Facade Goes Fashion: De stijliä ladulle

hiihtamassa

No tulihan se hiihtokeli! Hiihtoasuuni kuului Nanson collegepusero, jota somistavat punaiset ja keltaiset nauhat ja punainen vetoketju rintataskun suulla. Puserosta tulee mieleeni De stijl -tyyli, joka tarkoittaa suomeksi nimenomaan tyyliä . Arkkitehtuurissa de stijlin malliesimerkkinä tunnetaan Gerrit Rietveldin vuonna 1924 suunnittelema Schröderin talo.

Koska paidasta puuttuu sininen raita, piti sellainen kehittää vyöstä. Näin asu on vähemmän sporttinen, ja Marimekon punainen suorakaiteen muotoinen laukku sopii kokonaisuuteen täydellisesti.

rietveld-varit-copy

Froteekankainen pusero on peräisin  1970- tai 80-luvulta. Mielenkiintoisesti vaatteessa yhdistyy kahdenlaista neulosta. Eikö sileämpi  puoli muistutakin hieman valkoisen sileän rappauksen pintaa?

froteepusero

rietveldmarimekko

  • Facade Goes Fashion -teema  etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on myös itsenäinen blogi osoitteessa  www.facadegoesfashion.blogspot.com.
  • The English version: De Stijl for Skiing

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Pekka Pitkäsen punaista Säkylässä

Tammikuussa blogissani nähtiin turkulaisen arkkitehdin Pekka Pitkäsen työtä, Pallivahan seurakuntatalo. Enpäs olekaan Pitkästä esitellyt aikaisemmin, vaikka hänen suunnittelemissaan kohteissa on tullut vierailtua kamerankin kanssa. Korjaan asian pienellä Pitkäs-sarjalla kevään aikana.

Tässä Säkylän seurakuntatalo vuodelta 1966. Pitkänen suunnitteli useita kirkollisia rakennuksia, jotka ovat tyyliltään pitkälle vietyä modernismia. Pitkäsen 1960-luvun töissä tyypillisesti betonipintaa värittävät perusvärit. Säkylässä julkisivun valkoinen väri korostaa rakennuksen veistoksellisuutta.

 

sakylan-seurakuntatalo_

 

Yksityiskohdat paljastuvat saavuttaessa lähemmäksi. Sisäänkäynnin kohdalla väriä on runsaasti: punaisen metallin ja lasin konstruktio toivottaa vieraan tervetulleeksi.

sisaankaynti-sakylan_srk-pieni

 

punainen-ovi-pitkanen

 

Kauempaa tehostevärejä ei välttämättä huomaa, sillä ne ovat usein erilaisten ulokkeiden takana hieman piilossa.

punainen-karmi

 

Punaista sisälläkin.

nakymasisapihalle

 

Kiinteistökokonaisuuteen kuuluu asuinrivitalo. Olisin tietysti halunnut päästä sisään, mutta niin hyvä tuuri ei käynyt. Vierailun aikaan viime kesänä koko talo oli kuulemma myynnissä!

 

sakyla-srk-asuinsiipi

 

Lopuksi se pakollinen ajan kerrostumia -kuva vanhan kirkon heijastuksineen.

sakylan-kirkko-ja-srk-talo

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Taidetta lähikaupan seinästä

No kappas! Löysin taiteilijan, joka on osunut asian ytimeen. Asian, joka minullakin on usein mielessä. Arkiset ympäristöt, ostarien kulmat ja kioskien rapistuneet julkisivut ovat Jenni Yppärilän huomion kohteena. Nämä rumankauniit näkymät on tällä kertaa irrotettu taustastaan ja nostettu esille kolmiulotteisina maalauksina. Olen innoissani.

alikulku-gif-1379694906713

 
Jatkuvasti ohikuljetut paikat ovat tavallisuudessaan kiinnostavia – tai toisille kaikkea muuta. Niin kutsutut epäpaikat ovat yksi tämän ajan ilmiöistä, ja ne ovat saaneet runsaasti erilaisia tulkintoja taiteessa. Aivan tällaiseen toteutustapaan en ole vielä törmännyt. Yppärilän tyyli on hyvin realistinen, mutta toisaalta maiseman puuttuminen vie todellisesta pois. Lisätietoa taiteilijasta löytyy hänen verkkosivultaan  www.jenniypparila.com.

 

grilli

 

Epäpaikat eivät ole vain taiteilijoiden suosiossa. Instagram ja muut kuvapalvelut ovat tehneet kuvien julkaisun helpoksi kaikille älypuhelimen omistajille. Satunnaisia maisemaotoksia näppäillään ja näennäisen mitäänsanomattomista yksityiskohdista tykkäillään sosiaalisen median kuvavirrassa. Määrällisesti ne eivät kuitenkaan pärjää kauniille sisustus- ja poreerauskuville, vaan pysyvät vielä marginaalissa. Jos toisin olisi, menettäisikö aihe kiinnostuksensa?

 

Kuvat: www.jenniypparila.com

Voi Pallivaha! Arvoarkkitehtuurin purkuaikeet

Jos Turun ja Kaarinan seurakunnan suunnitelmat toteutuvat, ei näitä portaita pitkin kuljeta enää Pekkä Pitkäsen suunnittelemaan seurakuntakeskukseen. Kirkkoa on korjattu pitkään, ja nyt seurakunta haluaisi kuitenkin purkaa rakennuksen. Minun on aina vaan vaikea uskoa, ettei kosteus- ja sisäilmaongelmia pystyttäisi nykymenetelmillä poistamaan. Korjaaminen on aina kallista, eihän siitä mihinkään pääse, mutta purettuja merkkiteoksia kun ei saa takaisin edes rahalla.

pallivahan-srk-talo

Seurakuntakeskusta kutsutaan myös kirkoksi, mutta Kirkkohallitus ei käyttöönoton yhteydessä virallisesti määritellyt rakennusta kirkoksi. Myöhemminkään tätä määrittelyä ei tehty. Tämä osaltaan helpottaa purkuluvan saantia, koska asiaa ei tarvitse päättää Kirkkohallituksessa. Rakennusvalvonnan lupa kuitenkin tarvitaan, ja todennäköisesti museonkin kantaa kysytään.

Pallivahan kirkko valmistui vuonna 1968. Ruskeatiilinen rakennus muodostuu erikokoisista massoista, ja kokonaisuus tarjoaa kiinnostaviaia näkymiä eri suuntiin. Pekka Pitkäsen modernistinen arkkitehtuuri on kansainvälisestikin arvostettua. Jos keskus puretaan, menetetään jälleen pala 1960-luvun rakennuskantaa. Tulevat sukupolvet sitten ihmettelevät menneiden vuosikymmenten säälimätöntä purkuintoa.

pallivaha-srk-piha-pieni

pallivaha-srk-ikkunat

pallivaha-kello

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Pohdintoja betoniarkkitehtuurista: Roihuvuoren koulu

Pysytään 1960-luvulla yhä, kohteena Aarno Ruusuvuoren sunnittelema, 1967 valmistunut Roihuvuoren koulu Helsingissä.

roihuvuoren-koulu_ikkunat

Osallistuin syksyn aikana Tampereen teknillisen yliopiston järjestämälle arkkitehtuurin kritiikin kurssille. Antoisan kurssin yksi tulos oli ymmärtää, mitä kaikkea kritiikki voi olla ja miten monella tavalla kohdetta voi lähestyä.

Tutkiskelin Roihuvuoren koulua kolmen tekstin verran. Yhdessä kirjoituksessa pohdin, millainen on konstruktivistisen betonirakennuksen luonne. Tulkintani mukaan koulurakennus edustaa

  • avoimuutta – avoimet tilaratkaisut, tilojen yhteys, ikkunoiden runsaus
  • joustavuutta – monikäyttöisyys on huomioitu suunnittelussa
  • rehellisyyttä – konstruktivismin periaatteiden mukaan rakenteet näkyvät sellaisenaan
  • arvovaltaisutta  – selkeä, jämäkkä ulkomuoto herättää kunnioitusta

Teksti Brutaalia arvomaisemaa – Roihuvuoren koulu on luettavissa kurssin blogissa. Blogista löytyvät myös muut kurssin aikana syntyneet kiinnostavat kritiikit.

 

Roihuvuoren koulu_maasto.jpg

areyouami

roihuvuoren-koulu-turkoosi

roihuvuoren-koulu-ovi

Ramppi kaide.jpg

rampilla

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Lamppuja ja muita herkkuja – PYP

Esittelin viimeksi upeaa Hotelli Rantapuistoa, joka tunnetaan myös PYP-pankin entisenä koulutuskeskuksena. Palataan vielä interiöörin hienoihin yksityiskohtiin. Ensimmäinen tulee vastaan jo ovella: ovenkahvana on tunnistettava pankin logo.

hotelli-rantapuisto-pyp-kahva

Sisustuksessa on käytetty erilaisia puupintoja – tässä sormipaneelia.

porttaat-parvelle

 

rantapuisto-portaikon-lamput

Lamppuja, ihania lamppuja.

rantapuisto-portaikko_lamput

Tällainen valaistusratkaisu ei tarvitse erillistä varjostinta.

hotelli-rantapuisto_sisakatto

Valaisimia tarvitaan ulkoalueillakin.

julkisivu-merelle

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

1960-lukua parhaimmillaan: Hotelli Rantapuisto

Yövyin Hotelli Rantapuistossa Helsingin Vuosaaressa muutama viikko sitten. Olin kuullut, että paikka on hieno, mutta yllätyin.

Martta ja Ragnar Ypyä suunnittelivat kokonaisuuden Pohjoismaiden Yhdyspankin koulutuskeskukseksi, joka valmistui vuonna 1963. Kun pankin käyttötarve väheni, alkoi keskus 2000-luvulla tarjota majoitusta muillekin tahoille. Hyvä niin, sillä minä todella nautin viikonlopustani tässä uniikissa paikassa.

Ypyöiden suunnittelussa puun käyttö on erityistä. Rantapuiston tärkeimmissä aulatiloissa on erikoisia kattokonstruktioita, jotka yhdessä valaistuksen kanssa tekevät tilasta todella kiinnostavan. Millaisia yksityiskohtia joka puolella upeasti säilyneinä!

rantapuisto-kirjasto

Eteenpäin. Mitähän käytävän päästä löytyy!

pyp-kaytavalla

Vastaus: risteyskohdista löytyy erityylisiä aulatiloja.

rantapuisto-eras-aula

Sitten ravintolaan. Ypyät osasivat käyttää myös tiiltä. Tässä takka, jonka muoto muistuttaa odottavan äidin vatsaa.

rantapuisto-ravintola-takka

hotelli-rantapuisto-katto

 

rantapuisto-pihaa

Punatiili ja puu hallitsevat julkisivuissakin. Siipien ja erillisrakennusten väliin jää erilaisia pihatiloja.

 

piharakennuksia

 

Yksityiskohdat on huomioitu kaikkialla. Huomaa betonin muotoilu terassin reunassa!

rantanakyma

Hotellihuoneen sisustus ei sentään ollut 1960-luvulta. Tätä näkymää olisin voinut katsella vielä muutaman lisäyön verran.

auringonlasku

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

Nuorekas Aallon Terassitalo

Talotarinoihin on kertynyt koko joukko Alvar Aalto-postauksia. Viime kesänäkään Aallolta ei voitu välttyä, kun matka kulki Kauttuan kautta. Ohiajomatkalla katsastimme Terassitalon. Funktionalistinen rakennus valmistui 1938, mutta nopeasti katsoen sitä voisi luulla paljon tuoreemmaksi. Yksityiskohdista huomaa rakennusajan, mutta pääpiirteiltään rakennus istuu hyvin nykyiseenkin rakennusmuotiin.

Johtuuko ajattomuus pelkistetyistä linjoista ja taitavasta suunnittelusta, vai siitä että nykyinen rakentaminen jatkaa yhä hyvin vahvasti funktionalismin jalanjäljillä?

alvar-aallon-terassitalo

Vuokra-asunto Terassitalosta?

Terassitalo on suunniteltu A. Ahlströmin paperitehtaan henkilökunnan asunnoiksi.   Samankaltaisia taloja oli suunniteltu rakennettavaksi viisi, ja niiden lisäksi tornitaloja. Talvisota sotki suunnitelmat, ja vain yksi talo rakennettiin. Ahlström omistaa rakennuksen edelleen ja vuokraa asuntoja yksityisille. Muuten – yhdessä ikkunassa luki VUOKRATAAN vielä heinäkuussa. Jos etsit tältä seudulta asuntoa, niin tarkistapa tilanne!

Yhdessä huoneistossa on huoneistonäyttely, joka valitettavasti jäi tällä erää näkemättä. Raumalainen-lehden artikkelissa täällä on pari kuvaa myös sisältä.

alvar-aalto-terassitalo-nayttely

Talo sijoittuu maastoon niin, että jokaiseen kerrokseen on käynti maantasosta. Kerrostaloille ominaisia porraskäytäviä ei ole. Alemman kerroksen katolla on sen yläpuolisen huoneiston terassi.

kauttuan-terassitalo

tarassitalo-kauttua-eura

Ikkunan alla on tuuletuskanava.

terassitalo-ikkuna-tuuletus

terassitalo-parvekkeet

Katso muut Aalto-postaukseni linkistä Alvar Aalto.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Erik Bryggman: Villa Solin Turussa

Pitkästä aikaa arkkitehtuuripostaus, ja varsin edustavasta alkukesän vierailukohteesta.  Erik Bryggmanin suunnittelema Villa Solin on ensinnäkin  upealla paikalla Katariinanlaaksossa meren rannalla. Rakennus on arkkitehtuuriltaan mielenkiintoinen, sillä se ajoittuu aikaan, jolloin klassismi tyylinä alkoi väistyä funktionalismin tieltä. Vuonna 1928 valmistuneessa Villa Solinissa  on nähtävissä piirteitä molemmista. Alkujaan yksityiskodiksi rakennettu rakennus on nykyisin Turun kaupungin edustustila. Tutustumiskäynnin järjesti Bryggman-instituutti.

Museoviraston mukaan Bryggmanin ”huvilat Turussa ja Kaarinassa kuuluvat myös kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään valikoimaan suomalaisen modernismin merkkiteoksia 1920-luvun lopulta 1970-luvulle.”

 

 

Villa Solin taulu B

 

Erik Bryggman Villa Solin B

 

Rakennus kunnostettiin perusteellisesti 1990-luvulla, mutta esimerkiksi eteisaulan tiililattia lienee alkuperäinen.

 

Villa Solin kaide B

 

Katettu terassi on jo selvästi funktionalistinen.

Villa Solin funktionalismi B

 

Villa Solin terassi B

 

Villa Solin terrakotta B

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Leikkimieltä museossa

Arkkitehtuurikasvatusta

Arkkitehtuurimuseossa avattiin alkuvuodesta arkkitehtuurikasvatuksen huone. Museosta onkin puuttunut toiminnallinen tila, mutta asia on nyt korjattu. Rakennuspalikoita löytyy kiitettävä määrä ja värit ilahduttavat aikuisenkin silmää.

Rakennuspalikat Arkkitehtuurimuseo

Liitutaulu

Palikoista valtaosa on Durat-muovia. Olen ihaillut Durat-tuotteita jo vuosia, ja halusin jo siksi päästä hiplaamaan kappaleita.  Durat on Suomessa kehitetty materiaali, joka sisältää noin 30% teollisuudelta kerättyä jätemuovia. Kuvassa alinna oleva penkki on niinikään kestävää Duratia.

Arkkitehtuurimuseo Durat

Eero Aarnio Designmuseossa

Arkkitehtuurimuseon vieressä on Designmuseo – ja sielläkin pääsee leikkimään! Museo esittelee tällä hetkellä Eero Aarnion tuotantoa, ja se näkyy myös toimintahuoneessa.

DEsignmuseo leikkinurkka

Eero Aarnion tuotteet osaavat yllättää. Saman tekee tämä näyttely, jossa näyttelyesineet eivät pysy paikallaan, vaan liukuvat pyörien pitkin näyttelytilaa. Sattumoisin Aarnion tuotteita on näkynyt täällä blogissanikin viime aikoina – esimerkiksi postauksessa Ikivihreä mustana.

Designmuseo Eero Aarnio

Designmuseo Poni

Museovieraiden luovia näkemyksiä Ponista.

Ponit designmuseossa

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned