1960-luku – Sivu 2 – Talotarinat

Kuukauden lähiö: Siltamäki

12.11.20177.12.2017Kategoriassa 1960-luku, 1970-luku, Asuinrakennukset, LähiöAvainsanat Helsinki, Kerrostalot, Lähiö, SiltamäkiKommentoi

Siltamäki näyttää tavallistakin tavallisemmalta kerrostaloalueelta – ja sitähän se onkin, mutta se on myös yksi ensimmäisiä tämän lähiötyypin edustajia. Aikaisemmin, 1960-luvulla vallitsi monumentaalinen tyyli, jossa alueista rakennettiin visuaalisesti näyttäviä kokonaisuuksia. Suunnittelijoiden parissa heräsi kritiikkiä siitä, ettei tällainen aluesuunnittelu luonut asukkaille aitoja kohtaamisen mahdollisuuksia.

Lähiöitä alettiin suunnitella aivan uudella tavalla – nyt rakennettiin kontaktikaupunkeja. Tiivissä korttelikaavassa rakennukset sijoittuvat suorakulmaisesti toisiinsa, ja niiden väliin jää atrium-tyyppisiä pihoja. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston inventointiraportissa todetaan, että

Siltamäki on ainoa alue Helsingissä, jossa kontaktipihan idea toteutui puhdaspiirteisessä muodossa.

Siltamäki rakennettiin vuosina 1967-1972. Suunnittelija Pentti Ahola tunnetaan myös Tapiolan Hakalehdon atriumtaloista.

Palvelut ovat keskittyneet ostoskeskukseen.

Seurakuntakodin arkkitehtuuria.

Ja vähän taidetta: Puistoalueella on Arvo Siikamäen veistos Lepotauko 1970-luvulta.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Teatterit kuin kaksi marjaa

5.11.20177.12.2017Kategoriassa 1960-luku, ArkkitehtuuriAvainsanat Kuopio, laajennus, perusparannus, teatteri, TurkuKommentoi

Arkkitehtuuribongailu on erityisen palkitsevaa silloin kun vahingossa löytää kiinnostavan rakennuksen. Kuopiossa käydessäni osui reitilleni kaupunginteatteri, joka näytti kovin tutulta. Veikkaukseni osui oikeaan – rakennuksen ovat suunnitelleet samat arkkitehdit kuin Turun kaupunginteatterinkin, tosin Turussa Helmer Stenrosin ja Risto-Veikko Luukkosen kumppanina oli myös Aarne Hytönen.

Turussa teatteri valmistui 1962, vain vuotta aiemmin kuin Kuopiossa. Rakennuksia yhdistää sekin, että molempiin on aivan äskettäin tehty laajennus. Identtisiä rakennukset eivät ole, mutta vähintäänkin sisaruksista voi puhua. Nämä sisarukset ovat kylläkin sittemmin löytäneet kumpikin oman ilmeensä. Kuopiossa laajennus erottuu rohkeasti vanhasta, kun taas Turussa maisemallisesti erittäin arvokkaalla paikalla uusi osa on sovitettu vanhaan vähemmän huomiota herättävällä tavalla.

Kuopion laajennusosan suunnitteli ALA Architects, ja uudistus valmistui vuonna 2014. Turussa laajennus ja kunnostustyö valmistui tänä vuonna. Hankkeen suunnitteli LPR Arkkitehdit. Teatteri oli auki yleisölle Turun päivänä, jolloin minäkin kävin tunnelmia nuuskimassa. Kurkkaa kuvat Facebook-sivulta!

Lisätietoa Kuopion kaupunginteatterin uudistuksesta ALA:n verkkosivulla.
Lisätietoa Turun kaupunginteatterin uudistuksesta LPR Arkkitehtien verkkosivulla.

Teatterirakennusten julkisivuissa on samanlaista keraamista neliölaattaa.

Kuopiossa laajennusosa erottuu selkeästi vanhasta.

oznor — Kasvot ikkunassa. Kuopion kaupunginteatteri.

cof — Turun kaupunginteatteri Aurajoien rannalla.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Pekka Pitkäsen punaista Säkylässä

20.2.201720.2.2017Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, Kirkkoarkkitehtuuri, YleinenAvainsanat 1960-luku, kirkko, modernismi, Pekka Pitkänen, Säkylä, seurakuntataloKommentoi

Tammikuussa blogissani nähtiin turkulaisen arkkitehdin Pekka Pitkäsen työtä, Pallivahan seurakuntatalo. Enpäs olekaan Pitkästä esitellyt aikaisemmin, vaikka hänen suunnittelemissaan kohteissa on tullut vierailtua kamerankin kanssa. Korjaan asian pienellä Pitkäs-sarjalla kevään aikana.

Tässä Säkylän seurakuntatalo vuodelta 1966. Pitkänen suunnitteli useita kirkollisia rakennuksia, jotka ovat tyyliltään pitkälle vietyä modernismia. Pitkäsen 1960-luvun töissä tyypillisesti betonipintaa värittävät perusvärit. Säkylässä julkisivun valkoinen väri korostaa rakennuksen veistoksellisuutta.

Yksityiskohdat paljastuvat saavuttaessa lähemmäksi. Sisäänkäynnin kohdalla väriä on runsaasti: punaisen metallin ja lasin konstruktio toivottaa vieraan tervetulleeksi.

Kauempaa tehostevärejä ei välttämättä huomaa, sillä ne ovat usein erilaisten ulokkeiden takana hieman piilossa.

Punaista sisälläkin.

Kiinteistökokonaisuuteen kuuluu asuinrivitalo. Olisin tietysti halunnut päästä sisään, mutta niin hyvä tuuri ei käynyt. Vierailun aikaan viime kesänä koko talo oli kuulemma myynnissä!

Lopuksi se pakollinen ajan kerrostumia -kuva vanhan kirkon heijastuksineen.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Voi Pallivaha! Arvoarkkitehtuurin purkuaikeet

21.1.201722.1.2017Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, Kirkkoarkkitehtuuri, YleinenAvainsanat 1960-luku, kirkko, Pekka Pitkänen, purku, rakennussuojelu, seurakuntakeskusKommentoi

Jos Turun ja Kaarinan seurakunnan suunnitelmat toteutuvat, ei näitä portaita pitkin kuljeta enää Pekkä Pitkäsen suunnittelemaan seurakuntakeskukseen. Kirkkoa on korjattu pitkään, ja nyt seurakunta haluaisi kuitenkin purkaa rakennuksen. Minun on aina vaan vaikea uskoa, ettei kosteus- ja sisäilmaongelmia pystyttäisi nykymenetelmillä poistamaan. Korjaaminen on aina kallista, eihän siitä mihinkään pääse, mutta purettuja merkkiteoksia kun ei saa takaisin edes rahalla.

Seurakuntakeskusta kutsutaan myös kirkoksi, mutta Kirkkohallitus ei käyttöönoton yhteydessä virallisesti määritellyt rakennusta kirkoksi. Myöhemminkään tätä määrittelyä ei tehty. Tämä osaltaan helpottaa purkuluvan saantia, koska asiaa ei tarvitse päättää Kirkkohallituksessa. Rakennusvalvonnan lupa kuitenkin tarvitaan, ja todennäköisesti museonkin kantaa kysytään.

Pallivahan kirkko valmistui vuonna 1968. Ruskeatiilinen rakennus muodostuu erikokoisista massoista, ja kokonaisuus tarjoaa kiinnostaviaia näkymiä eri suuntiin. Pekka Pitkäsen modernistinen arkkitehtuuri on kansainvälisestikin arvostettua. Jos keskus puretaan, menetetään jälleen pala 1960-luvun rakennuskantaa. Tulevat sukupolvet sitten ihmettelevät menneiden vuosikymmenten säälimätöntä purkuintoa.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Brutaalia pipariarkkitehtuuria

18.12.201623.12.2018Kategoriassa 1960-luku, KotonaAvainsanat koulurakennus, modernismi, piparitaloKommentoi

On aika paljastaa vuoden piparitalo. Viime vuoden tapaan valitsin kohteeksi vuoden aikana blogissa esitellyn rakennuksen. Itse rakennuksenkin esittely pääsi blogiin vasta muutama päivä sitten, mutta pipariprojektin aiheen olin ehtinyt jo päättää hyvissä ajoin.

Aikaisemmat piparitaloni: Ostari piparina ja Piparitalo 60-luvun tyyliin

Roihuvuoren piparikoulu

Ei siitä ihan täydellinen tullut. Jotkut saumat repsottavat pahasti, mutta sovitaan vaikka niin, että teos kuvaa tilannetta ennen remonttia, tai ehkä jopa korjausten ollessa käynnissä. Täytyy myös huomauttaa, että koulu ei ole mittakaavassa.

Työ alkoi kaavojen suunnittelulla ja testauksella. Olen sitä ihmistyyppiä, joka nauttii monessa asiassa suunnittelusta ja valmisteluista eniten. Kaavojen parissa askartelu on kivaa!

Elementit kasassa.

Kyllä tästä jotain taitaa tulla…

… ja tulikin.

PS. Ella ja kaverit -elokuvasta inspiroituneena rakensimme poikani kanssa toisenkin koulun. Etualalla on siis Ellan pieni koulu, josta luokka joutuu muuttamaan jättimäiseen betonikouluun.

Söpöhän siitä tuli.

Kummasta sinä pidät enemmän?

PS. Katso myös Talotarinat 5 vuotta -juhla-arvonta täällä.

Facade Goes Fashion -teema etsii ja löytää yhtymäkohtia arkkitehtuurin ja muodin välillä. Joskus sulaudun julkisivuun itse. Myös muunlaiset sulautumiset ovat mahdollisia. Postaukset löydät omasta kategoriastaan. Facade Goes Fashion on aikaisemmin ollut itsenäinen blogi osoitteessa www.facadegoesfashion.blogspot.fi.

Pohdintoja betoniarkkitehtuurista: Roihuvuoren koulu

15.12.201619.3.2017Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, YleinenAvainsanat Aarno Ruusuvuori, brutalismi, Helsinki, konstruktivismi, koulu, koulurakennus, RoihuvuoriKommentoi

Pysytään 1960-luvulla yhä, kohteena Aarno Ruusuvuoren sunnittelema, 1967 valmistunut Roihuvuoren koulu Helsingissä.

Osallistuin syksyn aikana Tampereen teknillisen yliopiston järjestämälle arkkitehtuurin kritiikin kurssille. Antoisan kurssin yksi tulos oli ymmärtää, mitä kaikkea kritiikki voi olla ja miten monella tavalla kohdetta voi lähestyä.

Tutkiskelin Roihuvuoren koulua kolmen tekstin verran. Yhdessä kirjoituksessa pohdin, millainen on konstruktivistisen betonirakennuksen luonne. Tulkintani mukaan koulurakennus edustaa

avoimuutta – avoimet tilaratkaisut, tilojen yhteys, ikkunoiden runsaus
joustavuutta – monikäyttöisyys on huomioitu suunnittelussa
rehellisyyttä – konstruktivismin periaatteiden mukaan rakenteet näkyvät sellaisenaan
arvovaltaisutta – selkeä, jämäkkä ulkomuoto herättää kunnioitusta

Teksti Brutaalia arvomaisemaa – Roihuvuoren koulu on luettavissa kurssin blogissa. Blogista löytyvät myös muut kurssin aikana syntyneet kiinnostavat kritiikit.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Lamppuja ja muita herkkuja – PYP

7.12.20167.12.2016Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, YleinenAvainsanat Helsinki, hotelli, Hotelli Rantapuisto, lamput, sisustus, valaisimet, VuosaariKommentoi

Esittelin viimeksi upeaa Hotelli Rantapuistoa, joka tunnetaan myös PYP-pankin entisenä koulutuskeskuksena. Palataan vielä interiöörin hienoihin yksityiskohtiin. Ensimmäinen tulee vastaan jo ovella: ovenkahvana on tunnistettava pankin logo.

Sisustuksessa on käytetty erilaisia puupintoja – tässä sormipaneelia.

Lamppuja, ihania lamppuja.

Tällainen valaistusratkaisu ei tarvitse erillistä varjostinta.

Valaisimia tarvitaan ulkoalueillakin.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

1960-lukua parhaimmillaan: Hotelli Rantapuisto

4.12.20164.12.2016Kategoriassa 1960-luku, Arkkitehtuuri, YleinenAvainsanat 1960-luku, Helsinki, hotelli, koulutuskeskus, Martta Ypyä, Ragnar Ypyä, Vuosaari, YhdyspankkiKommentoi

Yövyin Hotelli Rantapuistossa Helsingin Vuosaaressa muutama viikko sitten. Olin kuullut, että paikka on hieno, mutta yllätyin.

Martta ja Ragnar Ypyä suunnittelivat kokonaisuuden Pohjoismaiden Yhdyspankin koulutuskeskukseksi, joka valmistui vuonna 1963. Kun pankin käyttötarve väheni, alkoi keskus 2000-luvulla tarjota majoitusta muillekin tahoille. Hyvä niin, sillä minä todella nautin viikonlopustani tässä uniikissa paikassa.

Ypyöiden suunnittelussa puun käyttö on erityistä. Rantapuiston tärkeimmissä aulatiloissa on erikoisia kattokonstruktioita, jotka yhdessä valaistuksen kanssa tekevät tilasta todella kiinnostavan. Millaisia yksityiskohtia joka puolella upeasti säilyneinä!

Eteenpäin. Mitähän käytävän päästä löytyy!

Vastaus: risteyskohdista löytyy erityylisiä aulatiloja.

Sitten ravintolaan. Ypyät osasivat käyttää myös tiiltä. Tässä takka, jonka muoto muistuttaa odottavan äidin vatsaa.

Punatiili ja puu hallitsevat julkisivuissakin. Siipien ja erillisrakennusten väliin jää erilaisia pihatiloja.

Yksityiskohdat on huomioitu kaikkialla. Huomaa betonin muotoilu terassin reunassa!

Hotellihuoneen sisustus ei sentään ollut 1960-luvulta. Tätä näkymää olisin voinut katsella vielä muutaman lisäyön verran.

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

1960-luvulle Arkkitehtuurimuseossa

21.11.201630.11.2016Kategoriassa 1960-luku, Bloggaaminen, YleinenAvainsanat 1960, arkkitehtuurimuseoKommentoi

Nyt on Arkkitehtuurimuseossa minulle sopiva näyttely: VÄRIKKÄÄMPI, ILOISEMPI, HIENOSTUNEEMPI. 1960-LUVUN SUOMALAISTA ARKKITEHTUURIA.

Kuten nimikin kertoo, yksi näyttelyn teemoista on värit. Toisaalta huomattava osa rakennuksista on ollut selkeän mustavalkoisia tai betonin ominaislaatua korostavia, siis harmaita. Suunnittelu vapautui totutuista muodoista, ja betonista rakennettiin veistoksellisia maamerkkejä. Näiden lisäksi esiin on nostettu moduuleihin perustuva suunnittelu.

Kuvien ja videoiden lisäksi esillä on kiinnostavia pienoismalleja.

Näyttelyn puitteet on rakennettu teemaan sopiviksi. Keltaisessa Pastilli-tuolissa voi katsoa Hakan asuntotuotannosta kertovaa mainoselokuvaa.

Tästähän minä tykkään, ja blogikin on viime aikoina vahvasti keskittynyt kyseiseen aikakauteen. Omista kuva-arkistoistani löytyi monia kohteita, jotka ovat päässeet näyttelyyn mukaan. Tässä muutama.

Värikästä ja iloista

Yllä Bengt Lundstenin suunnittelema Jyväskylän Kortepohja, jonka korttelipiharakennetta pidettiin esimerkillisinä mallina modernille aluesuunnittelulle.

Samankaltaista ideaa on toteutettu Turun ylioppilaskylässä. Läntisen osan suunnittelivat Erkki Valovirta ja Jan Söderlund. Nuo värit!

Veistoksellista

Yksi puoli 1960-lukua on veistoksellisuus. Loistavana esimerkkinä siitä on Kannelmäen 1968 valmistunut kirkko, jonka suunnittelivat arkkitehdit Marjatta ja Martti Jaatinen. Kirkosta blogissa juttua jo aikaisemmin: Arkkitehtuurituristina: Kannelmäen kirkko.

Hienovaraisempaa veistoksellisuutta edustavat Pihlajamäen kerrostalot, jotka kuuluvat nykyisin kaavalla suojeltuun rakennusperintöön.

Tästä saankin linkin blogini historiaan – nimittäin Talotarinoiden ensimmäisessä postauksessa mainitsin Pihlajamäen esimerkkinä siitä, miten rakennustyylit ja niiden arvostus muuttuvat vuosikymmenten kuluessa. Postaus on päivätty 13.12.2011. Katso postaus Tottumiskysymys.

Talotarinat aloitti Bloggerissa, mutta siirtyi seuraavana vuonna Asuntomessujen blogialustalle. Asuntomessuvuosiin mahtui monia kiinnostavia kokemuksia, mutta nyt blogi kaipasi uudistumista ja itsenäistymistä. Nyt olen siis riippumaton bloggaaja WordPress-maailmassa.

Ps. En viitsi kaikkia vanhoja postauksia edes tutkia, ja voi olla, etten ihan kaikesta ole enää samaa mieltä. Postausten muuttaminen olisi jotenkin tökeröä, joten sielläpä ovat!

Vinkki: Arkkitehtuurimuseossa on käyty ennenkin – täällä postauksia aiheesta: Talotarinat Arkkitehtuurimuseossa

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned

Ostarilla: Punaiset penkit ja pikku-Tapiola

26.10.201623.11.2016Kategoriassa 1960-luku, Ostarit, Värit, YleinenAvainsanat Aarne Ervi, design, Heikintori, leikkipaikka, ostari, ostoskeskus, penkki, Tapiola, VideoKommentoi

Tapiolassa monin paikoin huomio kiinnittyy jämeränoloisiin puisiin penkkeihin. Penkit otettiin käyttöön juuri Heikintorin avajaisissa. Penkin suunnittelija on pieni mysteeri, mutta joidenkin asiaa tuntevien mielestä se ei ollut ainakaan arkkitehti Ervi. Penkkien kirkas väritys ei ilmeisesti ollut alkuperäinen, vaan valkoinen. Liikekeskuksessa näkyy ainakin punaisia ja oransseja penkkejä, ja vihreän muistelen nähneeni jossain. Kirkas punainen näkyy muuallakin ostoskeskuksen alueella. Kulttuurikeskuksen edustalla penkin kuuluu olla valkoinen. Onkohan vielä muita? Tietolähteenä: Artikkeli Helsingin Sanomissa .

Aarne Ervin suunnittelema ostoskeskus on otettu käyttöön vuonna 1968, ja se kuuluu museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listalle. Tapiolan keskustaa uudistetaan parhaillaan, ja Heikintorin läheisyyteen on rakennettu uusi Ainoa-kauppakeskus. Heikintori sen sijaan odottaa kohennusta, josta on keskusteltu vuosia. Huomaan, että monet penkeistäkin ovat kipeästi kunnostuksen tarpeessa.

Liikekeskittymän oivaltavan leikkipaikan esittelin postauksessa Mini-Tapiola.

Videona kunnianosoitus penkille!

Mukana myös muutama väriehdotus…

Punaisia väripilkkuja muuallakin kuin penkeissä:

Lasten leikkipaikalta löytyy ihana yllätys: sinne on rakennettu pienoiskoossa Aarne Ervin suunnittelema Keskustorni ja Viljo Revellin Taskumattitalot. Nämä Tapiolan arkkitehtuurin helmet on saatu mustilla, harmailla ja valkoisilla laatoilla yllättävän näköisiksi, vaikka taiteellisia vapauksia on vähän otettu. Toimii!

Kuvat: Päivi Leinonen, jos muuta ei mainita | Photos: Päivi Leinonen, if not mentioned