuntamo

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Arkkitehtuurituristina: Kannelmäen kirkko

Modernia kirkkoarkkitehtuuria täytyy tarkastella  lähempää aina kun kohdalle sattuu. Piipahdin pari viikkoa sitten Kannelmäessä, ja Kannelmäen kirkko onkin melkoinen nähtävyys. Se on myös arkkitehtonisesti korkeatasoinen rakennus asuinalueen keskellä. Kartionmuotoinen rakennus muistuttaa kotaa tai telttaa. Helsingin kirkot -verkkosivulla kerrotaan, että siirrettävän asumuksen muoto ”puhuu entiseen takertumista ja paikalleen juuttumista vastaan”.

Marjatta ja Matti Jaatisen suunnittelema kirkko valmistui vuonna 1968. Sisäpuolella neliönmuotoisen rakennuksen huomattavin piirre on ylös asti ulottuvat pitkänomaiset ikkunat. Ulkopuolella ikkunoita reunustavat palkit tuovat julkisivuun rytmiä. Tosin nyt tummuneina vaikutus ei ole niin tehokas kuin valokuvissa, joissa tumman katon ja pintaa seunustavien ikkunanauhojen kontrasti on vahva.

 

kaareva-peltikatto

 

marka-peltikatto

 

kannelmaen-kirkko_2

 

penkkirivit-kannelmaen-kko

 

kannelmaen-kirkko-katto

 

lasi-ikkuna-kannelmaen-kko

 

kannelmaen-kko-urut

 

piirustusnurkka-kirkossa

 

kannelmaen-kirkko-nurkka

 

kannelmaen-kirkko_3

 

PS. Arkkitehtuurituristi harrastaa tietenkin myös arkkitehtuuriselfiekuvia. Kaikki asiaan vihkiytyneet tietävät että yksi onnistunut selfie vaatii monta yritystä – täällä tapaus #kannelmäenkirkko Instagramissa!

  • Vinkki: Lisää mielenkiintoisia kirkkoja Kirkkoarkkitehtuuri-kategoriassa.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Katoavaa kaupunkikuvaa: Kasarmikatu 21

Helsingin rakennusviraston entinen talo on kohta historiaa. Kiinteistö puretaan ja paikalle rakennetaan uusi. Näin suuri purkutyö näin keskeisellä sijainnilla on harvinainen – nykyisin. Purkamisen syyksi on
esitetty rakennusten huono kunto ja suuri peruskorjauksen tarve,
jotta talo voitaisiin saada nykykäyttöön sopivaksi. Monien mielestä on varmaan hyvä vaan, että tällainen laatikko puretaan. Paikalle nousee sitten aikanaan uusi laatikko. Eikä muuten ole ensimmäinen purku tällä tontilla. Rakennusviraston alta nimittäin purettiin Engelin suunnittelema koulu.

Vuonna 1961 valmistuneen rakennuksen on suunnitellut Arkkitehti Lauri Pajamies. Arkkitehtuuriltaan rakennus on varsin ryhdikäs 1960-luvun toimistorakennus. Ikkunoiden muodostama rasterijulkisivu puukarmeineen on tyylikäs. Helsingin kaupunginmuseo puolsi purkamista, vaikka se totesi rakennuksen historiallisen merkittävyyden. Rakennuksen sisäpuolella on paikoin alkuperäisenä säilynyttä toimistointeriööriä. Harmi, etten ehtinyt käymään, kun rakennus oli syksyllä vielä käytössä.

kasarmikatu-rakennusvirasto

kasarmikatu-21-ikkunat

kasarmik21-ovikyltti

kasarmikatu21-ikkunateipit

kasarmikatu21-kulma

  •  Paikka noin puoli vuotta myöhemmin, kesäkuussa 2016.

Kasarmikatu kesäkuu2016

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Läheltä kaunis Enson pääkonttori

Nyt modernia yli 50 vuoden takaa. Vuonna 1962 valmistunut Enso-Gutzeitin pääkonttori (nykyisin Stora Enso) on ollut vihatun rakennuksen maineessa, mutta luulen että viha on jo laantumassa, ainakin syytä olisi.

Alvar Aallon toimistorakennus on ollut merkittävä rakennushanke jo sijaintinsa vuoksi. Rakennusta kannattaa mennä katsomaan lähempää, sillä silloin rakennuksen materiaalit ja yksityiskohdat vasta huomaa. Pinta on valkoista Carraran marmoria – sitä samaa kuin Finlandia-talossa. 1960-luvun rakennuksissa yleensäkin on paljon hienoja yksityiskohtia, jotka jäävät helposti huomaamatta.

 

Ikkunoiden ruudut ja kolmiulotteisuus muodostavat tehokkaan vaikutelman. Huomaa puuikkunat!

Pilareissa yhdistyvät marmori ja kupari.

Peilissä pilkottaa Uspenskin katedraali. Kiipesin kirkon mäelle nähdäkseni Enson talon kunnolla tältäkin puolelta.

Helsinki Enso Uspenski

 

Kuvaan saatiin myös Finnair Skywheel.

  • Aalto-aiheita lisää vanhemmassa Talotarinat-blogissa hakusanalla Alvar Aalto
  • Katso millainen arkkitehtuuriasu syntyi rakennuksen innoittamana: postaus Sokeripalana.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos Päivi Leinonen if not mentioned

 

Facade Goes Fashion: Kerrostalopaita, pilarihame ja marimekkoruudut

’Asustan’ itseni tällä kertaa ryhdikkääseen asuinkerrostaloon Turun keskustassa. Valkoiset, harmaat ja mustat suorakaiteet sijoittuvat rytmikkäästi kadunpuoleiseen julkisivuun. Arkkitehtuurin varsinaisia hienouksia ovat alaspäin kapenevat massiviset betonipilarit ja pihapuolen poimuileva julkisivu parvekkeineen. Vuonna 1961 valmistuneen rakennuksen suunnitteli Pekka Pitkänen, joka sijoitti taloon myös arkkitehtitoimistonsa. Rakennuksen sijaintikaan ei ole ihan vaatimaton, sillä naapurina on Turun Pääkirjasto.

Julkisivun pellit, listat ja niiden muodostamat varjot toistuvat melko pätevästi neuleeni raidoissa – eikö?

This time I relate myself with a 1960s apartment house in Turku. The building is designed by Pekka Pitkänen and is situated right next to the Main Library. The facade’s white, grey and black rectangles are found in my pullover – as well as the window slates and strips with their shadows. Marimekko’s socks and a long knit skirt find their matches too.


kerrostalo-ja-asu

Neule Pullover Ross River Clothing

Marimekon Telha-sukat sulautuvat pohjakerroksen keraamisiin laattoihin. Miehille löytyy sukka samasta kuosista.

Sukat Marimekko | Miesten kengät Rieker | Naisten kengät Blanco

Ja sitten vielä se pilari. Löysin tarkoitukseen juuri sopivan neulehameen, joka imitoi sekä muotoa että pintaa. Hame on merinovillaa ja vieläpä kotimainen! Hameen on valmistanut lahtelainen Civals Tuote.

Tässä vaihdoin lyhyempään puseroon, jotta pilarihametta saadaan näkyviin enemmän. Villakangaspusero on omatekoinen.
kauppiaskatu2-kerrostalo
 kauppiaskatu2-julkisivu-piha

  • Facade Goes Fashion -teema  etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Myös muunlaiset sulautumiset ovat mahdollisia. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on aikaisemmin ollut itsenäinen blogi osoitteessa  www.facadegoesfashion.blogspot.fi.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Piparitalo 1960-luvun tyyliin

Kiirettä pitää niin, ettei bloggaamiseen meinaa löytyä aikaa. Muun touhun keskellä sain sentään viikonloppuna rakennettua piparkakkutalon monen vuoden tauon jälkeen.


Leipominen oli hauskaa ja mallin suunnittelu sitäkin hauskempaa. Kovin kaukaa ei ideaa lähdetty etsimään; mallina kotitalomme, kerrostalo vuosimallia 1966.

dscn7228

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Uudet kylät

Onko kuvassa kylä vai lähiö? Ehkä molempia.

Turun Jyrkkälässä on meneillään kyläyttämiskokeilu, jonka tarkoituksena on lisätä asukkaiden välistä kommunikaatiota ja yhteistoimintaa. Nimenmukaisesti lähtökohtana on perinteinen kylä, jossa ihmiset tunsivat toisensa, auttoivat ja saivat apua, kuulivat ja tulivat kuulluiksi. Projekti kuuluu Jyrkkälän alueen laaja-alaiseen kokonaiskehityssuunnitelmaan.

Hankkeen vetäjä ja kouluttaja Meri Lähteenoksa kehitti Tampereella Annikinkadun puutalokorttelissa asuessaan kyläytymisen mallin. Kortteliin rakentui vähitellen tiivis ja eloisa kyläyhteisö lähes spontaanisti, asukaslähtöisesti. Lähteenoksa tarkasteli tapahtunutta prosessina ja poimi siitä elementtejä ja työkaluja, jotka voitaisiin ottaa käyttöön muuallakin. Nyt pilottiprojektina on Jyrkkälän 1960-1970 -luvuilla rakennettu lähiö, joka ympäristönä on hyvin erilainen kuin puutalokortteli Tampereella.

Kyseessä on tärkeä asia, jolle todella on tilausta. Yhteisöllisyyttä on jo jonkin aikaa peräänkuulutettu asumiskeskusteluissa, mutta kenelläkään ei ole tuntunut olevan käytännön keinoja sen rakentamiseen.
Mielestäni Merin kyläytymisoppi kuulostaa uskottavalta ja voi jopa onnistua. Olisi hienoa, jos uusia kyliä syntyisi vähitellen joka puolelle. Toivon menestystä hankkeelle ja odotan mielenkiinnolla tuloksia.
Jyrkkälä3.jpg

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Tottumiskysymys


Pihalajamäen lähiö Helsingissä on 
ensimmäinen kaavalla suojeltu 
1960-luvun elementtilähiö.

Ainahan on niin, että oman ajan rakennussuunnittelua pidetään arkkitehtipiireissä ajanmukaisena. Erilaisia suunnittelupalkintoja jaetaan vuosittain laadukkaina pidetyille rakennuksille. Palkinnot kertovat nimenomaan ammattilaisten mausta. Kansa tykkää tai ei. Asukkaiden mieltymykset voivat olla aivan muuta kuin arkkitehtikunnan virallinen näkemys. Tästä esimerkiksi käy vaikkapa 2000-luvun alussa rakennettu Vantaan Kartanonkosken alue, joka on asukkaiden suosiossa mutta arkkitehtipiireissä usein moitittu epäaidoksi. Värikäs ja hieman romanttinen tyyli tuo mieleen englantilaistyylisen kaupunkimaisen rivitaloasutuksen, joka meillä on jäänyt harvinaiseksi.



Rakennusmuodit vaihtelevat parinkymmenen vuoden sykleissä. Siirrytään rauhallisesta ilmeestä kulmikkaaseen modernismiin ja takaisin. Kun uutuudenviehätys katoaa, saattaa reilun pari vuosikymmentä vanha rakennus näyttää kuluneelta ja tyyliltään epämuodikkaalta. 1980-luvulla ei tiedetty mitään rumempaa kuin 1960-luvun betonielementtirakennus. Väitän, että vähintään kyllästyneesti suhtaudutaan nyt 1990-luvun haalean mitäänsanomattomiin pintoihin, kun taas 1970-luku on jo muodikkaasti retroa. Jossain määrin jo 1980-luvun puoleltakin löytyy retrostatuksen saaneita elementtejä. Henkilökohtaisesti tunnustan, että mieltymykseni osuu täysin tähän parin vuosikymmenen kaavaan. 1980-luvun lopun klinkkeripintaiset, monimuotoisten ulokkeiden kombinaatiot herättävät mielessäni ainoastaan kysymyksen ”tuleeko vielä aika, joka nostaa tämänkin tyylin arvoonsa?”


Tietenkin kaikkina aikoina on rakennettu sekä hyvää että huonoa ympäristöä. Rakennusten arkkitehtoninen arvo ja ajankestävyys mitataan vuosikymmenten kuluessa. Tietyt rakennukset säilyttävät kasvonsa myös vanhentuessaan. Tällainen ajattomuus on tavoiteltavaa. Toisaalta erityisesti vanhempien rakennusten kohdalla korostetaan, että aikakaudelle ominaiset piirteet on säilytettävä. Erinomaiset suunnittelijat erottuvat hyvistä ja keskinkertaisista kyvyllään suunnitella yhtä aikaa ajatonta ja ajanmukaista.


Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned