Lähiö – Sivu 5 – Talotarinat

Lähiömaisema uudistuu – Lohjan Mäntynummi

9.6.201615.10.2016Kategoriassa Asuinrakennukset, LähiöAvainsanat kerrostalo, korjausrakentaminen, Lähiö, lähiömaisema, Lohja, Mäntynummi, uudistusKommentoi

Lohjalta löytyy myös lähiömaisemaa. Kävin Mäntynummessa, josta paikallisoppaani on kotoisin. Mäntynymmi onkin hyvä esimerkki lähiöiden tilanteesta. Lähiön maisemaa halutaan kohentaa ja nykyaikaistaa. Tässä kuvassa yksi talo on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Mielestäni muutos ei ole ollenkaan hassumpi. Tehostevärit ovat voimakkaat, mutta niitä on käytetty selkeästi, rakennusten tyyliin sopivalla tavalla. Talon tunnistaa vielä helposti 1970-luvun rakennukseksi.

Takapuolella uusitut parvekkeet muuttavat talon ilmettä vielä modernimpaan suuntaan.

Vertailun vuoksi viereinen talo, jossa parvekkeet ovat ennallaan. Julkisivu on selvästi kunnostettu äskettäin.

Alueen muut talot vielä odottavat toimenpiteitä.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Arkkitehtuurituristi ja terassitalot

29.4.201610.5.2018Kategoriassa 1960-luku, 1970-luku, Arkkitehtuuri, Asuinrakennukset, Lähiö, YleinenAvainsanat Arkkitehtuuri, Arkkitehtuurituristi, kerrostalo, kontrastivärit, Lähiö, VuosaariKommentoi

Nämä Touko Nerosen terassitalot ovat yksinkertaisesti hienot. Auringossa hehkuvien parvekkeiden kalteva rivistö on erikoinen näky suomalaisessa maisemassa. Pihoja kunnostetaan parhaillaan, joten ympäristö ei ole parhaimmillaan. Näissäkin taloissa olisi todella kiinnostavaa käydä sisällä.

Taloista näkee kuvia yleensä vain parvekkeiden puolelta. Paikan päällä selviää, että rakennus on kalteva toiseltakin puolelta, se tavallaan nojaa taaksepäin. Yhä erikoisempaa.

Portaikko on puolipyöreässä lasitiili-ikkunaisessa tornissa.

Terassitalojen viereen rakennetaan uusi asuintalo, joka muotoilultaan muistuttaa Nerosen taloja. En ollut perillä uudisrakennussuunnitelmista, ja uudisrakennuksen kuva aiheutti ensin pientä hämmennystä. Suunnitelmassa takana näkyy lämpökeskus, joka kunnostetaan arvoiseensa kuntoon.

Arkkitehtuurituristi lähiössä

Olen tutkiskellut lähiöitä siellä sun täällä jo vuosien ajan. Toimintaa voi kutsua arkkitehtuuriturismiksi tai lähiöturismiksi. Tällä Vuosaaren retkellä turismi korostui, sillä seuranani oli kuvataiteilija ja toimittaja Fredrika Biström, joka kirjoitti harrastuksestani artikkelin Hufvudstadsbladetiin. Kierros oli erittäin antoisa ja mukavaa oli. Juttu ilmestyy lauantaina 30.4.

Förortsturism i femtioårig sjuttiotalsdröm linkki HBL:n verkkoartikkeliin
Katso myös postaus Monimuotoinen Vuosaari

Arkkitehtuurituristi ottaa parhaista kohteista arkkitehtuuriselfien. – Kuva Fredrika Biström.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Monimuotoinen Vuosaari

28.4.201615.10.2016Kategoriassa 1960-luku, 1970-luku, Arkkitehtuuri, Asuinrakennukset, Lähiö, YleinenAvainsanat Helsinki, kaupunginosat, kerrostalo, Lähiö, lähiömaisema, lämpökeskus, Vuosaaren kirkko, VuosaariKommentoi

Pari viikkoa sitten vietin aurinkoisen päivän Vuosaaressa arkkitehtuurituristina. Alue on pysynyt minulle tuntemattomana ja asia oli syytä korjata. Vuosaari on lähiöalueena poikkeuksellisen monimuotoinen, ja sitä verrataan jopa Tapiolan puutarhakaupunkiin. Vuosaaren talot eivät todellakaan edusta vain yhtä tai kahta tyyliä, vaan joukkoon mahtuu myös muutamia erikoisuuksia.

Maisemasta selvästi erottuvat ainakin ”laivatalot”. Lauri Silvennoisen suunnittelemien talojen joiden terävät päädyt nousevat ylös kuin laivan keula. Talot rakennettiin vuosina 1965-66. Olisin utelias näkemään päätyjen asuntoihin sisälle.

Samoihin aikoihin rakennettiin Niilo Kokon suunnittelema taloryhmä, johon kuuluu kaksi poikkeuksellista sisäpihataloa. Kokonaisuus ei välity kuvissa kunnolla. Kyseessä on siis rakennus, jonka keskellä on kahdelta sivulta avoin atriumpiha. Pilarit ja pohjakerroksen massat muodostavat jännittävän labyrinttimaisen tunnelman. Sisäpihan puolella ikkunat ovat ymmärrettävästi pienet.

Kaikesta muusta poikkeaa Vuosaaren kirkko, joka onkin valmistunut hieman asuinrakennuksia myöhemmin, 1980. Sen suunnittelivat Pirkko ja Arvi Ilonen. Tämä edustaa jo uutta tyylikautta, jossa graafisuuden korvaa moninaiset ja vaihtelevat yksityiskohdat.

Tässä todellinen maamerkki, Vuosaaren lämpökeskus. Vuonna 1973 valmistuneen rakennuksen suunnitteli Touko Neronen. Keskus on nyt huonossa kunnossa, mutta se kunnostetaan lähiaikoina.

Nerosen neroutta ilmentävät myös nämä omaleimaiset talot, joissa on aavistus etelän aurinkorantojen tunnelmaa. Palaan Terassitaloihin seuraavassa postauksessa.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Luolavuoren vuorenneito

28.4.201621.4.2017Kategoriassa Lähiö, YleinenAvainsanat Luolavuori, sähkökaappi, sähkökeskus, seinämaalaus, tunneli, Turku, ympäristötaideKommentoi

Jatkoksi eiliselle Luolavuori-postaukselle: Turku Energian kaukolämpötunnelin suulle ilmestyi viime vuonna hätkähdyttävä seinämaalaus. Ennen karulla seinämällä lepää nyt Vuorenneito. Teos on enemmän kuin pelkkä maalaus, sillä siihen liittyy myös viereinen sähkökaappi, joka on maalattu herätyskelloksi tuulikelloineen. Teoksen on suunnitellut ja toteuttanut taiteilija Mauri Kosonen maurikosonen.net

Neito sopeutuu yllättävän hyvin sisäänkäynnin ja kallion muotoihin. Tallensin teoksen videolle:

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Ostarilla: Kannelmäen ostoskeskus

17.3.201623.11.2016Kategoriassa 1960-luku, Lähiö, YleinenAvainsanat asuinalue, Helsinki, Kannelmäki, Lähiö, ostari, ostoskeskus

Kannelmäki-kierros huipentuu 1959 valmistuneeseen ostoskeskukseen. Erkki Karvisen suunnittelema liikekeskus on helsingin vanhimpia, mutta ei enää kauan; vanha ostoskeskus on päätetty purkaa ja tilalle rakennetaan asuintaloja. Monien muutosten seurauksena ostari on muuttunut paljon. Nyt ulkonäköä hallitsevat vihreät katosrakennelmat kaarevine plekseineen. Palveluja löytyy moneen tarpeeseen.

Kioskirakennukset ovat olleet paikalla alusta asti.

Ostari suorastaan huutaa apua!

Tässä toimiala, jonka olemassaoloa tulin ensi kertaa ajatelleeksi aivan äskettäin, kun palvelulle oli yllättäen tarvetta. Yrityksen nimi on riittävän ytimekkäästi Turvavyö.

Baareissa on valinnanvaraa.

Lopuksi taidetta: Harry Kivijärven Kivet-veistos ja suihkukaivo vuodelta 1965.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Unelma Kannelmäessä

14.3.201621.4.2017Kategoriassa Lähiö, YleinenAvainsanat Helsinki, Kannelmäki, kaupunginosat, Lähiö

Viimeksi esittelin vanhaa Kannelmäkeä 1950-60 -luvuilta. Nyt kurkataan radan toiselle puolelle, jossa rakennuskanta on vähän uudempaa. Uuden keskustan ydin on Sitratori, jonka keskellä on pari vuotta ollut huomiota herättävä taideteos Unelma. Veistos on Oona Tikkaojan työ vuodelta 2012, jolloin se juhlisti Helsinki 200 vuotta pääkaupunkina -juhlavuotta sekä Design-pääkaupunkivuotta 2012 Siltasaarenkadulla Kalliossa. Helsingin kaupungin Lähiöprojekti oli mukana teoksen siirtämisessä Kannelmäkeen.

Leikkisä veistos todella erottuu ympäristöstään – tällaisena harmaana kevätpäivänä varsinkin. Mutta on väriä muuallakin. Torin laidalla on kulttuurikeskus Kanneltalo, jonka portaikon seinämä on saanut pirteän maalauksen. Postmodernistista rakennusta olisi voinut tutkia enemmänkin.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Ostari piparina

23.12.201523.12.2018Kategoriassa 1970-luku, Kotona, Lähiö, OstaritAvainsanat joulu, Mikkola, ostari, ostoskeskus, piparitalo

Blogin loppuvuosi on näköjään mennyt ihan pipariksi, mutta menköön. Vuoden piparitalon mallia hetken mietittyäni valinta oli hyvin selvä. Mikkolan ostoskeskus on ihanteellisen selkeä neljän massan kokonaisuus, siispä oletin rakentamisen onnistuvan. Yksityiskohtiin en ole vaatinut täydellistä yhdennäköisyytä, eikä se minun leipurintaidoilla onnistuisikaan. Olen kuitenkin tuonut julkisivuissa näkyvän punaisen pilari-palkkirakenteen mukaan. Toiveikkaana ripottelin lopuksi hieman ’lunta’ viimeisiin kuviin.

Valinta oli sopiva siksikin, että ostari on esiintynyt blogissani kuluneena vuonna ja Mikkola oli muutenkin esillä elokuisen Lähiöfestivaalin johdosta. Ostoskeskus on valmistunut vuonna 1971 ja sen on suunnitellut arkkitehti Ilmo Valjakka. Oikeasta ostarista lisää kuvia kesän postauksessa Ostari ja festari Mikkolassa.

Nyt seinässä on vielä sinivalkoinen SIWA-teksti. Tähän tullee muutos, kun Siwat siirtyvät Keskon omistukseen. Mielenkiinnolla odottelen, mitä siitä seuraa.

Sydänroskis – tärkeä yksityiskohta.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Hakunila: Vuoden kaupunginosa ja muistoja

28.8.201523.11.2016Kategoriassa 1970-luku, Arkkitehtuuri, Lähiö, YleinenAvainsanat Hakunila, kaupunginosat, kotiseutu, koulu, Vantaa

Kotiseutuliitto on valinnut vuoden kaupunginosaksi Vantaan Hakunilan. Kävin sen kunniaksi jälleen kotiseutumatkalla. Nyt, kun perheessämme on juuri koulunsa aloittanut ekaluokkalainenkin, oli sopiva aika käydä muistelemassa oman koulu-urani alkua Hakunilanrinteen koululla. Tutultahan se näytti.

Pienimmät koululaiset ulkoilivat yläpihalla (kuvassa). Koulutalon toisella puolella on alapihan kenttä, ja sen toisella laidalla Hakunilan koulu eli yläaste. Nyt nämä nimet ovat kuitenkin historiaa, sillä koulut yhdistyivät tämän lukuvuoden alussa Lehtikuusen kouluksi.

Yläasteen puolella sijaitsi myös koulun isompi liikuntasali, johon liittyy hyviä muistoja – esimerkiksi Aristokatit-kuoron jokavuotiset konsertit, joissa kuultiin jopa Abban ja Beatlesin kappaleita, ja Hakunilan Riennonlentopallotreenit, joissa äidin pelatessa kulutin aikaani esiintymislavan verhojen takana lavasteiden ja jumppapatjojen seassa. Vähemmän mukavat muistot liittyvät hammashoitolaan ja terveystarkastukseen, jossa minut tuomittiin loppuiäkseni käyttämään silmälaseja. Se oli kolmasluokkalaiselle järkyttävää.

Hakunilan koulu ei ole ollenkaan hullumpi 1970-luvun koulurakennus. Sen suunnitteli arkkitehtitoimisto Perko&Rautamäki. Rakennuksen seinässä on tunnistettava geometrinen kuviointi. Arkkitehti Reijo Perko on toteuttanut moniin muihinkin rakennuksiin taidetta, muun muassa Käpy-teoksen Espoon Dipolin pihaan.

Hakunila sijoittuu korkealle mäelle. Koulupäivän jälkeen kuljin nämä hurjilta tuntuvat portaat ylös. Huh, onpas vihreää – silloin ennen maisema oli aivan eri näköinen. Sen voi todeta Helsingin Sanomien kaupunginosasarjan Hakunila-osasta. Kurkkaa artikkeli täältä.

Portaikko päättyy pienelle aukiolle, jonka reunoilla on tyypillisiä Hakunilan taloja. Aukion laidalla oli myös Henrikssonin K-kauppa, joka oli äitini työpaikka. Nyt kaupan paikalla on kerrostalo.

Hakunilan maisemaan kuuluvat olennaisesti myös Hakunilantien ylittävät kävelysillat.

Edellinen kotiseutumatkani kohdistui Hakunilan viereiseen Vaaralaan. Lue postaus Kotiseutuni: keksitalot ja arvokas kulttuuriperintö Vantaalla.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Tunnelmia Lähiöfestivaaleilta

20.8.20153.1.2017Kategoriassa Asuinrakennukset, Lähiö, YleinenAvainsanat Lähiö, lähiöfestivaali, Mikkola, Our House, VantaaKommentoi

Osallistuin Mikkolassa järjestetyille kaikkien aikoen ensimmäisille Lähiöfestivaaleille elokuussa. Tapahtuma oli… vähän kuin lähiö: Kompaktissa tilassa oli lämmin tunnelma ja yllättävän paljon erilaisia näkökulmia. Oman lisän tapahtuman tunnelmaan toi se, että talot oli vain hieman aikaisemmin tyhjennetty asukkaista festivaalin ja sitä seuraavan purkamisen tieltä.

Tässä otanta taulusta ”mitä lähiössä pitäisi olla”:

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Lähiömaisemaa Tallinnasta

9.8.201521.3.2022Kategoriassa Arkkitehtuuri, Asuinrakennukset, Lähiö, Ostarit, YleinenAvainsanat kerrostalo, Lähiö, lähiömaisema, ostoskeskus, Tallinna, Viro

Parhaillaan Vantaalla on käynnissä Lähiöfestivaali, josta kerroin hieman edellisessä postauksessa. Nyt siis sopii esitellä lähiömaisemaa vähän muualtakin – esimerkiksi Virosta. Äskeisellä Tallinnan matkalla laajensin kaupunkituntemustani uusille alueille. Piti käydä katsomassa myös neuvostoaikana rakennettu Väike Öismäen lähiö.

Erityistä alueessa on se, että se noudattaa ympyräasemakaavaa. Suunnittelusta vastasi Mart Port (1922-2012), joka toimi Neuvostoliiton valtiollisen arkkitehtitoimiston Eesti Projektin pääarkkitehtina vuosina 1961–1989. Hän suunnitteli myös Viru Hotellin rakennuksen. Alueella on myös 300 metriä pitkä Tallinnan suurin kerrostalo, ns. ’Kiinanmuuri’. Se ei ole aloituksen kuvassa, mutta on tyyliltään vastaava. Monumentaalisuus ja yhtenäisyys kuului ajan henkeen.

Parvekkeiden etuseinissä on kiinnostavia muotoja monenkirjavissa väreissä.