Arkkitehtuuri – Sivu 3

Lamppuja ja muita herkkuja – PYP

7.12.20167.12.2016Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, YleinenAvainsanat Helsinki, hotelli, Hotelli Rantapuisto, lamput, sisustus, valaisimet, VuosaariKommentoi

Esittelin viimeksi upeaa Hotelli Rantapuistoa, joka tunnetaan myös PYP-pankin entisenä koulutuskeskuksena. Palataan vielä interiöörin hienoihin yksityiskohtiin. Ensimmäinen tulee vastaan jo ovella: ovenkahvana on tunnistettava pankin logo.

Sisustuksessa on käytetty erilaisia puupintoja – tässä sormipaneelia.

Lamppuja, ihania lamppuja.

Tällainen valaistusratkaisu ei tarvitse erillistä varjostinta.

Valaisimia tarvitaan ulkoalueillakin.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

1960-lukua parhaimmillaan: Hotelli Rantapuisto

4.12.20164.12.2016Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, YleinenAvainsanat 1960-luku, Helsinki, hotelli, koulutuskeskus, Martta Ypyä, Ragnar Ypyä, Vuosaari, YhdyspankkiKommentoi

Yövyin Hotelli Rantapuistossa Helsingin Vuosaaressa muutama viikko sitten. Olin kuullut, että paikka on hieno, mutta yllätyin.

Martta ja Ragnar Ypyä suunnittelivat kokonaisuuden Pohjoismaiden Yhdyspankin koulutuskeskukseksi, joka valmistui vuonna 1963. Kun pankin käyttötarve väheni, alkoi keskus 2000-luvulla tarjota majoitusta muillekin tahoille. Hyvä niin, sillä minä todella nautin viikonlopustani tässä uniikissa paikassa.

Ypyöiden suunnittelussa puun käyttö on erityistä. Rantapuiston tärkeimmissä aulatiloissa on erikoisia kattokonstruktioita, jotka yhdessä valaistuksen kanssa tekevät tilasta todella kiinnostavan. Millaisia yksityiskohtia joka puolella upeasti säilyneinä!

Eteenpäin. Mitähän käytävän päästä löytyy!

Vastaus: risteyskohdista löytyy erityylisiä aulatiloja.

Sitten ravintolaan. Ypyät osasivat käyttää myös tiiltä. Tässä takka, jonka muoto muistuttaa odottavan äidin vatsaa.

Punatiili ja puu hallitsevat julkisivuissakin. Siipien ja erillisrakennusten väliin jää erilaisia pihatiloja.

Yksityiskohdat on huomioitu kaikkialla. Huomaa betonin muotoilu terassin reunassa!

Hotellihuoneen sisustus ei sentään ollut 1960-luvulta. Tätä näkymää olisin voinut katsella vielä muutaman lisäyön verran.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Nuorekas Aallon Terassitalo

22.10.201623.11.2016Kategoriassa Arkkitehtuuri, Asuinrakennukset, YleinenAvainsanat 1930-luku, Alvar Aalto, Arkkitehtuuri, Arkkitehtuurituristi, funktionalismi, Kauttua, terassi, terassitaloKommentoi

Talotarinoihin on kertynyt koko joukko Alvar Aalto-postauksia. Viime kesänäkään Aallolta ei voitu välttyä, kun matka kulki Kauttuan kautta. Ohiajomatkalla katsastimme Terassitalon. Funktionalistinen rakennus valmistui 1938, mutta nopeasti katsoen sitä voisi luulla paljon tuoreemmaksi. Yksityiskohdista huomaa rakennusajan, mutta pääpiirteiltään rakennus istuu hyvin nykyiseenkin rakennusmuotiin.

Johtuuko ajattomuus pelkistetyistä linjoista ja taitavasta suunnittelusta, vai siitä että nykyinen rakentaminen jatkaa yhä hyvin vahvasti funktionalismin jalanjäljillä?

Vuokra-asunto Terassitalosta?

Terassitalo on suunniteltu A. Ahlströmin paperitehtaan henkilökunnan asunnoiksi. Samankaltaisia taloja oli suunniteltu rakennettavaksi viisi, ja niiden lisäksi tornitaloja. Talvisota sotki suunnitelmat, ja vain yksi talo rakennettiin. Ahlström omistaa rakennuksen edelleen ja vuokraa asuntoja yksityisille. Muuten – yhdessä ikkunassa luki VUOKRATAAN vielä heinäkuussa. Jos etsit tältä seudulta asuntoa, niin tarkistapa tilanne!

Yhdessä huoneistossa on huoneistonäyttely, joka valitettavasti jäi tällä erää näkemättä. Raumalainen-lehden artikkelissa täällä on pari kuvaa myös sisältä.

Talo sijoittuu maastoon niin, että jokaiseen kerrokseen on käynti maantasosta. Kerrostaloille ominaisia porraskäytäviä ei ole. Alemman kerroksen katolla on sen yläpuolisen huoneiston terassi.

Ikkunan alla on tuuletuskanava.

Katso muut Aalto-postaukseni linkistä Alvar Aalto.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Erik Bryggman: Villa Solin Turussa

7.7.201615.10.2016Kategoriassa Arkkitehtuuri, YleinenAvainsanat Erik Bryggman, funktionalismi, huvila, klassismi, Turku, Villa Solin2 kommenttia

Pitkästä aikaa arkkitehtuuripostaus, ja varsin edustavasta alkukesän vierailukohteesta. Erik Bryggmanin suunnittelema Villa Solin on ensinnäkin upealla paikalla Katariinanlaaksossa meren rannalla. Rakennus on arkkitehtuuriltaan mielenkiintoinen, sillä se ajoittuu aikaan, jolloin klassismi tyylinä alkoi väistyä funktionalismin tieltä. Vuonna 1928 valmistuneessa Villa Solinissa on nähtävissä piirteitä molemmista. Alkujaan yksityiskodiksi rakennettu rakennus on nykyisin Turun kaupungin edustustila. Tutustumiskäynnin järjesti Bryggman-instituutti.

Museoviraston mukaan Bryggmanin ”huvilat Turussa ja Kaarinassa kuuluvat myös kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään valikoimaan suomalaisen modernismin merkkiteoksia 1920-luvun lopulta 1970-luvulle.”

Katso muutkin Bryggman-aiheiset postaukset

Rakennus kunnostettiin perusteellisesti 1990-luvulla, mutta esimerkiksi eteisaulan tiililattia lienee alkuperäinen.

Katettu terassi on jo selvästi funktionalistinen.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Leikkimieltä museossa

19.6.201619.3.2017Kategoriassa Arkkitehtuuri, Museot ja näyttelytAvainsanat Arkkitehtuuri, arkkitehtuurimuseo, design, Designmuseo, Eero Aarnio, Helsinki, museo, rakenteluKommentoi

Arkkitehtuurikasvatusta

Arkkitehtuurimuseossa avattiin alkuvuodesta arkkitehtuurikasvatuksen huone. Museosta onkin puuttunut toiminnallinen tila, mutta asia on nyt korjattu. Rakennuspalikoita löytyy kiitettävä määrä ja värit ilahduttavat aikuisenkin silmää.

Palikoista valtaosa on Durat-muovia. Olen ihaillut Durat-tuotteita jo vuosia, ja halusin jo siksi päästä hiplaamaan kappaleita. Durat on Suomessa kehitetty materiaali, joka sisältää noin 30% teollisuudelta kerättyä jätemuovia. Kuvassa alinna oleva penkki on niinikään kestävää Duratia.

Eero Aarnio Designmuseossa

Arkkitehtuurimuseon vieressä on Designmuseo – ja sielläkin pääsee leikkimään! Museo esittelee tällä hetkellä Eero Aarnion tuotantoa, ja se näkyy myös toimintahuoneessa.

Eero Aarnion tuotteet osaavat yllättää. Saman tekee tämä näyttely, jossa näyttelyesineet eivät pysy paikallaan, vaan liukuvat pyörien pitkin näyttelytilaa. Sattumoisin Aarnion tuotteita on näkynyt täällä blogissanikin viime aikoina – esimerkiksi postauksessa Ikivihreä mustana.

Museovieraiden luovia näkemyksiä Ponista.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Bryggman Lohjalla

8.6.201621.4.2017Kategoriassa Arkkitehtuuri, Kirkkoarkkitehtuuri, YleinenAvainsanat Erik Bryggman, Lohja, siunauskappeliKommentoi

Jatkan raporttia Lohjalta. Sieltähän löytyi myös Erik Bryggmanin suunnittelema Metsolan siunauskappeli, ja olihan se nähtävä, kun lähellä oltiin. Kappeli on valmistunut vuonna 1956, siis vuosi arkkitehdin kuoleman jälkeen.

Kappelissa on selviä yhteneväisyyksiä Vantaan Honkanummen siunauskappeliin (1955). Samaa on kolmiomainen muoto, joka Vantaalla toistui harvinaisella tavalla raennuksen kahdessa eri osassa. Yhtymäkohtia löytyy myös 1941 valmistuneeseen Turun Ylösnousemuskappeliin. Turussa ja Lohjalla rakennuksen sisäänkäynnin edessä on samankaltainen katos ja pylväikkö. Kaikkien kolmen kappelin ovet muistuttavat toisiaan.

Lisää Bryggmanista hakusanalla Erik Bryggman (klikkaa)
Bryggmania Vantaalla
Bryggmania Turun hautausmaalla

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Arkkitehtuurituristi ja terassitalot

29.4.201610.5.2018Kategoriassa 1960-luku, 1970-luku, Arkkitehtuuri, Asuinrakennukset, Lähiö, YleinenAvainsanat Arkkitehtuuri, Arkkitehtuurituristi, kerrostalo, kontrastivärit, Lähiö, VuosaariKommentoi

Nämä Touko Nerosen terassitalot ovat yksinkertaisesti hienot. Auringossa hehkuvien parvekkeiden kalteva rivistö on erikoinen näky suomalaisessa maisemassa. Pihoja kunnostetaan parhaillaan, joten ympäristö ei ole parhaimmillaan. Näissäkin taloissa olisi todella kiinnostavaa käydä sisällä.

Taloista näkee kuvia yleensä vain parvekkeiden puolelta. Paikan päällä selviää, että rakennus on kalteva toiseltakin puolelta, se tavallaan nojaa taaksepäin. Yhä erikoisempaa.

Portaikko on puolipyöreässä lasitiili-ikkunaisessa tornissa.

Terassitalojen viereen rakennetaan uusi asuintalo, joka muotoilultaan muistuttaa Nerosen taloja. En ollut perillä uudisrakennussuunnitelmista, ja uudisrakennuksen kuva aiheutti ensin pientä hämmennystä. Suunnitelmassa takana näkyy lämpökeskus, joka kunnostetaan arvoiseensa kuntoon.

Arkkitehtuurituristi lähiössä

Olen tutkiskellut lähiöitä siellä sun täällä jo vuosien ajan. Toimintaa voi kutsua arkkitehtuuriturismiksi tai lähiöturismiksi. Tällä Vuosaaren retkellä turismi korostui, sillä seuranani oli kuvataiteilija ja toimittaja Fredrika Biström, joka kirjoitti harrastuksestani artikkelin Hufvudstadsbladetiin. Kierros oli erittäin antoisa ja mukavaa oli. Juttu ilmestyy lauantaina 30.4.

Förortsturism i femtioårig sjuttiotalsdröm linkki HBL:n verkkoartikkeliin
Katso myös postaus Monimuotoinen Vuosaari

Arkkitehtuurituristi ottaa parhaista kohteista arkkitehtuuriselfien. – Kuva Fredrika Biström.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Monimuotoinen Vuosaari

28.4.201615.10.2016Kategoriassa 1960-luku, 1970-luku, Arkkitehtuuri, Asuinrakennukset, Lähiö, YleinenAvainsanat Helsinki, kaupunginosat, kerrostalo, Lähiö, lähiömaisema, lämpökeskus, Vuosaaren kirkko, VuosaariKommentoi

Pari viikkoa sitten vietin aurinkoisen päivän Vuosaaressa arkkitehtuurituristina. Alue on pysynyt minulle tuntemattomana ja asia oli syytä korjata. Vuosaari on lähiöalueena poikkeuksellisen monimuotoinen, ja sitä verrataan jopa Tapiolan puutarhakaupunkiin. Vuosaaren talot eivät todellakaan edusta vain yhtä tai kahta tyyliä, vaan joukkoon mahtuu myös muutamia erikoisuuksia.

Maisemasta selvästi erottuvat ainakin ”laivatalot”. Lauri Silvennoisen suunnittelemien talojen joiden terävät päädyt nousevat ylös kuin laivan keula. Talot rakennettiin vuosina 1965-66. Olisin utelias näkemään päätyjen asuntoihin sisälle.

Samoihin aikoihin rakennettiin Niilo Kokon suunnittelema taloryhmä, johon kuuluu kaksi poikkeuksellista sisäpihataloa. Kokonaisuus ei välity kuvissa kunnolla. Kyseessä on siis rakennus, jonka keskellä on kahdelta sivulta avoin atriumpiha. Pilarit ja pohjakerroksen massat muodostavat jännittävän labyrinttimaisen tunnelman. Sisäpihan puolella ikkunat ovat ymmärrettävästi pienet.

Kaikesta muusta poikkeaa Vuosaaren kirkko, joka onkin valmistunut hieman asuinrakennuksia myöhemmin, 1980. Sen suunnittelivat Pirkko ja Arvi Ilonen. Tämä edustaa jo uutta tyylikautta, jossa graafisuuden korvaa moninaiset ja vaihtelevat yksityiskohdat.

Tässä todellinen maamerkki, Vuosaaren lämpökeskus. Vuonna 1973 valmistuneen rakennuksen suunnitteli Touko Neronen. Keskus on nyt huonossa kunnossa, mutta se kunnostetaan lähiaikoina.

Nerosen neroutta ilmentävät myös nämä omaleimaiset talot, joissa on aavistus etelän aurinkorantojen tunnelmaa. Palaan Terassitaloihin seuraavassa postauksessa.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kotoista Kannelmäkeä

9.3.20161.8.2018Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, Asuinrakennukset, YleinenAvainsanat Helsinki, Kannelmäki, kaupunginosat, kerrostalo, Lähiö

Jatketaan Kannelmäen kierrosta. Kannelmäen vanhempi osa on rakennettu 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla. Melko väljästi sijoitetut talot ja pihat näytävät hyvin kotoisilta. Mittakaava on maltillinen ja yksityiskohtiakin löytyy. Tässä näkymiä Kanneltien varrelta.

Kanneltien pohjoispuolella on 1970-luvulla rakennettu rivitaloalue Kannelkylä. Se olisi kyllä ansainnut lähempääkin tarkastelua, mutta nyt tyydyin tähyilemään alutta etäämmältä.

Maisemaan kuuluvat myös nämä mystiset tiilirakennukset. Hengenvaara! Livsfara!

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Arkkitehtuurituristina: Kannelmäen kirkko

8.3.201616.10.2016Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, Kirkkoarkkitehtuuri, YleinenAvainsanat Helsinki, Kannelmäki, Kirkkoarkkitehtuuri, kirkot, Lähiö

Modernia kirkkoarkkitehtuuria täytyy tarkastella lähempää aina kun kohdalle sattuu. Piipahdin pari viikkoa sitten Kannelmäessä, ja Kannelmäen kirkko onkin melkoinen nähtävyys. Se on myös arkkitehtonisesti korkeatasoinen rakennus asuinalueen keskellä. Kartionmuotoinen rakennus muistuttaa kotaa tai telttaa. Helsingin kirkot -verkkosivulla kerrotaan, että siirrettävän asumuksen muoto ”puhuu entiseen takertumista ja paikalleen juuttumista vastaan”.

Marjatta ja Matti Jaatisen suunnittelema kirkko valmistui vuonna 1968. Sisäpuolella neliönmuotoisen rakennuksen huomattavin piirre on ylös asti ulottuvat pitkänomaiset ikkunat. Ulkopuolella ikkunoita reunustavat palkit tuovat julkisivuun rytmiä. Tosin nyt tummuneina vaikutus ei ole niin tehokas kuin valokuvissa, joissa tumman katon ja pintaa seunustavien ikkunanauhojen kontrasti on vahva.

PS. Arkkitehtuurituristi harrastaa tietenkin myös arkkitehtuuriselfiekuvia. Kaikki asiaan vihkiytyneet tietävät että yksi onnistunut selfie vaatii monta yritystä – täällä tapaus #kannelmäenkirkko Instagramissa!

Vinkki: Lisää mielenkiintoisia kirkkoja Kirkkoarkkitehtuuri-kategoriassa.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned