Luolavuoren vuorenneito

Jatkoksi eiliselle Luolavuori-postaukselle: Turku Energian kaukolämpötunnelin suulle ilmestyi viime vuonna hätkähdyttävä seinämaalaus. Ennen karulla seinämällä lepää nyt Vuorenneito. Teos on enemmän kuin pelkkä maalaus, sillä siihen liittyy myös viereinen sähkökaappi, joka on maalattu herätyskelloksi tuulikelloineen. Teoksen on suunnitellut ja toteuttanut taiteilija Mauri Kosonen maurikosonen.net

Neito sopeutuu yllättävän hyvin sisäänkäynnin ja kallion muotoihin. Tallensin teoksen videolle:

 

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Ostarilla: Kannelmäen ostoskeskus

Kannelmäki-kierros huipentuu 1959 valmistuneeseen ostoskeskukseen. Erkki Karvisen suunnittelema liikekeskus on helsingin vanhimpia, mutta ei enää kauan; vanha ostoskeskus on päätetty purkaa ja tilalle rakennetaan asuintaloja. Monien muutosten seurauksena ostari on muuttunut paljon. Nyt ulkonäköä hallitsevat vihreät katosrakennelmat kaarevine plekseineen. Palveluja löytyy moneen tarpeeseen.

 

kannelmaen-vanha-ostari

 

kahvila-herkku

 

kannelhius

 

Kioskirakennukset ovat olleet paikalla alusta asti.

kannelmaki-grilli-pieni

 

kannelmaen-ostoskeskus-2016_pieni

 

Ostari suorastaan huutaa apua!

kannelmaki-help-pieni

 

Tässä toimiala, jonka olemassaoloa tulin ensi kertaa ajatelleeksi aivan äskettäin, kun palvelulle oli yllättäen tarvetta. Yrityksen nimi on riittävän ytimekkäästi Turvavyö.

kannelmaki-turvavyo

 

Baareissa on valinnanvaraa.

karaokemesta-kannelmaki

 

kantsun-kulmabar

 

Lopuksi taidetta: Harry Kivijärven Kivet-veistos ja suihkukaivo vuodelta 1965.

harry-kivijarvi-kivet-kannelmaki

 

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Unelma Kannelmäessä

Viimeksi esittelin vanhaa Kannelmäkeä 1950-60 -luvuilta. Nyt kurkataan radan toiselle puolelle, jossa rakennuskanta on vähän uudempaa. Uuden keskustan ydin on Sitratori, jonka keskellä on pari vuotta ollut huomiota herättävä taideteos Unelma. Veistos on Oona Tikkaojan työ vuodelta 2012, jolloin se juhlisti Helsinki 200 vuotta pääkaupunkina -juhlavuotta sekä Design-pääkaupunkivuotta 2012 Siltasaarenkadulla Kalliossa. Helsingin kaupungin Lähiöprojekti oli mukana teoksen siirtämisessä Kannelmäkeen.

 

 

kannelmaki-unelma-taideteos

 

 

kannelmaki_unelma-teos

 

Leikkisä veistos todella erottuu ympäristöstään – tällaisena harmaana kevätpäivänä varsinkin. Mutta on väriä muuallakin. Torin laidalla on kulttuurikeskus Kanneltalo, jonka portaikon seinämä on saanut pirteän maalauksen. Postmodernistista rakennusta olisi voinut tutkia enemmänkin.

 

 

kannelmaki_seinamaalaus

 

 

 

kannelmaki_kanneltalo

 

kannelmaki_keskus

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Ostari piparina

Blogin loppuvuosi on näköjään mennyt ihan pipariksi, mutta menköön. Vuoden piparitalon mallia hetken mietittyäni valinta oli hyvin selvä. Mikkolan ostoskeskus on ihanteellisen selkeä neljän massan kokonaisuus, siispä oletin rakentamisen onnistuvan. Yksityiskohtiin en ole vaatinut täydellistä yhdennäköisyytä, eikä se minun leipurintaidoilla onnistuisikaan. Olen kuitenkin tuonut julkisivuissa näkyvän punaisen pilari-palkkirakenteen mukaan. Toiveikkaana ripottelin lopuksi hieman ’lunta’ viimeisiin kuviin.

Valinta oli sopiva siksikin, että ostari on esiintynyt blogissani kuluneena vuonna ja Mikkola oli muutenkin esillä elokuisen Lähiöfestivaalin johdosta. Ostoskeskus on valmistunut vuonna 1971 ja sen on suunnitellut arkkitehti Ilmo Valjakka. Oikeasta ostarista lisää kuvia kesän postauksessa Ostari ja festari Mikkolassa.

 

k-market_piparitalo_0_0

Nyt seinässä on vielä sinivalkoinen SIWA-teksti. Tähän tullee muutos, kun Siwat siirtyvät Keskon omistukseen. Mielenkiinnolla odottelen, mitä siitä seuraa.

piparkakku_ostari_ilmakuva_0_0

_dsc0016_1

Sydänroskis – tärkeä yksityiskohta.

mikkola_roskis_2_0

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Hakunila: Vuoden kaupunginosa ja muistoja

Kotiseutuliitto on valinnut vuoden kaupunginosaksi Vantaan Hakunilan. Kävin sen kunniaksi jälleen kotiseutumatkalla. Nyt, kun perheessämme on juuri koulunsa aloittanut ekaluokkalainenkin, oli sopiva aika käydä muistelemassa oman koulu-urani alkua Hakunilanrinteen koululla. Tutultahan se näytti.

 

Pienimmät koululaiset ulkoilivat yläpihalla (kuvassa). Koulutalon toisella puolella on alapihan kenttä, ja sen toisella laidalla Hakunilan koulu eli yläaste. Nyt nämä nimet ovat kuitenkin historiaa, sillä koulut yhdistyivät tämän lukuvuoden alussa Lehtikuusen kouluksi.

Yläasteen puolella sijaitsi myös koulun isompi liikuntasali, johon liittyy hyviä muistoja – esimerkiksi Aristokatit-kuoron jokavuotiset konsertit, joissa kuultiin jopa Abban ja Beatlesin kappaleita, ja Hakunilan Riennonlentopallotreenit, joissa äidin pelatessa kulutin aikaani esiintymislavan verhojen takana lavasteiden ja jumppapatjojen seassa. Vähemmän mukavat muistot liittyvät hammashoitolaan ja terveystarkastukseen, jossa minut tuomittiin loppuiäkseni käyttämään silmälaseja. Se oli kolmasluokkalaiselle järkyttävää.

Hakunilan koulu ei ole ollenkaan hullumpi 1970-luvun koulurakennus. Sen suunnitteli arkkitehtitoimisto Perko&Rautamäki. Rakennuksen seinässä on tunnistettava geometrinen kuviointi. Arkkitehti Reijo Perko on toteuttanut moniin muihinkin rakennuksiin taidetta, muun muassa Käpy-teoksen Espoon Dipolin pihaan.

 

 

Hakunila sijoittuu korkealle mäelle. Koulupäivän jälkeen kuljin nämä hurjilta tuntuvat portaat ylös. Huh, onpas vihreää – silloin ennen maisema oli aivan eri näköinen. Sen voi todeta Helsingin Sanomien kaupunginosasarjan Hakunila-osasta. Kurkkaa artikkeli täältä.

 

 

Portaikko päättyy pienelle aukiolle, jonka reunoilla on tyypillisiä Hakunilan taloja. Aukion laidalla  oli myös Henrikssonin K-kauppa, joka oli äitini työpaikka. Nyt kaupan paikalla on kerrostalo.

 

 

 

 

Hakunilan maisemaan kuuluvat olennaisesti myös Hakunilantien ylittävät kävelysillat.

 

 

Edellinen kotiseutumatkani kohdistui Hakunilan viereiseen Vaaralaan. Lue postaus Kotiseutuni: keksitalot ja arvokas kulttuuriperintö Vantaalla.

 

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

 

 

Tunnelmia Lähiöfestivaaleilta


Osallistuin Mikkolassa järjestetyille kaikkien aikoen ensimmäisille Lähiöfestivaaleille elokuussa. Tapahtuma oli… vähän kuin lähiö: Kompaktissa tilassa oli lämmin tunnelma ja yllättävän paljon erilaisia näkökulmia. Oman lisän tapahtuman tunnelmaan toi se, että talot oli vain hieman aikaisemmin tyhjennetty asukkaista festivaalin ja sitä seuraavan purkamisen tieltä.

Tässä otanta taulusta ”mitä lähiössä pitäisi olla”:



ourhouse-varit

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Lähiömaisemaa Tallinnasta

Parhaillaan Vantaalla on käynnissä Lähiöfestivaali, josta kerroin hieman edellisessä postauksessa. Nyt siis sopii esitellä lähiömaisemaa vähän muualtakin – esimerkiksi Virosta. Äskeisellä Tallinnan matkalla laajensin kaupunkituntemustani uusille alueille. Piti käydä katsomassa myös neuvostoaikana rakennettu Väike Öismäen lähiö.

Erityistä alueessa on se, että se noudattaa ympyräasemakaavaa. Suunnittelusta vastasi Mart Port (1922-2012), joka toimi Neuvostoliiton valtiollisen arkkitehtitoimiston Eesti Projektin pääarkkitehtina vuosina 1961–1989. Hän suunnitteli myös Viru Hotellin rakennuksen. Alueella on myös 300 metriä pitkä Tallinnan suurin kerrostalo, ns. ’Kiinanmuuri’. Se ei ole aloituksen kuvassa, mutta on tyyliltään vastaava. Monumentaalisuus ja yhtenäisyys kuului ajan henkeen.

Parvekkeiden etuseinissä on kiinnostavia muotoja monenkirjavissa väreissä.

Alueen keskellä on viihtyisä virkistysalue ja tekojärvi.

Pitkät talot muodostavat korttelipihoja. Korttelien väleihin sijoittuu muusta maisemasta kohoavia tornitaloja.

Tietenkin alueella on myös ostoskeskuksensa, joka muistuttaa aika paljon suomalaisia lähiöostareita R-kioskeineen.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Kurkistuksia lähiöön

Kotitalolehden verkkoversiossa ilmestyi sarja Kurkistus lähiöön.

 

Uudet kylät

Onko kuvassa kylä vai lähiö? Ehkä molempia.

Turun Jyrkkälässä on meneillään kyläyttämiskokeilu, jonka tarkoituksena on lisätä asukkaiden välistä kommunikaatiota ja yhteistoimintaa. Nimenmukaisesti lähtökohtana on perinteinen kylä, jossa ihmiset tunsivat toisensa, auttoivat ja saivat apua, kuulivat ja tulivat kuulluiksi. Projekti kuuluu Jyrkkälän alueen laaja-alaiseen kokonaiskehityssuunnitelmaan.

Hankkeen vetäjä ja kouluttaja Meri Lähteenoksa kehitti Tampereella Annikinkadun puutalokorttelissa asuessaan kyläytymisen mallin. Kortteliin rakentui vähitellen tiivis ja eloisa kyläyhteisö lähes spontaanisti, asukaslähtöisesti. Lähteenoksa tarkasteli tapahtunutta prosessina ja poimi siitä elementtejä ja työkaluja, jotka voitaisiin ottaa käyttöön muuallakin. Nyt pilottiprojektina on Jyrkkälän 1960-1970 -luvuilla rakennettu lähiö, joka ympäristönä on hyvin erilainen kuin puutalokortteli Tampereella.

Kyseessä on tärkeä asia, jolle todella on tilausta. Yhteisöllisyyttä on jo jonkin aikaa peräänkuulutettu asumiskeskusteluissa, mutta kenelläkään ei ole tuntunut olevan käytännön keinoja sen rakentamiseen.
Mielestäni Merin kyläytymisoppi kuulostaa uskottavalta ja voi jopa onnistua. Olisi hienoa, jos uusia kyliä syntyisi vähitellen joka puolelle. Toivon menestystä hankkeelle ja odotan mielenkiinnolla tuloksia.
Jyrkkälä3.jpg

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned